torstai 31. tammikuuta 2013

Miksi luovun palkkioistani?

Jo edellisissä eduskuntavaaleissa v. 2007 ehdokkaana ollessani lupasin luovuttaa kansanedustajan palkkioni hoitotyöntekijöille. Silloin jäimme perussuomalaisten ja kd:n vaaliliittona muutaman sadan äänen päähän eduskuntapaikasta. Viime vaaleissa uudistin lupaukseni ja olen sen myös täyttänyt palkkaamalla kaksi hoitajaa PoSa:n eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kautta.

Syykin lahjoitukselleni on mitä selkein ja tuli taas tänään julki. Keskustapuoluetta lähellä olevan Nuorisosäätiön henkilöille langetettiin ehdollisia tuomioita sakkorangaistusten lisäksi ja demaritaustaisen Urheiluopistosäätiön vastuuhenkilöille sakkoja. Jo aiemmin auliisti vaalirahoitusta KMS-yhdistyksen välityksellä jakaneet Nova Groupin johtajat vangittiin ja myös yhdelle kansanedustajalle langetettiin ehdonalainen tuomio, josta on vetämässä valitus. Molempien säätiöidenkin johdosta on tuomittujen joukossa ollut kansanedustajia, yksi nykyisessäkin eduskunnassa.

Halusin silloin, ja olen edelleen sitä mieltä, että politiikassa toimitaan yhteisen edun nimissä eikä oma suu saa olla lähempänä kuin yhteisen pussin suu. Tätä oman edun tavoittelua ja varsinkin vaalirahoituksen hämäräperäisyyttä en ole voinut hyväksyä. Yhteisten asioiden hoidossa olisi ahneudelle saatava loppu. Uuden vaalirahoituslain vaatima rahoituslähteiden julkistaminen ja tämänpäiväiset oikeuden tuomiotkin ovat nyt selkeyttämässä ilmapiiriä ja näin on hyvä.

Sauli Niinistö on nyt vastavalittuna presidenttinä ja jo aiemminkin eduskunnan puhemiehenä näyttänyt hyvää esimerkkiä siinä, miten parempiosaiset kansalaiset voivat nykyisen taloudellisen ahdingon aikana luopua joistakin eduistaan. Ovathan tuloeromme revenneet varsinkin suurten liikelaitosten johtajien jättimäisten etuisuuksien johdosta ennätyssuuriksi. Vaikka sanotaankin, että kohtuus pitäisi olla kerjätessäkin, niin kyllä se täytyisi olla myös ylisuurissa palkoissa ja palkkioissakin optioineen ja bonuksineen.

Suitsikaamme kaikin voimin paisunutta ahneuden ylivaltaa!
 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Ajetaanko metsäteollisuuskin alas

Olin Raumalla tutustumassa UPM:n paperitehtaaseen, jonka kolmas paperikone on saanut lopettamistuomion. Jäljellä on vielä kolme ajanmukaista, ja neljäs on jopa maailman ykkösluokan paperintekokone. Paneelissamme oli alustajana Metsäteollisuusliiton toiminnanjohtaja Timo Jaatinen.
Näyttää siltä, että Nokian ja telakkateollisuuden jälkeen alasajon kohteena on 25 %:a nettoviennistämme vastaava metsäteollisuus. Tämäkö on sitä EU:n paljon puhuttua siunauksellisuutta? Yksin rikkidirektiivi nostaa metsäteollisuuden vientikustannuksia vuodesta 2015 lähtien 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Kun mukaan lasketaan vuodesta 2011 lähtien perittävä kuljetusten dieselvero ja vuodesta 2014 alkaen maksuun tuleva Windfall- eli päästövero, tulee näistä vuosittain toinen 200 miljoonan euron verorasitus metsäteollisuudelle.

Näin ollen ei olekaan ihme, ettei esimerkiksi UPM ole kiinnostunut investoimaan Suomeen, kun sillä on paperitehtaita viidessä maassa, ja muissa maissa ei ole näitä Suomen valtion aikaansaamia kustannusrasitteita. Hallituksen puolivälin kehysriiheltä odotetaankin paljon. Kaiken lisäksi kauppataseemme on kääntynyt järkyttävästi alijäämäiseksi ensi kerran sitten 1990 tapahtuneen Neuvostoliiton kaupan romahtamisen jälkeen, nyt jopa kolme miljardia enemmän kuin silloin. Nokia-buumin ollessa parhaimmillaan 2000-luvun alussa ylijäämää oli peräti 12 miljardia kolmenakin vuotena.

Olisko kirveellä töitä! Sitä tarvitaan metsänhakkuussa, mutta tarvetta sille näyttäisi olevan muuallakin.
 

maanantai 28. tammikuuta 2013

Vilskettä pukkaa

Vilskettä riittää ja pitääkin ihmetellä puheita kansanedustajien pitkistä vapaista. Sunnuntainakin pukkasi neljä kokoontumista peräjälkeen heti Jämin SM-hiihdoista palattuani.

Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksen kokouksessa en ehtinyt olla kuin tunnin verran, pistäydyin sitten hallitusryhmämme palaverissa, kun tiedossa on kolmen edustajamme uuden kauden ensimmäinen kokoustaminen. Kolmantena oli kirkkovaltuustoryhmän valtuustoa edeltävä kokous ja lopulta kaikkien puolueiden luottamuspaikkaneuvottelijoiden palaveri niin maanantain kaupunginhallituksen valinnoista kuin myös jäljellä olevista paikoista. Varsinkin Vatajankosken Sähkön paikkajaosta oli kyse myös karvialaisten kanssa, josta lopullinen jako on vielä hienosäädettävä.

Tänään maanantaina päivällä Porissa sotainvalidien piirihallituksessa käsiteltiin ansiomerkkipäätöksiä sekä talousarviota ja toimintasuunnitelmaa alkaneelle vuodelle.
Iltapäivällä varsinaisen puheenjohtajan poissa ollessa heilutin nuijaa varapuheenjohtajana Kankaanpään kirkkovaltuustossa vartin verran. Siinä ajassa saatiin puihin puolivälikrouvin henkilövalinnat eli valtuuston puheenjohtajisto ja kirkkoneuvoston henkilöt, kaikki menneen kaksivuotiskauden jälkeen siirtyvät taas kaksivuotisjaksolle.

Aamulla aloitettiin kello 7 vesijuoksulla ja sitten päivä jatkui parin tunnin täyshieronnassa Aimo Viitasen käsittelyssä.
Huomiseksi kansanedustajat on kutsuttu Raumalle mm. UPM:n vieraiksi.
 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Jämin SM-hiihdot

Kolmipäiväisiin Jämin SM-hiihtoihin on tullut Suomen parhaita hiihtäjiä mittelemään paremmuudesta ja samalla MM-kisalipuista.

Perjantain sprinteissä pääsi Kankaanpään Urheilijoiden viime talven 50 km:n suomenmestari Ristomatti Hakola B-finaalin neljäntenä koko kisan kymmenenneksi. Fyysisesti tämä kilpalaji on epäinhimillinen: eihän yleisurheilussakaan 800-1500 metrin juoksijoilla ole samana päivänä kuin yksi kilpailu, nyt hiihtäjillä on vähintään kolme kisaa lyhyillä väliajoilla.

