Sataako kaikki PerusSuomalaisten laariin, kun viimeinen TV:n teettämä Gallup antoi vuoden alamäen jälkeen uuden suunnan ja puolueista suurimman nousun, täyden prosenttiyksikön. Samalla jäi vasemmistoliitto jälkeen parilla kymmenyksellä prosentein 7,8 ja 7,6. Matkaa on silti vielä tasan kaksi prosenttia vuoden takaiseen ei gallupiin vaan todelliseen EU-vaaleissa saatuun kannatukseen.
Niin, mikäkö sataa PerusS:ien pussiin. No kun sekä demarit että kokoomuslaiset ovat tulossa samoille linjoille kansaa kiinnostavassa maahanmuuttokysymyksessä, jossa aluksi vain PerusS on profiloitunut asiaa kriittisesti tarkastelevaksi. Kokoomus kampanjoi oikein "Hei, me puhutaan maahanmuutosta" otsakkeen alla, vaikka kukaan ei olekaan päässyt selville, missä mielessä kokoomus siitä puhuukaan eikä tietenkään pelkät puheetkaan riitä, kun varsinkin juuri hallituksessa voisi tehdä tekojakin.
Demarien johto on myös yrittänyt nostaa aihepiiristä esiin uusia äänenpainoja, tosin hekin huonolla menestyksellä. Kun Jutta Urpilainen rohkaistui lausumaan: "Maassa maan tavalla" jättäen kylläkin mainitsematta jatkon: tai maasta pois, niin heti omienkin taholta nousi vastustajien kuoro. Kun nyt vuoden alusta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma yhtyi 60% suomalaisen kantaan, ettei työperäistäkään maahanmuuttoa tulisi lisätä, kun maassa on omastakin takaa 300.000 työtöntä, nousee heti ääneen puoluetoveri meppi Liisa Jaakonsaari tyrmäämään Heinäluomaa.
Ei kansa ole hämättävissä, lausunnot vain entisestään vahvistavat PerusSuomalaisten linjan olleen alusta lähtien oikeassa, näin taas huomataan, että PerusSuomalaisia tarvitaan puolustamaan meidän tavallisten suomalaisten oikeuksia. Ja siksi mielipidekyselyt antavat nostetta, vaikka aina on muistettava, etteivät gallupit äänestä.
Meillä Satakunnassa olisi PerusSuomalaisten ja kd:n yhteinen gallupkannatus 12,6% takaamassa eduskuntapaikan, mutta vaaliliittoa tuskin syntyy, vaikka itse olisinkin sen kannalla ja samoin kd, sillä meidän oma väki on nyt niin kovalla innolla menossa vaaleihin ja ehdokkaiksi on tunkua, ettei taida olla mahdollisuuksia saada kannatusta liitolle piiritoimikunnassa, jolle piirikokous antoi asiassa valtuudet. Ei muissakaan piireissä olla tekemässä liittoja eikä taida puoluejohtokaan tukea vaaliliittoajatuksia. Kysyessänni asiaa Timolta, hän vastasi kd:n olevan hyvän keskittäjän, ja vaikka saisimme ylivoimaisesti enemmän ääniä, niin ensimmäinen läpimenijä on aina eniten ääniä saanut ehdokas. Että silleen, niin on marjat! Noustaan eduskuntavaaleihin mennessä takaisin EU-vaalilukemiin 9,8%, niin paikka tulee omanakin vaaliliittona!
perjantai 30. huhtikuuta 2010
torstai 29. huhtikuuta 2010
Szekesfehervar
On uskomatonta, että unkarinkieli on sukulaiskielemme. Mistä esim. on tullut heidän kieleensä näemmä jatkuva yhteys s-kirjaimen jälkeen kirjoitettavaan z,-kirjaimeen,
jollaista kirjainta ei meidän kielessämme lainkaan ole.
Unkarin matkamme Budapestin ulkopuolinen kohde oli nykyisin 110.000 asukkaan kaupunki Szekesfehervar, joka merkitsee valkoista kuninkaan tuolia. Kaupunki on Unkarin ensimmäinen hallintokaupunki sen jälkeen kun kuningas Tapani Pyhä sai paavilta kuninkaan arvon v.1001 ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Szekesfehervar oli hallituskaupunkina vuodet 1027-1380 asti, jolloin turkkilaiset alistivat maan alaisuuteensa sadoiksi vuosiksi.
Kävimme ensimmäisellä kuninkaiden kruunauspaikalla ja alkuperäisellä eduskunnan kokoontumispaikalla pienellä kukkulalla, jossa oli uudelleen paikalleen nostettu muistomerkki, jonka venäläiset valta-aikanaan hautasivat maahan ja toivat paikalle autoromun. Eiväthän he voineet sietää unkarilaisen kansallistunteen tunnusmerkkejä.
Kaupungin ympärille juuri venäläisaikana on rakennettu rumia kerrostaloslummeja teollisuustyöväestön asunnoiksi. Vanha kaupunki on säilynyt idyllisempänä kerrostalojen keskellä. Varsinkin alumiiniteollisuus on kukoistavaa. Ympäröivä maaseutu on pustaa, joka ei välttämättä ole kovin viljavaa, mutta esim. auringonkukasta tehdään öljyä ja saadaan linnuille siemeniä. Puita ovat tammi, pyökki, kastanja ja akaasia, istutettuina kasvaa persikka, omenapuu ja aprikoosipuu. Vuodessa saadaan kaksi satoa.
Kävimme myös kaupungin luterilaisessa kirkossa, jossa seurakuntalaiset olivat järjestäneet tarjoilua. Kirkossa seurakunnan pappi kertoi katolisessa maassa olevasta luterilaisesta vähemmistökirkosta ja omasta seurakunnastaan. 20 kilometrin säteeltä löytyy noin 2.000 luterilaista, mutta seurakuntaa pitää yllä 350 perhettä. Kirkko sai aikanaan kaupungilta lahjatontin suolta, jolle on ajettu neljä metriä maata ja paikka on ajan saatossa tullut keskelle kaupunkia. Kirkon erikoisuutena on paikallisen neonvalotehtaan lahjoittama alttarin neon-valaistu orjantappurakruunu, joka on kaikkea muuta kuin kaunistus. Kuitenkin, kun valo rikkuu aina joku seurakuntalainen lahjoittaa korjausrahan, joten valosta ei pääse eroon. Kemin ystävyysseurakunnan lahjana alttarilla on kynttilä, jossa palaa vain yksi kynttilä, mutta se näyttää siltä kuin siinä palaisi monta eri kynttilää. Suurimpana huolen aihena onkin, miten luterilaisen vähemmistökirkon talous saadaan pelaamaan.
Kaupungissa on tietysti myös lukuisia katolisia kirkkoja vanhimpana 1200-luvulta peräisin oleva pyhän Tapanin Katetedraali, fransiskaanikirkko ja karmeliittaveljistön kirkko sekä alunperin jesuiittajärjestönkin oma kirkko.
jollaista kirjainta ei meidän kielessämme lainkaan ole.
Unkarin matkamme Budapestin ulkopuolinen kohde oli nykyisin 110.000 asukkaan kaupunki Szekesfehervar, joka merkitsee valkoista kuninkaan tuolia. Kaupunki on Unkarin ensimmäinen hallintokaupunki sen jälkeen kun kuningas Tapani Pyhä sai paavilta kuninkaan arvon v.1001 ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Szekesfehervar oli hallituskaupunkina vuodet 1027-1380 asti, jolloin turkkilaiset alistivat maan alaisuuteensa sadoiksi vuosiksi.
Kävimme ensimmäisellä kuninkaiden kruunauspaikalla ja alkuperäisellä eduskunnan kokoontumispaikalla pienellä kukkulalla, jossa oli uudelleen paikalleen nostettu muistomerkki, jonka venäläiset valta-aikanaan hautasivat maahan ja toivat paikalle autoromun. Eiväthän he voineet sietää unkarilaisen kansallistunteen tunnusmerkkejä.
Kaupungin ympärille juuri venäläisaikana on rakennettu rumia kerrostaloslummeja teollisuustyöväestön asunnoiksi. Vanha kaupunki on säilynyt idyllisempänä kerrostalojen keskellä. Varsinkin alumiiniteollisuus on kukoistavaa. Ympäröivä maaseutu on pustaa, joka ei välttämättä ole kovin viljavaa, mutta esim. auringonkukasta tehdään öljyä ja saadaan linnuille siemeniä. Puita ovat tammi, pyökki, kastanja ja akaasia, istutettuina kasvaa persikka, omenapuu ja aprikoosipuu. Vuodessa saadaan kaksi satoa.
Kävimme myös kaupungin luterilaisessa kirkossa, jossa seurakuntalaiset olivat järjestäneet tarjoilua. Kirkossa seurakunnan pappi kertoi katolisessa maassa olevasta luterilaisesta vähemmistökirkosta ja omasta seurakunnastaan. 20 kilometrin säteeltä löytyy noin 2.000 luterilaista, mutta seurakuntaa pitää yllä 350 perhettä. Kirkko sai aikanaan kaupungilta lahjatontin suolta, jolle on ajettu neljä metriä maata ja paikka on ajan saatossa tullut keskelle kaupunkia. Kirkon erikoisuutena on paikallisen neonvalotehtaan lahjoittama alttarin neon-valaistu orjantappurakruunu, joka on kaikkea muuta kuin kaunistus. Kuitenkin, kun valo rikkuu aina joku seurakuntalainen lahjoittaa korjausrahan, joten valosta ei pääse eroon. Kemin ystävyysseurakunnan lahjana alttarilla on kynttilä, jossa palaa vain yksi kynttilä, mutta se näyttää siltä kuin siinä palaisi monta eri kynttilää. Suurimpana huolen aihena onkin, miten luterilaisen vähemmistökirkon talous saadaan pelaamaan.
Kaupungissa on tietysti myös lukuisia katolisia kirkkoja vanhimpana 1200-luvulta peräisin oleva pyhän Tapanin Katetedraali, fransiskaanikirkko ja karmeliittaveljistön kirkko sekä alunperin jesuiittajärjestönkin oma kirkko.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Lämmintä ystävyyttä Unkarissa
Eilinen taakka oli eilinen.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta, Ilo!
Hyvää huomenta, Rauha!
Hyvää huomenta, Armo!
Tällä unkarilaisen Erzsebet Turmezein runolla aloitin saarnani Noormarkun ystävyysseurakunnan Rakoskerezsturin kirkossa Budapestissa sunnuntaina meidän 19 Noormarkun seurakunnan edustajan vierailulla. Jo kahdenkymmmenen vuoden ajan on tätä ystävyysseurakuntatoimintaa harjoitettu ja molemmat osapuolet ovat varmasti saamapuolella, me suomalaiset ehkä voimme olla auttamassa taloudellisesti ja unkarilaiset kristi- ja heimoveljemme ja -sisaremme taas opettavat meille jäyhemmille Pohjan perillä asuville välitöntä ja mitä sydämellisintä ystävyyttä.
Saarnan oli lähettänyt etukäteen unkarin kielelle kääntämistä varten. Tulkkina oli Suomessa opiskelleen pappis-isänsä kautta kielemme ja maamme ystäväksi tullut tytär Csepregi Piroska.
Luterilaisen seurakunnan nykykirkkoherrana toimii Eva Szeker Nagyne, jolla on asunto kirkolla perheelleen, johon kuuluvat suntiona toimiva aviomies ja kaksi opiskelevaan poikaa. Eläkkeellä oleva täysin suomenkieltä puhuva kirkkoherra Laszlo Kosa on oikea Suomi-fani, on puhunut Herättäjä-juhlillakin ja käy maassamme monta kertaa vuodessa. Myös seurakunnasta löytyy Suomessa sairaanhoitajan toiminut kieltämme puhuva rouva.
Ja Tibor, Tibor Szettlik vasta oiva pakkaus on. Hän on ammattikoulusta eläkkeellä saaden 400€ eläkettä. Sanoi, jos olisi ollut kommunisti, voisi saada suurempaakin eläkettä. Hyväkuntoisena hän on myös toimessa vahtimestarina. Suomen kielen hän on oppinut Suomessa, on ollut niin Noormarkun kuin toisessakin seurakunnan ystävyysseurakunnassa Raumalla työssä ja puhuu sujuvaa suomea. Lahjoittamansa punaviinipullon otti tulli, koska pidin sitä käsimatkatavarakassissa eikä nykyisin saa viedä mitään nestettä koneeseen, ei siis korkkaamatonta pulloakaan. Tibor sanoi, että olin Jumalan kautta antanut hänelle euroja, kun oli löytänyt laukustaa Euro-setelin. Saimme kolmen matkalaisen kanssa olla hänen opastuksellaan toisen luterilaisen seurakunnan lastentarhassa ja sunnuntaiaamuna ennen jumalanpalvelusta Tibor kuljetti meidät kolme ensin metrossa ja sitten autollaan ekumeenisessa kirkossa, jossa kaikki saavat pitää tilaisuuksiaan, silloinkin siellä oli harjoittelemassa soittoryhmä päivän palvelusta varten.
Vierailut ovat vuorovuosina molempiin suuntiin. Viime kesänä unkarilaiset olivat Noormarkussa ja olin mukana kirkkoillassa saaden silloinkin viinipullon, jonka myös olen lahjoittanut eteenpäin.
Ensi vuoden kesäksi heille on jo varattu majoituspaikat Porin Junnilan leirikeskuksesta Reposaaressa, joten suhteita hoidetaan rakkauden ja ystävyyden hengessä.
Huomenna kerron matkakohteistamme ja kauniista Unkarin keväästä.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta, Ilo!
Hyvää huomenta, Rauha!
Hyvää huomenta, Armo!
Tällä unkarilaisen Erzsebet Turmezein runolla aloitin saarnani Noormarkun ystävyysseurakunnan Rakoskerezsturin kirkossa Budapestissa sunnuntaina meidän 19 Noormarkun seurakunnan edustajan vierailulla. Jo kahdenkymmmenen vuoden ajan on tätä ystävyysseurakuntatoimintaa harjoitettu ja molemmat osapuolet ovat varmasti saamapuolella, me suomalaiset ehkä voimme olla auttamassa taloudellisesti ja unkarilaiset kristi- ja heimoveljemme ja -sisaremme taas opettavat meille jäyhemmille Pohjan perillä asuville välitöntä ja mitä sydämellisintä ystävyyttä.
Saarnan oli lähettänyt etukäteen unkarin kielelle kääntämistä varten. Tulkkina oli Suomessa opiskelleen pappis-isänsä kautta kielemme ja maamme ystäväksi tullut tytär Csepregi Piroska.
Luterilaisen seurakunnan nykykirkkoherrana toimii Eva Szeker Nagyne, jolla on asunto kirkolla perheelleen, johon kuuluvat suntiona toimiva aviomies ja kaksi opiskelevaan poikaa. Eläkkeellä oleva täysin suomenkieltä puhuva kirkkoherra Laszlo Kosa on oikea Suomi-fani, on puhunut Herättäjä-juhlillakin ja käy maassamme monta kertaa vuodessa. Myös seurakunnasta löytyy Suomessa sairaanhoitajan toiminut kieltämme puhuva rouva.
Ja Tibor, Tibor Szettlik vasta oiva pakkaus on. Hän on ammattikoulusta eläkkeellä saaden 400€ eläkettä. Sanoi, jos olisi ollut kommunisti, voisi saada suurempaakin eläkettä. Hyväkuntoisena hän on myös toimessa vahtimestarina. Suomen kielen hän on oppinut Suomessa, on ollut niin Noormarkun kuin toisessakin seurakunnan ystävyysseurakunnassa Raumalla työssä ja puhuu sujuvaa suomea. Lahjoittamansa punaviinipullon otti tulli, koska pidin sitä käsimatkatavarakassissa eikä nykyisin saa viedä mitään nestettä koneeseen, ei siis korkkaamatonta pulloakaan. Tibor sanoi, että olin Jumalan kautta antanut hänelle euroja, kun oli löytänyt laukustaa Euro-setelin. Saimme kolmen matkalaisen kanssa olla hänen opastuksellaan toisen luterilaisen seurakunnan lastentarhassa ja sunnuntaiaamuna ennen jumalanpalvelusta Tibor kuljetti meidät kolme ensin metrossa ja sitten autollaan ekumeenisessa kirkossa, jossa kaikki saavat pitää tilaisuuksiaan, silloinkin siellä oli harjoittelemassa soittoryhmä päivän palvelusta varten.
Vierailut ovat vuorovuosina molempiin suuntiin. Viime kesänä unkarilaiset olivat Noormarkussa ja olin mukana kirkkoillassa saaden silloinkin viinipullon, jonka myös olen lahjoittanut eteenpäin.
Ensi vuoden kesäksi heille on jo varattu majoituspaikat Porin Junnilan leirikeskuksesta Reposaaressa, joten suhteita hoidetaan rakkauden ja ystävyyden hengessä.
Huomenna kerron matkakohteistamme ja kauniista Unkarin keväästä.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Kuule tuhannet tarinat
Liput hulmusivat tänään reilussa tuulessa juhlistaen kansallista veteraanipäiväämme 24. kerran.
Kankaanpäässä juhlan viettoon kuuluu ennen kaikkea kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan järjestämä iltajuhla aiemman ammattioppilaitoksen juhlasalin sijasta nyt eka kertaa lukion juhlasalissa. Juhlaan kutsutaan myös naapurikuntien veteraaneja ja ainakin Jämijärveltä, Siikaisista, Honkajoelta ja Karviasta oli saavuttu, vaikka päivän valtakunnallinen pääjuhlakin oli suhteellisen lähellä Tampereella. Kello 12 on aina seppeleenlasku sankarihaudoille. Veteraanit ja veteraanikuoro vierailevat eri kouluissa kertomassa sota-ajoista ja vastaamassa koululaisten kysymyksiin.
Iltajuhla sujui perinteisin menoin. Sali oli koristeltu lipuin, kukin ja viherkasvein ja vaakunamännyin. Satakunnan sotilassoittokunta ja Kankaanpään veteraanikuoro esiintyivät, kuinkas muuten. Kasevan toiminnanjohtaja Susanna Leed Jämijärven kanttorin Heikki Havin säestyksellä esitti kaksi laulua kevätlinnuista.
