torstai 30. kesäkuuta 2011

Gallup-lukemia

Tänään julkistettuja Yle-uutisten gallup-lukuja on ihmetelty monellakin taholla. Mutta ei kummastuta yhtään, kun paikanpäällä sai seurata tämänkinpäiväisiä äänestyksiä hallitusohjelmaa käsiteltäessä.

Kolmelta eri taholta oli esitetty epäluottamuslausetta hallitukselle.

PerusSuomalaiset ehdottivat: Eduskunta toteaa, että hallituksen esittämä hallitusohjelma jyrkentää kansan kahtiajakoa, lisää entisestään tulo- ja varallisuuseroja ja jatkaa Suomen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden kaventamista, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Keskustan ponsilausuma kuuluu: Hallituksen ohjelman tekstitavoitteet ja talouslinja ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Hallitusohjelmasta puuttuvat keinot talouskasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Sen sijaan hallitus heikentää ja keskittää ihmisille tärkeitä palveluita. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ehdotuksensa ja äänestystensä vuoksi erotetut Markus Mustajärvi ehdottajana ja Jyrki Yrttiaho kannattajana esittivät: Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee. Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Kaikki ehdotukset olivat erillisiä eikä niitä asetettu toisiaan vastaan, vaan niistä jokaisesta äänestettiin erikseen. Jokaista ehdotusta vastaan eli hallituksen puolesta äänesti 111 edustajaa. Siinä ei siis ollut mitään kummastuttavaa. Sen sijaa ponsien kannatuksessa nähtiin se ihme, että keskustan ehdotus sai 68, Mustajärven 39 ja Perusssuomalaisten 37 kannattajaa eli keskustapuoluelaiset äänestivät näissä kahdessa muussa pelkkää tyhjää eli eivät voineet kannattaa toisten esittämiä epäluottamuslauseita.

Tämä hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Vai ovatko keskustalaiset edelleen vaalitappiostaan huolimatta niin ylemmyydentuntoisia, etteivät voi nöyrtyä kannattamaan perussuomalaisten tai parin vasemmistoliittolaisen epäluottamuslausetta, vaikka me kyllä puhtaasti kannatimme heidänkin lausumaansa.

Niinpä siis tämän päivän ylen teettämä gallup antaa PerusSuomalaisille 23%, kokoomukselle 21,2%, demareille 18,1% ja keskustalle 13,8%, joka on keskustan alhaisin lukema kautta aikojen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Perussuomalaisten puheenvuoroja

Päivän Uuden Suomen mukamasuutiseksi oli saatu rovaniemeläisen perussuomalaisen blogista mielipide, ettei ryhmässä ole Timo Soinin lisäksi muita puhujia.

Eduskunnassa mukana olevana ja puhettakin aina vuorollani johtavana voin kertoa aivan muuta. Eka päivänä viiden minuutin puheenvuoron käytti kymmenen edustajaamme ryhmäpuheenvuoron pitäjän Pirkko Ruohonen-Lernerin ja puolueemme puheenjohtajan lisäksi.
Tänään toisena päivänä puhujia on ollut yli kaksikymmentä eli lähes kaikki paikallaolleet ovat olleet äänessä, poissa Pohjoismaiden neuvostossa oli kolme edustajaamme.

Jokaisen puheenvuoroista voisi poimia monia tärkeitä asioita. Timo Soini puuttui taas yhden kerran järjettömään EU-politiikkaan kertoen Norjan ja Sveitsin pärjäävän loistavasti, vaikkeivat kuulu edes EU:hun. Tanska ja Ruotsi eivät kuulu euroon, pärjäävät samoin loistavasti. Mutta me olemme porukoissa, missä on ylivelkaiset: Belgia, Espanja, Italia, Kriekka, Portugali, Irlanti, ja ne ovat eurossa.

Maria Tolppanen Vaasasta kantoi huolta köyhistä lapsiperheistä. Lapsilisät lasketaan edelleenkin tuloksi, mikä pienentää muita tukia. Sen sijaan suurituloisten lapsilisiä ei laiteta verolle. Jos lapset eivät saa elää tasa-arvoisessa maailmassa, mikä on heidän tulevaisuutensa.

Kihniön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Lea Mäkipää kantoi huolta kunnille sysättävistä lisätehtävistä ilman niihin osoitettuja määrärahoja. Ja mikä on vanhuspalvelulain kohtalo? Antaako valtio sitä varten kunille täysimääräisesti rahoja? Saadaanko lakiin tärkein eli henkilöstömitoitukset?

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö totesi kokoomusjohtoisen vasemmisthallituksen antavan kylmää kyytiä Suomen puolustusvoimille 200 miljoonan euron supistuksilla. Lakkautetaanko varuskuntia ja näin heikennetään henkilöstön asemaa. Neljäksi kuukaudeksi lyhennettävä varusmiespalvelu on helppo ampua alas.

Heinäkuussa 70 vuotta täyttävä Juha Väätäinen ihmetteli, mistä hatusta työ- ja elinkeinoministeri Ihalainen vetää luvatut 80 000 työpaikkaa neljässä vuodessa. Myöskään hallituksen tavoite saada harmaan talouden kukistamisesta 300 miljoonaa ei tunnu järin isolta, kun verovuoto yksin rakennusbisneksessä on 3 miljardia eli kymmenkertainen.

Eduskunnan ikäpuhemies Kauko Tuupainen Jyväskylästä toi esiin hallituksen ristiriitaisuuden. Hallitus lupaa huolehtia koulutuksen, osaamisen ja tutkimuksen riittävästä rahoituksesta, mutta kuitenkin karsitaan yhteensä yli 273 miljoonaan perusopetuksen, lukio- ja ammattikorkeakouluverkon, ammatillisen ja oppisopimuskoulutuksen, useiden yliopistojen ja Suomen Akatemian määrärahoista.

Paperiteollisuuden luottamusmiehenä Kymessä toiminut Jari Linström puuttui myös harmaaseen talouteen todeten ilolla sen vähentämiseksi suunnitellun veronumeron saamisen tunnistekorttiin, ulkomaisten yritysten ja työntekijöiden verovalvonnan tehostamisen ja työsuojeluvalvonnan resulssien lisäämisen. Mutta täysin päinvastaiseen suuntaa johtaa kotitalousvähennyksen laskeminen 2 000 euroon.

Kurikan Vesa-Matti Saarakkala kantoi myös huolta kuntataloudesta, josta ollaan viemässä 631 miljoonaa euroa, koska etenkin juuri hallituksen valitsema EU-poliittinen linja on betonoitu ja se tulee lopullisesti tyhjentämään veronmaksajien eli valtiolle ja kunnille jää jäljelle vain jo ennestään tyhjät taskut.

Kun tähän kymmen ensimmäisenä puhuneen perussuomalaisen listaan lisätään vielä Viitasaaren Teuvo Hakkaraisenvärikäs neitsytpuhe ruohonjuuritasolta hallitusohjelman toteuttamasta tavallisen yrittäjän ja työntekijän rankaisemisesta kovalla kädellä, Muhoksen Pirkko Mattilan tunteman huolen pohjoisen alueen asukkaista polttoaineverojen ja tasaverojen korotuksista johtuen ja Mika Niikon oppisopimuskoulutuksen puolustamisen yhtenä parhaana nuorten työllistämisvälineenä, vaikka hallitus on leikkaamassa 21 miljoonaa tältä momentilta, niin ei todellakaan voida sanoa PerusSuomalaisten olevan hampaattomia ja puhumattomia. Olihan perussuomalaisten puhujia tämän jälkeen keskustelussa vielä parisenkymmentä.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Eduskunta istuu täysiä päiviä

Tänäänkin eduskunnan täysistunto alkoi kello 12 ja jatkuu aina kello 23 asti ilman keskeytyksiä. Puhetta olen johtanut kello 16-18 välillä ja taas viimeisen tunnin kello 22 alkaen. Esillä on eduskunnan saama hallituksen ohjelma ja lisäksi vuoden toinen lisäbudjetti.

Puheenvuoron pyytäjiä on yli 120, joista tanään saatiin läpi 60. Välillä oli pääministeri Kataisen ja ryhmäpuheenvuorojen jälkeen parin tunnin kiivas depatti eli väittely minuutin puheenvuoroin paikalta pidettynä. Oppositio tietysti arvosteli ankarasti ja hallituspuolueiden edustajat puolustelivat ja kiittelivät ohjelmaa. Varsinaiset puheenvuorot saivat kestää viisi minuuttia ja ne pidetään puhujakorokkeelta, rymävuorot olivat kymmenen minuutin pituisia.

Kaksi tuntia keskusteltiin myös tähän samaan hyssykkään annetusta lisäbudjetista. Hallitus antaa 28 miljoonaa nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseksi. Me PerusSuomalaiset jätimme rinnakkaisalloitteen 47.700.000 euron määrärahasta samaan tarkoitukseen. Kohteina ovat työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, työllistäminen palkkatukena ja osa rahasta käytettäväksi yksityissektorille sekä kolmannelle sektorille. Varoja ohjattaisiin myös kunnille ja valtiolle ja lisäksi tulisi määräraha starttirahaan ja osa-aikalisään.