Minäkin kävin paikalla lauantaina. Menin hiihtämällä Kunkulta ja totesin lentokentällä kovan tuulen, joten kovaa porukkaa, jotka siellä olivat katsomassa. Metsän suojassa tuuli ei niinkään tuntunut, mutta siellä latu ei ollut kovin hyvin tasatahdilla lykittävissä. Talven yhdeksäs hiihtolenkki ja ensimmäistä kertaa täytyi todeta voimien lopahtaminen. Ennen on koko matka Jämiltä takaisin yhtä ylämäkeä lukuun ottamatta sujunut tasatahtilykyllä, mutta nyt ei.

Sunnuntaina ajoin oikein auton Jämin liepeille ja menin siitä suksilla harjun päälle katsomaan miesten hiihtoa. Aika kovaa porukkaa oli hiihtämässä. Kun tuntee Jämin mäet, riittää kapuamista mäkien päälle ja huimia alamäkiä alas. Yhden sellaisen päällä katselin hurjaa menoa, kun jyrkkä alamäki vielä mutkasi alhaalla. Juosten olen kyllä sitäkin mäkeä mennyt ylös ja alas, en kyllä enää suksilla.

Ristomatille sattui haaveri, joka pudotti sijoituksen yli kahdenkymmenen. Side oli rikkoutunut ja vaihtosuksella täytyi sitten jatkaa matkantekoa. Kuinka nopeasti lie saanut uuden suksen jalkaansa ja minkälainen oli sen voitelu. Urheilu on joskus tällaistakin.

Kaiken kaikkiaan hienot kisat Jämillä, ja isoja tapahtumia on tulossa edelleen helmikuussa parikin kappaletta. Hyvää mainosta Jämille ja miksei koko seutukunnallekin.

Trubaduuri tulee kaupunkiin

Jaakko Jaska Löytty on sanan parhaassa merkityksessä oikea  TRUBADUURI, Gospel-muusikkojemme grand old  man, sanoittaja ja säveltäjä, Senagalin virsikirjan laatija ja yksi merkittävimmistä Siionin virsien uudistajista. Oikea matkaveisaaja.

Saamme Löytyn mukaan Kankaanpään siioninvirsiseuroihin sunnuntaina helmikuun 3. päivänä kello 15 meille Joutsenlahdille ja kaikki ovat tervetulleita. Edelliskerrallahan hän oli marraskuussa Vihteljärvellä Sisko Koskelan kodissa. Monet kerran aiemminkin olemme saaneet pitää Jaskaa Kankaanpäässä ja lähipitäjissä, ja hän on saarnannut Kankaanpään kirkossa. Saa muuten nähdä, toteutuuko se taas toisena pääsiäispäivänä, joka on ollut jo perinteiseksi käyneen tavan mukaan Herättäjän kirkkopyhä Kankaanpäässä.

Yksi tunnetuimmista Jaskan biiseistä on ”Kahden maan kansalainen”. Vain yksi hänen lauluistaan on päässyt nykyiseen virsikirjaan, lastenvirsi numero 501 ”Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää”. Jokaisen neljän säkeistön kertosäe toistaa sanoja ”Siunaa koko maailmaa” ja on myös monelle tuttu ja sopii vaikka jokapäiväiseksi rukoukseksi.

Me körttiläiset olemmekin paremmin niitä maahan painettuja ja pikemminkin pienellä paikalla olijoita, Mutta voin olla jopa vähän ylpeäkin, koska olen aiemmin ollut samassa tehtävässä, jossa Jaska nyt eli Herättäjä-Yhdistyksen Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen aluesihteerinä.
Viimeisimmässä Kauneimmat joululaulut -vihossa on kaksikin Jaakon joululaulua: ”Seuraa tähteä” ja ”Ilouutinen”. Tulkaa kaikki nyt laulamaan, laulamaan meillekin seuroihin. TERVE TULEMAKS!

torstai 24. tammikuuta 2013

Toripäiväkahvitus

Torstain toripäivillä kahvituksessamme kävi 300-400 janoista torilla kävijää. Paikalla oli myös toimittaja Termonen Ylen Satakunnan toimituksesta kameroineen ja mikkeineen. Pitkin päivää alueuutisissa tulikin haastattelujani Kankaanpään poliittisesta tilanteesta, kun perussuomalaisia suurimpana ryhmänä ei pahemmin kuunneltu paikkajaoissa. Mutta jako on nyt tehty, ja toin esiin, että jatkossa on toimittava yhteisvoimin kuntalaistemme ja koko Kankaanpään parhaaksi. TV:ssä sen sijaan ei edes aluelähetyksessä näkynyt asiasta mitään.

Tänään perjantaina sitten esim. klo 20.30 TV:n illan päälähetyksessä tuli pätkä torstain torikahvilastamme, vaikka ei juuri tätä oikeaa asiaa. Timo Soini sai kuitenkin tuoda esiin perussuomalaista asialinjaa vähän enemmänkin! Sallin Jaakkoa ja Niiniharjun Hannua haastateltiin lyhyesti. Ja heidän viestinsä oli lyhykäisyydessään, että kovin on ollut riitaista tämä paikkajako! Sellainen kuva varmasti onkin muodostunut kansalaisille eikä varmaan ihan tyhjästä.

Sitä suuremmalla syyllä tästä eteenpäin on lyötävä hynttyyt yhteen ja otettava lusikka kauniiseen käteen ja mentävä yhteistyöllä eteenpäin niin kuin ennenkin laulettiin, että ”yhteistyöllä ennekin voitot suuret saatihin” ja jatkettiin - kun hengellisestä laulusta on kysymys: ”kunniaksi Herran”. Meidän tilanteeseemme laulun sanat kääntäen voisimme nyt toimia oman paikkakuntamme kunniaksi.

Eikä perussuomalaisten rooli ole väheksyttävä, hallituksessa perussuomalaisilla on kolme edustajaa, keskusta-kokoomuksella neljä ja demareilla kaksi. Enemmistöön tarvitaan aina kaksi ryhmittymää, ellei sitten olla yksimielisiä, kuten tietysti suurimmassa osassa asioista tapahtuu. Mutta eivät demaritkaan aina ole oikeiston kanssa yhtä mieltä, ja silloin me perussuomalaiset olemme vaa´ankielenä. Tämä on kaikkien hyvä muistaa!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Gallupit sojottavat ylöspäin

Vuoden alussa Iltalehti julkaisi perussuomalaisten kannatukseksi 18 %, tämänpäiväinen Helsingin Sanomat 18,3 %.  Molemmissa olemme toisena kokoomuksen jälkeen emmekä kaukana eduskuntavaalienkaan tuloksestamme, 19,1 %:sta. Syksyn kunnallisvaaleissa saimme 12,3 %. Kun joka paikkakunnalla käydään omat vaalinsa, emme suinkaan voi olla vahvoja koko maassa, Kankaanpäässä kyllä esimerkiksi saimme 26,9 % äänistä, jossa kasvua oli 13,3 %.