Puheenvuoroja käytti vät tervehdyspuheen pitäjänä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pertti Koivumäki, juhlapuhujana tykistöprikaatin komentaja Markku Myllykangas ja varsinaisen tosi sotatarinan muistelijana Vihtori Siivo. Lisäksi oli seurakunnan ja nuorison tervehdykset.
Nuorison edustaja Waltteri Uurasjärvi toi lyhyesti kiitokset veteraaneille, että on hieno asia saada osoittaa näin kunnioitusta veteraaneillemme, joille emme koskaan pysty maksamaan kaikkea sitä, mitä te olette meille ansainneet.
Tervehdyspuheessa Pertti Koivumäki korosti nyt vietettävän kansallisen kunnia päivää sen johdosta, että veteraanimme ovat ensin taistelleet ja sitten rakentaneet yhden maailman parhaista hyvinvointivaltioista. On tärkeää, että tieto tästä siirtyy tuleville sukupolville vielä niin kauan kuin on jäljellä veteraanejamme, joista paikalla oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan vanhemmatkin. Puheensa päätteeksi hän luki ainoana kansanedustajana sankarivainajan osan saaneen pappi Väinö Havaksen runon, jossa tämä kertoo esimerkillään viitoittaneensa miehen tien jälkipolville.
Eversti Myllykangas totesi veteraanien jättävän arvokkaan perinnön vaalittavaksi unohtamatta lottien ja kotirintaman naistenkaan raskasta työpanosta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva kansan suurta luottamusta nauttiva puolustuslaitoksemme jatkaa tätä Suomen puolustamistehtävää muuttuvassa ajassamme v.2009 annetun puolustusselonteon viitoittamalla uudistushenkisellä ja kehityspainotteisella linjalla.
Vihtori Siivo elokuussa 97 vuotta täyttävä ikinuori veteraani kertoi ulkomuistista oman joukko-osastonsa vaikeista vaiheista ensin hyökkäysvaiheen menestyksen jälkeen v.1944 peräännyttäessä Maanselän kannaksella ylivoimaisen vihollisen tieltä Suojärvelle, Hyrsylänmutkaan ja Loimolaan. Siivo korostikin, että tämän hänen tarinansa lisäksi jokaisella veteraanilla on oma erilainen tarinansa sotakokemuksista, joita kannattaisi kuunnella.
Kankaanpäässä juhlan viettoon kuuluu ennen kaikkea kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan järjestämä iltajuhla aiemman ammattioppilaitoksen juhlasalin sijasta nyt eka kertaa lukion juhlasalissa. Juhlaan kutsutaan myös naapurikuntien veteraaneja ja ainakin Jämijärveltä, Siikaisista, Honkajoelta ja Karviasta oli saavuttu, vaikka päivän valtakunnallinen pääjuhlakin oli suhteellisen lähellä Tampereella. Kello 12 on aina seppeleenlasku sankarihaudoille. Veteraanit ja veteraanikuoro vierailevat eri kouluissa kertomassa sota-ajoista ja vastaamassa koululaisten kysymyksiin.
Iltajuhla sujui perinteisin menoin. Sali oli koristeltu lipuin, kukin ja viherkasvein ja vaakunamännyin. Satakunnan sotilassoittokunta ja Kankaanpään veteraanikuoro esiintyivät, kuinkas muuten. Kasevan toiminnanjohtaja Susanna Leed Jämijärven kanttorin Heikki Havin säestyksellä esitti kaksi laulua kevätlinnuista.
Puheenvuoroja käytti vät tervehdyspuheen pitäjänä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pertti Koivumäki, juhlapuhujana tykistöprikaatin komentaja Markku Myllykangas ja varsinaisen tosi sotatarinan muistelijana Vihtori Siivo. Lisäksi oli seurakunnan ja nuorison tervehdykset.
Nuorison edustaja Waltteri Uurasjärvi toi lyhyesti kiitokset veteraaneille, että on hieno asia saada osoittaa näin kunnioitusta veteraaneillemme, joille emme koskaan pysty maksamaan kaikkea sitä, mitä te olette meille ansainneet.
Tervehdyspuheessa Pertti Koivumäki korosti nyt vietettävän kansallisen kunnia päivää sen johdosta, että veteraanimme ovat ensin taistelleet ja sitten rakentaneet yhden maailman parhaista hyvinvointivaltioista. On tärkeää, että tieto tästä siirtyy tuleville sukupolville vielä niin kauan kuin on jäljellä veteraanejamme, joista paikalla oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan vanhemmatkin. Puheensa päätteeksi hän luki ainoana kansanedustajana sankarivainajan osan saaneen pappi Väinö Havaksen runon, jossa tämä kertoo esimerkillään viitoittaneensa miehen tien jälkipolville.
Eversti Myllykangas totesi veteraanien jättävän arvokkaan perinnön vaalittavaksi unohtamatta lottien ja kotirintaman naistenkaan raskasta työpanosta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva kansan suurta luottamusta nauttiva puolustuslaitoksemme jatkaa tätä Suomen puolustamistehtävää muuttuvassa ajassamme v.2009 annetun puolustusselonteon viitoittamalla uudistushenkisellä ja kehityspainotteisella linjalla.
Vihtori Siivo elokuussa 97 vuotta täyttävä ikinuori veteraani kertoi ulkomuistista oman joukko-osastonsa vaikeista vaiheista ensin hyökkäysvaiheen menestyksen jälkeen v.1944 peräännyttäessä Maanselän kannaksella ylivoimaisen vihollisen tieltä Suojärvelle, Hyrsylänmutkaan ja Loimolaan. Siivo korostikin, että tämän hänen tarinansa lisäksi jokaisella veteraanilla on oma erilainen tarinansa sotakokemuksista, joita kannattaisi kuunnella.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Unkariin
Islannin tulivuorenpurkauksen savupilvi on poistumassa Suomen yltä. Huomisaamuna pitäisi lentää Buda-Bestiin Noormarkun ystävyysseurakunnan vieraaksi. Näin blogin pitäminen jää muutamaksi päiväksi. Kevät on Unkarissa jo pitkällä, täällä Suomessa näyttää nopean lumien sulamisen jälkeen kevään tuleminen melkein pysähtyneen yöpakkasiin ja kylmähköihin päiviinkin. Koittaa se kevät vielä tännekin.
Syysvaalit
Marraskuussa pidetään seurakuntavaalit, ennakkoäänestys 1.-5.11. ja varsinaiset vaalipäivät 14.-15.11. Mutta en nyt tarkoita näitä vaaleja syysvaaleilla, vaan ennenaikaisia eduskuntavaaleja, joita esim. Timo Soini on vaatimassa ja täysillä perusteilla.
Eilisestä ydinvoimapäätöksestään huolimatta nykyhallitus on jumiutunut lähes vain toimitusministeriön tasolle uskaltamatta tehdä mitään tarvittavia kipeitä päätöksiä vaalien pelossa. Näin maassamme on lähes tyhjäkäyntiä, vaikka kaikkialla vaadittaisiin jämäköitä päätöksiä. Kaiken lisäksi pääministeri on ilmoittanut luopumisestaan, senkin tähden pitäisi kansan saada sanoa sanansa, koska ei ole järkeä nimittää väliaikaista hallituksen päämiestä muutamaksi kuukaudeksi. Ja nimenomaan Vanhasen suurimman puolueen puheenjohtajana kansa on äänestänyt pääministeriksi, ei suinkaan ketään nyt ehdolla olevista kepun puheenjohtajaehdokkaista. Lisäksi hallitus on nyt halvautunut vihreiden pysyttelemisestä hallituksessa, vaikka se tekee kaikkensa saadakseen hallituksen ydinenergiapäätöksen kumotuksi. Miten voi olla samaan aikaan hallituksessa ja hallitusta vastaan. Miten hallituskumppanit voivat sietää moista!
Hallitushan ei uskolla tehdä taloustilanteen pelastamiseksi mitään muuta kuin lisätä lainanottoa. Se ei pitkän päälle potki, siksi nopeasti olisi puututtuva verokäytäntöihin ja menoleikkauksiin.
Talouden ohella kipeän korjauksen tarpeessa on koko aluehallinto AVI:een ja ELY:een, kuten olen Satakunnan maakuntaliiton aluehallintopäivän annista kirjoittanut blogissani 14.4. Hallinnossahan meillä vallitsee täysi sekamelska.
Paras-hankkeen ajama vähintäin 20.000 hengen muodostamat sosiaali- ja terveysalan yhteistyöalueet eivät liioin ole tuoneet kaivattua selkeyttä eikä myöskään kustannusten kurissapysymistä, päinvastoin kun on sementoitu virkarakenne viideksi vuodeksi, ei välttämättä ole tapahtunut muuta kuin huomattavia palkankorotuksia, kun viranhaltijoilla on nyt isomman yhteisön vaatimat korkeammat palkat.
Pääministerin johdolla ollaan ajamassa eläkeuudistuskia, vaikka juuri on saatu voimaan joustava vanhuseläkkeelle siirtyminen 63-68 vuoden ikäisinä, eikä tästä uudestakaan järjestelmästä ole saatu kokemuksia.
Kuntien taloustilanne on täysin kestämätön. Valtiovalta vain jatkuvasti sysää kunnille uusia rasitteita osoittamatta mitään niiden rahoittamiseksi. Ja silti hallitus on koko ajan huutamassa, että kuntien pitää kiristää taloudenpitoaan ja selvitä omillaan, ja kuitenkin juuri kunnallisvero rasittaa suhteellisesti eniten pienituloisimpia. Mutta niinhän hallitus ajaakin kokoomuksen johdolla nimenomaan suurituloisimpia suosivaa politiikkaa.
Tässä muutamia kipeimpiä tarpeita, jotka olisi ratkaistava nopealla aikavälillä. Siksi tarvitsemme nopeasti uuden toimintakykyisen hallituksen. Syysvaaleilla se on aikaan saatavissa!
Eilisestä ydinvoimapäätöksestään huolimatta nykyhallitus on jumiutunut lähes vain toimitusministeriön tasolle uskaltamatta tehdä mitään tarvittavia kipeitä päätöksiä vaalien pelossa. Näin maassamme on lähes tyhjäkäyntiä, vaikka kaikkialla vaadittaisiin jämäköitä päätöksiä. Kaiken lisäksi pääministeri on ilmoittanut luopumisestaan, senkin tähden pitäisi kansan saada sanoa sanansa, koska ei ole järkeä nimittää väliaikaista hallituksen päämiestä muutamaksi kuukaudeksi. Ja nimenomaan Vanhasen suurimman puolueen puheenjohtajana kansa on äänestänyt pääministeriksi, ei suinkaan ketään nyt ehdolla olevista kepun puheenjohtajaehdokkaista. Lisäksi hallitus on nyt halvautunut vihreiden pysyttelemisestä hallituksessa, vaikka se tekee kaikkensa saadakseen hallituksen ydinenergiapäätöksen kumotuksi. Miten voi olla samaan aikaan hallituksessa ja hallitusta vastaan. Miten hallituskumppanit voivat sietää moista!
Hallitushan ei uskolla tehdä taloustilanteen pelastamiseksi mitään muuta kuin lisätä lainanottoa. Se ei pitkän päälle potki, siksi nopeasti olisi puututtuva verokäytäntöihin ja menoleikkauksiin.
Talouden ohella kipeän korjauksen tarpeessa on koko aluehallinto AVI:een ja ELY:een, kuten olen Satakunnan maakuntaliiton aluehallintopäivän annista kirjoittanut blogissani 14.4. Hallinnossahan meillä vallitsee täysi sekamelska.
Paras-hankkeen ajama vähintäin 20.000 hengen muodostamat sosiaali- ja terveysalan yhteistyöalueet eivät liioin ole tuoneet kaivattua selkeyttä eikä myöskään kustannusten kurissapysymistä, päinvastoin kun on sementoitu virkarakenne viideksi vuodeksi, ei välttämättä ole tapahtunut muuta kuin huomattavia palkankorotuksia, kun viranhaltijoilla on nyt isomman yhteisön vaatimat korkeammat palkat.
Pääministerin johdolla ollaan ajamassa eläkeuudistuskia, vaikka juuri on saatu voimaan joustava vanhuseläkkeelle siirtyminen 63-68 vuoden ikäisinä, eikä tästä uudestakaan järjestelmästä ole saatu kokemuksia.
Kuntien taloustilanne on täysin kestämätön. Valtiovalta vain jatkuvasti sysää kunnille uusia rasitteita osoittamatta mitään niiden rahoittamiseksi. Ja silti hallitus on koko ajan huutamassa, että kuntien pitää kiristää taloudenpitoaan ja selvitä omillaan, ja kuitenkin juuri kunnallisvero rasittaa suhteellisesti eniten pienituloisimpia. Mutta niinhän hallitus ajaakin kokoomuksen johdolla nimenomaan suurituloisimpia suosivaa politiikkaa.
Tässä muutamia kipeimpiä tarpeita, jotka olisi ratkaistava nopealla aikavälillä. Siksi tarvitsemme nopeasti uuden toimintakykyisen hallituksen. Syysvaaleilla se on aikaan saatavissa!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Voi Mauria
Tuttu sanonta "Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä" tulee väkisinkin mieleen hallituksen energiapakettipäätöksistä. Gallupeissa yli puolet kansasta vastustaa kuolemanvaarallisen ydinenergian lisäämistä, kuitenkin Mauri Pekkarinen esittään kahden jättikokoisen ydinenergialaitoksen perustamista voisi jopa sanoa vastoin omaa pohjimmaista ajatustaan. Onhan hän usein tunnustanut ydinvoimalaitosten vaarat ja tietää jopa kepulaisista yli puolen olevan vastustavalla kannalla. Mutta totta on sekin vanha sanonta, että valta turmelee.
Moneen kertaan on tuotu esiin ydinenergian kaikki haittapuolet. Se on vanhentunutta, josta muissa maissa pyritään eroon. Kun muka väitetään sitä puhtaaksi energiaksi, on se päinvastoin kaikkea muuta, jo uraanin louhiminen on terveydelle vaarallista, ydinvoimaloiden turvallisuusriski on aina ihmisjärjelle hallitsematon, vaikka Mauri poika vakuuttaakin meidän suomalaisten voimaloidemme olevan täysin turvallisia. Mihin hän sen perustaa. Emmehän me edes osaa tehdä voimaloita, vaan ne ovat tuontitavaraa. Ne eivät siis edes suuremmin työllistä kotimaista työvoimaa. Olkiluodossa rakenteilla olevan voimalan valmistumisesta ei kukaan tiedä muuta kuin että se on vuosia myöhässä. Ydinjätteen tuhansia vuosia kestävästä säteilyvaarallisuudesta puhumattakaan. Onko meillä moraalista oikeutta jättää jälkipolville tällaista perintöä.
Hallituksen uusitiutuvien energioiden paketti sen sijaan on mitä kannatettavin. Ja juuri tälle rajattomat kasvumahdollisuudet omaavalle alalle meidän tulisi myös innovaatiotamme ja tuotantoamme kehittää. Jo oma tuotanto työllistää kymmeniä tuhansia täysin päinvastoin kuin ydinvoima, ja kehittyneen teknologian vientimahdollisuudet ovat rajattomat. On vain kysymys siitä, kuka ensinnä ennättää ja kenellä on kehittyneimmät tuotteet.
Kokoomuksen kylmyyttä ja meidän ihmisten turvallisuudesta piittaamattomuutta tulee eniten ihmetellä. Kylmä rahako saa kaiken ratkaista. Jopa meppi Eija-Riitta Korhola jopa valittaa hallituksen risupakettilinjasta, vaikka juuri siitä on löydettävissä tulevan energiatarpeen ratkaisut. Aurinko, tuuli, vesi, maanlämpö, säästäminen, kyllä mahdollisuuksia löytyy!
Moneen kertaan on tuotu esiin ydinenergian kaikki haittapuolet. Se on vanhentunutta, josta muissa maissa pyritään eroon. Kun muka väitetään sitä puhtaaksi energiaksi, on se päinvastoin kaikkea muuta, jo uraanin louhiminen on terveydelle vaarallista, ydinvoimaloiden turvallisuusriski on aina ihmisjärjelle hallitsematon, vaikka Mauri poika vakuuttaakin meidän suomalaisten voimaloidemme olevan täysin turvallisia. Mihin hän sen perustaa. Emmehän me edes osaa tehdä voimaloita, vaan ne ovat tuontitavaraa. Ne eivät siis edes suuremmin työllistä kotimaista työvoimaa. Olkiluodossa rakenteilla olevan voimalan valmistumisesta ei kukaan tiedä muuta kuin että se on vuosia myöhässä. Ydinjätteen tuhansia vuosia kestävästä säteilyvaarallisuudesta puhumattakaan. Onko meillä moraalista oikeutta jättää jälkipolville tällaista perintöä.
Hallituksen uusitiutuvien energioiden paketti sen sijaan on mitä kannatettavin. Ja juuri tälle rajattomat kasvumahdollisuudet omaavalle alalle meidän tulisi myös innovaatiotamme ja tuotantoamme kehittää. Jo oma tuotanto työllistää kymmeniä tuhansia täysin päinvastoin kuin ydinvoima, ja kehittyneen teknologian vientimahdollisuudet ovat rajattomat. On vain kysymys siitä, kuka ensinnä ennättää ja kenellä on kehittyneimmät tuotteet.