Keskiviikkona puhutaan hallitusohjelma loppuun, luvassa on vielä enemmän puhujia kuin tänään, taitaa olla 80 puheenvuoronpyytäjää, heitä voi koko ajan tulla lisää.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Helleviikko

Juhannuksen jälkeen alkoi helleviikko. Koko viikon punnerramme vielä eduskunnassa arvostellessamme uuden hallituksen satasivuista hallitusohjelmaa päästäksemme nauttimaan kesästä perjantaista lähtien. Samalla käsitellään myös hallituksen heti ensitöikseen antama lisätalousarvio, jossa nuorten syrjäytymisen estämiseksi annetaan lisärahaa, tosin tietenkin aivan liian vähän. Puhetta riittää ja eritoten meidän opposition taholta ankaraa kritiikkiä hallituksen riittämättömistä toimista epäkohtien korjaamiseksi.

Moni on purkanut huoliaan. Tänäänkin yksi valitti miehensä saavan 74€ kuussa, kun ei sairaana ja siten työkyvyttömänä pääse kuitenkaan eläkkeelle ja puolison pienehkö palkka vaikuuttaa aviomiehen tuen naurettavan pieneksi jäämiseen, eikä hän ole ainoa tällainen ihmiskohtalo.

Toinen pientä eläkettä saava valitti eläkkeen pienuutta lääkemenojen ja kaiken kallistumisen johdosta, kun ei hallitusohjelmassa puhuttukaan mitään katkaistun indeksin korjaamisesta. Miten pieneläkeläiset jäävätkään jälkeen, kun juuri tänään kerrottiin palkansaajienkin ostovoiman heikentyneen kustannusnousun oltua palkankorotuksia suuremman. Hellettä riittää siis kansalaisillakin, jos meillä siellä eduskunnassakin.

Kankaanpään kaupunginhallitus piti myös kevätkautensa viimeisen kokouksen, asiaan palataan sitten taas elokuussa. Yksi jäsenistämme, ehkä 20-30-vuoden ikäinen, täytti tänään vuosia ja kiitteli varapuhemiestä aamuyön facebook-onnitteluista. Facebookissa ei todellakaan - ainakaan naisimmeiset - ilmoittele syntymävuosiaan. Kiitteli hän jo facebookissakin ja se erityisesti ilahdutti, että hänellekin tuli vaikeuksia kiittäessään jokaista onnittelijaa vuoronperään, kone yksinkertaisesti kieltäytyi ottamasta vastaan kiitoksia. Meikämannelle netin lakkoilu on melkein jokapäiväistä, niin tänäänkin yrittäessäni klikata uusia kavereita. Eli lämmintä tulee muulloinkin kuin kesähelteillä tietokoneenkin kanssa, mutta ei parane hiiltyä.

Tänään kerrotaan taas ihmisten lämpökäyrän nostattamiseksi uutinen valtionyhtiö Patrian johtajan viime vuonna saamasta 50% palkankorotuksesta. Saalistamisella ei näytä olevan mitään rajoja, ei ihme, että ihmiset saavat kyllänsä. Kyllä jossakin pitäisi olla raja ja pitäisi edes pystyä häpeämään. Jos joku luulee olevansa korvaamaton, voi mennä katsomaan hautausmaalle, jossa niitä korvaamattomia riittää. Kuolinsanomia on niitäkin tullut tänäänkin, parikin alle 50-kymppistä miestä, toinen entisen seurakuntani Jurvan pitäjälehden pidetty päätoimittaja Hannu Siltala. Kyllä hänenkin tilalleen löytyy seuraaja, ellei lehteä sulauteta Kurikan paikallislehteen, kun Jurvakin on liitetty Kurikkaan.

Näin vietetään tätä varsinaista helleviikkoa, toivotaan helteiden jatkuvat vielä myöhempäänkin.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuspyhät on vietetty

Suvivirren neljästi ja kahdesti Satakunnan maakuntalaulun Kauas missä katse kantaa yli peltojen sain olla laulamassa juhannuspyhien yleisötilaisuuksia, joita oikeastaan kertyi viisikin, kun mukaan ottaa 90-vuotissyntymäpäiväkäynnin, jossa sielläkin oli runsaasti vieraita.

Niin kuin eilen kerroin, sain olla pitämässä Jämijärven juhannuskirkkoa. Tänään sitten meillä oli perinteiseen tapaan metsäkirkko Jämiharjun juurella. Suntion sijainen Timo Saarenmaa oli tehnyt metsämaisemaan sopivan puhujanpöntön, seurakunnan kovaääniset pelasivat hyvin, seurapenkit ovat paikalla ennestään ja penkit täyttyivät jumalanpalvelusvieraista. Sääkin sateen uhkasta huolimatta oli suosiollinen. Mikäpä näinollen oli olla Luojan suuressa temppelissä: Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi sielläkin palvella Jumalaa, kuten paimenpoika laulaa Immi Hellenin kirjoittamassa laulussa.

Tänään illalla oli niin´ikään myös jo perinteeksi muodostunut Tykköön aitoilla pidettävät kesälaulajaiset, jossa meitä runsasta laulajajoukkoa säestivät kanttori Heikki Havi uudestaan kunnostetulla matkaharmoonilla ja Matti Kannosto haitarilla. Sain olla puheenpitäjänä. Sää suosi täälläkin ja loppuillasta alkoi aurinkokin paistaa ja lämmittää laulaessamme virsikirjan kesävirsiä ja muitakin aihepiirin sopivia lauluja kuten esim. Konsta ja Rebekka Jylhän tekemää Suvivirttä: Ylistys, Isä, nimellesi, sinä pyhä ja ihmeellisin!

Juhannuksena Verttuun Hemiänkylän 15.vuotiasta maitolaituria juhlittiin asianmukaisin arvokkain menoin. Sain tuoda eduskunnan puhemiehistön juhlallisen tervehdyksen. Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksessä merkittävän työpanoksen tehnyt Uki Kiviranta sai maamme ensimmäisen järvineuvoksen arvonimen ja kunniakirjan. Uki muistelikin sitten niin maitolaiturin kuin kunnostusyhdistyksenkin vaiheita tähdentäen laiturin sijaitsevan oikein luvan jälkeen Kivirannan maalla Hemiäkylän- ja Verttuuntien risteyskohdassa.

Näin ystävien ja kylänmiesten ja -naisten kanssa oikein juhlamielellä on pyhiän saatu viettää oikein luonnikkaasti. Keskinäinen kanssakäymisemme on sitä ihmiselon ja -elämän parasta antia.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Jämijärven juhannuskirkossa

Voisi sen niinkin sanoa, että me, jotka työmme puolesta olemme mukana jumalanpalveluksissa, olemme etuoikeutettuja. Voisi niinkin ajatella, että kaikki kirkkoon tulevat ovat etuoikeutettuja, sillä vaikka kokoontuminen on vapaaehtoista, saa siitä monenlaista antia ja sisältöä, niin virsistä, musiikista, raamatun teksteistä, ehtoollisesta kuin saarnastakin. Syystä sanotaan, kun kysytään, mitä kostuit jumalanpalveluksesta, että saa nähdä, mitä se viikolla vaikuttaa.

Tänään ja huomenna sain ja saan olla toimittamassa papin osuutta Jämijärven juhannuspäivän messussa ja sunnuntain Jämiharjun kupeessa pidettävässä sanajumalanpalveluksessa, mikäli vähän epävakaisena oleva sää sen sallii, muuten pidetään tilaisuus kirkon suojissa.

Sain toimia Jämijärven yksipappisen seurakunnan kirkkkoherrana nelisen vuotta ja sen jälkeenkin olen lomittanut melko säännöllisesti nykyisen kirkoherran kuukausivapaita ja loma-aikojakin. Näin kaikki on perin tuttua ja turvallista. Tänäänkin lähes sadan kirkkovieraan joukossa ei juuri outoja ollut, ellei niiksi lasketa kesälomalle tulleita amerikanvieraita, jotka hekin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kanttori Heikki Havi oli valinnut tuttuja ja erinomaisesti juhannukseen sopivia virsiä, Suvivirren lisäksi toisen kesävirren Taas kukkasilla kukkulat, Johannes Kastajasta kertovia virsiä ja lopuksi mahtavan kiitosvirren Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää. Loppusoittokin soi komeasti.

Anni Mäkynen luki jälleen kerran tekstin runonlausujan taidoillaan, Esa Vuorenmaa oli esirukoilijana, Aune Alhola avusti ehtollisen jakamisessa ja suntion sijaisena toimi Timo Saarenmaa, kaikki todella ansiokkaasti. Näin messusta jäin virkistävä ja rohkaiseva muisto. Saapi vaan nähdä, mikä vaikutus jumalanpalveluksellamme sitten viikon mittaan on. Onhan vielä huomenna tosin toinen jumalanpalvelus aiheesta Katoavat ja katoamattomat aarteet.

Suvivirsi

Koulujemme kevätjuhliin kuten myös juhannukseemme, tähän yöttömän yön, mittumaarin (midsommar) ja Suomen lipun kesäiseen juhlaan kuuluu ehdottomasti Suvivirsi: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tämä kauniita muistoja mieliimme palauttava virsi onkin yksi suosituimmista virsikirjamme virsistä, usein sitä veisataan jopa hautajaisissa varsinkin näin kesäiseen aikaan. Verrataanhan taipaleemme päättymistä usein virsissäkin ikisuveen pääsemiseksi.