Helsingin Sanomat otsikoi gallup-tutkimuksen tuloksen: ”STX:n telakan ahdinko nostaa perussuomalaisia”. Tietysti tämä on vaikuttamassa, koska olemme ottaneet alusta lähtien lujan otteen telakkateollisuuden pelastamiseksi ja luvanneet tehdä heti eduskunnan kokoonnuttua asiasta välikysymyksen. On ollut anteeksiantamatonta, että valtiolta pyydetyn 50 miljoonan pääomalainan epäämisen myötä oltiin valmiit uhraamaan miljardin euron loistoristeilijän tilaus ja yli 20 000 henkilötyövuotta. Vertailukohtana on käytetty myönnettyjä miljardilainatakauksia Kreikalle, joita ei koskaan tulla saamaan takaisin. Tällä 50 miljoonalla olisi joka tapauksessa saatu paljon aikaan. Syystä duunarit ovat vihoissaan.

Perussuomalaisten kenttä on muutenkin eduskunnan istuntokauden seisokin aikana osoittanut toimeliaisuutta. Savonlinnalainen kansanedustaja Kaj Turunen on ilmoittautunut nykyisen puheenjohtajan Pirkko Ruohonen-Lernerin haastajaksi eduskuntaryhmän puheenjohtajakilpaan. Turunen olikin aamu-TV:ssä Timo Soinin kanssa keskustelemassa.

EU-meppimme Sampo Terho puolestaan julkisti työryhmänsä yli 30-sivuisen talousehdotuksen, koska hän pyrkii Suomen osalta välttämään Kreikan tien. Budjettivajeemme on jo useana vuonna ollut 8 miljardin luokkaa. Meillä kaikilla on yhteinen huoli eikä velkaantumiskierrettä saa katkaistua ilman kipeitä ratkaisuja. Terhon työryhmän ehdotus ei kuitenkaan ole puolueemme virallinen kanta ja siksi emme esim. voi hyväksyä juuri ruoan ja lääkeaineiden alv:n korotuksia emmekä työttömyysturvan heikennyksiä eli Timo Soinin sanoin: ”ei työttömyysturva ole ongelma, vaan työttömyys.”

tiistai 22. tammikuuta 2013

Sun ristis juurehen

Tämäniltaisessa Israelin Ystävien tilaisuudessa keskityn eri virsien sanomaan Jeesuksen ristin salaisuudesta:
 
Hyvät Israel-työn Ystävät

Taakse jääneeltä joulunajalta mieleeni on jäänyt soimaan sanat, jotka aikuiset tiernapojat esittivät eduskunnan vaikuttavassa jouluhartaustilaisuudessa valtiosalissa.
 
Tiernapojissahan sanotaan ”Risti sun rintaas, miekka mun tuppeen”. Ja sen jälkeen koko ryhmä laulaa: ”Synti suuri surkia, kun särki taivahan, niin täytyi alas astua jo Herran Jumalan, vaan rakkaudest´ Jumala teki meille tämän maan, josta ompi ilo saatu koko maailmalle.” Tämän tähden Jumala antoi meille Joulun Lapsen, Vapahtajamme Jeesuksen, joka sitten sovitti tämän koko maailman suuren surkian synnin. Niinhän jo joululaulussa laulamme: ”Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu lapsi puhtahin: Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.”
 
Israelin ystäviä olemme sen tähden, että juuri Betlehemissä Jeesus syntyi ja kärsi syntiemme sovitukseksi Jerusalemissa Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla. Pyhiinvaellusmatkoja Israeliin tehdään voidaksemme nähdä näitä samoja seutuja, joissa Jeesus on elänyt ja tehnyt ratkaisevat rakkaudentekonsa pelastukseksemme. Aivan niin kuin laulamme lastenlaulussa: ”Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen.”
 
Ja siksi edessä oleva kärsimysaika – kun kahden kuukauden päästä on taas pitkäperjantai – on meille kallis. Kärsimysvirressä veisaammekin: ”Sun ristis olkoon ainoa tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä. Se oikealle ohjatkoon, pois harhateiltä johtakoon, maailma ettei eksytä, pois tyköäsi viehätä.” Ja iltavirressäkin pyydämme: ”Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.”
Arkkivirressä varoitetaan: ”Jos ristin tieltä eksytään, ei taivaan riemuun päästäkään, ei tulla kruunatuiksi.” Ja samalla varoitetaan valittamasta omaa joskus raskastakin osaamme: ”Ah, älä suutu, vaikka on ristisi raskas kantaa. On siinä armo verraton, kun Herra kuormaa antaa. Näin Jeesus matkakumppani on mulla ristin tiellä. Vaikka horjuu jalkani, ei apuaan hän kiellä.”
 
Joudumme tunnustamaan oman syyllisyytemme: ”Kuoleman, synnin orja vain vihaa ansaitsin. Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin.” Jeesuksen uhrikuoleman tähden Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä. ”Oi Jumalan Karitsa, piinattu ristin päällä! Armahtaa meitä tahdoit, vaikka sait pilkkaa täällä. Syntimme sinä kannoit, elämän meille annoit. Armahda meitä, Jeesus! Risti näyttää pahuuteni, kirouksen syntieni. Uskon ristin salaisuuteen. Yöstä johdat aamuun uuteen. Kuolemani saapuessa, maisen valon sammuessa paratiisiin minut vie.”
 
Näin Jeesuksen ristiltä alkanut tie on myös meidän voiton tiemme. Ainoa anteeksantamus, ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on. Hän kärsi ristin kuoleman, pois otti synnit maailman. Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa. Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa! Ristin lipun nostaissamme varmaan kerran voiton saamme. Ristisi Golgatalla se voitonlippu on. Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon.
 
Siksi saamme yhtyä pyytämään: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään. Auta että ristin tiellä kuljen askeleissasi. Ristissäsi, haavoissasi armon löydän ikuisen.”
 
Lopetan ehkäpä koko kirjallisuutemme kaikkein eniten ulkomaisia painoksia saavuttaneen Mika Waltarin runoon Sun ristis juurehen
 
”Oi Natsarealainen, sun ristis juurehen ma polvistun.
Sen tiedät kyllä, mikä sun ristis juurehen on vienyt mun.
Oi Natsarealainen, oon sairas kokonaan ja vapisen.
Maailman tieltä vienyt ei silta ainutkaan mua onnehen.
Oi Natsarealainen, ei tähteäkään näy nyt yllä pään.
Oi auta, auta, muuten mun tieni jälleen käy pois pimeään.
Sa tiedät kyllä kaiken, sen mitä pakenen. Yö saartaa mun.
Oi Natsarealainen, sun ristis juurehen ma polvistun.”
 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Puhtaalta pöydältä

Likaisen pelin aika on nyt ohi, kun sanelupolitiikka on puhunut. Perussuomalaisina me lähdemme liikkeelle puhtaalta pöydältä. Onkin toivottavaa, että tästä eteenpäin pääsemme hyvässä yhteishengessä ajamaan kuntalaistemme parasta. Helppoa se ei tule olemaan, siksi vaikeita aikoja elämme. Hallituksen ajamat sekava kuntauudistus ja mikäli mahdollista vielä sekasotkuisempi sote-uudistus tulevat teettämään töitä olan takaa. Talousahdinko vaanii kaiken taustalla.

Jatkossa tarvitsemme yhteistyötä. Siihen me perussuomalaiset olemme kaikin tavoin halukkaita, mutta emme alistettuina, vaan myös oman arvomme tuntien tasa-arvoisina valtuutettuina. Uudistushalukkaina toimimme säästöjen aikaansaamiseksi ja uuden kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi, onhan 36 ehdokkaamme joukossa peräti parisenkymmentä yrittäjätoiminnassa olevaa ja heistä suurin osa on nyt myös valtuutettuja ja varavaltuutettuja sekä vähintään lautakuntien jäseniä.