Kokoomuksen kylmyyttä ja meidän ihmisten turvallisuudesta piittaamattomuutta tulee eniten ihmetellä. Kylmä rahako saa kaiken ratkaista. Jopa meppi Eija-Riitta Korhola jopa valittaa hallituksen risupakettilinjasta, vaikka juuri siitä on löydettävissä tulevan energiatarpeen ratkaisut. Aurinko, tuuli, vesi, maanlämpö, säästäminen, kyllä mahdollisuuksia löytyy!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Näinkin tehdään politiikkaa
Tiedän kovin hyvin, että politiikassa liiankin usein pyritään vain tekemään probakandaa, itse asiallisella asialla ei niinkään ole väliä. Näin pyritään vaikuttamaan ihmisten mielikuviin ja keräämään itselle irtopisteitä. Näin tehtiin taas kerran kaupunginvaltuuston eilisessä kokouksessa, vaikka kuntaliitosasiassa pysyttiinkin melko tiukasti puhtaalla asialinjalla. Ja muistan kyllä erittäin hyvin eduskunta-ajoilta, miten juuri me maaseudunpuolueessa Veikko Vennamon johdolla olimme ylivetoja tässä probagandapuolessakin silloin kun emme olleet vastuussa oppositiossa ollessamme, hallituspuolueena olikin sitten pysyttävä yhdessä sovittujen asioiden takana, vaikka silloinkin isä-Veikko usein esitti hallituksen taloudellisiin realiteetteihin nojautuvien esitysten tilalle paremmin kansaan meneviä ratkaisuja ja siitä syntyi ristiriita ministeripoika-Pekan kanssa, Pekanhan oli pidettävä kiinni hallituksessa sovitusta.
Kuntapolitiikassa asialaita on paljolti toisin, koska edustus kaupunginhallituksessa määräytyy voimasuhteiden mukaan, näin ei kuntatasolla ole jakoa hallitus- ja oppositiopuolueisiin, vaan kaikki saavat olla päättämässä jo hallituksessa voimasuhteitten mukaisesti. Niinpä eilen valtuustossamme politiikan tekovälineeksi nostettu musiikkiopiston saama valtionavun jako oli päätetty yksimielisesti niin tasapainottamistoimikunnassa kuin hallituksessakin. Päätöksen repi rikki vasemmistoliiton Kauko Jussila, vaikka puoluetoveri Anja Vähämäki oli asian hallituksessa hyväksynyt. Kauko esitti provokatoorisesti kylläkin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan esittämän mukaisesti koko saadun lisävaltionavun 120 000 euron myöntämistä musiikkiopistolle. Kuitenkin oli musiikkiopiston rehtorin Anna Majorinkin kanssa päästy sopuun vain 60.000 euron antamisesta tässä vaiheessa, koska jo kevätkauden opetus on annettu ja uutta määrärahaa voidaan käyttää vasta ensi syyslukukaudella eli puoli vuotta ja puolet määrärahasta.
Tämä ratkaisu mahdolllistaa kaupungin talousarvion tasapainottamisen tehtyjen muutosten jälkeenkin, kun nyt jouduttiin erikoissairaanhoidon menoihin lisäämään 600.000€ ja yhteistuumin on päätetty, että budjetti tulee pitää tasapainossa. Hyväksytyssä tämän vuoden budjettissa oli saatu ylijäämää 341.000€, nyt suoritettujen muutosten jälkeen lopputulos jää nipinnapin plussalle eli 2.000€. Kauko Jussila ei suinkaan esittänyt tämän ehdottamansa 60.000 € tilalle mitään muutakaan siitä syntyvän budjettivajeen kattamiseksi. On helppoa esittää lisäyksiä, mutta menolisäysten ehdottajan tulisi myös esittää, miten lisäys katetaan. Kun näin ei tehdä, tällaainen on sitä puhtainta probakandaa.
Jussila sai mukaansa oman ryhmänsä lisäksi neljä muutakin eli äänin 27-8 hyväksyttiin hallituksen antama yksimielinen ehdotus budjetin tasapainottamisesta. Kun valtuuston jälkeen kysyin yhdeltä Jussilan mukana äänestäneeltä ja puheenvuoron valtuustossakin käyttäneeltä, että miksi olit mukana tällaisessa pelissa, vaikka musiikkiopiston rehtorikin -varmasti kylläkin pitkin hampain-oli hyväksynyt hallituksen esityksen, niin valtuutettu vastasi yksikantaa: tämähän oli vain politiikkaa.
Eipä ihme, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan ja politiikkoihin, kun asialinjalla ei niinkään ole väliä, vaan tehdään mitä mieleen juolahtaa vain omilta äänestäjiltä irtopisteitä kerätäkseen.
Kuntapolitiikassa asialaita on paljolti toisin, koska edustus kaupunginhallituksessa määräytyy voimasuhteiden mukaan, näin ei kuntatasolla ole jakoa hallitus- ja oppositiopuolueisiin, vaan kaikki saavat olla päättämässä jo hallituksessa voimasuhteitten mukaisesti. Niinpä eilen valtuustossamme politiikan tekovälineeksi nostettu musiikkiopiston saama valtionavun jako oli päätetty yksimielisesti niin tasapainottamistoimikunnassa kuin hallituksessakin. Päätöksen repi rikki vasemmistoliiton Kauko Jussila, vaikka puoluetoveri Anja Vähämäki oli asian hallituksessa hyväksynyt. Kauko esitti provokatoorisesti kylläkin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan esittämän mukaisesti koko saadun lisävaltionavun 120 000 euron myöntämistä musiikkiopistolle. Kuitenkin oli musiikkiopiston rehtorin Anna Majorinkin kanssa päästy sopuun vain 60.000 euron antamisesta tässä vaiheessa, koska jo kevätkauden opetus on annettu ja uutta määrärahaa voidaan käyttää vasta ensi syyslukukaudella eli puoli vuotta ja puolet määrärahasta.
Tämä ratkaisu mahdolllistaa kaupungin talousarvion tasapainottamisen tehtyjen muutosten jälkeenkin, kun nyt jouduttiin erikoissairaanhoidon menoihin lisäämään 600.000€ ja yhteistuumin on päätetty, että budjetti tulee pitää tasapainossa. Hyväksytyssä tämän vuoden budjettissa oli saatu ylijäämää 341.000€, nyt suoritettujen muutosten jälkeen lopputulos jää nipinnapin plussalle eli 2.000€. Kauko Jussila ei suinkaan esittänyt tämän ehdottamansa 60.000 € tilalle mitään muutakaan siitä syntyvän budjettivajeen kattamiseksi. On helppoa esittää lisäyksiä, mutta menolisäysten ehdottajan tulisi myös esittää, miten lisäys katetaan. Kun näin ei tehdä, tällaainen on sitä puhtainta probakandaa.
Jussila sai mukaansa oman ryhmänsä lisäksi neljä muutakin eli äänin 27-8 hyväksyttiin hallituksen antama yksimielinen ehdotus budjetin tasapainottamisesta. Kun valtuuston jälkeen kysyin yhdeltä Jussilan mukana äänestäneeltä ja puheenvuoron valtuustossakin käyttäneeltä, että miksi olit mukana tällaisessa pelissa, vaikka musiikkiopiston rehtorikin -varmasti kylläkin pitkin hampain-oli hyväksynyt hallituksen esityksen, niin valtuutettu vastasi yksikantaa: tämähän oli vain politiikkaa.
Eipä ihme, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan ja politiikkoihin, kun asialinjalla ei niinkään ole väliä, vaan tehdään mitä mieleen juolahtaa vain omilta äänestäjiltä irtopisteitä kerätäkseen.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Yksimielisesti kuntaliitosselvitykseen
Nyt sitten on päästy sanoista tekoihin! Monikuntaliitos nytkähti tuntuvasti eteenpäin, kun Kankaanpään kaupunginvaltuustossa teimme ensimmäisenä kuntana ja jopa täysin yksimielisesti päätöksen Luoteis-Pirkanmaan ja Pohjois-Satakunnan monikuntaliitosselvityksen tekemisestä eli selvitysmiehen asettamisesta. Muut neuvotteluissa mukana olevat kunnat Parkano, Jämijärvi, Honkajoki ja Karvia saavat seurata annettua esimerkkiä ja tulla perässä. Niin päästään lopulta sanoista tekoihin ja saadaan lihaa luiden ympärille eli ruvetaan tekemään selkoa, mitä kuntaliitos tuo mukanaan niin hyvää kuin huonompaakin.
Pelonsekaisin tuntein odotettiin ennen kaikkea suurimman ryhmän kepun ryhmäpuheenvuoroa. Valtuutettu Jorma Lepistö antoi koko salille helpotuksen huokauksen todetessaan puheensa päätökseksi ryhmänsä olevan täysin yksimielisesti myönteisellä kannalla selvityksen tekemiseksi ja hyväksyvän etukäteen asetetut reunaehdot jopa kipeimmäksi kipupisteeksi ounastellun liittymisen Pirkanmaan maakuntaliittoon.
Kokoomuksesta jo hallituksen puheenjohtaja Pentti Koivumäki esitteli hanketta rakentavassa mielessä laajasti jopa karttojenkin avulla ja ryhmäpuheenvuorossa Antti Kivelä jatkoi samaan sävyyn tuoden esiin monia hyviä puolia ja avautuvia uusia mahdollisuuksia suurkunnan muodostumisen kautta. Hän jopa esitti Niinisalon varuskunnan säilymismahdollisuuksienkin paranevan, jos olemme eri maakunnassa kuin Säkylän varuskunta, joka kuitenkin olisi vahvemmilla, jos jompikumpi samassa maakunnassa olevista varuskunnista olisi lopetettava.
Yhtä luottavainen oli sosialidemokraattien Susanna Kallama, jolle oli uskottu ryhmäpuheenvuoron pitäminen Katri Kujanpään johtaessa puhetta varsinaisen puheenjohtajan Kauko Juhantalon juututtua Islannin tulivuorenpurkauksen aiheuttaman lentokiellon ansiosta Englantiin, josta hän tänään oli päässyt Rotterdamiin asti.
Perussuomalaisten puheenvuoroa käyttäessäni voin pohjautua 19.2. kirjoittamaani blogiin Pohjois-Satakunnan kuntaliitoksesta ja yhtyä lopuksi Satakunnan Kansassa 8.4. julkaistun yliöni "Satakunta entiseen voimaansa" loppuponteen: Toivotaan järkeviä alueellisia ratkaisuja niin kuntaliitoksen kuin maakuntiemmekin yhteistyön merkeissä. Emme tarvitse peruutuspeiliin katsojia, vaan uusien näköalojen avartajia ja tulevaisuuden rakentajia nykyisyyden pohjalta.
Ainoan epäilevän tuomaan sanan toi esiin vasemmistoliiton Kauko Jussila kannattaen kyllä selvitysmiehen asettamista, mutta todeten uskovansa selvityksen tuovan esille liitosaikeiden mahdottomuuden. Vihreiden Irmeli Elomaa jopa paljasti olevansa enemmän pirkanmaalainen kuin satakuntalainen ja kd:n Jouko Koivumäkikin peräänkuulutti suuremmassa yksikössä saatavaa tuottavuuden kasvua rakenteita yhdistämällä. Näin siis päädyimme suureen yksimielisyyteen ratkaisevan askeleen ottamisessa nykyisen kuntien ahdinkotilanteen pakottamina vanhan laulun sanoin: yhdessä ollen ennenkin voitot suuret saatihin!
Pelonsekaisin tuntein odotettiin ennen kaikkea suurimman ryhmän kepun ryhmäpuheenvuoroa. Valtuutettu Jorma Lepistö antoi koko salille helpotuksen huokauksen todetessaan puheensa päätökseksi ryhmänsä olevan täysin yksimielisesti myönteisellä kannalla selvityksen tekemiseksi ja hyväksyvän etukäteen asetetut reunaehdot jopa kipeimmäksi kipupisteeksi ounastellun liittymisen Pirkanmaan maakuntaliittoon.
Kokoomuksesta jo hallituksen puheenjohtaja Pentti Koivumäki esitteli hanketta rakentavassa mielessä laajasti jopa karttojenkin avulla ja ryhmäpuheenvuorossa Antti Kivelä jatkoi samaan sävyyn tuoden esiin monia hyviä puolia ja avautuvia uusia mahdollisuuksia suurkunnan muodostumisen kautta. Hän jopa esitti Niinisalon varuskunnan säilymismahdollisuuksienkin paranevan, jos olemme eri maakunnassa kuin Säkylän varuskunta, joka kuitenkin olisi vahvemmilla, jos jompikumpi samassa maakunnassa olevista varuskunnista olisi lopetettava.
Yhtä luottavainen oli sosialidemokraattien Susanna Kallama, jolle oli uskottu ryhmäpuheenvuoron pitäminen Katri Kujanpään johtaessa puhetta varsinaisen puheenjohtajan Kauko Juhantalon juututtua Islannin tulivuorenpurkauksen aiheuttaman lentokiellon ansiosta Englantiin, josta hän tänään oli päässyt Rotterdamiin asti.
Perussuomalaisten puheenvuoroa käyttäessäni voin pohjautua 19.2. kirjoittamaani blogiin Pohjois-Satakunnan kuntaliitoksesta ja yhtyä lopuksi Satakunnan Kansassa 8.4. julkaistun yliöni "Satakunta entiseen voimaansa" loppuponteen: Toivotaan järkeviä alueellisia ratkaisuja niin kuntaliitoksen kuin maakuntiemmekin yhteistyön merkeissä. Emme tarvitse peruutuspeiliin katsojia, vaan uusien näköalojen avartajia ja tulevaisuuden rakentajia nykyisyyden pohjalta.
Ainoan epäilevän tuomaan sanan toi esiin vasemmistoliiton Kauko Jussila kannattaen kyllä selvitysmiehen asettamista, mutta todeten uskovansa selvityksen tuovan esille liitosaikeiden mahdottomuuden. Vihreiden Irmeli Elomaa jopa paljasti olevansa enemmän pirkanmaalainen kuin satakuntalainen ja kd:n Jouko Koivumäkikin peräänkuulutti suuremmassa yksikössä saatavaa tuottavuuden kasvua rakenteita yhdistämällä. Näin siis päädyimme suureen yksimielisyyteen ratkaisevan askeleen ottamisessa nykyisen kuntien ahdinkotilanteen pakottamina vanhan laulun sanoin: yhdessä ollen ennenkin voitot suuret saatihin!
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kunnan palvelukoteja
Aloite Kankaanpään kaupunginvaltuuston kokouksessa 19.4.2010
Ehdotamme myös vanhusten palvelukotitarpeen kertaheittoista kuntoonlaittamista niin kuin teimme lasten päivähoitopaikkojenkin suhteen rakentamalla keskitetyn neljän ryhmän päiväkodin. Niinpä tämä vanhusten hoivapalveluiden saaminen liittyykin kiinteästi lasten päiväkoteihin, sillä myös hoivapalvelupaikoista on yhtä kipeä tarve kuin päivähoitopaikoistakin.
Vanhuksia joudutaan pitämään terveyskeskuksen vuodepaikoilla ja sijoittamaan kalliisiin yksityisiin palvelukoteihin. Kankaanpäässä on jo vuosia ollut valmiina tontti ja piirustukset Kanervakodin yhteyteen rakennettavalle yhtä monipaikkaiselle lisärakennukselle kuin nykyinenkin. Valitettavasti hallitusvalta on suuressa viisaudessaan päättänyt, ettei RAY nykyisin enää kuten aiemmin anna avustuksia tällaisten laitosten rakentamiseen, vaan nuorisosäätiöille kyllä saa jakaa rahaa. Niinpä rakennusavustusta ei monista yrityksistä huolimatta ole saatu edes ARA:lta (Valtion asuntorahasto). Mistä löytyisi tarvittavia suhteita, ylijohtajana on Hannu Rossilahti ja hallituksen puheenjohtajana Harri Hiltunen.
Mutta niin kauan kun ei ARA:n rahoitusta saada, voimme itsekin tehdä paljon varsinkin nyt, kun uuden päiväkotirakennuksen jälkeen vapautuu kolme päiväkotia. Ne sijaitsevat keskustassa laajojen kerrostaloaluiden lähellä, joten niiden muuttaminen vanhusten palvelukodeiksi pidentäisi myös ympäristön kerrostaloissa asuvien vanhusten asumismahdollisuuksia omissa kodeissa, kun he saisivat nauttia esim. ruokapalveluista näissä perustettavissa palvelukodeissa nykyisissä Alpinkadun, Torikadun ja Jämin melko hyväkuntoisissa päiväkodeissa.
Kunnia-asiamme on huolehtia myös ikääntyvän väestömme hyvinvoinnista ja tarvittavien palveluiden saamisesta, kun jo nyt Vanhustentalosäätiöllä on tarjolla riittävästi varsinaisia asuntoja. Niinpä ehdotamme vapautuvien päiväkotien muuttamista vanhusten ja muiden tarvitsevien esim. invalidien palvelukodeiksi.
Perussuomalaisten valtuustoryhmä
Ehdotamme myös vanhusten palvelukotitarpeen kertaheittoista kuntoonlaittamista niin kuin teimme lasten päivähoitopaikkojenkin suhteen rakentamalla keskitetyn neljän ryhmän päiväkodin. Niinpä tämä vanhusten hoivapalveluiden saaminen liittyykin kiinteästi lasten päiväkoteihin, sillä myös hoivapalvelupaikoista on yhtä kipeä tarve kuin päivähoitopaikoistakin.
Vanhuksia joudutaan pitämään terveyskeskuksen vuodepaikoilla ja sijoittamaan kalliisiin yksityisiin palvelukoteihin. Kankaanpäässä on jo vuosia ollut valmiina tontti ja piirustukset Kanervakodin yhteyteen rakennettavalle yhtä monipaikkaiselle lisärakennukselle kuin nykyinenkin. Valitettavasti hallitusvalta on suuressa viisaudessaan päättänyt, ettei RAY nykyisin enää kuten aiemmin anna avustuksia tällaisten laitosten rakentamiseen, vaan nuorisosäätiöille kyllä saa jakaa rahaa. Niinpä rakennusavustusta ei monista yrityksistä huolimatta ole saatu edes ARA:lta (Valtion asuntorahasto). Mistä löytyisi tarvittavia suhteita, ylijohtajana on Hannu Rossilahti ja hallituksen puheenjohtajana Harri Hiltunen.
Mutta niin kauan kun ei ARA:n rahoitusta saada, voimme itsekin tehdä paljon varsinkin nyt, kun uuden päiväkotirakennuksen jälkeen vapautuu kolme päiväkotia. Ne sijaitsevat keskustassa laajojen kerrostaloaluiden lähellä, joten niiden muuttaminen vanhusten palvelukodeiksi pidentäisi myös ympäristön kerrostaloissa asuvien vanhusten asumismahdollisuuksia omissa kodeissa, kun he saisivat nauttia esim. ruokapalveluista näissä perustettavissa palvelukodeissa nykyisissä Alpinkadun, Torikadun ja Jämin melko hyväkuntoisissa päiväkodeissa.