Suvivirtemme kuuluu kansalliseen perinteeseemme niin ehdottomasti, että sen kyseenalaistamisesta koulujen kesälomille lähtiäispäätösjuhlissa on nousut jopa kansanliikkeeksi verrattavaa liikehdintää, kun maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa Helsingissä oli Suvivirsi jätetty pois kevätjuhlasta mukamas uskonnonvapauden nimissä. Mutta kyllä uskonnonvapauden täytyy olla myös sitä, että kunnioitetaan valtaenemmistönkin tunteita ja perinteitä, joihin eittämättä kuuluu myös Suvivirren veisaaminen koulujen kevätjuhlissa.

Näin juhannuksena Suvivirtemme kuuluu myös itsestäänselvyytenä veisattavaksi, onhan siinä sydämeenkäypää kiitosmieltä kesän lahjoista Vanhan Testamentin kielikuvineen Saaronin liljoista, Libanonin setreistä ja Siionin kasteesta. Rukoillaan myös maan ja meren runsaita anteja, mutta lopuksi kuitenkin pyydetään saada maistaa sitä suloisuutta, jonka tuo armon paiste, niin sitten saamme olla autuaita.

Suvivirren suosiota ei lainkaan ole vähentänyt se, että se on kokonaan niin sanojen kuin sävelenkin puolesta ruotsalaisten alkuperää. Runoilijana pidetään Visbyn superinternettiä Israel Kolmodiania v.1694. Suomalaiseen viriskirjaan se otettiin heti ns. vanhaan virsikirjaan v.1701. Sävel perustuu ruotsalaiseen kansansäveleeseen. Tulee Ruotsista siis hyvääkin!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Puhemiesvaalia toimittamassa

Ainoana kolmesta puhemiehestä, joka ei pyytänyt tai joutunut ministeriksi tultuaan eroamaan, sain toimia puhemiehenä uusia puhemiehiä valittaessa. Hallituksen nimittämisen jälkeenhän puhemies Ben Zyskowicz oli jo aiemmin ilmoittanut pyytävänsä eroa ja 1. varapuhemies Jutta Urpilainen erosi automaattisesti tultuaan valituksi varsinaiseksi valtiovarainministeriksi ensimmäisenä naisena, toisena valtiovarainministerinä edelliskaudellani 1979-83 toimi Pirkko Työläjärvi.

Eero Heiniluoma sai puhemiesvaalissa 168 ääntä, hylättyjä ja tyhjää äänestäneitä oli liki kymmenen. Lisäksi Rakel Hiltunen sai kaksi ääntä ja joitakin muitakin hajaääniä tuli. Toisessa äänestyksessä ensimmäistä varapuhemiestä valittaessa kokoomuksen ryhmänjohtaja Pekka Raville annettiin yli 170 ääntä. Näin puhemiesten puoluekannat muuttuivat, koska kokoomus sai pääministerin, niin sillä ei voi olla puhemiehen paikkaa ja näin puhemies tuli hallituksen toiseksi suurimmasta puolueesta. Opposition suurimpana puolueena 2. puhemiehen paikka säilyi perussuomalaisilla.

Tiedotusvälineet uutisoivat puhemeisvaalia näyttävästi joka uutislähetyksessä. Koko puhemieskolmikko kuvattiin puhemiehen korokkeella. Politiikan kehäkettuna Heiniluoma järjesti myös lehdistötilaisuuden, jossa me varapuhemiehetkin olimme mukana. Omakin kommenttini entisestä puhemies-Benistä ja uudesta puhemiehestä pääsi uutislähetyksiin.
Vaalia toimittaessani lausumani muutama ruotsinkielinen lause tuli ulos ruotsinkielisissä uutisissa TV-nytt-lähetyksissä.

Kun nyt eduskunta pääsi viettämään juhannusta, on vielä ensi viikko tiivistä, silloin keskustellaan uuden hallituksen lähes satasivuisesta ohjelmasta ja täytetään valittujen ministerien tilalle valiokuntapaikat ja poisjääneille kansanedustajaministereille pitää vastaavasti löytää myös sopivat valiokuntatehtävät, mieluummin tietysti puheenjohtajuuksia. Myös ensimmäinen lisäbudjetti nuorisotyöttämyyden torjumiseksi käsitellään viikon aikana. Ensi viikon perjantain jälkeen on tarkoitus päästää eduskunta sitten kesälaitumille. Uusi istuntokausi aloitetaan syyskuun alussa.

Oikein hyvää mittumaaria eli Jussinpäivää!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ei hyvä

Eduskunta valitsi sitten uuden pääministerin. Valituksi tuli pääministeriehdokas, jonka Ben Zyskowicz oli käynyt eilen ilmoittamassa Tasavallan presidentille Tarja Haloselle Kultarannassa.

Eduskunta sai presidentiltä kirjeen, jossa hän, kuultuaan eduskunnan puhemies Ben Zyskowiczia ilmoitti, että perustuslain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettu pääministeriehdokas on kansanedustaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Jyrki Katainen.

Suoritetussa äänestyksessä jaa ääniä eli Kataisen puolesta annettiin 118, vastaan äänesti 72 ja poissa oli 9, joista suurin osa oli kansainvälisissä tehtävissä kuten meidän perussuomalaistenkin Ismo Soukola ja Pirkko Mattila. Punaista nappia painoimme me perussuomalaiset, keskusta ja kaksi vasemmistoliittolaista.

Kun näin äänestyksessä enemmän kuin puolet annnetuista äänistä kannatti Jyrki Kataisen valitsemista, valittiin hänet Suomen perustuslain 61 §:n 2 momentin mukaisesti pääministeriksi.

Tänään sitten kello 16.30 on ollut Tasavallan presidentin esittelyssä valtioneuvoston vaihdos ja valtioneuvoston järjestäytymisistunto, molemmat valtioneuvoston linnassa. Kello 17.40 oli vanhan hallituksen tervehdyskäynti presidentin luona ja kello 18.20 uusi hallitus puolestaan kävi tervehdyskäynnillä niin ikään presidentinlinnassa.

Huomenna eduskunnan täysistunnossa ilmoitetaan valtioneuvoston vaihdosta koskeva Tasavallan presidentin kirje. Samoin saadaan tiedonanto hallituksen ohjelmasta. Toisessa täysistunnossa, jossa johdan puhetta, valitaan puhemies ja 1. varapuhemies eroa pyytäneiden tilalle.

Sitten lähdetäänkin viettämään juhannusta ja palataan tiistaina viikoksi ruotimaan ei hyvää hallitusohjelmaa, jossa on hyvin paljon ympäripyöreää: kehittämistä passiivissa 160 kertaa ja muita vastaavia sanontoja kuten selvitetään, edistetään, vahvistetaan, arvioidaan tehostetaan jne.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Vaalirahailmoitukset

Kaksi kuukautta vaaleista oli armonaikaa jättää vaalirahailmoitukset. Määrä-aika päättyi eilen ja tänään lehdet kertovat tulokset. Ilmeisesti selvityksen ovat jättäneet kaikki, koska laiminlyönneistä ei kerrota. Mediahan puuttuisi asiaan heti, jos saisi aihetta.

Esimerkkinä tänään saamani puhelinsoitto Hesarin toimittajalta, joka oli näkevinään puutteellisuutta ilmoittamissani luvuissa. Etusivulla ilmoitin saaneeni puolueyhdistyksiltä tukea 12.000€. Toimittaja oli sitten puolueyhdistyksiltä saatuja tukia eritellessään ollut näkevinään vain luvun 2.000€ kysyen, kumpi luku on oikea. Kummatkin summat ovat oikein, sillä erittelyssä kokonaissumma oli edelleen 12.000€, mutta yksityiskohtaisessa jaottelussa Kankaanpään puolueyhdistykseltä oli 10.000€ ja Huittisten osastolta 2.000€, joka tuli yhteiseen vaalilehteemme, jonka teimme yhdessäHuittisten ehdokkaan Simo Riuttamäen kanssa ja jaoimme sen joka savuun vaalipiirin alueella.

Kokonaiskuluni olivat 50.830€, josta oma rahoitusosuus 35.010€. Vaalilehdessä olleilla ilmoituksilla kertyi 3.820€ ja loput kertyi siis puolueosastoilta. Me Kankaanpäässä annamme käytännöllisesti katsoen kaikki kokouspalkkiomme puolueosastolle, siksi osasto pystyy siis tukemaan tuntuvasti vaalityötä.

Satakunnan kansanedustajien joukossa eniten rahoja käytty Sauli Ahvenjärvi 59.620€, joka olikin helppoa, kun oma osuus oli vain 3.000€. Ääni tuli hänellä maksamaan 15,40 euroa.
Omaa rahaansa käytti eniten Anne Holmlund 35.661€ eli 651 euroa minua enemmän. Olin siis molemmissa tilastoissa toisena. Jokainen saamani ääni tuli maksamaan 7,72 euroa. Halvimmalla tuli valituksi puoluetoverini Ari Jalonen 6.000 eurolla, jolla äänen hinnaksi kertyi 0,90 euroa.

Perussuomalaiset yleensäkin selvisivät pienimmillä satsauksilla ääntä kohden huippuna Timo Soini itse, jolle äänikuninkaan muhkea äänisaalis tuli maksamaan 30 senttiä/äänestäjä. Lähivaalipiireissä perussuomalainen on järkiään vähiten äänistä maksaneita, Kike Elomaa Varsinais-Suomessa, Laila Koskela ja Pertti "Veltto" Virtanen Pirkanmaalla ja Maria Tolppanen
Vaasan vaalipiiristä.