Aloitteellisuus on meidän valttimme. 13 uudesta valtuutetusta peräti kahdeksan on perussuomalaisia ja esimerkiksi keskustan kahdesta uudesta toinen palasi yhden kauden jälkeen takaisin valtuustoon ja toinenkin on jo eläkkeellä.
 

Oma voima parasta luottamuspaikkojenkin jaossa

Spekulaatio Kankaanpään perussuomalaisten vastuun pakoiluista jatkuu. Sitä ei kuitenkaan myönnetä, että perussuomalaisten kanssa eivät muut suostuneet edes neuvottelemaan asiasta. Meille vain saneltiin, mitä meidän pitää tehdä eikä omaa mielipidettämme otettu lainkaan huomioon. Siitäkin huolimatta, että olemme ainoa ryhmä joka lisäsi valtuutettujen lukumäärää, vieläpä kaksinkertaiseksi ja kansalaiset osoittivat riittävän selvästi haluavansa muutosta harjoitettuun politiikkaan. Mutta ei, sama vanha juonittelu ja hyvä veli -järjestelmä näyttää jatkuvan.

Kertauksen vuoksi, lähtökohtamme suurimpana valtuustoryhmänä oli valtuuston puheenjohtajuus ja sivistyslautakunnan puheenjohtajuus. Kumpaakaan ei missään vaiheessa oltu meille antamassa. Ei myöskään minkään muun neljän suuren lautakunnan puheenjohtajuutta. Olimme valmiita jopa puolittamaan valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet. Sivistyslautakunnan puheenjohtajuuden saatuamme olisimme myös ottaneet hallituksen puheenjohtajuuden. Mikään kompromissiesityksistämmekään ei saanut kannatusta. Aivan kuten Teuvo Roskala facebookissa sanoo, että ilman valtaa emme voi ottaa vastuuta eli pelkkää hallituksen puheenjohtajuutta. Mitä taas tulee esim. valtuuston 1. varapuheenjohtajuuteen, sen saamme ihan omalla painollamme vihreän valtuustoryhmän kanssa. Sekin oltiin aluksi meiltä viemässä, kun muut eivät osanneet laskea. Samoin saamme omalla painollamme vihreän valtuutetun kanssa jokaiseen elimeen varapuheenjohtajan, joten ei meitä pystytä täysin nollille jättämään 23 valtuutetun ryhmittymän tahdosta huolimatta. Jos taas keskusta briljeeraa suuremmuudellaan (45 ääntä vaaleissa), miksei se ota sitten vastuuta kunnanhallituksen puheenjohtajuuden myötä.

Mitä tulee ehdokkaaseemme valtuuston 1. varapuheenjohtajaksi, varmasti hän olisi ollut mitan täyttävä valtuuston puheenjohtajanakin, tietääkseni hän on ensimmäinen väitellyt tohtori puheenjohtajistossa ja ilmeisesti koko luottamusmiehistössä kautta aikojen, lisäksi hän on luterilaisen kirkon pastori ja ekonomi.

En malta olla mainitsematta aamulla saamastani puhelinsoitosta, jonka sanoma oli, että eikö teidän varttuneempien olisi jo aika antaa ohjaksia nuorempiin käsiin. Näin omalta osaltani olenkin tekemässä eikä minua valita mihinkään kaupungin omaan organisaatioon. Tämä ratkaisu on ollut helppo tehdä, onhan meillä peräti 8 uutta valtuutettua, joille voi mielihyvin uskoa tehtäviä ja katsoa näin tästä päivästä myös tulevaisuuteen.

Ehdotan perussuomalaisten ja vihreiden ryhmän puolesta valtuuston 1. varapuheenjohtajaksi tohtori Jari Koskelaa, syntyperäistä kankaanpääläistä Vihtiläjärveltä. Syntymäaikakin löytyy: 11.3.1956, Kankaanpäässä on näet kaksi Jari Koskelaa, tosin ei valtuustossa, vaikka toisenkin Jarin veli on valtuutettu.
 
 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

90-vuotiaat veteraanit

Tänään saimme olla juhlimassa 90 vuotta täyttävää sotainvalidia, sotaveteraania ja sotaveteraanikuoron laulajaa, erittäin aktiivista veteraaniveljeä Toivo Lautaojaa Veteraanitalolla. Mukana olivat kaikki hänen viisi lastaan. Veteraanikuoro lauloi moneen otteeseen. Ja voisiko sanoa kuten muinoin lastenlaulussa: siellä kaikilla oli niin mukavaa eikä edes tarvinnut sanoa, oi jospa oisin saanut olla mukana, kun me läsnä olleet ystävät saimme siellä olla.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Jotain hyvää Suomessakin

Autuaasti poisnukkunut Jakko Elenius, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja kaiken muun lisäksi, on pohtinut hyvän yhteiskunnan tunnusmerkkejä ja löytänyt niitä paljon juuri rakkaasta Suomestamme.

Sekä yksityisen ihmisen arvo että kaikkien yksilöiden yhtäläinen, sama arvo ovat yhteiskuntamme perusta. Tältä pohjalta ovat kehittyneet niin sosiaaliset, poliittiset kuin taloudellisetkin rakenteemme. Näitä ihmisoikeuksiamme suojaamaan on luotu lainsäädäntömme ja oikeuslaitoksemme. Perustuslaissamme korostetaan yksilöllisyyttä ja yrittämistä, mutta myös yhteisvastuuta. Meille kuuluvat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet.

Kansalaisyhteiskuntamme muodostuu kansalaistemme omaehtoisesta toiminnasta. Siitä syntyy se sosiaalinen luottamuspääoma, jota ilman valtio ja markkinat eivät voi toimia kunnolla. Meillä on oma identiteettimme, joka muodostuu kiintymyksestä kotiseudun luontoon, maisemaan, kieleen, tapoihin ja perinteisiin. Siihen kuuluu kiinteästi myös kaikki erotuksetta piiriinsä sulkevan, avaran ja sallivan kansankirkon läsnäolo elämämme kaikissa vaiheissa kehdosta hautaan. Kirkko nostaa jaloilleen sellaistakin elämää, joka särkyneenä ja kolhittuna on kysellyt, kuka minä lopulta olen ja onko tällä kaikella mitään merkitystä.

Yhteiskuntamme rakenteet ovat sittenkin kansainvälisessä vertailussa hyvässä kunnossa. Olemme vähiten korruptoituneita, pidämme parhaiten huolta ympäristöstämme. Teknologiassa olemme maailman johtava maa, kilpailukykymmekin on hyvä. Koululaisemme ovat parhaita matematiikassa ja lukemisessa. Arvokolmiomme muodostuu vaatimattomuudesta, tasa-arvosta ja toisten välittämisestä.