Kunnia-asiamme on huolehtia myös ikääntyvän väestömme hyvinvoinnista ja tarvittavien palveluiden saamisesta, kun jo nyt Vanhustentalosäätiöllä on tarjolla riittävästi varsinaisia asuntoja. Niinpä ehdotamme vapautuvien päiväkotien muuttamista vanhusten ja muiden tarvitsevien esim. invalidien palvelukodeiksi.
Perussuomalaisten valtuustoryhmä
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Linja-automatkat onnistuvat
No niin, kun lentomatkustus on jumissa, niin linja-autossa on tunnelmaa ja autolla pääsee. Ei ole ongelmia, vaikka matka Venäjälle on aina suuri seikkailu heti rajan ylityksestä alkaen aina siihen asti, kun taas on päästy rajan yli Suomen puolelle.
Ystävyysseurakuntamatka Inkerin kirkon eri seurakuntiin tutustumiseksi on toukokuun lopussa alkaen perjantaina 28. päivä ja päättyen Ruskealan kirkolla tapahtuvan maanantain viimeisen yöpymisen jälkeen tiistaina 1. kesäkuuta.
Matkan reitti tarkentuu koko ajan. Varsinaisen pienen Sodderin kylän lisäksi olemme siis suuressa Petroskoissa kaksi yötä. Sieltä käsin tutustumme Petroskoin oman seurakunnan ohella Kontupohjan ja Tsalnan seurakuntiin. Tsalnassa kirkkoherrana toimii todella iäkäs Juho Pakkari. Palatessamme Petroskoista voisimme myös tehdä kiertoajelun Sortavalassa, paljon muistoja ja arvokasta historiaan omaavassa kaupungissa, jossa on myös uusi Inkeri kirkon seurakunnan kirkkorakennus. Sortavalassahan on toiminut seminaari, Sisälähetysseura diakonialaitoksineen ja raamattukirjapainoineen. Siellä viettettiin suuria laulujuhlia ja on siellä esim. Suomen pankin konttorirakennuskin ja runonlaulajan patsas.
Monenlaisia muistoja on monilta Petroskoin matkoilta jäänyt. Alkuaikoina sinne oli mentävä junalla Pietarista. Sitten on päästy Niiralasta 50 km Sortavalasta rajan yli linja-autolla. Rajan ylitys on aina yhtä jännittävää, koska koskaan ei tiedä, mitä rajamiehet tällä kerralla keksivät.
Petroskoissa mieliinpainuvinta on ollut Maria Kajavan legendaalisen Inkerin kirkon äitihahmon tapaaminen useammankin kerran. Ja tietysti muutkin inkeriläiset mummut ovat aina olleet ihania. Tsalnassa esim. Kiuruloisilla olemme saunoneet ja uineet viereisessä joessa. Kontupohjassa saimme jopa omat kummilapset. Tie rajanylityspaikalta Sortavalaan oli vuosikausia todella kehno, valmista ei tahtonut tulla venäläisten pienien kuorma-autojen ajaessa hiekkakuormia. Mutta kun tienteko annettiin suomalaisten käsiin, tulikin komea tie ja valmistuminen tapahtui nopeasti.
Ystävyysseurakuntamatka Inkerin kirkon eri seurakuntiin tutustumiseksi on toukokuun lopussa alkaen perjantaina 28. päivä ja päättyen Ruskealan kirkolla tapahtuvan maanantain viimeisen yöpymisen jälkeen tiistaina 1. kesäkuuta.
Matkan reitti tarkentuu koko ajan. Varsinaisen pienen Sodderin kylän lisäksi olemme siis suuressa Petroskoissa kaksi yötä. Sieltä käsin tutustumme Petroskoin oman seurakunnan ohella Kontupohjan ja Tsalnan seurakuntiin. Tsalnassa kirkkoherrana toimii todella iäkäs Juho Pakkari. Palatessamme Petroskoista voisimme myös tehdä kiertoajelun Sortavalassa, paljon muistoja ja arvokasta historiaan omaavassa kaupungissa, jossa on myös uusi Inkeri kirkon seurakunnan kirkkorakennus. Sortavalassahan on toiminut seminaari, Sisälähetysseura diakonialaitoksineen ja raamattukirjapainoineen. Siellä viettettiin suuria laulujuhlia ja on siellä esim. Suomen pankin konttorirakennuskin ja runonlaulajan patsas.
Monenlaisia muistoja on monilta Petroskoin matkoilta jäänyt. Alkuaikoina sinne oli mentävä junalla Pietarista. Sitten on päästy Niiralasta 50 km Sortavalasta rajan yli linja-autolla. Rajan ylitys on aina yhtä jännittävää, koska koskaan ei tiedä, mitä rajamiehet tällä kerralla keksivät.
Petroskoissa mieliinpainuvinta on ollut Maria Kajavan legendaalisen Inkerin kirkon äitihahmon tapaaminen useammankin kerran. Ja tietysti muutkin inkeriläiset mummut ovat aina olleet ihania. Tsalnassa esim. Kiuruloisilla olemme saunoneet ja uineet viereisessä joessa. Kontupohjassa saimme jopa omat kummilapset. Tie rajanylityspaikalta Sortavalaan oli vuosikausia todella kehno, valmista ei tahtonut tulla venäläisten pienien kuorma-autojen ajaessa hiekkakuormia. Mutta kun tienteko annettiin suomalaisten käsiin, tulikin komea tie ja valmistuminen tapahtui nopeasti.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Savua, savua
Jos ei nyt ihan koko maailman meno, niin ainakin satojentuhansien matkallaolijoiden elämä on mutkistunut Islannin tulivuoren purkauksesta. Vuorokauden aikana on Euroopassa peruutettu 16.000 lentoa, tuhannet suomalaisetkin turistit ovat ihmeessä, miten päästä kotimaahan.
Edellinen tällainen purkautuminen kesti toista vuotta tosin jo vuonna 1823. Nyt ollaan toiveikkaita ja puhutaan muutamasta päivästä, jonka ajan tämän ilmaan purkautuneen tuhkan haittavaikutukset kestäisivät. Mutta kukaan ei varmasti voi sanoa, jatkuuko tämä ainakin Euroopan lentoliikenteen lamauttanut kriisi päiviä, viikkoja, kuukausia vain vuoden kaksi. Jos lentämättömyys kestää pitkään, muuttaa se monella tapaa elämäämme, vaikka itse emme käyttäisikään lentokoneita.
Nykyisin niin vaivaton kanssakäyminen niin kansainvälisessä politiikassa, kaupassa, teollisuudessa, elintarvikkevaihdossa, sanalla sanoen kaikessa, muuttuu aivan täydellisesti. Mitä se toisikaan tullessaan. Kaikki nykyiset talouslaskelmat ja ennustukset muuttuisivat kertaheitolla. Ongelmia tulisi, kaikki elämä täytyisi järjestää uudella tavalla. Liikkuminen olisi hidasta, vain autolla, junalla, laivalla.
Pelottavien tulevaisuuden näköalojen edessä nykyiset ongelmat omien turistiemme pääsystä takaisin kotimaahan tai vaikka Helsinkiin jäämään joutuneiden kauttakulkumatkustajien jatkomahdollisuudet ovat sittenkin vielä pieniä.
Me Noormarkun seurakunnasta olemme suunnitelleet ystävyysseurakuntamatkaan Budabestiin perjantaista alkaen. Jos ei silloinkaan vielä lennetä, ei tapahdu mitään, eli ei tarvitsekaan lähteä matkalle. Suosittelenkin retkeä meidän Noormarkun toiseen ystävyysseurakuntaan Inkerin kirkkon Sodderiin, jonne menemme linja-autolla toukokuun lopussa.
Edellinen tällainen purkautuminen kesti toista vuotta tosin jo vuonna 1823. Nyt ollaan toiveikkaita ja puhutaan muutamasta päivästä, jonka ajan tämän ilmaan purkautuneen tuhkan haittavaikutukset kestäisivät. Mutta kukaan ei varmasti voi sanoa, jatkuuko tämä ainakin Euroopan lentoliikenteen lamauttanut kriisi päiviä, viikkoja, kuukausia vain vuoden kaksi. Jos lentämättömyys kestää pitkään, muuttaa se monella tapaa elämäämme, vaikka itse emme käyttäisikään lentokoneita.
Nykyisin niin vaivaton kanssakäyminen niin kansainvälisessä politiikassa, kaupassa, teollisuudessa, elintarvikkevaihdossa, sanalla sanoen kaikessa, muuttuu aivan täydellisesti. Mitä se toisikaan tullessaan. Kaikki nykyiset talouslaskelmat ja ennustukset muuttuisivat kertaheitolla. Ongelmia tulisi, kaikki elämä täytyisi järjestää uudella tavalla. Liikkuminen olisi hidasta, vain autolla, junalla, laivalla.
Pelottavien tulevaisuuden näköalojen edessä nykyiset ongelmat omien turistiemme pääsystä takaisin kotimaahan tai vaikka Helsinkiin jäämään joutuneiden kauttakulkumatkustajien jatkomahdollisuudet ovat sittenkin vielä pieniä.
Me Noormarkun seurakunnasta olemme suunnitelleet ystävyysseurakuntamatkaan Budabestiin perjantaista alkaen. Jos ei silloinkaan vielä lennetä, ei tapahdu mitään, eli ei tarvitsekaan lähteä matkalle. Suosittelenkin retkeä meidän Noormarkun toiseen ystävyysseurakuntaan Inkerin kirkkon Sodderiin, jonne menemme linja-autolla toukokuun lopussa.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Aluehallinnon sekamelskaa
Olin uuden hallinnon Satakunta-seminaarissa, jossa jokainen eri hallinnonalojen asiantuntija totesi nykyisen pari-kolme vuotta kestäneen hallinnon uudistuksen aiheuttaneen paljon sekaannusta ja uudistusta on jatkettava. Niinpä todettiin yhdestä suusta selväsanainen vaatimus saada seuraavan hallituksen ohjelmaan hallinnonuudistus 2 nykyisestä sekamelskasta pääsemiseksi.
Varsinkin kansalaisten on vaikea hahmottaa, mitä nyt voimassa olevat AVI ja ELY oikein ovat. Tarvittaisiin kansalaistiedon oppitunteja, jollaisesta ainakin meikäläiselle kävi hyvin tämä Satakuntaliiton järjestämä seminaari, joka oli takoitettu kuntien johtaville luottamushenkilöille ja virkamiehille.
AVI = aluehallintovirasto ja siitä kertoi Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Rauno Saari lakkautetun läänilaitoksen Länsi-Suomen läänin maaherra. AVIja on kuusi kappaletta, kun entisiä läänejä viimeksi oli enää viisi. Virastossa on esillä perusoikeuksiin ja oikeusturvan toteutumiseen liittyviä asioita valtiovarainministeriön alaisuudessa. Asiat käsitellään neljässä osastossa, joista suurin käsittää peruspalvelut ja oikeusturvan ja lupa-asiat. Muita ovat työsuojelu, pelastustoimi ja poliisi. AVIn strategia-asiakirja on voimassa vain kuluvan vaalikauden, joten senkin puolesta asioita on valmisteltava. Niinpä Saari herättikin kysymyksen, pitääkö näitä aluehallintovirastoja olla kaksi, vai voisiko ne yhdistää.
Niinpä tämän toisen viraston ELYn nimilyhenne tulee elinkeino, liikenne ja ympäristökeskuksesta, joista kertoivat Satakunnan ELY-keskuksen ylijohtaja Markku Gardin ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta Olli Madekivi. Madekiven virastossa on 80 vakinaista ja 30 määräaikaista työntekijää. Paineita on kuten yleinen trendi on kaikkialla virkailijoiden vähentämiseen. Turussa käsitellään ympäristöä ja luonnonvaroja, Satakunnassa elinkeino- ja liikenneasioita eli paljolti samoja kuin aikaisemmin TE-keskukset.
Liikenteestä kerrottiin keskityttävän kahteen koriin, ensimmäisessä on jo toteutuksen alla olevat hankkeet, toiseen tulevista laaditaan ehdotuksia. Hyvin tärkeänä nähtiin Pori-Tampere henkilöjunaliikenteen kehittäminen eli nopeuttaminen. Tällä hetkellä maakuntaliitoista Satakunnan yhteistyöalueena on Varsinais-Suomi, sillä valtiohallinto on vaatinut liitoilta yhteistyökuvioita. Pirkanmaanliitto on kuulemma ollut tässä asiassa kuuro ja se sinnittelee yksinäisenä sutena. Ilmeisesti siellä menee liian hyvin, jotta kumppaneita ei kaivata.
Kyllä uudelle hallitukselle töitä riittää, siksi olisikin saatava toimintakykyinen hallitus jo syksystä, joten eduskuntavaalit vaan aikaiseksi kuten Timo Soinikin vaatii.
Varsinkin kansalaisten on vaikea hahmottaa, mitä nyt voimassa olevat AVI ja ELY oikein ovat. Tarvittaisiin kansalaistiedon oppitunteja, jollaisesta ainakin meikäläiselle kävi hyvin tämä Satakuntaliiton järjestämä seminaari, joka oli takoitettu kuntien johtaville luottamushenkilöille ja virkamiehille.
AVI = aluehallintovirasto ja siitä kertoi Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Rauno Saari lakkautetun läänilaitoksen Länsi-Suomen läänin maaherra. AVIja on kuusi kappaletta, kun entisiä läänejä viimeksi oli enää viisi. Virastossa on esillä perusoikeuksiin ja oikeusturvan toteutumiseen liittyviä asioita valtiovarainministeriön alaisuudessa. Asiat käsitellään neljässä osastossa, joista suurin käsittää peruspalvelut ja oikeusturvan ja lupa-asiat. Muita ovat työsuojelu, pelastustoimi ja poliisi. AVIn strategia-asiakirja on voimassa vain kuluvan vaalikauden, joten senkin puolesta asioita on valmisteltava. Niinpä Saari herättikin kysymyksen, pitääkö näitä aluehallintovirastoja olla kaksi, vai voisiko ne yhdistää.
Niinpä tämän toisen viraston ELYn nimilyhenne tulee elinkeino, liikenne ja ympäristökeskuksesta, joista kertoivat Satakunnan ELY-keskuksen ylijohtaja Markku Gardin ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta Olli Madekivi. Madekiven virastossa on 80 vakinaista ja 30 määräaikaista työntekijää. Paineita on kuten yleinen trendi on kaikkialla virkailijoiden vähentämiseen. Turussa käsitellään ympäristöä ja luonnonvaroja, Satakunnassa elinkeino- ja liikenneasioita eli paljolti samoja kuin aikaisemmin TE-keskukset.
Liikenteestä kerrottiin keskityttävän kahteen koriin, ensimmäisessä on jo toteutuksen alla olevat hankkeet, toiseen tulevista laaditaan ehdotuksia. Hyvin tärkeänä nähtiin Pori-Tampere henkilöjunaliikenteen kehittäminen eli nopeuttaminen. Tällä hetkellä maakuntaliitoista Satakunnan yhteistyöalueena on Varsinais-Suomi, sillä valtiohallinto on vaatinut liitoilta yhteistyökuvioita. Pirkanmaanliitto on kuulemma ollut tässä asiassa kuuro ja se sinnittelee yksinäisenä sutena. Ilmeisesti siellä menee liian hyvin, jotta kumppaneita ei kaivata.
Kyllä uudelle hallitukselle töitä riittää, siksi olisikin saatava toimintakykyinen hallitus jo syksystä, joten eduskuntavaalit vaan aikaiseksi kuten Timo Soinikin vaatii.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Seuratoimintaa
Oheinen kirje lähtee kaikille Kankaanpään Urheilijoiden jäsenille näinä keväisinä päivinä:
Hyvä Kankaanpään Urheilijoiden jäsen!
Kankaanpään Urheilijat ry on vanhin ja jäsenmäärältään suurin paikkakunnalla toimiva urheiluseura. Seura on toiminut tänä vuonna kunnioitettavat 72 vuotta. Seuralla on aina ollut tasokkaita urheilijoita eri urheilumuodoissa ( hiihto, yleisurheilu, paini, telinevoimistelu, koripallo ja sulkapallo). Monet meistä haluavat kuulua urheiluseuraan ja kannattaa sen toimintaa, vaikka eivät itse harrastakaan kilpaurheilua. Maksamalla pienen jäsenmaksun Voit helposti toteuttaa tämän toiveesi!
Jäsenmaksut ovat vuonna 2010 5 euroa jäseneltä. Lasten urheilukoulumaksuun jäsenmaksu sisältyy. Voitte maksaa koko perheen jäsenmaksut samalla tilisiirtolomakkeella. Merkitse kaikkien nimet tiedotusosaan: Jäsenmaksu 2010/nimet Toivomme, että Sinä hyvä jäsenemme osallistut vuoden 2010 aikana järjestettäviin lukuisiin tapahtumiin ja harjoituksiin.
Piirikunnallisia yleisurheilukilpailuja on 31.5. ja 2.8. Kenttäharjoitukset kaikille maanantaisin klo 18.30-20. Lisäksi urheilukoululaisille järjestetään kahdesti viikossa urheilukoulu kentällä. Talvikaudella urheilukoulu on perjantaisin klo 18.30-20. Nyt keväällä on myös maastojuoksut, seuraa seurapalstaa lehdessä. Syksyllä ilmestyy taas KankU:n seuralehti, jossa seuramme toiminta tulee laajemmin esille.
Saatavana on seuran verryttelypukuja, pipoja, kilpailuasuja ja juhlajulkaisuja. Uusi musta seuran edustusverryttelyasu on valmistunut. Ota yhteyttä jaostoon niin kerromme lisää. KankU:n jäsenmaksuun sisältyvät urheilijoille, passi, vakuutus sekä urheilukoulupaita tai vastaava tuote. Maksun voi suorittaa harjoitusten yhteydessä ohjaajille. Lisätietoja jaoston toiminnasta Pj Jorma Hietamäki ja muu YU-jaosto: Hannu Juhola, Marita Santahuhta, Veikko Ikävalko, Erkki Tuovila, Erkki Hanhikangas, Seija Röppänen, Leena Loukkaanhuhta, Jaana Santikko ja Anssi Joutsenlahti.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ!