Oma rahamääräni on siksikin korkea, että meillä perussuomalaisilla ei suuria rahoja ollut käytettävissä, ei puoluetukiakaan, mutta halusin omalta osaltani olla pitämässä puoluettamme näkyvissä koko kevään ajan esim. kaikissa paikallislehdissä, mikä varmasti osaltaan oli myös vaikuttamassa erinomaiseen kokonaisvaalitulokseemme koko vaalipiirimme alueella äänien jakaantuessa hyvin kaikille 14 ehdokkaallemme.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Puoluekokoushartaudessa kaikki maakunnat

Puoluekokoushartauksella on pitkä perinne. Muistan kymmenien vuosia ajalta ja takaa, miten hartaudenpitäjänä toimi tuomiorovastina sekä Lapualla että Helsingissä ollut Eino Sares, joka oli myös SMP:n kristillisen toimikunnan johdossa. Ollessani hänen sihteerinään muistan, miten hän laski hengellisten tilaisuuksien lukumäärää ja sanoi, että kyllä niiden joukkoon on otettava myös isä Veikon ja poika Pekan pitämät tilaisuudet, koska he ovat niin isänmaallisia miehiä, että kyllä puhetilaisuuksissa ovat olleet esillä oikeat arvot.

Niinpä Eino Sares hartauspuheessaan marssitti silmiemme eteen kaikki Suomen maakunnat, joissa jokaisessa on puolueemme kannattajia. Yhdeksän maakunnan joukosta jätettiin pois vain Ahvenanmaa. Näin tein tämänkertaisessa hartauspuheessani myös minä sitä suuremmalla syyllä, koska meillä nyt on kansanedustajia jokaisesta näistä kahdeksasta maakunnasta.

Lähdin liikkeelle kokouspaikkakuntamme Tampereen alkuperäisestä maakunnasta Hämeestä: On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitä kallihin. Otin mukaan myös nykyisen Pirkanmaan maakuntalauluksi nousseen Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalalla Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen.

Varsinais-Suomesta on puolueellamme myös ollut paljon iloa: Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi. Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot virttä vapauden soi.

Seuraavaksi on Satakunta muistuttaen myös EU-aikana tärkeää isänmaan asiaa: Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivonrantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin, täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin, tääll´ on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin, lempi lämpöisin. Pitää pitkälti paikkansa puolueeseemmekin nähden, alueelta Helsinki-Uusimaa meillä on kymmenen kansanedustajaa.

Kaikkien rakastama Karjala tuo mieleemme lämpimiä tuntoja: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa.

Kiitollisina muistamme myös pitkään puolueemme sydänalueena toiminutta Savoa: Mun muistuu mileheni nyt suloinen Savonmaa. Sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa.

Monet aiemmat vuodet yksinää puopluettamme pystyssä pitänyt Pohjanmaa: Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner. Niin rohkea, reima ja horjumaton, se on muistojen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa, se on kymmenen, kymmenen virran maa.
Tänne kuuluu vaalipiirikohtaisesti myös Kainuu: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa.

Ja viimeiseksi sydämiämme ilahduttaa myös Lappi, josta nyt 40 vuoden jälkeen saimme kansanedustajan: Oi tunnetko kaukaisen tunturimaan, niin jylhän, kauniin ja loistokkaan. Sen lumihuiput niin hohtavaiset, purot, kosket niin kuohuvaiset. Sen tunturijärvet ja sammalaavat ja nevat kertovat meille laajat, tää on Lapinmaa.

Näin rakasta isänmaatamme ja maakuntiamme ajatellen ja puolustaessamme saamma yhtyä psalmikirjoittajan sanaan, miten arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani. Samalla kun annamme kaiken kunnioituksemme sotiemme veteraaneille saamme myös kiittää Taivaallista Isäämme ja pyytää siunausta ja vajelusta isiemme maalle rakkaalle Suomellemme.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Uutta voimaa puoluejohtoon

PerusSuomalaisten Tampereen puoluekokous oli suoranaista jatketta huhtikuun vaalien jytkylle. Henkilövalinnat kuten aina olivat mielenkiitoisinta antia. Varsinaista asiapuolta kuten puolueohjelmia tms ei ollutkaan päätettävänä vielä heti näin vaalien jälkeen ja aikaisemman pienpuolueen riittämättömien henkilöresulssejen takia. Nyt kun olemme suurpuolue, tahti tietysti muuttuu kaikessa. Sen näkyi myös kovana pyrkynä puolueen johtotehtäviinkin.

Tosin ykköspaikat olivat jo etukäteen selviä. Timo Soinin vastaehdokkaaksi ei kukaan järkevä voinut edes ajatella asettuvansa eikä onneksi ketään järjettömiäkään ilmottautunut. Samoin puoluesihteeri Ossi Sandvikiä ei suurvaalivoittojen sarjan jälkeen voinut ajatellakaan vaihdettavaksi, tosin Auran kirkkoherra Torsti Äärelä oli ehdokkaana, jotta saatiin vaali aikaiseksi.

Sen sijaan kaikille kolmelle varapuheenjohtajan pesteille olisi ollut ottajia oikein runsauden kanssa. Kansanedustajaksi noussut kaksinkertainen juoksun euroopanmestari ja muutenkin luonnikas ja esiintymiskykyinen Juha Väätäinen oli tyrkyllä kaikille kolmelle paikalle jääden aina kolmanneksi eli pois toiselta ratkaisevalta kierrokselta. Sääntöjen mukaan - jos kukaan ei saa eka kierroksella vähintään puolta äänistä - pääsee kaksi eniten ääniä saanutta toiselle kierrokselle. Niin hyviä ehokkaita joka tehtävään löytyi. Mutta eipä Juha ollut moksiskaan, hän vain halusi olla käytettävissä ja tarjosi tähän mahdollisuuden.

Ensimmäistä varapuheenjohtajaa äänestettäessä kaksi untuvikkoparlamentaarikkoa ja myös saman 36 vuoden ikäistä Hanna Mäntylä Lapin Sallasta ja Juha Eerola idästä Kotkasta saivat enimmät äänet, toisella kierroksella sitten Hanna löi Juhan ja näin ensimmäiseksi Timo Soinin varahenkilöksi nousi nainen. Se kuvastaa hyvin puolueemme uusiutuvaa imagoakin, onhan puoluehallituksen jäsenistäkin tasan puolen naisia, toinen puoli siis miehiä.

Toista varapuheenjohtajaa nimettäessä ei sitten ollut epätietoisuutta, kuka tulee valituksi Juhan voittaessa myös toisella kierroksella vastaehdokkaaksi nousseen ammattiyhdistyssiivestä nostetun keskipohjalaisen miehen.

Kun kaksi ensimmäistä valintaa osuivat kansanedustajaan, olikin kolmanneksi valittava ei- kansanedustaja jo senkin takia, ettei päästäisi sanomaan, että kansanedustajat ovat kaapanneet vallan puolueessa. Sukupuolella ei ollut väliä, koska säännöt sanovat vain, että varapuheenjohtajissa tulee olla kummankin sukupuolen edustaja. Itse sain kunnia olla ensimmäisenä ehdottamassa lopulta myös läpimennyttä Pirkanmaan piiriä alusta lähtien johtanutta Parkanon paakaria Reijo Ojennusta, jonka puolueura on pitkä ja ansiokas. Ja onhan hän kaiken lisäksi tulevan kuntaliitoksemme alueelta. Toisella kierroksella hän voitti saman ammattiyhdistysmiehen, joka edellistäkin toista varapuheenjohtajaa valittaessa oli toisellakin kierroksella.

Puoluevaltuuston 45 paikkaa saatiin soviteltua piirin puheenjohtajien ja puoluejohdon palaverissa. Kansanedustajat kuuluvat myös puoluevaltuustoon, joten se on aika monilukuinen elin eli puoluehallituksen kanssa yhteensä satakunta henkeä. Satakunnasta edustajsiksi tulivat Pauli Saarinen, Simo Riuttamäki ja Laura Huhtasaari. Puoluehallituksessahan on mukana Satakunnan piirin puheenjohtaja Seppo Toriseva. Niin että hyvin on pullat uunissa senkin puolesta.

Kaiken kaikkiaan perin onnistunut ja tulevaisuudenuskoa luonut kokous, jonka sunnuntaiaamun sain aloittaa pitämällä perinteisen hartaushetken. Paljon sai tavata vanhoja puolueveteraaneja ja uusia vähemmän aikaa puolueessa olleita, mutta kaikkien kesken vallitsi todella hyvä henki, nyt meidätkin ennen vähän toisen luokan kansalaisina pidetyt on huomattu ja arvostuskin on noussut. Meidätkin on nyt jo pakko ottaa huomioon tasavertaisina ihmisinä.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Veteraanikirkkopäivä

Lavialla eikä missään ahtaassa vietettiin tämänkesäistä veteraanien seudullista kirkkopäivää, edelliset ovat olleet Huittisissa ja Porissa. Olen saanut olla näissä kaikissa mukana yhtenä ehtoollisjakajana. Näitä aiemmin pidettiin laajemman alueen kirkkopäiviä, jonne Satakunnasta mentiin aina Tampereen Pirkkahalliin.