Näin yhteisvoimin olemme rakentamassa vapaiden, tasa-arvoisten ja sosiaalista vastuuta kantavien yhteiskuntaa.
 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ulos sukset survaiskaa

Kankaanpäässä kelpaa vaikka laulella Suksimiesten laulua! Ladut ovat ykkösluokkaa, joskin ovat maastot ja maisematkit parhaat mahdolliset. Voin puhua jo vaikka suulla suuremmalla, kun tämän talven lumilla tuli kolmas hiihtolenkki tehtyä, vaikka taukoa on ollut pari kolme vuotta. Aiemmin menin aina luistelutyylillä, mutta nyt on ollut valittava perinteinen tyyli, koska sitä käytetään sekä eduskunnan että pohjoismaiden parlamenttien hiihdoissa, jotka tänä vuonna pidetään Ruotsin Åresssa.

Sikäli hiihto harrastuksena on muuttunut, että ladulle päästäkseen on pakko mennä autolla, koska ladut alkavat liikuntakeskuksesta. Eipä ihme, että uimahallin parkkipaikka oli päivälläkin tupaten täynnä, vaikka hallinkin puolella oli ilmeisesti kävijöitä. Kun hiihdin yhdyslatua 5-tienristeykseen, oli sielläkin joka paikka täynnä autoja. Kunto ei vielä edellyttänyt Kuninkaanlähteelle asti tasatahtilykkimistä, mutta varmaan sielläkin harjun päällä olisi parkki ollut täynnä. Pääseehän sieltä edelleen hienoa kangasmaastoa Jämille, jossa on omat latunsa, jopa SM-hiihtojen tasoa.

Tänään oli mitä mainioin sää eikä ihme, että pitkin matkaa tuli vastaantulijoita ja ohittajia ja ohitettaviakin oli riittävästi, pieniä lapsiakin.

Suksimiehen laulun sanoin: "...hyv´ on meidän luisuttaa, jalka potkee, suksi notkee sujuilevi sukkelaan." Laulun tekijät Karl Collan ja E. Suonio eivät varmasti voineet edes aavistaa, minkälaista nykyhiihto on. Perinteistäkin on lykittävä tasatahtia lähes koko matkan; isommissa ylämäissä en vielä siihen pysty, mutta vuorotahtikin tuntuu liian hitaalta. Sama pätee luistelutyylilläkin: lykitään tasatahtia koko ajan, ylämäetkin. Ladut ovat kuin rautatiekiskoja, joten ei muuta kuin antaa mennä. Alamäet vaan pelottavat, suurempiin en onneksi vielä ole yltänytkään, joita löytyisi sieltä Jämiltä ja miksei 5-tien kympin ja 15-kilometrin laduilta. Mieluummin ainakin taas näin aluksi menen alamäkiä auraamalla, niin pysyy varmemmin pystyssä.

Mutta kaiken kaikkiaan on hienoa, että kuntohiihto yhä edelleen pitää pintansa, kilpahiihto onkin sitten jo toinen asia, se on kehittynyt liian välinepainotteiseksi. Vaikka kyllä siinäkin suksien päällä olijalla on merkitystä, mutta ilman täydellisiä välineitä  ei kovallakaan kaverilla olisi menestymisen mahdollisuuksia.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Vapaa-ajan puuhastelua

Kansanedustajien istuntovapaiden pituutta on kovasti arvosteltu. Itselläni on ollut vapaan aikana muun lisäksi papillisiakin tehtäviä, eilen rintamaveteraanin siunaus ja tänään Amalia Anna Josefiinan kaste.

Kunnallisvaalien tiimoilta on riittänyt monenlaista neuvonpitoa luottamuspaikoista. Kankaanpäässä on vedetty kölin ali, muualla perussuomalaiset ovat saaneet asiallisempaa kohtelua ainoana vaalien voittajana.

Välillä on hyvä hengähtää ja koota voimia. Loppukausi ennen joulua ottikin voimille. Kuten aiemminkin olen maininnut, yhden istunnon lopetin vasta klo 3.55 aamuyöstä ja heti seuraavana aamuna oli vuorossa joululaulutilaisuus, mikä sinällään on hieno asia.

Onhan näissä eduskunnan kokoontumistauoissa sekin hyvä puoli, että edes sen ajan kansalaiset saavat hengähtää helpotuksesta, kun ei säädetä uusia selkänahkaa kurittavia lakeja.

torstai 10. tammikuuta 2013

Sekaan vain

Talven pakkaset ja viimat tahtovat lannistaa. Illalla kello 21:n aikaan pistin kuitenkin itseni ulos lenkille, vaikka pakkasen purevuutta lisäsikin kova viima. Kyllähän sekin menettelee, kun vaan ensiksi työntäytyy ulkoilmaan. Niinisalon ulkoilutiellä ei tarvinnut ihan yksin mennä, vastaan tuli pyöräilijä. Lähempänä keskustaa näin toisen pyöräilijän menevän edellä ja sain hänet ylämäessä jopa kiinni ennen Neuvoksenkadun risteystä, pitkän suoran pituisen kiihdytyksen jälkeen. Ja vielä ennen liikuntakeskusta pari nuorta miestä tuli lenkkeillen vastaan. Kotiin pääsin kello 22.30. Ei mennyt yöjuoksu hukkaan.

Päivään ennen tätä mahtui monenlaista. Auton 30.000 kilometrin huolto alkoi aamulla kello 8. Kilometrimäärä on kertynyt puolessatoista vuodessa. Aika epeleitä nämä uudet autot, seuraava öljynvaihto on 45.000 kilometrin kohdalla ja täyshuolto vasta 60.000 kilometrissä. Tosi pitkät huoltovälit ovat vanhoihin autoihin verrattuna.

AutoLuojukselta kävelin toripäivien alkuvirittelyiden ja torivalvojien sekä muutaman muun kanssa jutustelun kautta monistamaan veteraanien jäsenluetteloita ja jatkoin puolilta päivin sotaveteraanien työvaliokuntaan pohtimaan puheenjohtajamme Paavo Kampin johdolla ensi maanantain veteraanien hallituksen kokouksen esityslistaa.

Illalla olisi ollut Sataedun paikkaneuvottelu Kokemäellä, mutta sinne meni perussuomalaisten puolesta Simo Riuttamäki Huittisista. Yksi hallituspaikka tulee pohjoisosaan perussuomalaiselle naiselle, joka on jo paikkaan katsottu.

”Monessa mies eläissään”, taisi kirjoittaa jo Mika Waltari. Ja monenlaista elämään mahtuu, kun elää saa. Elämme vaan niin kovin eripituisia aikoja. Osaammeko edes kiittää jokaisesta saamastamme elinpäivästä. Moneenkin asiaan pitää mennä sekaan, mutta ei sekoittamaan, vaan pyrkimään oikeudenmukaisuuteen.
 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ei kai soppa kiehu yli laitojen

Lähetin päivän pääkirjoituksen johdosta oheisen vastineen Satakunnan Kansan päätoimittajalle, joka lupasi julkaista sen. Soppa näyttää käyvän kuumana, ja aika sopan ovatkin vanhat puolueet keittäneet itselleen.