Yleisurheilujaosto Saajan tili 800012-79120241 Vuoden 2010 jäsenmaksu Saaja Kankaanpään Urheilijat ry Varsinainen jäsen 5 € Maksaja Viite (maksaja) Tililtä Jäsenmaksu €
Hyvä Kankaanpään Urheilijoiden jäsen!
Kankaanpään Urheilijat ry on vanhin ja jäsenmäärältään suurin paikkakunnalla toimiva urheiluseura. Seura on toiminut tänä vuonna kunnioitettavat 72 vuotta. Seuralla on aina ollut tasokkaita urheilijoita eri urheilumuodoissa ( hiihto, yleisurheilu, paini, telinevoimistelu, koripallo ja sulkapallo). Monet meistä haluavat kuulua urheiluseuraan ja kannattaa sen toimintaa, vaikka eivät itse harrastakaan kilpaurheilua. Maksamalla pienen jäsenmaksun Voit helposti toteuttaa tämän toiveesi!
Jäsenmaksut ovat vuonna 2010 5 euroa jäseneltä. Lasten urheilukoulumaksuun jäsenmaksu sisältyy. Voitte maksaa koko perheen jäsenmaksut samalla tilisiirtolomakkeella. Merkitse kaikkien nimet tiedotusosaan: Jäsenmaksu 2010/nimet Toivomme, että Sinä hyvä jäsenemme osallistut vuoden 2010 aikana järjestettäviin lukuisiin tapahtumiin ja harjoituksiin.
Piirikunnallisia yleisurheilukilpailuja on 31.5. ja 2.8. Kenttäharjoitukset kaikille maanantaisin klo 18.30-20. Lisäksi urheilukoululaisille järjestetään kahdesti viikossa urheilukoulu kentällä. Talvikaudella urheilukoulu on perjantaisin klo 18.30-20. Nyt keväällä on myös maastojuoksut, seuraa seurapalstaa lehdessä. Syksyllä ilmestyy taas KankU:n seuralehti, jossa seuramme toiminta tulee laajemmin esille.
Saatavana on seuran verryttelypukuja, pipoja, kilpailuasuja ja juhlajulkaisuja. Uusi musta seuran edustusverryttelyasu on valmistunut. Ota yhteyttä jaostoon niin kerromme lisää. KankU:n jäsenmaksuun sisältyvät urheilijoille, passi, vakuutus sekä urheilukoulupaita tai vastaava tuote. Maksun voi suorittaa harjoitusten yhteydessä ohjaajille. Lisätietoja jaoston toiminnasta Pj Jorma Hietamäki ja muu YU-jaosto: Hannu Juhola, Marita Santahuhta, Veikko Ikävalko, Erkki Tuovila, Erkki Hanhikangas, Seija Röppänen, Leena Loukkaanhuhta, Jaana Santikko ja Anssi Joutsenlahti.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ!
Yleisurheilujaosto Saajan tili 800012-79120241 Vuoden 2010 jäsenmaksu Saaja Kankaanpään Urheilijat ry Varsinainen jäsen 5 € Maksaja Viite (maksaja) Tililtä Jäsenmaksu €
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Lähdetään Itä-Karjalaan
Kun eilen väläytin kokemuksistani Venäjän rajan tuolla puolella olevasta Itä-Karjalasta ja sen melkoisen ankeista olosuhteista, niin itse kukin voi lähteä katsomaan paikan päälle olosuhteita, niin sitten näkee omin silmin ja voi kertoa omia kokemuksiaan ja oman näkemyksensä.
Noormarkun seurakunnasta lähetyssihteeri Ritva Mustajärven kanssa järjestämme retken ystävyysseurakuntaan Sodderiin, josta ei ole kovinkaan pitkää matkaa Petroskoihin, jossa yövymme kaksi yötä hotelli Pohjolassa eli Sevarnasessa. Näin siis näemme tämän ennen hyvinkin karjalaisen alueen pääkaupungin, jossa on jopa katunimet myös suomenkielellä, on suomalainen teatteri, josta kylläkin on kuulunut sen lakkauttamisaikeista ja on myös oma Inkerin luterilaisen kirkon seurakunta. Sinne on viime syksynä vihitty uusi kirkko ja kirkkoherrana on Viktor Grinevits, joka on mm. käynyt meidän kesämökillä. Petroskoi on kyllä näkemisenarvoinen noin 300.000 asukkaan kaupunki.
Käymme myös 50 kilometriä Petroskoista pohjoiseen samoin kuin Petroskoikin Äänisjärven rannalla olevassa Kontupohjassa, jossa myös on uusi luterilaisen seurakunnan kirkko kirkkoherrana suomalainen Jorma Säde, joka on ollut mm. Jämijärven seurakunnan nimikkolähettinä. Sodderissahan on pappina niin´ikään suomalainen Pekka Palosaari.
Mennen tullen yövytään Ruskealassa, jonne entisen puolusvoimien komentajan Yrjö Keinäsen veli on rakennuttanut kirkon, jossa on myös yöpymistilat. Matka tehdään Kankaanpään Tilausliikenteen bussilla ja aamupaloineen hinnasta täytyy pulittaa 320 €. Siihen siis kuuluu neljä yöpymistä, ryhmäviisumi ja tietysti bussikuljetus. Ilmottautumiset olisi tehtävä 15.5. mennessä.
Noormarkun seurakunnasta lähetyssihteeri Ritva Mustajärven kanssa järjestämme retken ystävyysseurakuntaan Sodderiin, josta ei ole kovinkaan pitkää matkaa Petroskoihin, jossa yövymme kaksi yötä hotelli Pohjolassa eli Sevarnasessa. Näin siis näemme tämän ennen hyvinkin karjalaisen alueen pääkaupungin, jossa on jopa katunimet myös suomenkielellä, on suomalainen teatteri, josta kylläkin on kuulunut sen lakkauttamisaikeista ja on myös oma Inkerin luterilaisen kirkon seurakunta. Sinne on viime syksynä vihitty uusi kirkko ja kirkkoherrana on Viktor Grinevits, joka on mm. käynyt meidän kesämökillä. Petroskoi on kyllä näkemisenarvoinen noin 300.000 asukkaan kaupunki.
Käymme myös 50 kilometriä Petroskoista pohjoiseen samoin kuin Petroskoikin Äänisjärven rannalla olevassa Kontupohjassa, jossa myös on uusi luterilaisen seurakunnan kirkko kirkkoherrana suomalainen Jorma Säde, joka on ollut mm. Jämijärven seurakunnan nimikkolähettinä. Sodderissahan on pappina niin´ikään suomalainen Pekka Palosaari.
Mennen tullen yövytään Ruskealassa, jonne entisen puolusvoimien komentajan Yrjö Keinäsen veli on rakennuttanut kirkon, jossa on myös yöpymistilat. Matka tehdään Kankaanpään Tilausliikenteen bussilla ja aamupaloineen hinnasta täytyy pulittaa 320 €. Siihen siis kuuluu neljä yöpymistä, ryhmäviisumi ja tietysti bussikuljetus. Ilmottautumiset olisi tehtävä 15.5. mennessä.
Satakunnan vapautuksen muisto
Nyt 96-vuotias talvi- ja jatkosodan pirteä veteraani Vihtori Siivo pyysi minut jäseneksi vapaussodan perinneliittoon ja niin olen saanut pari vuotta lukea Vapaussoturi-lehteä. Ilokseni olen havainnut sen päätoimittajana olevan PerusSuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteerin Jussi Niinistön. Hänet oli kutsuttu juhlapuhujaksi Satakunnan vapautuksen 92-vuotisjuhlaan tänään sunnuntaina Porin Lyseoon, vaikka varsinainen päivä onkin 14.4.1918.
Juhla oli jälleen vaikuttava kunnianosoitus vapautemme hankkineille Satakunnan Sotilassoittokunnan juhlistaessa muutenkin arvokasta juhlaa. Parasta kuitenkin eittämättä oli juhlapuhe, jonka pitäjän Jussi Niinistön titteleiksi oli laitettu dosentti, filosofian tohtori.
Puheessa oli brovakatooristakin antia hänen kertoessaan, miten maamme vapautuksen 75-vuotisjuhlaa kyllä kunnioitti asianmukaisesti läsnäolollaan tasavallan presidentti sotiemme veteraani Mauno Koivisto, mutta miten 90-vuotisjuhlista loistivat poissaolollaan niin presidentti Tarja Halonen kuin muutenkin maan korkeinta johtoa. Niinpä Jussi lohkaisi, että vuoden päästä valittavan eduskunnan muodostaman hallituksen ohjelmaan pitää saada vapautumisemme 100-vuotisjuhlan valmisteluasia juhlatoimikunnan nimeämisineen. Aikainen valmistautuminen ei koskaan ole pahasta. Hän ihmettelikin, miten vapautumiseemme yhä edelleen suhtaudutaan vältellen, vaikka siihen ei ole mitään syytä, kun suomettuneisuuskin ainakin Neuvostoliiton hajottua on voinut tyystin loppua.
Historiaan syvästi perehtyneenä Jussi Niinistö otti puheensa pääteemaksi Vapaussotamme historian kulussa saamat monet eri nimitykset. Hän itse päätyi vahvoin perustein ainoaksi oikeaksi nimeksi Vapaussota-nimitykseen, koska juuri sen kautta vahvistettiin ja varmistettiin maamme joulukuussa julkistettu itsenäisyys, kun vieraan vallan joukot saatiin pois maamme rajojen sisäpuolelta. Myöskin valkoisten puolella olleet kävivät koko sodan ajan nimenomaan taistelua vapauden puolesta. Jatkuvasti kuitenkin kaihdetaan käyttämästä tätä oikeaa nimeä.
Kapinaksikin on sotaa kutsuttu ja se on sikäli oikeutettu, että maan laillisesti valittua hallitusta vastaan noustiin ja pyrittiin saattamaan maamme Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen valtaan nostaman bolsevikihallituksen alaiseksi. Tietysti oli kysymyksessä myös veljessota, vaikka perin harvoja olivat ne tapaukset, että veljeksiä olisi ollut eri puolilla rintamaa. Lisäksi on käytetty myös nimitystä kansalaissota ja sisällissota. Mutta sodan tärkein syy oli sittenkin taistelu vapaudesta, nämä muut aiheet olivat sittenkin vain sivujuonteita, kun kansamme ei yhtenäisenä ollut valmis hankkimaan vapautta maan laillisen hallituksen ja järjestyksen mukaisesti. Niinpä puhuja vihjasikin, että jos sodan lopputulos olisi ollut toisenlainen, niin tänäpäivänä olisimme yksi neuvostotasavalta esim. Itä-Karjalan tasavallan tavoin. Eipä olisi oloissamme kehumista, tiedän sen kokemuksesta, siksi monta kertaa olen käynyt alueella pääkaupunki Petroskoi mukaan lukien. Siksi voi täysin rinnoin puhua Vapaussodasta ja myös juhlia ketään pelkäämättä vapauttamme.
Juhlan järjestelyistä ansaitsevat kiitoksen Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys, Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistys, JP-27:n Perinneyhdistyksen Satakunnan osasto ja Lottaperinne Pori.
Juhla oli jälleen vaikuttava kunnianosoitus vapautemme hankkineille Satakunnan Sotilassoittokunnan juhlistaessa muutenkin arvokasta juhlaa. Parasta kuitenkin eittämättä oli juhlapuhe, jonka pitäjän Jussi Niinistön titteleiksi oli laitettu dosentti, filosofian tohtori.
Puheessa oli brovakatooristakin antia hänen kertoessaan, miten maamme vapautuksen 75-vuotisjuhlaa kyllä kunnioitti asianmukaisesti läsnäolollaan tasavallan presidentti sotiemme veteraani Mauno Koivisto, mutta miten 90-vuotisjuhlista loistivat poissaolollaan niin presidentti Tarja Halonen kuin muutenkin maan korkeinta johtoa. Niinpä Jussi lohkaisi, että vuoden päästä valittavan eduskunnan muodostaman hallituksen ohjelmaan pitää saada vapautumisemme 100-vuotisjuhlan valmisteluasia juhlatoimikunnan nimeämisineen. Aikainen valmistautuminen ei koskaan ole pahasta. Hän ihmettelikin, miten vapautumiseemme yhä edelleen suhtaudutaan vältellen, vaikka siihen ei ole mitään syytä, kun suomettuneisuuskin ainakin Neuvostoliiton hajottua on voinut tyystin loppua.
Historiaan syvästi perehtyneenä Jussi Niinistö otti puheensa pääteemaksi Vapaussotamme historian kulussa saamat monet eri nimitykset. Hän itse päätyi vahvoin perustein ainoaksi oikeaksi nimeksi Vapaussota-nimitykseen, koska juuri sen kautta vahvistettiin ja varmistettiin maamme joulukuussa julkistettu itsenäisyys, kun vieraan vallan joukot saatiin pois maamme rajojen sisäpuolelta. Myöskin valkoisten puolella olleet kävivät koko sodan ajan nimenomaan taistelua vapauden puolesta. Jatkuvasti kuitenkin kaihdetaan käyttämästä tätä oikeaa nimeä.
Kapinaksikin on sotaa kutsuttu ja se on sikäli oikeutettu, että maan laillisesti valittua hallitusta vastaan noustiin ja pyrittiin saattamaan maamme Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen valtaan nostaman bolsevikihallituksen alaiseksi. Tietysti oli kysymyksessä myös veljessota, vaikka perin harvoja olivat ne tapaukset, että veljeksiä olisi ollut eri puolilla rintamaa. Lisäksi on käytetty myös nimitystä kansalaissota ja sisällissota. Mutta sodan tärkein syy oli sittenkin taistelu vapaudesta, nämä muut aiheet olivat sittenkin vain sivujuonteita, kun kansamme ei yhtenäisenä ollut valmis hankkimaan vapautta maan laillisen hallituksen ja järjestyksen mukaisesti. Niinpä puhuja vihjasikin, että jos sodan lopputulos olisi ollut toisenlainen, niin tänäpäivänä olisimme yksi neuvostotasavalta esim. Itä-Karjalan tasavallan tavoin. Eipä olisi oloissamme kehumista, tiedän sen kokemuksesta, siksi monta kertaa olen käynyt alueella pääkaupunki Petroskoi mukaan lukien. Siksi voi täysin rinnoin puhua Vapaussodasta ja myös juhlia ketään pelkäämättä vapauttamme.
Juhlan järjestelyistä ansaitsevat kiitoksen Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys, Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistys, JP-27:n Perinneyhdistyksen Satakunnan osasto ja Lottaperinne Pori.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Elisa-tädin siunaus
Velj-mies Timo siunasi tänään Elita-tädin, niin kuin häntä pienenä kutsuimme. Hän oli sisarussarjansa viimeinen ainoana tyttärenä ja nuorimpana sankarivainajana alle 20-vuotiaana v. 1944 kuolleen Leon jälkeen. Elisa muuten on kirjoittanut Leosta kauniin muistokirjoituksen Kankaanpään Sanomiin, jossa oli myös toinen kirjoitus Leon lapsuudenystäviltä, joka kirjoitus on julkaistu kankaapääläisten veteraanien kirjassa.
Elisa-täti olisi vuoden päästä tullut 90-vuotiaaksi, 89 vuotta hän ehti täyttää 27.1. tänä vuonna.
Lämpimät muistoni Elisasta lähtevät liikkeelle yli kuudenkymmenen vuoden takaa, kun ukki-Tuomas, Elisan veli, meni äidin kanssa naimisiin ja Elisa oli aina toivottu vieras. Elisa istui sängyllä ja me Joukon kanssa molemmin puolin kuuntelimme kiinnostuneita Elitan lukiessa meille jännittäviä satuja. Yhtä miellyttävänä hän säilyi koko ikänsä. Hän jaksoi olla aina valoisa ja myönteinen ja vielä sairaalan kuolinvuoteellaankin hän jakoi kysellä, mitä sinulle kuuluu.
Vasta varttuneella iällä hän avioitui Lauri (Lasse) Laineen kanssa. Liljan maalle he rakensivat talon ja verstasrakennuksen, jossa ensin oli leipomo ja sitten Lasse rupesi metallialan yrittäjäksi. Heille syntyi ainoa poika Pertti. Elisan isä Liljan Äijä puolisonsa Ainan kuoltua oli aluksi yksin Liljalla, sitten pojan Leevin talossa ja huononnnuttuaan hoitoa vaativaksi Äijä tuli Elisan hoitoon. Muistan käyneeni ahkeraan lukioaikana katsomassa Äijää, lukemassa hartauskirjoituksia ja soittamassa hengellisiä levyjä. Äijän mielivirret 52 (nyk.79) Oi Jeesus, lähde autuuden ja 104 (nyk.117) Pyhä Henki, lohduttaja löytyivät levyiltä.
Laineen perhe muuti sitten Kiukaisten Paneliaan Lassen mentyä sinne metalliyrittäjäksi. Siten Elisa oli etäämpänä, mutta miehensä kuoleman jälkeeen hän muutti takaisin Kankaanpäähän ehtien olla täällä yli kaksi vuosikymmentä. Hän vieraili meidän mummulassa. Ukin jäätyä yksin mummun eli äitini kuoltua Ukki vietiin kerran viikossa syömään Elisan luo ja Elisa kävi myös meidän mummulassa katsomassa veljeään. Ahkeraan jopa päivittäin Elisa myös kävi miehensä haudalla, joka on aivan Liljan suuren sukuhaudan takana pääportin vieressä lähinnä Keskuskatua. Torstaitorilla näin usein Elisan, joka ahkerasti teki kävelylenkkejä, olihan hänellä ulkoiluihmisenä tapana ennen naimisiin menoaan käydä joka kevät Lapin hangilla hiihtämässä ja ottamassa komean rusketuksen.