Lavian kirkkoherra Anna-Kaisa Hautala tähdensi saarnassaan erilaisuudesta huolimatta yhteyttämme Taivaalisen Isämme lapsina ja Vapahtajamme Jeesuksen seuraajina hänen rakkautensa voittamina kutsuttuina itsekin rakkauden tekoja tekemään.

Ruokailu ja pääjuhla pidettiin Suomelan koululla. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu teologian tohtori Ossi Haaramäki Nurmoosta. Hänen aiheenaan oli uskonpuhdistajamme Mikael Agricola, jonka elämänkulkua Haaramäki tutkii edelleen aktiivisesti. Kuolinpaikalta Kuolemanjärveltä on löytynyt muistokivi, muttei hautapaikasta Viipurissa ole varmaa tietoa.

Laviasta kiirehdin Verttuun Santikkoon, partiolaisten Pohjois-Satakunnan kesäleirin avajaisiin.
Sain tuoda terveiset eduskunnan puhemiehistöltä ja myös seudullisen kirkkopäivän vierailta kunniakansalaisiltamme sotiemme veteraaneilta, joiden ansiosta itsenäisyytemme ja vapautemme on säilynyt Kansojen Kaitsijan Jumalamme hyvässä suojeluksessa.

On tärkeää, että näitä yhteisiä tilaisuuksia on niin veteraaneillemme kuin nuoremmillekin. Sen tunteminen, että kuulun johonkin suurempaan yhteisöön, on tärkeää ja kannattelee koko olemassaoloamme.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Eduskuntatiistai

Eduskunta työskentelee vain tiistaista perjantaihin, pidennetty viikonloppu on maakunta-asioiden hoitoa varten. Näin aina mennään Helsinkiin tiistaiaamuna, lähdön ollessa aikaisin aamuvarhaisella. Paluu on perjantaina klo 13 alkavan istunnon päätyttyä ja istunto on aina lyhyt, vain puolituntia, johon yleensä keskitetään edellisinä päivinä puhuttujen asioiden äänestykset.

Tiistain istunto alkaa klo 14, jota ennen on valiokuntia ja muita tapaamisia. Puhemiehet eivät kuulu muihin kuin puhemiesneuvostoon ja kansliatoimikuntaan. Puhemiesneuvosto on aina ennen istuntoa, niin tänäänkin käytiin läpi tulevan istunnon asiat ja muita ajankohtaisia asioita kuten tulevien päivien työjärjestys.

Kesälomalle pääsemme aikaisempien suunnitelmien mukaisesti heinäkuun eka päivänä, koska hallitusneuvottelut ovat lopultakin ottaneet tulta ja niin ennen lomaa saadaan hallitus muodostettua. Pääministeri valitaan tiistain 21. tai keskiviikon 22.6. istunnossa.Torstaina juhannusaatonaatton istunnossa jaetaan hallitusohjelma. Seuraavalla viikolla eli viimeisellä ennen kesälomaa pidetään tiedonantokeskustelut ja puhemiesten ja toimielimien vaalit, ministeripestit vaikuttavat muutoksia näihin miehityksiin. Oma pestini ei pitäisi olla vaihtumassa.

No tänään ennen puhemiesneuvostoa ja täysistuntoa oli TV2 haastattelemassa Hullupäivä-ohjelmaan, joka tulee ulos vasta ensi vuoden puolella. Hallintojohtaja Rauhio esitteli ensi torstain kansliatoimikunnan asiat suurimpana eduskunnan budjettiehdotus ja ryhmähuoneiden jakaminen. Olen saanut johdettavakseni tämän seuraavan kansliatoimikunnan kokouksen.

Istunto tänään kesti tunnin verran ja taas näkyi jo tavaksi käynyt ilmiö, hyvin pian nimenhuudon jälkeen, vaikka poissa oli vain 9 edustajaa, sali tyhjeni niin vasemmalta kuin oikealtakin perussuomalaisten istuessa lähes täysilukuisina ryhdikkäästi loppuun asti. Lehterillä oli yksi kuvaaja, jonka otoksia olisi kiva nähdä jossain julkisuudessa, kun sali loistaa tyhjyyttään paitsi meidän perussuomalaisten osalta. Lehterillä oli kirgiisialaisiakin vieraita, jotka ovat oppimassa demokraattista hallitsemistapaa.

Vielä avustajieni kanssa kävimme eduskunnan vähän negatiivistakin julkisuutta saaneen urheilukerhon järjestäytymiskokouksessa ja jouduin juuri siihen paljon arvostelua herättäneeseen toiminnantarkastajan paikalle, kun edellisen toimikauden aikana rahastonhoitaja pystyi kavaltamaan kerhon varoja. Enää tosin ei niin käy, kun raha-asiat hoitaa eduskunnan tilitoimisto.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

70-vuotissatakuntapäivä

Arkkipiispa Kari Mäkisen puhe ihmisen identiteetistä oli painavinta antia Satakunta-päivässä, jota vietettiin Kokemäellä sen juhlistamiseksi, että tasan 70 vuotta aiemmin Kokemäellä järjestettiin ensimmäinen Satakunta-päivä. Silloin myös perustettiin Satakunnan maakuntaliitto.

Arkkipiispan ajattelemaan laittanut koskettava puhe on julkaistu hänen kotisivullaan, mutta tässä joitain hajamietteitä tästä puheenvuorosta.

Hän on asunut lapsuudessa ja nyt myöhemminkin kotitalossaan Porin Hyvelässä, jonka lähiympäristössä hänen esi-isiään on ollut jo 1700-luvulta lähtien. Satakunnan maakuntalaulu oli heti lapsuudesta lähtien ensiarvoinen ja sitä hän vertasi lähinnä Ateenalaisten lauluun ja oli hyvillään, että satakuntalaiset kyntävät vain tyynnä aurallansa, kun ateenalaiset taistelevat niin. että joka kynsi kylmenee. Piispa lisäsi, että tähän vertailuun voisi nykyisin olla muitakin ajankohtaisempia asioita.

Tarvitsemme kotipaikan ja -seudun, joilla on symboleja ja organisaatioita kuten Satakuntaliitto, mutta niiden ei tarvitse olla tarkoin maantieteellisesti tai taloudellisesti rajattuja alueita. On hyvä voida kokea vastauksia kysymyksiin: kuka olen, mihin kuulun. Oikeaan ihmisyyteen kuuluu tunne kuulumisesta osana suurempaan yhteisöön. Jokaisella on paikkansa, vaikka nykyisin onkin muuttoliikettä. Näin muodostuu monikerroksisia identiteettejä.

Hyvän elämän uhka on irrallisuus ja yksinäisyys. Siksi meidän on huolehdittava hyvinvointipalveluista kaikille ihmisille, maailmanlaajastikin. Ja siksi tarvitaan verkostoja ja samaistumiskohteita kuten paikkakunta ja maakunta. Näin saamme katsella yhtä paikkaa laajemmin, mutta tuntea myös oman pienen yhteisömme, paikkakuntamme. Tärkeintä on saada tuntea, että elämme yhdessä.

Piispa tuntee siis itsensä satakuntalaiseksi, vaikka asuukin nyt arkkipiispana Turussa, jonne hän Kokemäeltä matkasi Köyliön kautta ja uskoi pääsevänsä perille onnellisemmin kuin aikoinaan hänen edeltäjänsä. Toivotaan näin, niin saamme kuulla vielä monia hänen viisaita puheenvuorojansa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

In memoriam Vieno Lanne

Vieno Armas Lanne 28.3.1926-26.5.2011 siunaus oli tänään helluntaina 12.6.2011

Lapset Ritva, Arvo, Pekka ja Mirjami perheineen niin että papan silmäteriä lapsenlapsia on 11 ja lastenlastenlapsia 12. 10-lapsisen sisarussarjan jäljellä olevat Inkeri ja Hilja perheineen sekä muiden sisarusten lapset perheineen, muut sukulaiset ja laaja ystävien piiri, olemme kokoontuneet saattamaan Vienoa, jonka 85-vuotispäivää saimme juuri viettää suurella joukolla maaliskuussa. Sydämissämme on surua ja kaipausta, mutta ennen kaikkea kiitollisuutta hänen toimeliaasta elämäntyöstään ja ystävällisyydestään meitä kaikkia kohtaan. Nyt olemme tekemässä viimeistä maanpäällistä palvelustamme hänen tomumajalleen.

Vieno oli aina uudistuksellinen maanviljelijä ollen ensimmäisten joukossa suorittamassa koneistamista. Jo lapsuuden kotitilallaan Kankaanpään Veneskosken Mukankorvessa hän hankki esim. traktorin, kuivurilavan ja suoritti salaojitusta. v.1962 muutettiin perheen kanssa Suurimaalle, jossa uusi päärakennus tehtiin vv. 1969-70. Naapurien kanssa hankittiin esim. itsesitoja, oltiin perustamassa Palojoen vesiosuuskuntaa, hankittiin tilatankki, kunnostettiin maantietä, tehtiin metsäautotie nykyiselle kivenjalostusalueelle, mutta jos ei muita saatu mukaan, niin sitten tehtiin yksin, näin esim. rakennettiin kuivuri. Tilalla raivattiin peltoa, pidettiin lypsykarjaa ja viljeltiin jopa sokerijuurikasta 10 vuotta.