-------- Alkuperäinen viesti / Orig.Msg. --------
Aihe: Kyllä kuuluu kummia (kommentti 9.1. pääkirjoitukseen)
Päiväys: Wed, 09 Jan 2013 10:55:00 +0200
Lähettäjä: Anssi Joutsenlahti
Vastaanottaja: petri.hakala@satakunnankansa.fi


SK:n pääkirjoituksessa pohdittiin perussuomalaisten vastuunkantoa ja 
todettiin Kankaanpäästä kuuluvan kummia. Niin meistäkin Kankaanpään 
perussuomalaisista koko vastuun  ja luottamuspaikkojen jako oli 
vähintäin ihmeellistä. Meidät suurimman puolueen ja ainoan 
valtuustopaikkoja lisänneen, ja voisipa jopa sanoa Kankaanpään historian 
suurimman vaalivoittajan - neljä vuotta sitten valtuustopaikkoja ei 
ollut ainoatakaan, edellisvaaleissa  saimme viisi ja nyt on yksitoista - 
tahtoa ei pienimmässäkään määrin haluttu kuunnella. Eikä toivomuksemme 
olleet kohtuuttomia eli valtuuston puheenjohtajuus ja yhden neljästä 
suuresta lautakunnasta eli sivistyslautakunnan puheenjohtajuus. Ei 
puhettakaan, että kumpaakaan olisi annettu meille. Olimme jopa valmiit 
jakamaan valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet 2-2 -vuosiksi, ei 
sekää ottanut tulta, ei myöskään se, että sivistyslautakunnan 
puheenjohtajuuden saatuamme olisimme olleet valmiit ottamaan myös 
hallituksen puheenjohtajuuden.
Ja näin on päädytty viiden valtuutetun kokoomuksen saavan tämän 
kouluasioistakin päättävän sivistyslautakunnan,  ja meille juuri 
kyläkoulujen elinvoimaisuus on kynnyskysymys.

Näin ylitsemme käveltiin mennen tullen eikä äänestäjien vaaleissa 
osoittamaa muutostahtoa haluttu kunnioittaa. Vastuuta kannamme ja 
samalla ihmettelemme, miksei keskusta ota hallituksen puheenjohtajuutta, 
jos vastuun kantaminen on yksin siitä kiinni.

Mitä tulee perussuomalaisten vastuunkantamiseen yleensä ja tekojemme 
vähättelemiseen, pitäisi kaikille olla päivänselvää, miksi emme voineet 
mennä hallitukseen. EU:n kriisimaiden tukipolitiikkaan emme saaneet 
muutosta ja siksi emme äänestäjämme pettäen ja takkimme kääntäen voineet 
lähteä hallitukseen sen nykyisellä ohjelmalla. Mitä tulee jatkoon, 
olemme aina valmiit hallitusvastuuseen, kun sovitaan maamme etua ja myös 
heikompiosaisista kansalaisistamme vastuuta kantavasta ohjelmasta.

Anssi Joutsenlahti
Kankaanpään perussuomalaisten valtuustoryhmän pj.

Jk. En itse ole hamuamassa mitään näistä kaupungin luottamuspaikoista, 
nyt tarvitaan tuoretta voimaa ja sitä meillä on, vain kolme edellisen 
valtuuston jäsentä ja siis kahdeksan uutta!


tiistai 8. tammikuuta 2013

ARVOJOHTAJAKSI

”Karavaani kulkee, koirat haukkuu”, eteenpäin mennään.

Uuden historian aloittaneessa tabloid-kokoisessa Hesarissa on tänään lyhyt haastatteluni palkkioiden lahjoittamisesta hoitotyöntekijöille. Sain kiitossoitonkin, ja soittaja sanoi päivänsä tulleen pelastetuksi luettuaan teostani.

Ajankohtainen kakkonen kertoi tänään klo 21 presidentin aloittamaan arvokeskusteluun liittyvässä ohjelmassa myös tästä koko vaalikauden kestävästä luopumisestani näistä palkkioista. Kansanedustajathan saavan palkkiota, ei palkkaa. Tämä tieto on kuulemma lyhyt pätkä ohjelman alussa. Melko lyhyt otos, jossa näytettiin kuvaa johtaessani puhetta puhemiehen korokkeella. Viitattiin presidentin virittämään keskusteluun ja hänen antamaansa esimerkkiin palkkionsa alentamisesta. Sitten kerrottiin varapuhemiehen näyttäneen esimerkkiä jo vaalikauden alusta lähtien koko palkkionsa lahjoittamisessa. Siksi nimittivätkin minua - leikkimielessä tietenniin - ARVOJOHTAJAKSI.

Tekeehän se joskus hyvää näinkin päin, kun yleensä saa osakseen näiden yhteisten asioiden hoitamisesta vain haukkuja. Olemmehan me kansanedustajat melkein kuin yleisiä sylkykuppeja, joskus syystä, useimmiten toki syyttä.
 

Lopultakin ratkaisu luottamuspaikoista

Lautakuntapaikkaneuvotteluissa päästiin lopulta tänään ensimmäisen kerran edes vähän neuvottelun makuun ja ratkaisuunkin, josta meidän perussuomalaisten täytyy sanoa, että laiha sopu on sittenkin parempi kuin lihava riita. Saneluratkaisultahan tämä silti tuntui meidän osaltamme.

Perussuomalaisten tahtoa ei juurikaan kuunneltu Kankaanpäässä, kun 11 valtuutetun suurimmalle ryhmälle ei annettu valtuuston puheenjohtajuutta eikä sivistyslautakunnan puheenjohtajuutta, joita kumpaakin ensisijaisesti olisimme halunneet. Sen sijaan omalla voimallamme saamme jokaiseen elimeen 1. varapuheenjohtajan ja tietysti 9-henkiseen lautakuntaan 3 jäsentä. Emme saaneet yhdenkään ns. suuren lautakunnan puheenjohtajuutta, vain puheenjohtajan paikat tarkastuslautakunnassa, henkilöstö- ja hallintojaostossa sekä keskusvaalilautakunnassa. Tärkeimmät ensimmäiset paikat ovat tietenkin valtuuston ja hallituksen varapuheenjohtajuudet.

Aika hienoa toimintaa, kun vain 5 valtuutetun ryhmänä kokoomus saa sivistyslautakunnan johdon, jota ei siis annettu 11 valtuutetun ryhmälle. Mutta kyllä kansa tietää ja ymmärtää. Onko syynä se, että puolustamme loppuun asti kyläkouluja vai mikä? Emmekä todellakaan hyväksy hyvä veli -järjestelmää, joka näyttää yhä edelleen olevan vallalla.

Kansa halusi muutosta kunnallisvaaleissa, joissa nousimme 5 hengen ryhmästä 10 valtuutetun joukoksi ja nyt meitä on jo 11. Kaikki muut ns. vanhat puolueet kokivat paikkatappioita: yhden paikan menettivät vaaleissa keskusta, kokoomus ja demarit, vasemmistoliitto hävisi kaksi valtuustopaikkaa. Kuitenkaan näin suuren vaalivoiton saaneille ei annettu juuri mitään muuta, mitä emme pelkällä omalla voimallamme olisi saaneet. Näinkö kunnioitetaan vaalitulosta ja kansan mielipidettä!?
 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Se neljäs itämaan tietäjä

Kolme idän tietäjää eli kuningasta tiedämme Raamatusta. Nuubian ja Arabian kuningas Melchior toi Jeesuksen kuninkuutta korostaen kultaa, nuorin Balthaser Saabasta suitsuketta rukouksen vertauskuvana ja vanhin Kaspar Tarsiista mirhaa uhrikuolemasta muistuttaen. He edustivat myös kolmea eri ihmisen ikäkautta: nuoruutta, keski-ikää ja vanhuutta.