Nyt viimeisinä aikoina Elisa oli vuoron perään sairaalassa ja kotona ja viimeiset ajat pelkästään sairaalassa, jossa hän muutenkin laihana kuivui kokoon ruokahalujen hävitessä. Näin voimien ehtyessä hän itsekin toivoi jo poispääsyä sinne minne hänen rakkaimpansakin olivat jo edeltä menneet. Pojan Pertin asuessa Eurassa Liljan Maija ja meidän Tarja kävivät vuoropäivinä katsomassa Elisaa ja minäkin sain aina välistä oman vuoroni. Näin Elisan ei tarvinnut olla yksin. Ja nyt hän saa olla siellä taivaan kodissa, missä kaikki sairauden vaivat ovat poissa.
Runojen ystävänä ja itsekin vähän runollisena arkielämän yläpuolelle kohottautuneena hän sukupolvensa viimeisenä - ainoastaan vanhimman veljen Osmon leski Aino on elossa - jätti meille kauniin ja rohkaisevan muiston. Hyvän ihmisen muisto on siunattu.
Elisa-täti olisi vuoden päästä tullut 90-vuotiaaksi, 89 vuotta hän ehti täyttää 27.1. tänä vuonna.
Lämpimät muistoni Elisasta lähtevät liikkeelle yli kuudenkymmenen vuoden takaa, kun ukki-Tuomas, Elisan veli, meni äidin kanssa naimisiin ja Elisa oli aina toivottu vieras. Elisa istui sängyllä ja me Joukon kanssa molemmin puolin kuuntelimme kiinnostuneita Elitan lukiessa meille jännittäviä satuja. Yhtä miellyttävänä hän säilyi koko ikänsä. Hän jaksoi olla aina valoisa ja myönteinen ja vielä sairaalan kuolinvuoteellaankin hän jakoi kysellä, mitä sinulle kuuluu.
Vasta varttuneella iällä hän avioitui Lauri (Lasse) Laineen kanssa. Liljan maalle he rakensivat talon ja verstasrakennuksen, jossa ensin oli leipomo ja sitten Lasse rupesi metallialan yrittäjäksi. Heille syntyi ainoa poika Pertti. Elisan isä Liljan Äijä puolisonsa Ainan kuoltua oli aluksi yksin Liljalla, sitten pojan Leevin talossa ja huononnnuttuaan hoitoa vaativaksi Äijä tuli Elisan hoitoon. Muistan käyneeni ahkeraan lukioaikana katsomassa Äijää, lukemassa hartauskirjoituksia ja soittamassa hengellisiä levyjä. Äijän mielivirret 52 (nyk.79) Oi Jeesus, lähde autuuden ja 104 (nyk.117) Pyhä Henki, lohduttaja löytyivät levyiltä.
Laineen perhe muuti sitten Kiukaisten Paneliaan Lassen mentyä sinne metalliyrittäjäksi. Siten Elisa oli etäämpänä, mutta miehensä kuoleman jälkeeen hän muutti takaisin Kankaanpäähän ehtien olla täällä yli kaksi vuosikymmentä. Hän vieraili meidän mummulassa. Ukin jäätyä yksin mummun eli äitini kuoltua Ukki vietiin kerran viikossa syömään Elisan luo ja Elisa kävi myös meidän mummulassa katsomassa veljeään. Ahkeraan jopa päivittäin Elisa myös kävi miehensä haudalla, joka on aivan Liljan suuren sukuhaudan takana pääportin vieressä lähinnä Keskuskatua. Torstaitorilla näin usein Elisan, joka ahkerasti teki kävelylenkkejä, olihan hänellä ulkoiluihmisenä tapana ennen naimisiin menoaan käydä joka kevät Lapin hangilla hiihtämässä ja ottamassa komean rusketuksen.
Nyt viimeisinä aikoina Elisa oli vuoron perään sairaalassa ja kotona ja viimeiset ajat pelkästään sairaalassa, jossa hän muutenkin laihana kuivui kokoon ruokahalujen hävitessä. Näin voimien ehtyessä hän itsekin toivoi jo poispääsyä sinne minne hänen rakkaimpansakin olivat jo edeltä menneet. Pojan Pertin asuessa Eurassa Liljan Maija ja meidän Tarja kävivät vuoropäivinä katsomassa Elisaa ja minäkin sain aina välistä oman vuoroni. Näin Elisan ei tarvinnut olla yksin. Ja nyt hän saa olla siellä taivaan kodissa, missä kaikki sairauden vaivat ovat poissa.
Runojen ystävänä ja itsekin vähän runollisena arkielämän yläpuolelle kohottautuneena hän sukupolvensa viimeisenä - ainoastaan vanhimman veljen Osmon leski Aino on elossa - jätti meille kauniin ja rohkaisevan muiston. Hyvän ihmisen muisto on siunattu.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Syntinenkin veisata saa
Olen tammikuussa ja toisena pääsiäispäivänä jo kirjoittanut Jaakko Löytystä, mutta hyvästä miehestä ei voi liikaa kirjoittaa. Siksi taas sanoja sydämen kyllyydestä, kun Jaska pistäytyi tällä kertaa Noormarkun Kairilan lakkautetulla koululla Koivumäellä seuratilaisuudessa, jonne oli kerääntynyt 45 henkeä harvaanasutulle seutukunnalle lähelle Lavian ja Pomarkunkin rajaa. Sieltä on näiden pitäjien kirkonkylien lisäksi myös Kankaanpään ja Suodenniemen ja miksei Kiikoistenkin kirkonkylät lähempänä kuin oman Noormarkun kirkonkylä. Päällystetty tiekin on kylän halki Pomarkusta Laviaan yli komian Harjankosken sillan, jossa olisi valmis voimalaitospato ja ainakin näin paisunta-aikana mahtava virtakin, mutta sähköä ei vaan oteta talteen, on kuulemma liian vähäiset tehot. Mutta mitä sillä olisi merkitystä, kun kuitenkin vesivoima on täysin puhdasta, jatkuvasti uusiutuvaa ja alkurakennuskustannusten jälkeen myös ilmeisen halpaa, lähes ilmaista.
Mutta siellä seuroissa puhuimme alatien kulkijoista, meistä tavallisista tallaajista, jotka kuitenkin saamme, kuten Löytyn virrestä Siionin virsien lisävihosta veisasimme: Kyllä syntinenkin veisata saa, avuks´ huutaa Vapahtajaa, siksi laulan ja siksi veisaan. Saamme siis aivan tällaisina olla Vapahtajamme seurassa eikä Hän sulje meitä pois ystävyydestään. Tätä kaikkien ihmisten oikeutta olla kristittyjä haluaa herännäisyys olla tuomassa kansamme tietoisuuteen, antaa siis toivoa ilman vaatimuksia olla niin ja niin hyvä, vaan saamme olla jokapäiväisissä tehtävissämme ja sekin voi olla jumalanpalvelustamme.
Jaska ihastui myös seurapaikkaamme, joka oli prikulleen samanlainen koulu, kuin hänellä oli Kiikoisten Jaarankylässä, josta hän pari vuotta sitten luopui ja muutti vaimonsa Kaijan kanssa lähemmäksi tyttäriensä perheitä Ylöjärvelle. Tänne Kairilaan Jaska oli luvannut tulla jo viime syksynä, mutta näin pitkälle se tuleminen lykkääntyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Talonväellä oli myös mahtavat tarjoilut, seuraväki kahvitettiin aluksi ja lopuksi. Virsi myös kaikui mahtavasti, siitä osansa kantoivat myös Tuunajärven komeaääniset miehet Laitilat ja Vanha-Tuunan Väinö, vaikka eipä Jaakon itsensä ääntä kukaan ylitä. Siionin virsissä on paitsi tietysti puhutteleva rukouksen henki myös vaikuttavat sävelet ja laulettaessa aina säkeen välissä selvä hengähdystauko, jotta ehtii myös ajatella veisattuja sanoja. Runsas seuraväki oli iltaan tyytyväinen.
Kyllä Jaakko lupasi tulla vastakin, kunhan vaan tilaisuuksia järjestetään!
Mutta siellä seuroissa puhuimme alatien kulkijoista, meistä tavallisista tallaajista, jotka kuitenkin saamme, kuten Löytyn virrestä Siionin virsien lisävihosta veisasimme: Kyllä syntinenkin veisata saa, avuks´ huutaa Vapahtajaa, siksi laulan ja siksi veisaan. Saamme siis aivan tällaisina olla Vapahtajamme seurassa eikä Hän sulje meitä pois ystävyydestään. Tätä kaikkien ihmisten oikeutta olla kristittyjä haluaa herännäisyys olla tuomassa kansamme tietoisuuteen, antaa siis toivoa ilman vaatimuksia olla niin ja niin hyvä, vaan saamme olla jokapäiväisissä tehtävissämme ja sekin voi olla jumalanpalvelustamme.
Jaska ihastui myös seurapaikkaamme, joka oli prikulleen samanlainen koulu, kuin hänellä oli Kiikoisten Jaarankylässä, josta hän pari vuotta sitten luopui ja muutti vaimonsa Kaijan kanssa lähemmäksi tyttäriensä perheitä Ylöjärvelle. Tänne Kairilaan Jaska oli luvannut tulla jo viime syksynä, mutta näin pitkälle se tuleminen lykkääntyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Talonväellä oli myös mahtavat tarjoilut, seuraväki kahvitettiin aluksi ja lopuksi. Virsi myös kaikui mahtavasti, siitä osansa kantoivat myös Tuunajärven komeaääniset miehet Laitilat ja Vanha-Tuunan Väinö, vaikka eipä Jaakon itsensä ääntä kukaan ylitä. Siionin virsissä on paitsi tietysti puhutteleva rukouksen henki myös vaikuttavat sävelet ja laulettaessa aina säkeen välissä selvä hengähdystauko, jotta ehtii myös ajatella veisattuja sanoja. Runsas seuraväki oli iltaan tyytyväinen.
Kyllä Jaakko lupasi tulla vastakin, kunhan vaan tilaisuuksia järjestetään!
torstai 8. huhtikuuta 2010
Voi yhren kerran
Aina vaan jatkuu sama jauhaminen politiikkojemme ympärillä. Ja aina näyttää olevan kysymys samasta asiasta eli rahasta. Ei ihme, että ihmiset ovat kyllästyneet ja pitävät kaikkia politiikkoja samanlaisina vain omia taskujaan täyttävinä saalistajina.
Tämän päivän uutisantia on tietysti edelleen Marja Tiuran ympärillä vellova uutiskohu. Itse päähenkilö ei anna suoria vastauksia kysymyksiin. Pääministeri Vanhanen taas kiristi silmukkaan Tiuran ympärillä kertomalla juuri tämä olleen aloitteentekijänä yhteydenotossaan keskustapuolueeseen puolueloikan merkeissä, mutta jo sovitun tapaamisen Tiura sitten peruutti. Tiura itse leikkii marttyyriä eroamalla eduskuntaryhmän varapuheenjohtajuudesta. Mikä ero sellainen on, reilumpaa ja esim. Englannissa maan tapanakin on erota heti jo epäilyksen langetessa eli eroamista olisi vasta luopuminen eduskunnasta. No, Suomessahan maan tapa päinvastoin on riippua asemissa kiinni kynsin hampain loppuun asti.
Edelleen kerrottiin pääministeri Vanhasta vastaan olevan tulossa syytös myöntäessään avustusta nuorisosäätiölle, joka sitten jakoi vaalirahaa pääministerille. Vanhasen jättämää vastinetta ei julkistettu. Toinen uutinen kertoo rikospoliisin harkitsevan rikossyytteen nostamista Lemminkäisen rahalahjoitusten kierrättämisestä sisaryhtiön ja Nova Groupin kautta keskustapuolueelle.
PerusSuomalaisten Satakunnan piiri on nimennyt allekirjoittaneen yhdeksi eduskuntavaaliehdokkaaksi. Luulen ainakin rahanahneudessa olevani toisenlainen politiikko, koska en ole ottamassa itselleni kansanedustajan palkkaakaan, niin kuin me perussuomalaiset valtuutetut Kankaanpäässä emme ota itsellemme kokouspalkkioitakaan, vaan veron jälkeen osuuden annamme puolueosastolle vaalirahoitukseksi. Jo edelliseduskuntavaaleissa ilmoitin kustantavani koko toimikaudeksi yhden hoitajan vanhainkotiin, nyt olen ajatellut palkan riittävän jopa kahden työttömän palkkaamiseksi hoitotehtäviin ja silti elämistä varten jää riittävästi eli päivärahat. Tämä vain pitää kertoa rahaa saalistaviin politiikkoihin kyllästyneille kansalaisille.
Tämän päivän uutisantia on tietysti edelleen Marja Tiuran ympärillä vellova uutiskohu. Itse päähenkilö ei anna suoria vastauksia kysymyksiin. Pääministeri Vanhanen taas kiristi silmukkaan Tiuran ympärillä kertomalla juuri tämä olleen aloitteentekijänä yhteydenotossaan keskustapuolueeseen puolueloikan merkeissä, mutta jo sovitun tapaamisen Tiura sitten peruutti. Tiura itse leikkii marttyyriä eroamalla eduskuntaryhmän varapuheenjohtajuudesta. Mikä ero sellainen on, reilumpaa ja esim. Englannissa maan tapanakin on erota heti jo epäilyksen langetessa eli eroamista olisi vasta luopuminen eduskunnasta. No, Suomessahan maan tapa päinvastoin on riippua asemissa kiinni kynsin hampain loppuun asti.
Edelleen kerrottiin pääministeri Vanhasta vastaan olevan tulossa syytös myöntäessään avustusta nuorisosäätiölle, joka sitten jakoi vaalirahaa pääministerille. Vanhasen jättämää vastinetta ei julkistettu. Toinen uutinen kertoo rikospoliisin harkitsevan rikossyytteen nostamista Lemminkäisen rahalahjoitusten kierrättämisestä sisaryhtiön ja Nova Groupin kautta keskustapuolueelle.
PerusSuomalaisten Satakunnan piiri on nimennyt allekirjoittaneen yhdeksi eduskuntavaaliehdokkaaksi. Luulen ainakin rahanahneudessa olevani toisenlainen politiikko, koska en ole ottamassa itselleni kansanedustajan palkkaakaan, niin kuin me perussuomalaiset valtuutetut Kankaanpäässä emme ota itsellemme kokouspalkkioitakaan, vaan veron jälkeen osuuden annamme puolueosastolle vaalirahoitukseksi. Jo edelliseduskuntavaaleissa ilmoitin kustantavani koko toimikaudeksi yhden hoitajan vanhainkotiin, nyt olen ajatellut palkan riittävän jopa kahden työttömän palkkaamiseksi hoitotehtäviin ja silti elämistä varten jää riittävästi eli päivärahat. Tämä vain pitää kertoa rahaa saalistaviin politiikkoihin kyllästyneille kansalaisille.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Kestämmekö ikävää uutispaljoutta
Uutistarjonta kertoo aina negatiivisistä asioista. Niitä näyttää riittävän. Niin tänäänkin. Kirgiisiassa, yhdesssä entisen Venäjän köyhimmässä tasavallassa on tehty vallankaapaus. Thaimaassa jatkuu kuukausia kestäneet mielenosoituksen niin, että hallitus joutui pakenemaan hallitusrakennuksesta. Brasiliassa Rio de Janeirossa ovat rankkasateiden aiheutamien maanvyörymien ansiosta lukemattomat hökkkelikylissä asuneet joutuneet taivasalle ja ovat käärmeissään maahan tulevista suurkilpaluista jopa olympialaisista, kun köyhien elinolosuhteiden hyväksi ei tehdä mitään.
Kun samanlaisia viestejä kuuluu jatkuvasti eri puolilta maailmaa, Afrikassa mm. Sudanissa taistellaan jatkuvasti kuten Aasian Afganistanissa. Irakissa ja Iranissa on toistuvasti pommi-iskuja kuten Israelin ja Palestinalaisalueidenkin välillä. Haitin maanjäristyksen uhreja oli miljoona. Kiinassa on taas jäänyt työläisiä veden peittämiin kaivosonkaloihin. Islannissa talousromahduksen jälkeen on pitkäkestoinen tulivuorenpurkaus. Pelkästä ulkomuistista listaa jatkuu melkoisesti.
Ei ihme, että me tavalliset ihmiset maailman menoa katsellessamme päädymme ihmettelemään ja voivottelemaan, että kaikki tuntuu olevan kaaostilassa. Näin jopa kotimaassakin, kun ykkösuutisiksi nousee jatkuvasti politiikkojemme sekoilut kuten viimeksi koko pääsiäisen ajan esillä ollut kansanedustaja Marja Tiuran ihmeelliset politiikan kiemurat, joille ei taitaisi vetää vertoja edes kuuluisan lastenkirjan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tänään alkoi suurimpien elintarvikeyritysten työntekijöiden nyt ensihätään kolmipäiväinen lakkoilu. Miten kaiken tämän keskellä voi elää rauhallista elämää ja ajatella, että maailmassa kaikesta huolimatta vallitsisi hyvä tahto ihmisten ja Jumalan kesken.
Nykyinen uutisvälitys on liiankin ylenpalttista, ja kun mikään hyvä ja rakentava asia ei sisällä median mielestä uutisarvoa, värittyy kaikki ympärillämme näin kielteiseksi. Tarvitsee lujaa itsetuntoa kestää tasapainoisena ja terveenä ihmisenä sittenkin voittopuolisesti kaikkea hyvää sisältävässä maailmassamme. Elinolosuhteemme ainakin täällä koti-Suomessa ovat sittenkin paremmat kuin joskus aikaisemmin, vaikka monia puutteita löytyykin. Saamme siis sittenkin olla tyytyväisiä, vaikka parempaan on aina pyrittävä ja aihettakin löytyy.
Kun samanlaisia viestejä kuuluu jatkuvasti eri puolilta maailmaa, Afrikassa mm. Sudanissa taistellaan jatkuvasti kuten Aasian Afganistanissa. Irakissa ja Iranissa on toistuvasti pommi-iskuja kuten Israelin ja Palestinalaisalueidenkin välillä. Haitin maanjäristyksen uhreja oli miljoona. Kiinassa on taas jäänyt työläisiä veden peittämiin kaivosonkaloihin. Islannissa talousromahduksen jälkeen on pitkäkestoinen tulivuorenpurkaus. Pelkästä ulkomuistista listaa jatkuu melkoisesti.