Vieno ehti nuorimman ikäluokan alkuvuodesta syntyneenä mukaan myös jatkosodan loppuvaiheisiin Liipolaan, Valkjärvelle ja Tali-Ihantalan kuuluisiin taisteluihin. Vasta sodan jälkeen hän oli varusmieskoulutuksessa.

Maanviljelijän toimensa ohella Vieno ehti mukaan myös yhteisiin ammattiin liittyviin asioihin kuten jo on mainittu. Lisäksi hän toimi LSO:n hallituksessa ja seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana vuosina, jolloin päätettiin seurakuntakodin rakentamisesta.

Eläkepäiville 12-vuotta sitten poisnukkuneen puolison kanssa siirryttiin ensin kotitilalle rakennettuun taloon, sitten Avennolle rakennettiin oma talo ja puolison kuoltua Vieno muutti rivitaloon ja viimeiseksi 4 vuodeksi Hopearinteelle. Talonrakentaminen ja muuttaminen uuteen olikin yksi hänen koko elämänsä ajan jatkunut harrastus ihan loppuun asti, vaikka monet sairaudet jo häntä kypsyttivät teidän lasten pitäessä hänestä hyvää huolta.

Näin sain muistella siunauspuheessani hyväksi ystäväksi Jämijärven vuosinani tullutta Vieno Lannetta siunauspuheessani tänään Jämijärven kirkossa. Siunattu on hänen muistonsa.

Perjantaina oli eduskuntatalossa saanut sydänkohtauksen ja kuollut kunnioitettu parlamentaarikko Ingvar S. Melin, jonka kanssa olen ollut yht´aikaa edustajana. Hänellä oli tapana vierailla eduskiuntatalolla ahkerasti mm. lukemassa lehtiä. Hän oli rehti politiikko, jonka kanssa olen ollut lenkilläkin jollain ulkomaanmatkallamme. Hän myös onnitteli tavatessamme päästyäni nyt uudelleen eduskuntaan 24 vuoden jälkeen.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Suomen Lähetysseuran vuosijuhlissa

Köyhyyden kovat kasvot oli aiheena Suomen LähetysseuranPorissa järjestettyjen valtakunnallisten kesäjuhlien paneelissa, jossa sain olla tänään mukana piispa Kaarlo Kallialan sekä ulkomaalaisten vieraiden pastori Bertha Uturuncon Boliviasta, juristi Bishnu Gurungin Nepalista ja piispa Stephen Mungan Tansaniasta kanssa. Omia puheenvuorojani luonnostelin seuraavasti:

Jeesuksen autuaaksijulistuksissa on mukana myös hengellisesti köyhät. Omistan myös 1949 Herättäjä-Yhdistyksen julkaiseman rovasti Erkki Pesosen saarnoja sisältävän kirjan: Evankeliumia köyhille. Tässä sisällisen kristillisen köyhyyden tunnossa on runoillut Lars Nyberg Siionin virren: Köyhyytesi tuntien Riennä luokse Armahtajan. Ristiltään hän julisti uuden pelastuksen ajan. Suvullemme syntiselle: Istui armonistuimelle. Eivät köyhyys, rikkaus, Tahtominen, juokseminen, Eivät hyvyys, hurskaus, Etsiminen, ostaminen Sinua tee autuaaksi. Herra lukee vanhurskaaksi. Yksin armo pelastaa, Ilman omaa ansiota.

Ja juuri tämän Kristuksen rakkauden voittamina me sitten teemme kokonaisvaltaisesti kristillistä rakkauden työtä kuten Jeesus itse sanoo: Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Köyhille julistetaan evankeliumia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Näin kristillinen tehtävämme on vastustaa kaikkia niitä voimia, jotka turmelevat yhteiselämäämme ja aiheuttavat keskuuteemme epäoikeudenmukaisuutta, sortoa, eriarvoisuutta ja riitaa. Niukkoja resulsseja on mm ruoka, vesi, raaka-aineet, energia, osaaminen ja hyvä hallinto. Meillä hyvinvointivaltiossa pitäisi kasvaa ns. hitaampaan elämään ja kuluttamisen vapaaehtoiseen vähentämiseen. Biotalous, puhdas ja ympäristötehokas teknologia ja innovatiivinen koulutus ja kehitys takaavat kestävän tulevaisuuden.

Jo seurakunnan alkuajoista lähtien tärkeässä asemassa olivat diakonit, jotka suorittivat rakkaudenpalvelusta erityisesti köyhien ja sairaiden piirissä. Nykyään asevarusteluun ja sotiin käytettävillä varoilla voitaisiin muutamassa vuosikymmenessä karkottaa nälkä ja köyhyys maan päältä. Sunnuntai lepopäivänä on hyvä protesti yhteiskunnan aineellisia arvoja ja työnorjuutta vastaan. On sanottu: Hän joka määräsi sapatin, rakastaa köyhiä (James Russell Lowell).

Väestökasvu: 70-80 miljoonaa uutta asukasta joka vuosi on yksi maapallomme vakavimmista ongelmista ja myös köyhyyttä ja ennen kaikkea aliravitsemusta lisäävä tekijä. Joka seitsemäs joutuu yölevolle puutteellisesti ravittuna. Maailman ruokatuotannossa on jouduttu runsaudesta niukkuuteen. Siis väestön kasvu, niukkenevat ruokavarannot ja ruuan saastuminen ovat mahdollisimman huono yhtälö.

Toivoa antavaa on kirkkomme ja maamme mukanaolo vaikuttamassa maailmanlaajuisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Sitähän ajaa tietysti myös koko YK. Kirkon ulkomaanapu ja ennen kaikkea lähetysjärjestöt suurimpana ja vanhimpana SLS tekevät juuri tätä kokonaisvaltaista ihmisen auttamistyötä julistamalla Jeesuksessa tarjolla olevaa täysipainoista elämän, näin saadaan tämä ajallinen elämä ja iankaikkinen elämä opettamalla selviämään työtä tekemällä ja näin elämään ihmisarvoista elämää.

Kirkon kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön kuuluu evankelioiminen, diakoninen palvelu ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus. Julistus ja palvelu, usko ja rakkaus kuuluvat
yhteen.

Ennen illan tilaisuutta jo iltapäivällä keskustelimme Kalle-piispan kanssa radio Dein lähetyksessä. Radio Dei lähetti koko päivän ohjelmaa Lähetysjuhlilta.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Myrskyn merkkejä

Viikottain ajelen Parkanon rautatieasemalle, jossa tosin auto oli parkissakin lähes viikon, kun kesäkuun eka päivänä helatorstaiaattona ei junalla päässytkään Tamperetta pitemmälle, koska myrsky oli katkaissut kaatuneilla puilla ratayhteyden Parkanon välille. Nyt sitten myös valtatiellä 23 varsinkin Jämijärveltä Parkanoon näkee pitkin tienvarsia myrskyn merkkejä valtavasti tuulen kaatamia puita sikin sokin. Pyörremyrskyllä on ollut voimaa, on vähän luvattu samanlaista tulevaksikin viikonlopuksi, ainakin hellettä riittää, josta voi ilmavirtauksia syntyä.

Vähän samanlaisia tunteita on Jyrki Kataisen uusimmasta hallitusratkaisustakin, kun hän viime viikkoisen riitaantumisen jälkeen kutsuikin kaikki entiset kuusi puoluetta uudelleen hallituksen muodostajiksi antaen taas vain viikon aikaa jatkoneuvotteluille, onhan heillä tietysti hyvää pohjaa aikaisemmasta 13 päivän neuvottelustaan.

Uutisissa ja kommenteissa on taas esiintynyt vanha laulu PerusSuomalaisten vastuuttomuudesta, kun Katainen ja Timo Soini eivät päässeet samalle aaltopituudelle, vaikka olisimme saaneet luvan äänestää jopa kahdesti EU-tukia vastaan. Mutta mitäs se olisi auttanut, äänestyksiä tulee jatkuvalla syötöllä ja pyrkimyksenämmehän on koko EU-tukipolitiikasta luopuminen, eli ei mitään muutosta olekaan tulossa. Itseään ja äänestäjiään ei kannata pettää. Näin Katainen ei ole muuttanut piiruakaan EU-politiikastaan, johon kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulee muutos, rahat yksinkertaisesti loppuvat muuallakin, Saksassa jo kuuluu voimakasta vastustusta, vaikka siellä jo hyväksyttiinkin Kreikan uusi lainapaketti, joka vielä juhannukseksi tullee tänne Suomenkin eduskuntaan päätettäväksi.

Uhkaako myrsky koko Euroopan talouselämää, eikö olisi jo aika lopettaa lainotukset ja päästää esim. juuri Kreikka suurine kultavarantoineen ja muine valtion omistuksineen nousemaan jaloilleen omin voimin, onhan siellä jo hyviä merkkejä, jopa kuolleiden eläkkeiden maksatukset on lopetettu.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Armopalojako

8000 sotainvalidia ja 13000 puolisojäsentä meillä on vielä keskuudessamme. Tällainen määrä hoitaa kunnialla ei olisi mikään uhraus valtiovallalta verrattuna sotainvalidiemme kärsimykseen yli 60 vuoden aikana. Siksi onkin käsittämätöntä, että yhä Sotainvalidien Veljesliitto joutuu ikään kuin anelemaan kaikkien sotainvalidien pääsyä sotilasvammalain piiriin niin, että myös alle 20% haitta-asteisetkin sotainvalidit saisivat samat etuudet kuin vaikeavammaisetkin eli tulisivat kunnallisten avopalveluiden ja pitkäaikaisen laitoshoidon piiriin.