Tietäjät esiintyvät tämän loppiaisen evankeliumitekstissä, mutta legenda eli pyhä kertomus kertoo myös neljännestä itämaan tietäjästä, kuninkaasta. Hänkin halusi lähteä tervehtimään kirjoitusten mukaista, tähden ilmoittamaa rakkauden ruhtinasta, juutalaisten kuningasta ja otti mukaansa lahjaksi kallisarvoisen rubiinin.

Matkalla hän tuli kylään, jonka yläpuolella liehui musta lippu mustan surman riehumisen merkiksi. Hän hoivasi sairaita aamuvarhaisesta iltamyöhään sairastuen itsekin.

Seuraavaksi hän saapui kaupunkiin, jonka torilla myytiin orjia, hänen oman maansa kansalaisia. Arvokkaalla rubiinillaan hän sai ostettua heidät vapaaksi.

Lopulta hän pääsi perille ja halusi nähdä, miten rakkauden ruhtinaan valtakunnassa eletään. Sinne saapuessaan hän näkikin ristikulkueen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Ristin päällä oli kirjoitus: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Heidän katseensa kohtasivat, ja kuninkaalle kirkastui, että Jeesus tunsi hänet ja hyväksyi syyt, jotka viivyttivät häntä matkalla nämä monet vuodet. Katseet kohtasivat vain silmänräpäyksen verran, mutta se riitti. Kuninkaan sydän oli pakahtua ilosta ja onnesta hänen kokiessaan näin Jeesuksen rakkauden.

Tämän saman mekin jokainen saamme tuntea todeksi, koska meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksiantamus Jeesuksen uhrikuoleman tähden.
 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Joululaulukirkko loppiaisena

Sunnuntaina eli loppiaisena lauletaan Jämijärven kirkossa kello 10 alkaen "En etsi valtaa loistoa", "Enkeli taivaan lausui näin", Jaska Löytyn "Ilouutinen" ja "Seuratkaa tähteä", "Sylvian joululaulu" sekä "Maa on niin kaunis". 

"Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan. Tulkaa laulamaan, aa-aa-aa."

Jämijärven messussa on mukana myös kirkkokuoro, joka laulaa tämän kevätkauden Jämijärven kanttorina toimivan unkarilaisen Taborin johdolla loppiaisvirren "Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan, häntä kunnioittamaan, kiittämään, rukoilemaan".

Päivän tekstissä kerrotaankin Itämaan tietäjien saapumisesta Jeesus-lasta kumartamaan. Perinteisesti myös kolehti kannetaan jo vuonna 1870 ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat Ambomaalle lähettäneelle Suomen Lähetysseuralle. Se on edelleenkin ylivoimaisesti suurin ja siis vanhin lähetysjärjestömme, koko kirkon, ei minkään yksityisen liikkeen tai suunnan.

Yhä tänä päivänä kaikki alas painetut ja raskautetut saavat kuulla sanomaa Kristuksesta, joka on rikas Jumala ja meitä syntisparkoja rakastava ja armahtava.

Perjantai-iltana Huittisissa

Huittisten kaupunki oli tällä kerralla järjestelyvuorossa Satakunnan maakuntaliiton uudenvuoden vastaanotolla. Kankaanpäästä meitä oli paikalla seitsemän henkeä, muualta enemmänkin, joukossa paljon tuttuja ja myös perussuomalaisia. Neljä satakuntalaista kansanedustajaa ja kaksi edustajaa Pirkanmaalta, joista toinen oli Punkalaitumen Martti Mölsä (PS). Kaksi Huittisten Riuttamäkeä oli paikalla - molemmat valtuutettuja - vaimoineen, kuten myös me perussuomalaisten kaksi kansanedustajaa vaimoinemme. Piirin puheenjohtaja Seppo Toriseva oli myös paikan päällä. Kaupunki tarjosi maukkaan pitopöydän oman kaupungin ja Satakunnan alueen tuotteista. Huittinen onkin kuuluisa kaupunki ravinnontuottajana.

Satakunnan maakuntaliiton vuosittain kullakin paikkakunnalla vuorollaan järjestämä vastaanotto lienee ihan paikallaan. Tapahtumassa voi vapaasti tavata ihmisiä ja kertoa kuulumisia ilman kokousvelvoitteiden paineita. Nythän sitä uutta tietoa tulee joka taholta, kun kunnallisvaalit on pidetty ja uusien luottamushenkilöiden valinta on ajankohtainen.

Monin paikoin onkin päästy sopuratkaisuihin, tosin ei Kankaanpäässä, missä keskustan johtama juntta määrää kaikesta. Pidimme asiasta eilisiltana neuvottelua tyhjin toimin ja tänään olin paikallisradiossa itsekin lausumassa ihmettelyäni hyvä veli -järjestelmän jatkuvasta kukoistamisesta kaupungissamme, vaalituloksesta huolimatta.

torstai 3. tammikuuta 2013

Hyväosaisten solidaarisuus

Hyväosaisten solidaarisuus on nyt valttia. Kansanliike on nousemassa. Ei kukaan hyväosainen, sen paremmin poliitikko kuin ammattiyhdistysjohtajakaan, voi kieltäytyä palkanalennuksesta. Presidentti Niinistö aloitti, puhemies Heinäluoma säesti ja näin asia etenee kulovalkean tavoin.

Tämä on sitä oikeaa populismia, josta Timo Soinikin blogissaan on hyvillään. Populus=kansa, populääri on kansanomaisuutta. Kyllä kansa tietää!

Palkanalennukset eivät tietenkään koske pienempipalkkaisia, joiden toimeentulo on jokapäiväistä taistelua. He ovat ansainneet palkkansa ja jopa korotuksiakin. Sen sijaan optioherrat, bonusten saajat ja ennen kaikkea ylipalkatut johtajat tulisi saada näihin taloustalkoisiin.

Tähän on pakko mainita Urho Kekkonen, vaikka en häntä ihailekaan, joka kirjoitti kuuluisan kirjansa ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Nyt jos koskaan tarvitaan tätä yhteen hiileen puhaltamista ja parempiosaisten vastuunkantoa, jotta päästäisiin talouskurimuksen ylitse.
Hyvältä kuitenkin näyttää yhteisvastuun leviäminen. Jumala tätä tautia lisätköön.

Valtiopäiväneuvos Raimo Vistbacka

Kaksikymmentäneljä vuotta eli kuusi täyttä kautta kansanedustajana ja vuoden päivät liikenneministerinä tarjoavat kyllä riittävän meriitin Tasavallan Presidentin myöntämälle valtiopäiväneuvoksen tittelille, joka ojennetaan helmikuussa eduskunnan taas kokoonnuttua perussuomalaisten puolueen pystyssä pitäjälle, varatuomari, nimismies Raimo Viljam Vistbackalle!

Hän tuli eduskuntaan vuoden 1987 vaaleissa, joissa itse putosin. Vistbacka oli kansanedustajana aina vuoteen 2011 asti, jolloin hän luopui vapaaehtoisesti ja minä palasin 24 vuoden erämaataipaleen jälkeen Arkadianmäelle. Välillä olin esimerkiksi Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan poliittisena avustajana liikenneministeriössä, jossa Raimo oli Pekan seuraajana 1.10.1989 - 28.8.1990.