Ei ihme, että me tavalliset ihmiset maailman menoa katsellessamme päädymme ihmettelemään ja voivottelemaan, että kaikki tuntuu olevan kaaostilassa. Näin jopa kotimaassakin, kun ykkösuutisiksi nousee jatkuvasti politiikkojemme sekoilut kuten viimeksi koko pääsiäisen ajan esillä ollut kansanedustaja Marja Tiuran ihmeelliset politiikan kiemurat, joille ei taitaisi vetää vertoja edes kuuluisan lastenkirjan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tänään alkoi suurimpien elintarvikeyritysten työntekijöiden nyt ensihätään kolmipäiväinen lakkoilu. Miten kaiken tämän keskellä voi elää rauhallista elämää ja ajatella, että maailmassa kaikesta huolimatta vallitsisi hyvä tahto ihmisten ja Jumalan kesken.
Nykyinen uutisvälitys on liiankin ylenpalttista, ja kun mikään hyvä ja rakentava asia ei sisällä median mielestä uutisarvoa, värittyy kaikki ympärillämme näin kielteiseksi. Tarvitsee lujaa itsetuntoa kestää tasapainoisena ja terveenä ihmisenä sittenkin voittopuolisesti kaikkea hyvää sisältävässä maailmassamme. Elinolosuhteemme ainakin täällä koti-Suomessa ovat sittenkin paremmat kuin joskus aikaisemmin, vaikka monia puutteita löytyykin. Saamme siis sittenkin olla tyytyväisiä, vaikka parempaan on aina pyrittävä ja aihettakin löytyy.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kulttuurihistoriaa Kankaanpäässä
Asemakaava-arkkitehti Maija Anttila on tehnyt laajan nelisenkymmentä nimikettä käsittävän luettelon Kankaanpään kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista osayleiskaava-alueella. Mukaan otetuista nuorimmat ovat 1990-luvulla rakennetut virastokeskus ja taidekoulu v.1967 valmistuneen Sirenien suunnitteleman kaupungintalon naapurissa.
Vanhinta aluetta on v.1839 valmistunut kirkko ja sen vieressä oleva Alakylä ja Ruokojärven kulttuurimaisema rantapeltoineen. Alueella sijaitsevat Kankaanpään vanhimmat jo 1500-luvulla mainittujen tilojen Oukari, Päivike, Kärki ja nuorempi Vanha-Honko päärakennukset. Ihmetellä sitten pitääkin, että rantapeltojen läheisyyteen nousi alta aikayksikön latomainen Tokmannin kauppahalli pilaamaan kaupungin järvinäköalaa.
Kun asun Ruokojärvenkadulla enoni arkkitehti Kalle Räikkeen sunnittelemassa talossa ja katumme muuttenkin käsittää oman kokonaisuutensa osaksi tiilirakenteisen omakotialueen ja Koivurinteen vanhainkoteineen rajoittuen kirkkomahan, on ihmeteltävää, ettei aluetta ole otettu luetteloitavaksi, vaikka monille muille asuinalueille tämä kunnia on annettu, esim. Rauhankatu/Keskuskatu omakotialue, josta erikseen on mainittu toinen Kalle Räikkeen piirtämä veljensä Kauko Räikkeen v 1952 valmistunut ateljeetalo. Mukaan otettuja omakotialueita on lisäksi Mettälänlankaan, Justeerin, Myllymäen ja Tupavainion asunto- ja omakotialueet.
Yksittäisiä vanhoja kaupungin omia rakennuksia ovat 1900-luvun alussa rakennettu Lääkäritalo ja aluksi VPK:n käyttöön, sitten kunnantaloksi ja nykyisin musiikkiopistoksi muutettu funkkistyylinen v.1938 rakennettu kolmikerroksinen talo Keskuskadun varrella.
Laajempia alueina mainitaan hautausmaa, tori liikerakennuksineen, liikuntakeskus, rautatieaseman alue sekä Hapuan ja Karviajoen kulttuurimaisemat jokimaisemineen ja peltoaukeineen.
Sirenien suunnittelemien kaupungintalon ja liikuntakeskuksen lisäksi on mainittu myös heidän käsialaansa vuodelta 1971 oleva seurakuntakeskus. Erikseen mainitaan myös 1905 rakennettu kappalaispappila, Engelin piirtämä kirkkoherranpappilahan purrettiin tuhansien seurakuntalaisten vastustavasta nimiadressista huolimatta seurakuntakeskuksen alta, olin jo silloin keräämässä nimiä listoihin. Lisäksi mainitaan kansanopisto ja Reima Oy sekä Narvinpäässä oleva Vanha-Narvi.
Paikallisesti arvokkaina kohteina mainitaan edellisten lisäksi esim. Tuberkuloositalo, Alpin liiketalo, Rajamäki ja entisen sairaalan alueen neljäkin rakennusta.
Kohteita on käyty läpi Satakunnan Museon Liisa Nummelinin kanssa ja luettelo on alustava, joten siihen varmaan saa tehdä muutosehdotuksia, joita yleiskaavatyöryhmän kokouksessa en voinut tehdä, kun pitkäksi venyneestä kokouksesta oli kolmen tunnin jälkeen lähdettävä kaupunginhallituksen istuntoon.
Lisäyksenä näin yht´äkkiä tulee mieleen vanhan Reiman alue johtaja Jalavan asuntoineen ja vanha meijeri ja jo alussa mainitsemani Ruokojärvenkadun alue. Lisäksi niin Paasikivenkadun, Luoman alueen ja Reimankallion sekä Myllymäen kerrostaloalueet loistavat poissaolollaan. Lohikon vanhainkodin vanhin osa myös on peräisin jo sota-ajalta, sinnehän aluksi tuli Pallo-Paita sotaa pakoon pääkaupungista ja siitä kehittyi sitten tuhansille työtä parhaina aikoinaan tarjonnut Reima Oy.
Vanhinta aluetta on v.1839 valmistunut kirkko ja sen vieressä oleva Alakylä ja Ruokojärven kulttuurimaisema rantapeltoineen. Alueella sijaitsevat Kankaanpään vanhimmat jo 1500-luvulla mainittujen tilojen Oukari, Päivike, Kärki ja nuorempi Vanha-Honko päärakennukset. Ihmetellä sitten pitääkin, että rantapeltojen läheisyyteen nousi alta aikayksikön latomainen Tokmannin kauppahalli pilaamaan kaupungin järvinäköalaa.
Kun asun Ruokojärvenkadulla enoni arkkitehti Kalle Räikkeen sunnittelemassa talossa ja katumme muuttenkin käsittää oman kokonaisuutensa osaksi tiilirakenteisen omakotialueen ja Koivurinteen vanhainkoteineen rajoittuen kirkkomahan, on ihmeteltävää, ettei aluetta ole otettu luetteloitavaksi, vaikka monille muille asuinalueille tämä kunnia on annettu, esim. Rauhankatu/Keskuskatu omakotialue, josta erikseen on mainittu toinen Kalle Räikkeen piirtämä veljensä Kauko Räikkeen v 1952 valmistunut ateljeetalo. Mukaan otettuja omakotialueita on lisäksi Mettälänlankaan, Justeerin, Myllymäen ja Tupavainion asunto- ja omakotialueet.
Yksittäisiä vanhoja kaupungin omia rakennuksia ovat 1900-luvun alussa rakennettu Lääkäritalo ja aluksi VPK:n käyttöön, sitten kunnantaloksi ja nykyisin musiikkiopistoksi muutettu funkkistyylinen v.1938 rakennettu kolmikerroksinen talo Keskuskadun varrella.
Laajempia alueina mainitaan hautausmaa, tori liikerakennuksineen, liikuntakeskus, rautatieaseman alue sekä Hapuan ja Karviajoen kulttuurimaisemat jokimaisemineen ja peltoaukeineen.
Sirenien suunnittelemien kaupungintalon ja liikuntakeskuksen lisäksi on mainittu myös heidän käsialaansa vuodelta 1971 oleva seurakuntakeskus. Erikseen mainitaan myös 1905 rakennettu kappalaispappila, Engelin piirtämä kirkkoherranpappilahan purrettiin tuhansien seurakuntalaisten vastustavasta nimiadressista huolimatta seurakuntakeskuksen alta, olin jo silloin keräämässä nimiä listoihin. Lisäksi mainitaan kansanopisto ja Reima Oy sekä Narvinpäässä oleva Vanha-Narvi.
Paikallisesti arvokkaina kohteina mainitaan edellisten lisäksi esim. Tuberkuloositalo, Alpin liiketalo, Rajamäki ja entisen sairaalan alueen neljäkin rakennusta.
Kohteita on käyty läpi Satakunnan Museon Liisa Nummelinin kanssa ja luettelo on alustava, joten siihen varmaan saa tehdä muutosehdotuksia, joita yleiskaavatyöryhmän kokouksessa en voinut tehdä, kun pitkäksi venyneestä kokouksesta oli kolmen tunnin jälkeen lähdettävä kaupunginhallituksen istuntoon.
Lisäyksenä näin yht´äkkiä tulee mieleen vanhan Reiman alue johtaja Jalavan asuntoineen ja vanha meijeri ja jo alussa mainitsemani Ruokojärvenkadun alue. Lisäksi niin Paasikivenkadun, Luoman alueen ja Reimankallion sekä Myllymäen kerrostaloalueet loistavat poissaolollaan. Lohikon vanhainkodin vanhin osa myös on peräisin jo sota-ajalta, sinnehän aluksi tuli Pallo-Paita sotaa pakoon pääkaupungista ja siitä kehittyi sitten tuhansille työtä parhaina aikoinaan tarjonnut Reima Oy.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Toisena pääsiäispäivänä
Pääsiäisen pyhät ovat sitten ohi. Tänään myöhäisiltana koko pyhien ajan vallinnut poutasää muuttui rajuksikin sateeksi. Lumet saavat kyytiä, kun muutenkin ennätyslumivallit ovat sulaneet silmissä.
Tänään, kun syksyn jälkeen en koko talvena ollut lenkillä, olin nyt neljäntenä päivänä peräkkäin juoksulenkillä, lenkki lenkiltä homma rupeaa käymään aina vähän helpommasti, vaikka aina kipeä kantapää tuntuukin siitä huolimatta, että nyt on päässyt sulaneille hiekkateille. Tänään eka kertaa Kuninkaanlähteellä Hämeenkankaan pohjoispuolella oli sulana harjun suuntainen alatie ja jopa harjun yli Jämin tiellekin pääsi sulanutta väylää. Jämin hiihtoladun vieressä sulaa vähän korkeammalla männikön suojassa aina ensimmäisenä kangaspolku, nyt sitä pitkin pääsi jo melkein kilometrin. Näin kantapään kannalta paras vaihtoehto pehmeä alusta tulee aina vain paremmin hyödynnettäväksi.
Mutta tärkeintä nytkin pääsiäisaikana ovat olleet jumalanpalvelukset, joita on riittänytkin. Noormarkussa olin kolmessa laitoksessa ehtoollistilaisuutta pitämässä: Mäntylinnan vanhainkodissa sekä Snällintuvan ja Hopeaharjun palvelukodeissa. Ehtoolliskirkot olivat Noormarkun kirkossa kiirastorstaina ja I pääsiäispäivänä, jolloin myös ehtoollista vietettiin Lassilan kirkossa. Pitkäperjantaina pidin sanajumalanpalveluksen Noormarkun kirkossa. Pyhien aikaan mahtui myös Olli Johanneksen kaste ja kolme syntymäpäiväkäyntiä.
Kaiken kruunasi sitten tämän toisen pääsiäispäivän sanajumalanpalvelus Kankaanpäässä. Jaska Löytty saarnasi ja minä toimin liturgina. Kirkkokahvit tarjosi vaimo seurakuntakeskuksessa ja päälle oli siioninvirsiveisuuhetki. Jaakon kanssa kävimme vielä veisailemassa Lohikon ja Koivurinteen vanhainkodeissa. Väkeäkin oli liikkeellä, kirkossa 156 ja kahvilla kolmasosa. Jaakko on kyllä ihmemies kuten olen kirjoittanut blogissa 24.1. Evankeliumin ihme on se, että juuri hän, tunnettu gospellaulaja ja lauluntekijä, on rakastunut siionin virsiin ja herännäisyyden alatien kristillisyyteen, vaikka varmasti monia muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla yllinkyllin. Ei voi muuta sanoa kuin että Herra johdattaa meitä salattuja teitänsä meidän parhaaksemme. Ja me saamme kiitollisina nauttia Jaakon monipuolisista lahjoista ja tietysti yleensäkin Herramme hyvyydestä meitä heikkoja lapsiaan kohtaan.
Tänään, kun syksyn jälkeen en koko talvena ollut lenkillä, olin nyt neljäntenä päivänä peräkkäin juoksulenkillä, lenkki lenkiltä homma rupeaa käymään aina vähän helpommasti, vaikka aina kipeä kantapää tuntuukin siitä huolimatta, että nyt on päässyt sulaneille hiekkateille. Tänään eka kertaa Kuninkaanlähteellä Hämeenkankaan pohjoispuolella oli sulana harjun suuntainen alatie ja jopa harjun yli Jämin tiellekin pääsi sulanutta väylää. Jämin hiihtoladun vieressä sulaa vähän korkeammalla männikön suojassa aina ensimmäisenä kangaspolku, nyt sitä pitkin pääsi jo melkein kilometrin. Näin kantapään kannalta paras vaihtoehto pehmeä alusta tulee aina vain paremmin hyödynnettäväksi.
Mutta tärkeintä nytkin pääsiäisaikana ovat olleet jumalanpalvelukset, joita on riittänytkin. Noormarkussa olin kolmessa laitoksessa ehtoollistilaisuutta pitämässä: Mäntylinnan vanhainkodissa sekä Snällintuvan ja Hopeaharjun palvelukodeissa. Ehtoolliskirkot olivat Noormarkun kirkossa kiirastorstaina ja I pääsiäispäivänä, jolloin myös ehtoollista vietettiin Lassilan kirkossa. Pitkäperjantaina pidin sanajumalanpalveluksen Noormarkun kirkossa. Pyhien aikaan mahtui myös Olli Johanneksen kaste ja kolme syntymäpäiväkäyntiä.
Kaiken kruunasi sitten tämän toisen pääsiäispäivän sanajumalanpalvelus Kankaanpäässä. Jaska Löytty saarnasi ja minä toimin liturgina. Kirkkokahvit tarjosi vaimo seurakuntakeskuksessa ja päälle oli siioninvirsiveisuuhetki. Jaakon kanssa kävimme vielä veisailemassa Lohikon ja Koivurinteen vanhainkodeissa. Väkeäkin oli liikkeellä, kirkossa 156 ja kahvilla kolmasosa. Jaakko on kyllä ihmemies kuten olen kirjoittanut blogissa 24.1. Evankeliumin ihme on se, että juuri hän, tunnettu gospellaulaja ja lauluntekijä, on rakastunut siionin virsiin ja herännäisyyden alatien kristillisyyteen, vaikka varmasti monia muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla yllinkyllin. Ei voi muuta sanoa kuin että Herra johdattaa meitä salattuja teitänsä meidän parhaaksemme. Ja me saamme kiitollisina nauttia Jaakon monipuolisista lahjoista ja tietysti yleensäkin Herramme hyvyydestä meitä heikkoja lapsiaan kohtaan.
Arvokkaat rakennukset Kankaanpäässä
Aioin kirjoittaa Kankaanpään kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista, jotka on ryhmitelty kolmen eri luokkaan. Saimme Satakunnan Museon avulla ryhmitellyistä rakennuksista luettelon viimeisessä yleiskaavatoimikunnan kokouksessa, mutta eipä paperia löydy mistään. Samalla on kadoksissa iso koko kaava-aluetta koskeva kartta, ovat laitetut niin hyvään jemmaan, etteivät tähän hätään löydy mistään, joten täydennetään juttua pääsiäisen mentyä ja virastojen auettua, jotta saa uusia papereita.
Hyvvää Pääsiäisjuhlaa kummiskin itse kullekin säädylle!
Hyvvää Pääsiäisjuhlaa kummiskin itse kullekin säädylle!
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Valtataistelu Vammalan (Sastamalan) seurakunnassa
Sastamalan seurakuntaan Suodenniemen yhdistyttyä Vammalaan ja sitten nimen muututtua Sastamalaksi, kun siihen liittyivät myös Mouhijärvi ja Äetsä, joutui kappalaiseksi myös Suodenniemen kirkkoherra Hannu Järventaus. Näin hän tahtomattaan on joutunut läheltä näkemään Sastamalan seurakunnan valtataistelua kirkon virallista linjaa edustavan seurakuntalaisten suuren enemmistön ja kahden kirkkoa vastaan taistelevan vanhauskoisen liikkeen Evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen välillä. Niinpähän hän kirkon puolustajana sanoo vankasti: Meidän vastuullisten pappien tulee auttaa herätysliikejohtajien vaikutuksen alle joutuneita, usein uskonnon uhrin asemassa olevia seurakuntalaisiamme.
Tästä valtataistelusta kirkossamme on tehnyt tutkielman nimenomaan Vammalan seurakunnan valossa seurakunnassa kolme ja puoli vuotta asunut ja sekä työntekijänä että luottamustehtävissä toiminut teologian tohtori Liisa Lampela. Hän kuvaa miten nämä kaksi liikettä härskisti käyttivät seurakuntaa hyväkseen esimerkkinä alueella Karkussa toimiva evankelinen opisto, jonka lehti-ilmoitukset seurakunta kustansi ja joka vain suntion kanssa sopien järjesti messut Karkun kirkkoon niin, ettei oma kappalainen kuukausiin päässyt omaan kirkkoonsa. Samoin Vammalassa oli kaksi pappia, jotka eivät suostuneet toimimaan kirkossa naispapin kanssa. Tätä siedettiin vuosikausia, mutta kirkon päätettyä, ettei vuoroja enään järjestellä niin, että naispapin täytyy väistyä, rupesi Vammalassa tapahtumaan.