Tämä tuli voimakkaasti esiin Kuopiossa järjestetyillä 62. liittokokouspäivillä.

Toimintakertomuksesta ja talouden suuntaviivoista vuosille 2011-2013 kävi ilmi myös muita tärkeitä asioita, jotka takaavat, ettei viimeisiäkään jo nyt korkeassa iässä - keski-ikä 89 vuotta -jäljelle jääviä sotainvalideja jätetä. Siksi koko ajan jaetaan liiton varallisuutta voimakkaasti etupainotteisesti. Varoja on kertynyt esim. veljeskotien Kaunialan, Kyyhkylän ja Iisalmen veljeskodin myynneistä. Valtiovallalla on tietysti ensisijainen vastuu sotainvalideistamme.

Toimintaa liiton ja piirien avustuksella jatketaan aina 2020-luvulle saakka ja paikallisyhdistyksissä niin kauan kuin siellä sotainvalideja on jäljellä. On myös jo muodostettu kaikkien veteraanijärjestöjen yhteiselin Veteraanivastuu, joka hoitaa Sotiemme veteraanit-varainhankintaa ja yhteinen perinnetyöstä huolehtiva Tammenlehvän Perinneliitto.

Meitä nuorempia tukijäseniä on 3000 ja myös meidän tehtävänämme on huolehtia "veljeä ei jätetä" periaatteen toteutumisesta loppuun asti. Näin meilläkin Kankaanpään seudun Sotainvalideissa on vielä kolmisenkymmentä veljeä ja yli 50 puolisojäsentä.

Sotainvalidimme kuten kaikkikin sotiemme veteraanit eivät tarvitse mitään armopaloja, vaan he ovat enemmän kuin täysin ansainneet kaikki ne etuudet, mitä veteraanijärjetöt yhä edelleen ovat ajamassa, esim. 200€ kuukausiavustuksen, joka sekään ei valtiontaloudessa suuria merkitsisi semminkin kun veteraaniemme lukumäärä vääjäämöttömästi vuosi vuodelta vähenee.

On kesää pidellyt - eduskuntaryhmä toimii

Hellepäiviä riittää koko viikko. Niin myös muuta pientä vipinää!

Eduskuntaryhmässä kävimme erinomaisen rakentavan ja perinpohjaisen kaksituntisen keskustelun syntyneestä hallitusneuvottelutilanteesta, jossa kaikki on auki ja lähdetään ikään kuin aivan alusta. Meillä PerusSuomalaisilla olisi kovasti vientiä ja haluakin päästä mukaan, mutta ei millä ehdoilla tahansa. Tiedämme hyvin, että vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa ja näin saada jotain aikaiseksikin. Ja sitähän varten olemme mukana politiikassa.

Olimme myös ryhmänä ensimmäisellä vierailulla, YLE oli kutsunut meidät tutustumaan taloonsa ja toimintaansa. Ja mistäpä muusta lopulta oli kyse kuin rahasta eli miten puoli miljardia YLE:n rahoitukseksi kerätään. Kymmenessä vuodessa on tv-luvan 244€ maksavien talouksien luku pudonnut 10% ollen nyt 74%, samassa ajassa on väkeä vähennetty viidennes eli 900 henkeä. Talossa vallitsee siis kova tahtotila kustannusten hillitsemiseksi.

Puolueessa ymmärämme erinomaisen hyvin YLE:n toiminnan tärkeyden koko suomalaisen olemisenmuodon ja kulttuurin ylläpitämiseksi, tavoitettavuuskin on lähes 100% luokkaa. Lähetyspaikkakuntia näytettäessä huomasin, että meillä on melkein joka paikkakunnlta kansanedustaja, Etelä-Suomessa taisi Lohja olla ainoa ilman kansanedustajaamme. Etelä-Pohjanmaalla vaikka onkin kolem kansanedustajaa, heitä ei ole Seinäjoelta eikä Kokkolasta. Lapin kansanedustajamme on myös kaukana Rovaniemeltä pienestä rajanpinnassa olevasta Sallasta. josta suurin osa rauahanteossa jäi veli venäläiselle.

Rahoitusvaihtoehtoja olisi tietysti nykyinen tv-lupa, talouskohtanen mediamaksu, jota muuten parlamenttaarinen komitea on ehdottanut, mutta viestintäministeri Suvi Linden ei koskaan tuonut sitä päätettäväksi tai sitten suora budjettirahoitus, jollainen Euroopassa on vain Vatikaanissa. Toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja muut tähdensivät ennen kaikkea YLE:n olevan eduskunnan eikä hallituksen radion, jotta riippumattomuus säilyisi.

Hellepäivistä lissää taas huomenissa sotainvalidien liittokokouksesta kalakukkojen Kuopijosta!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Veteraaniasiaa

Valtiovalta on jakanut veteraanien ruokailu- ja siivousapua varten kaikille kunnille määrärahan, joka Kankaanpäässä on 13.000€. Teimme asian tiimoilta valtuustoaloitteen 23.5. koska määräraha on täysin riittämätön. Aloitteen pohjalta Posan tilaajajohtaja pyysi lisäselvityksiä. Ohessa kirjeenvaihtoamme:

6.6.2011 22:42, Anssi Joutsenlahti kirjoitti:
Hei
Ohessa vastauksia kysymyksiisi.
Terv. Anssi Joutsenlahti 6.6.2011 9:51

Jaana Männikkö kirjoitti:
Hei
Olen saanut tehtäväkseni selvittää kustannuksia aloitteenne johdosta, joka koskee Sv-aterioita. Kysyisin muutamia kysymyksiä sinulta asiaan liittyen.

1. Onko sinulla tiedossasi tarkempaa nimilistaa ja määrää sv:sta ?
Vastaus: Nimilista on kyllä minulla. Vuodenvaihteessa oli 92 jäsentä, ulkopuolella Kpään asuu muutama, muutama on jo kollut. Kuolleisuus lisääntyy melkolailla, viime vuonna kuoli 11, tänä vuonna on jo kuollut 6.

2. Kuinka moni heistä asuu vielä kotona ja kuinka moni heistä on jo hoidettavana esim. jossain hoivakodissa?
Vastaus: 68 veteraaania asuu kotona, 13 laitoksissa, joista 3 Koivurintessä.

3. Menisivätkö ateriat sv:lle joka päivä siis esim 7 pv:nä/vko?
Vastaus: Normaali käytäntö kotiin vietävissä ruoissa on viitenä päivänä viikossa.

Näitä tarkennetuja kysymyksiä esitän siksi, koska emme ole saaneet valtionkonttorilta tietoja alueemme sotaveteraaneista. Voit ottaa yhteyttä minuun myös puhelimitse tai vastata näin s-postilla. Ystävällisesti Jaana Männikkö vt.tilaajajohtaja Kankaanpää p 044 577 2212

Näin asia menee etiäpäin kunniakansalaistemme parhaaksi.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Puolustuskyvystämme huolehdittava

"Suomen poliittisen järjestelmän kyvyttömyys ratkaista Suomen puolustuksen strateginen ongelma näyttää ylitsekäymättömältä, mihin perussuomalaistenkaan voima ei yksin riitä." Näin kirjoittaa Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön johtaja Markku Salomaa Kanava-lehdessä. Niinpä vaaditaankin laajaa poliittista rintamaa puolustusvoimiemme vakauden säilyttämiseksi.

Puolustuspoliittisissa selonteoissa valtiovalta on sitoutunut määrättyihin ehtoihin puolustuskyvyn ylläpitämiseksi, aseistuksen vanhemisen ja voimakkaan kallistumisen vuoksi on sovittu vuosittaisesta määrärahojen 2% kasvusta, josta nyt taloustaantuman johdosta on luovuttu. Kehittämislupauksista huolimatta onkin päinvastoin puolustuskykyämme vain leikattu.

Tämän tähden puolusvoimiemme johdossa ollaan syystä huolestuneita ja tulevaan niukkuuteen pyritään valmistautumaan maamme koskemattomuudelle ja puolueettomuudelle välttämättömän puolustuskykymme turvaamiseksi. Siksi on laadittu laaja puolustusvoimauudistus, joka pitää sisällään kipeitäkin uusistuksia varsinkin aluepoliittisesti.

Tässäkin yhteydessä jälleen kerran on voimakkaasti tähdennettävä Niinisalon kehittyvän varuskunnan tärkeyttä niin tykistöprikaattina, lennokki- ja tutka-asemana, koe-ampuma-asemana eteläisen Suomen laajimpana ampuma-alueena kuin myös yli 500 henkeä työllistävänä merkittävänä aluepoliittisena tekijänä Pohjois-Satakunnassa. Niinpä tiettävästi Niinisalo ei olekaan kolmen ensimmäisen uhanalaisen varuskunnan joukossa. Huovinrinteen varuskunnallahan ei olekaan olemassa minkäänlaista uhkatilaa.