Raimo on tehnyt kunnioitettavan työn, jota ilman meitä nykyistä 39:ää perussuomalaisten kansanedustajaakaan ei olisi. Kaksi kautta vuosina 1995 - 2003 hän oli ainoana kansanedustajanamme, vuonna 2003 saatiin hänelle kaksi perussuomalaista kollegaa ja vuonna 2006 tuli mukaan neljä muuta ryhmän jäsentä. Sitkeys on nyt palkittu ja Raimo on syystä edelleenkin sekä puoluehallituksessa että myös pahan päivän varalle perustetussa säätiössä.

Poliisiuralla hän on myös tehnyt pitkän päivätyön aloitettuaan 1966 poliisikokelaskoulutuksella ja toimien nuorempana konstaapelina. Vuonna 1968 hän suoritti poliisimiehistön virkatutkinnon ja siirtyi kymmeneksi vuodeksi vanhemmaksi konstaapeliksi. Ylioppilaaksi hän luki 1972, oikeustieteen kandidaatiksi 1978 siirtyen silloin apulaisnimismieheksi Hyvinkäälle ja Espooseen. Varatuomari hänestä tuli 1980, jonka jälkeen Kauhavalla syntynyt Vistbacka siirtyi takaisin Etelä-Pohjanmaalle, ensin Evijärven ja Töysän nimismieheksi ja sitten nykyiseen kotikuntaansa, Alajärven nimismieheksi 1982.

Alajärven kunnallispolitiikkaan hän on osallistunut valtuutettuna vuodesta 1988 lähtien.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Jumalan siunausta

Kiitos presidentille uudenvuoden puheesta; galluppien antama arvosana 8+ on varmasti noususuunnassa. Juuri tällaista puhetta koko Suomen kansa tällä hetkellä tarvitsee, niin herroista narreihin kuin kaikki me muutkin siltä väliltä.

Presidentti lähti liikkeelle kahdesta kipeästi kaipaamastamme arvosta, oikeudentunnosta ja eheydestä. Kun nyt kansana elämme vaikeuksien keskellä, on kaikkien tärkeää noudattaa oikeudentuntoa. Itsekkyyttä ja ahneutta on suitsittava, omistakin eduista voi luopua, esimerkin vuoksi etenkin suurituloisilla johtopaikoilla. Tällöin saadaan yhteiskunnalle kaivattua eheyttä. Vankka kansalaistahto edellyttää tällaista menettelyä. Oikeudentuntoisesti on tingittävä nyt oman etupiirin eduistakin. Työmarkkinajärjestelmällämme, hallituksella ja koko eduskunnalla on tässä merkittävä tehtävä.

Työ on arvokasta, emmekä saa tuudittautua oleskeluyhteiskuntaan, jossa katsomme kaiken olevan automaattisesti meitä varten. Jokaiselta vaaditaan voimiensa mukaan oma osuutensa. Itse kukin saa miettiä, mitä voi tehdä pahoinvoinnin vähentämiseksi. Kolmas sektori on joutunut ottamaan harteilleen yhteiskunnan vastuuta ja yhteiskunta perheen vastuuta. Tämän korjaamiseksi meillä jokaisella on tehtävää.

Kansainvälisessä osiossa presidentti tähdensi omaksuttuja käytäntöjä, vaikka niihin ei saakaan jumiutua, vaan yhteistyötä on aina myös kehitettävä. Suomi on avoin kaikkien uusienkin ratkaisujen etsimisessä, kuten vaikkapa arktisen ulottuvuuden hyödyntämisessä. Pohjoismainen yhteistyö tuli myös puheessa esiin. Meitä perussuomalaisia ei niinkään lämmittänyt presidentin hymistely EU:n suuntaan eikä liioin maininta Nato-kumppanuudesta. Suomalaisten yritysten kansainvälisestä kilpailukyvystä olisi huolehdittava samoin kuin ulkomaisten investointien saamisesta maahamme, koska talous ratkaisee hyvinvointimme.

Presidentti viittasi myös maamme 95 vuoden pituiseen itsenäisyyteen ja kaikkeen sen aikana saavutettuun menestykseemme, mutta totesi kuitenkin, että ratkaisut on tehtävä nykyhetkessä. Siksi uuden vuoden toivotuksen päälle oli hyvä kuulla myös Jumalan siunauksen toivotus. Näin lähdemme uuteen vuoteen lujimmalta mahdolliselta pohjalta.

Tiedostamattomiakin pyrkimyksiä

Olemme saaneet Varsinais-Suomesta kaksi presidenttiä, molemmat monella tapaa samanlaisia, ensin Mauno Koivisto ja nyt Sauli Niinistö. He ovat suuren kansansuosion saavuttaneita, paremminkin epämukavia totuuksia esittäneitä ja näyttäneet olevan pyrkimättä juuri mihinkään. Ja kuitenkin kaiken takana on ollut vakaa suunta - ei enempää eikä vähempää kuin presidenttiyteen. Kansan suurella tuella on pitkän matkan päästä saavutettu päämäärä.
 
Luin juuri Risto Uimosen tekemän kirjan ”Puolivallaton presidentti”. Kirja kertoo Niinistön kuningastien vuosi vuodelta monien mutkienkin kautta kohti maalia, joka kaikista estelyistä huolimatta on ollut johtavana ajatuksena siellä takana, ei ehkä aina päähenkilön itsensäkään voimakkaasti tiedostamana.
 
Kirja on tehty sikäli erikoisesti, että päähenkilö ei itse ole antautunut haastateltavaksi, kymmenet lähipiirin ja hänen kanssaan kosketuksissa olevat kylläkin. Tekijä on politiikan tuntija pitkältä ajalta ja johdattelee tulevan presidentin elämänkulkua, kuten itsekin sanoo, pitkänä kirinä Mäntyniemeen.
Sauli Niinistö on herättänyt monenlaisia mielikuvia, mutta mitkään hänen edesottamuksistaan eivät ole vieneet hänen kansansuosiotaan, jonka hän hankki tiukan talouskurin ylläpitäjänä ja ikäviä tosiasioita laukovana valtiovarainministerinä. Välillä Euroopan investointipankissa oltuaan ja palattuaan kaikkien aikojen äänikuninkaana eduskuntaan, hän laittoi sielläkin puhemiehenä kansanedustajia kuriin ja tämä vain lisäsi suosiotaan.
 
Edelleen uusi Presidenttimme henkilönä jää arvoitukselliseksi. Tietenkään tässä kirjassa ei voi tullakaan näkyviin hänen sisimpiä tuntojaan, kun kuvataan vain hänen monipolviseksi muodostunutta tarinaansa. Siitäkin huolimatta, että hän itse on kirjoittanut kaksi kirjaa, joista toisessa kertoo poikiensa ja itsensä pelastumista järkyttävästä tsunamista, Sauli Niinistö ihmisenä on salaisuus. Mutta se ei haittaa mitään, hänen kansansuosionsa on edelleen suurempi kuin esimerkiksi hänen edeltäjällään, ja gallup on tuottanut hänelle arvosanaksi 8+.
 
JK. Presidenttiluettelossamme on kolmaskin varsinaissuomalainen, Askaisista syntyjään oleva Sotamarsalkkamme C.G.E. Mannerheim. Nykyisin hänen synnyintilaansa isännöi moninkertainen perussuomalaisten valtuutettu Taisto Ylhäinen.