Valoa taloudelliseen niukkuuteen, kun kaikilla yhteiskunnan sektoreilla vaaditaan tiukkuutta ja säästöjä, tuovat kuitenkin kansainväliset yhteystyönäkymät siitäkin huolimatta, että esim. Venäjällä tänä vuonna puolustusbudjetti kasvaa yli 18% edellisvuodesta. Turvallisuusympäristö on sikäli onnellisti kehittymässä, että Naton ja Venäjän yhteistyön tuonee myös Pohjois-Eurooppaan vakautta. Kustannussäästöjä saadaan eri maiden puolustusvoimien yhteistyöllä, tällaisia hankkeita on niin EU:n piirissä kuin pohjoismaissakin. Alueemme merkitys on kasvamassa mm. pohjoisen ulottuvuuden eli arktisen alueen meriyhteyksien avautuessa koilisväylän kautta Aasian jääkenttien sulaessa.

Näin myös toivon pilkahduksia on tärkeän maanpuolustuksemme tarpeiden tulemisesta huomioduiksi ja yhteiskuntamme vakauden ja turvallisuuden jatkuvasta ylläpitämisestä, mikä on kansalliselle olemassaolomme välttämätöntä. Tulevan hallituksen ohjelmassa on myös tämä muistettava!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Tarkan pelin paikka

Hallituskuviot ovat täysin levällään. Katainen vaan aikoo edelleen jatkaa neuvottelijana, vaikka vasemmistopuolueet ovat ulkona. Hän on soittanut sekä keskustan Kiviniemelle että PerusSuomalaisten Timo Soinille. Valtaosa keskustan piirien puheenjohtajista on halukkaita hallitukseen. Timo Soinikin on edelleen valmis neuvottelemaan, mutta Eurooppa-politiikassa hänellä on entinen kova linja. Tiistaiksi on kokoomuksen ryhmänjohtaja Ravi kutsunut koolle eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Keskusta ja vihreät antavat jatkohaluistaan vastauksen maanantaina. Demaritkin olisivat edelleen ulosjoutumisestaan huolimatta halukkaita neuvotteluihin ja haluavat kuulla Kataiselta tiistaina, onko hänellä neuvotteluissa mukana riittävästi puolueita enemmistöhallituksen muodostamiseksi.

Professori Jarmo Virmavirta kirjoittaa juuri ilmestyneessä Kanava-lehdessä Kataisen alkuperäisen neuvottelutilanteen pohjalta - tietämättä vielä vasemmistopuolueiden poisjäämisestä mitään - mielenkiintoisen analyysin. Hän nostaa Soinin vakavasti otettavaksi presidenttiehdokkaaksi ja toiseksi omasta puolueestaan vähän etäisyyttä ottaneen Sauli Niinistön. Näiden kahden rinnalle ei jää tilaa EU-myönteisille ehdokkaille muuta kuin alkukierrokselle, vaikka Paavo Väyrynen samassa lehdessä uskoo keskustan nousun lähtevän uudelleen presidenttivaaleista, vaikkei suoraan sanokaan, että nimenomaan juuri hänen johdollaan.

Virmavirta kaavailee myös maamme tulevaa poliittista kenttää nähden sen kolminapaisena. Hän näkeee oppositiopolitiikan johtajana Timo Soinin, jonka asema vaan vankkenee presidenttiehdokkuuden myötä. EU-myönteisenä puolueena kokoomus kokoaa ympärilleen tämän ja liberaalin suunnan väkeä myös keskustapuolueestakin, jonka takametsien miehet puolestaan tuntevat vetovoimaa perussuomalaisiin. Kolmantena ryhmänä on sitten vasemmisto, jossa nykyiset demarit ja vasemmistoliitto yhtyvät.

Näin nyt on vähän kaikilla, mutta ennen kaikkea perussuomalaisilla tarkan markan paikka uuden käänteen saaneissa hallitusneuvotteluissa. Tärkeimpänä on kuitenkin isänmaan etu, aivan kuten Veikko Vennamokin aikanaan sanoi, että politiikassa on tehtävä mahdollisimman paljon propakandaa, mutta silloin siitä täytyy luopua, kun on kyseessä maamme olemassaolon peruskysymykset. Suomen ja suomalaisten paras on aina etulyöntiasemassa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Timo Soiniko remmiin

Kanava-lehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoitti jo ennen eduskuntavaaleja vastakkainasettelun ajan tulleen taas maahamme perussuomalaisten kannatuksen kasvun myötä: Protestin sävy on konservatiivinen ja kansallinen siinä missä poliittinen eliitti on liberaalia ja suuntautuu Eurooppaan. Näin päätoimittaja. Ja äänestäjät antoivatkin historiassamme ainutlaatuisen jytkyn.

Jyrki Kataisenkin olisi ollut hyvä lukea tämä viisaus, jotta hänkin voisi muuttaa politiikkaansa siihen suuntaan, mitä kansa haluaa, pois Eurooppa-kysymyksistä enemmän puolustamaan suomalaiskansallista etua, jota tosin Katainenkin väittää ajavansa Eurooppa-myönteisyydellään. Sitä vaan ei kasvava kansanosa ymmärrä, mielluummin käyttäisimme varoja omien köyhyysloukussa olevien auttamiseksi.

Nyt sitten olemme hallituskriisissä. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat on kutsuttu koolle tiistaina ottamaan uutta suuntaa. Vieläkö Kataisen taakse on saatavissa eduskunnan enemmistö, vain löytyisikö yli sata edustajaa Urpilaisen vetämien neuvotteluiden takaajiksi, hänhän olisi itseoiketettu hallitusneuvottelija toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajana Kataisen yrityksen ajauduttua karikkoon.

Mutta vaalitulokseen kannattaisi suhtautua vakavasti, puhtaammin vanhoihin koeteltuihin arvoihin ja suomalaisuuteen sitoutuneet PerusSuomalaiset saivat vaaleissa voiton ainoana puolueena. Eikö tämä ollut kansan selkeä kannanotto, jota tulisi kuunnella. Näin Soinin joukot tulisi ottaa mukaan hallituskuvioihin, Jutta Urpilaiselta se voisi onnistua, äänestiväthän demarit jo aiemmin eduskunnassa Irlanti-pakettiakin vastaan. Asioista varmaan voitaisiin hyvässä yhteisymmäryksessä sopia. Vai täytyisikö käyttää kolmatta korttia ja tehdä kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtajasta Timo Soinista hallitusneuvottelija.

Tähän uuteen koaliittioon voisivat tulla mukaan monet muutkin, kuten keskustapuolue ja vasemmistoliittokin. Kd ja ruotsalaiset näyttävät olevan halukkaita mihin kokoonpanoon tahansa. Näin ulkopuolelle jäisivät vain juuri liberaalimmat ja eniten Eurooppaan suuntautuneet kokoomus ja vihreät, vain noin neljäsosa kansanedustajista.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Tuleeko Jytkyjen Jytky

Hallitusneuvotteluiden 13. päivä oli oikea vastakohtien päivä. Aamulla jo oli eripuraa. Illan suussa Sasi ja Heinäluoma melkein jo löivät kättä ja sitten tunnin päästä olikin valmista: mä sulle erokirjeen kirjoitan. On käynyt toteen, että politiikka on palannut politiikkaan. Jopa niin, ettei eduskunnan tietokoneellekaan päässyt muutamaan tuntiin demarien ja vasemmistoliiton ulosajon tai -marssin jälkeen. Mutta ei ainakaan meille ryhmästä uusia ohjeitakaan tullut, miten lie toisilla. Mietitään kaikessa rauhassa jo kyllä vähän ounasteltuakin ratkaisua. Kun pitkittyy, niin myös mutkittuu. Eduskuntakin istuu seuraavan kerran vasta ensi tiistaina, helatorstain tähden ei ole istuntoa perjantainakaan, kun ei niitä asioitakaan ole liiemmälti toimitusministeriönkin ollessa melko toimimaton.

Nyt kaikki mahdollisuudet ovat täysin avoimia. Katainen kyllä yrittää edelleen ja kääntyy keskustan puoleen, jolle vaalitömäyksen jälkeen hiljalleen näyttää uudelleen tulleen hallitushaluja. Demarienkin odotetaan vielä kääntyvän takaisin, kunhan nyt vähän isottelevat.

Toisaalta vaaditaan eduskuntaryhmien uutta päätöstä hallitusneuvottelijasta, kun kerran Jyrki Kataisen yritys on ajanut karille. Eikö nyt olisi seuraavan ryhmän eli demarien ja siten Jutta Urpilaisen vuoro lähteä hallitusvankkurien vetäjäksi. Voisi kavereita ja yksityymaisuuttakin löytyä paremmin. Sanovathan keskustalaisetkin jääneensä viime hallituksessa kokoomuksen ajopuuksi, demarien kanssa voisi onnistaa paremmin. Pienpuolueet varmasti olisivat yhtä valmiita kuin nytkin. Ja Jytkyjen Jytky, kyllä ainoa vaalien voittajakin voisi olla kiinnostunut, kyllä asioista olisi helpompi sopia kuin kokoomuksen kanssa, yhdestä vaan olisi päästävä yksimielisyyteen: Suomen EU-politiikan ja ennen kaikkea sen jatkuvasti pahenevan tukipolitiikan lopettamisesta, eivätköhän monet muutkin EU-maat rupea olemaan kyllin kypsiä tähän loputtomassa suossa rämpimiseen.

Kaikki on siis avoinna, jopa jos ei mikään muu auta, ennenaikaiset vaalitkin, mutta niihin eivät muut puolueet taitaisin suin surminkaan lähteä Jytkyjen Jytkyä pelätessään.