Ensimmäinen koitos oli Karkussa, jonne oli tulossa saarnaamaan SLEY:n Reijo Arkkila. Hän ilmoitti, että silloin ei kirkossa ole naista suorittamassa messua. Kirkkoherra oli lopulta kypsä tekemään päätöksen: kaikki ovat tervetulleita kirkkoon, mutta seurakunnan kirkoissa kuka tahansa pappi saa olla palvelemassa. Tämän seurauksena opisto aloitti jokasunnuntaiset ns. varjomessunsa ja järjestää kaikkea muutakin mitä seurakuntakin, jopa kauneimmat joululaulut.
Olisi muuten hyvä tietää, mihin viimeksi mainitun kolehtirahat menivät, sillä tämä nimike on Suomen Lähetysseuran varaama ja tuskin SLEY kerää varoja kilpailijalleen.
Seuraavaksi myös nämä kaksi naispapin kanssa yhteistyöstä kieltäytyvät papit erotettiin määräajaksi papinvirasta ja sitten he erosivatkin seurakunna virasta. Toinen jatkoi evankelisten eli SLEy:n ja toinen Kansanlähetyksen palkkalistoilla. Seurakuntavaaleissa vanhoilliset eivät saaneet kuin neljä kirkkovatuuston 27 paikasta. Tulos osoitti tavallisten seurakuntalaisten olevan kirkon omaksuman Raamatun tulkinnan ja avoimuuden ja ennakkoluulottomuuden kannalla. Kysymys vain kuuluu, kuinka kauan voidaan sietää kirkon seinien sisällä suvaitsemattomuutta. Mitä jyrkempiä kantoja SLEY ja Kansanlähetys esittävät, sitä vaikeampi kirkon on niitä hyväksyä.
Näin tekee mieli etsiä tästä ahtaasta vanhauskoisuudesta johtajiensa auktoriteetin vaikutuksesta
kauaksi avarakatseisuudesta ja suvaitsevaisuudesta joutuneista kannattajista todella Hannu Järventaustan mainitsemia uskonnon uhreja. Joskaan ei onneksi heitä voi verrata eilen kirjoittamiini kartanolaisiin, joista Leevi Laitinen eroonpäästyään pysyi rakentamaan ehjän ja kunnioitettavan elämäntyön.
Tästä valtataistelusta kirkossamme on tehnyt tutkielman nimenomaan Vammalan seurakunnan valossa seurakunnassa kolme ja puoli vuotta asunut ja sekä työntekijänä että luottamustehtävissä toiminut teologian tohtori Liisa Lampela. Hän kuvaa miten nämä kaksi liikettä härskisti käyttivät seurakuntaa hyväkseen esimerkkinä alueella Karkussa toimiva evankelinen opisto, jonka lehti-ilmoitukset seurakunta kustansi ja joka vain suntion kanssa sopien järjesti messut Karkun kirkkoon niin, ettei oma kappalainen kuukausiin päässyt omaan kirkkoonsa. Samoin Vammalassa oli kaksi pappia, jotka eivät suostuneet toimimaan kirkossa naispapin kanssa. Tätä siedettiin vuosikausia, mutta kirkon päätettyä, ettei vuoroja enään järjestellä niin, että naispapin täytyy väistyä, rupesi Vammalassa tapahtumaan.
Ensimmäinen koitos oli Karkussa, jonne oli tulossa saarnaamaan SLEY:n Reijo Arkkila. Hän ilmoitti, että silloin ei kirkossa ole naista suorittamassa messua. Kirkkoherra oli lopulta kypsä tekemään päätöksen: kaikki ovat tervetulleita kirkkoon, mutta seurakunnan kirkoissa kuka tahansa pappi saa olla palvelemassa. Tämän seurauksena opisto aloitti jokasunnuntaiset ns. varjomessunsa ja järjestää kaikkea muutakin mitä seurakuntakin, jopa kauneimmat joululaulut.
Olisi muuten hyvä tietää, mihin viimeksi mainitun kolehtirahat menivät, sillä tämä nimike on Suomen Lähetysseuran varaama ja tuskin SLEY kerää varoja kilpailijalleen.
Seuraavaksi myös nämä kaksi naispapin kanssa yhteistyöstä kieltäytyvät papit erotettiin määräajaksi papinvirasta ja sitten he erosivatkin seurakunna virasta. Toinen jatkoi evankelisten eli SLEy:n ja toinen Kansanlähetyksen palkkalistoilla. Seurakuntavaaleissa vanhoilliset eivät saaneet kuin neljä kirkkovatuuston 27 paikasta. Tulos osoitti tavallisten seurakuntalaisten olevan kirkon omaksuman Raamatun tulkinnan ja avoimuuden ja ennakkoluulottomuuden kannalla. Kysymys vain kuuluu, kuinka kauan voidaan sietää kirkon seinien sisällä suvaitsemattomuutta. Mitä jyrkempiä kantoja SLEY ja Kansanlähetys esittävät, sitä vaikeampi kirkon on niitä hyväksyä.
Näin tekee mieli etsiä tästä ahtaasta vanhauskoisuudesta johtajiensa auktoriteetin vaikutuksesta
kauaksi avarakatseisuudesta ja suvaitsevaisuudesta joutuneista kannattajista todella Hannu Järventaustan mainitsemia uskonnon uhreja. Joskaan ei onneksi heitä voi verrata eilen kirjoittamiini kartanolaisiin, joista Leevi Laitinen eroonpäästyään pysyi rakentamaan ehjän ja kunnioitettavan elämäntyön.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Parempi saada kuin antaa selkään
Järkyttävä kertomus uskonnon valjastamisesta skitsofreniaa sairastavan oppimattoman naisen valtapyrkimysten tukemiseksi ja lukemattomien ihmisten alistamiseksi sisältyy Leevi K. Laitisen elämästä kertovaan Ulla Appelsinin kirjoittamaan kirjaan Lapsuus lahkon vankina.
Miten Suomessa 1930-luvulta aina 50-luvulle asti on voitu kohdella ihmisiä näin manipoloimalla eikä edes rikosilmoitukset johtaneet mihinkään.
Leevi Laitinen joutui 4-vuotiaasta kartanolaisen lahkon käsiin hänen vanhempiensa käännyttyä kartanolaisten kannattajiksi ja luovuttaessa pieniä lapsiaan lahkolaisten kasvatettaviksi uskoessaan, että lapset näin pelastuvat ja saavat taivaspaikan. Lapsia kohdeltiin uskomattoman raakalaisesti. Kaikki oli kiellettyä ja luuloteltuja himoja ajettiin säälimättömällä piiskaamisella.
Leevistäkin tehtiin lapsisaarnaaja, koska heitä tultiin sankoin joukoin kuulemaan ja näin saatiin hyvät kolehdit. Kannattajia tämän Alma Kartanon johtama lahko keräsi ehkä parisataa. Alma Kartano oli torpparin tytär eikä lapsuudessaan käynyt päivääkään koulua. Lukemaan ja kirjoittamaan hän kuitenkin oppi ja sai uskonnollisen herätyksen ja tutustuttuaan pariin maallikkosaarnaajaan pääsi tutustumaan Inkerinmaalle outoihin pikaista maailmanloppua julistaviin lahkoihin. Jotenkin Alma kuitenkin omasi vaikutusvaltaa ihmisiin ja sai kiedottua ympärilleen uskollisten kannattajien joukon kuolemaansa v.1953 asti.
Leevi oli jo silloin päässyt irtautumaan kartanolaisista karattuaan 18-vuotiaana v.1949 heidän keskuudestaan todella uskomattoman kovia kokeneena. Eivät edes vanhemmat päästäneet häntä käymään luonaan, mutta isoisältään ja monilta entisiltä kartanolaisilta Leevi sitten sai tukea ja pääsi oman elämän alkuun saaden puolisokseen v.1952 Annin, jonka äiti myös oli kartanolainen ja vain isän varhainen kuolema oli pelastanut Annin joutumasta kartanolaisten lapsisaarnaajaksi. Mutta näin Anni voi ymmärtää miestään, jota raskas menneisyys monin jopa painajaisin ahdisti. Yrittivätpä kartanolaiset kostaa Leevin irrottautumisen liikkeestä jopa tekemällä hänestä rikosilmoituksen.
Kaiken tämän kokemansa jälkeen Leevi Laitinen kuitenkin on elänyt sopusointuisen ja hyvin tuloksekkaan elämän ollen nyt menestyksekkään yrityselämän jälkeen tuhannen rikkaamman suomalaisen joukossa pojan jatkaessa yhtä suurinta kotimaisessa omistuksessa olevaa huolinta-alan yritystä Varovaa. Ja Leevi saa nauttia eläkepäivillä nuoruudessaan menettämistä asioista kuten Vampulaan rakentamansa kodin onnesta. Siellä on lentokenttäkin rakkaan lentoharrastuksen tukemiseksi ja jopa uimalammikko, kun lapsena ei saanut edes leikkiä eikä uidakaan.
Kirjaa ei ole tehty missään syytetarkoituksessa, vaan halutaan kuvata, miten vilpittömiä totuutta etsiviä johdettiin tietoisesti harhaan. Päähenkilön Leevin lapsuus- ja nuoruusaika oli uskomatonta tragediaa, mutta kuitenkin hänen elämästään on muodostunut ihmeellinen selviämiskertomus. Ja niin hän nyt on onnellinen isä ja isoisä, onnistunt yrittäjä ja kauppaneuvos ja elävä esimerkki, että huonoistakin lähtökohdista voi elämästä tulla kaikin tavoin menestystarina. Niinpä Leevi Laitinen kiteyttää yhdeksi elämänviisaudekseen, että on paljon onnellisempaa olla se, joka on saanut selkäänsä kuin se, joka on antanut selkään.
Kirja on enemmän kuin lukemisen arvoinen. Se osaltaa raottaa ovia myös meidän nykyisiin fundamentalisteihinkin päin, miten oikeassaolemisen katsotaan antavan valtuudet melkein mihin tahansa, niin kuin kartanolaisetkin saivat valehdella oikeudessa ja kohdella lapsia ja liikkeestä eronneita vaikka kuinka rakkaudettomasti. Uskoa ja uskontoa voidaan siis myös väärinkäyttää, niin maailman paras asia kuin usko oikein ymmärrettynä ja käytettynä onkin!
Miten Suomessa 1930-luvulta aina 50-luvulle asti on voitu kohdella ihmisiä näin manipoloimalla eikä edes rikosilmoitukset johtaneet mihinkään.
Leevi Laitinen joutui 4-vuotiaasta kartanolaisen lahkon käsiin hänen vanhempiensa käännyttyä kartanolaisten kannattajiksi ja luovuttaessa pieniä lapsiaan lahkolaisten kasvatettaviksi uskoessaan, että lapset näin pelastuvat ja saavat taivaspaikan. Lapsia kohdeltiin uskomattoman raakalaisesti. Kaikki oli kiellettyä ja luuloteltuja himoja ajettiin säälimättömällä piiskaamisella.
Leevistäkin tehtiin lapsisaarnaaja, koska heitä tultiin sankoin joukoin kuulemaan ja näin saatiin hyvät kolehdit. Kannattajia tämän Alma Kartanon johtama lahko keräsi ehkä parisataa. Alma Kartano oli torpparin tytär eikä lapsuudessaan käynyt päivääkään koulua. Lukemaan ja kirjoittamaan hän kuitenkin oppi ja sai uskonnollisen herätyksen ja tutustuttuaan pariin maallikkosaarnaajaan pääsi tutustumaan Inkerinmaalle outoihin pikaista maailmanloppua julistaviin lahkoihin. Jotenkin Alma kuitenkin omasi vaikutusvaltaa ihmisiin ja sai kiedottua ympärilleen uskollisten kannattajien joukon kuolemaansa v.1953 asti.
Leevi oli jo silloin päässyt irtautumaan kartanolaisista karattuaan 18-vuotiaana v.1949 heidän keskuudestaan todella uskomattoman kovia kokeneena. Eivät edes vanhemmat päästäneet häntä käymään luonaan, mutta isoisältään ja monilta entisiltä kartanolaisilta Leevi sitten sai tukea ja pääsi oman elämän alkuun saaden puolisokseen v.1952 Annin, jonka äiti myös oli kartanolainen ja vain isän varhainen kuolema oli pelastanut Annin joutumasta kartanolaisten lapsisaarnaajaksi. Mutta näin Anni voi ymmärtää miestään, jota raskas menneisyys monin jopa painajaisin ahdisti. Yrittivätpä kartanolaiset kostaa Leevin irrottautumisen liikkeestä jopa tekemällä hänestä rikosilmoituksen.
Kaiken tämän kokemansa jälkeen Leevi Laitinen kuitenkin on elänyt sopusointuisen ja hyvin tuloksekkaan elämän ollen nyt menestyksekkään yrityselämän jälkeen tuhannen rikkaamman suomalaisen joukossa pojan jatkaessa yhtä suurinta kotimaisessa omistuksessa olevaa huolinta-alan yritystä Varovaa. Ja Leevi saa nauttia eläkepäivillä nuoruudessaan menettämistä asioista kuten Vampulaan rakentamansa kodin onnesta. Siellä on lentokenttäkin rakkaan lentoharrastuksen tukemiseksi ja jopa uimalammikko, kun lapsena ei saanut edes leikkiä eikä uidakaan.
Kirjaa ei ole tehty missään syytetarkoituksessa, vaan halutaan kuvata, miten vilpittömiä totuutta etsiviä johdettiin tietoisesti harhaan. Päähenkilön Leevin lapsuus- ja nuoruusaika oli uskomatonta tragediaa, mutta kuitenkin hänen elämästään on muodostunut ihmeellinen selviämiskertomus. Ja niin hän nyt on onnellinen isä ja isoisä, onnistunt yrittäjä ja kauppaneuvos ja elävä esimerkki, että huonoistakin lähtökohdista voi elämästä tulla kaikin tavoin menestystarina. Niinpä Leevi Laitinen kiteyttää yhdeksi elämänviisaudekseen, että on paljon onnellisempaa olla se, joka on saanut selkäänsä kuin se, joka on antanut selkään.
Kirja on enemmän kuin lukemisen arvoinen. Se osaltaa raottaa ovia myös meidän nykyisiin fundamentalisteihinkin päin, miten oikeassaolemisen katsotaan antavan valtuudet melkein mihin tahansa, niin kuin kartanolaisetkin saivat valehdella oikeudessa ja kohdella lapsia ja liikkeestä eronneita vaikka kuinka rakkaudettomasti. Uskoa ja uskontoa voidaan siis myös väärinkäyttää, niin maailman paras asia kuin usko oikein ymmärrettynä ja käytettynä onkin!
torstai 1. huhtikuuta 2010
Maaseutua lyödään
Mikä mättää! Maaseutua lyödään ja autioitetaan oikein olan takaa, vaikka kepukin on hallituspuolueena. Eikö tukea löydy kuin PerusSuomalaisista, vaalien jälkeisestä seuraavasta hallituspuolueesta.
On täysin käsittämätöntä, että aina vain puhutaan säästämisestä ja kannattamattomuudesta. Pitäisikö kaiken kannattaa. Kyllä yhteiskunnalla pitää olla myös valvollisuuksia hoitaa maata kokonaisvaltaisesti. Ja miten juuri nyt on raha loppunut kaikkialta eikä mikään kannata.
Viikolla on lopullisesti päätetty lopettaan pitkään hyvää työtä tehnyt Heinolan reumasairaala, jonne on keskittynyt paras tieto reumasairauksista ja niiden vaativa hoito. Onko nyt rahan loppumisen tähden varaa luopua näin vuosikymmenien aikana hankitusta keskitetystä tietopääomasta. Suinkaan ei ole osoitettu, että jatkossa voitaisiin kaikki hoitoa tarvitsevat hoitaa heidän sairauksiaan vaativalla tavalla. Varsinkin TV:ssäkin näytettyjä lapsipotilaita tulee sääli, kun varsinkaan heillä ei ole tiedossa nykyistä vastavaa juuri heille parhaiten sopivaa hoitoa.
Viimeisin tieto kohtelee kaltoin köyhintä aluettamme eli Itä-ja Pohjois-Suomea, kun nykyisin 500 oppilasta käsittävä Kajaanin opettajakoulutusyksikkö lopetetaan. Ja taas säästösyistä, saadaan 1,5 milj. euron vuosisäästö, kun opetus keskitetään Oulun yliopistoon. Eikö etäisyyksillä ja hajasijoituksella olekaan enään mitään merkitystä.
Eivätkö asianomaiset ministeriötkään tunne mitään huolta. Tai sitten alueen poliittiset vaikuttajat vaikkapa vain hallituspuolueiden edustajat. Vai onko tämä vain sitä nykyistä menoa, joka korutont´ on kertomaa, se vastaanota synnyinmaa! Ja jolle emme yksinkertaisesti voi mittään! Kuinka kauan joudumme seuraamaan tätä pitkäperjantain murhenäytelmää.
On täysin käsittämätöntä, että aina vain puhutaan säästämisestä ja kannattamattomuudesta. Pitäisikö kaiken kannattaa. Kyllä yhteiskunnalla pitää olla myös valvollisuuksia hoitaa maata kokonaisvaltaisesti. Ja miten juuri nyt on raha loppunut kaikkialta eikä mikään kannata.
Viikolla on lopullisesti päätetty lopettaan pitkään hyvää työtä tehnyt Heinolan reumasairaala, jonne on keskittynyt paras tieto reumasairauksista ja niiden vaativa hoito. Onko nyt rahan loppumisen tähden varaa luopua näin vuosikymmenien aikana hankitusta keskitetystä tietopääomasta. Suinkaan ei ole osoitettu, että jatkossa voitaisiin kaikki hoitoa tarvitsevat hoitaa heidän sairauksiaan vaativalla tavalla. Varsinkin TV:ssäkin näytettyjä lapsipotilaita tulee sääli, kun varsinkaan heillä ei ole tiedossa nykyistä vastavaa juuri heille parhaiten sopivaa hoitoa.
Viimeisin tieto kohtelee kaltoin köyhintä aluettamme eli Itä-ja Pohjois-Suomea, kun nykyisin 500 oppilasta käsittävä Kajaanin opettajakoulutusyksikkö lopetetaan. Ja taas säästösyistä, saadaan 1,5 milj. euron vuosisäästö, kun opetus keskitetään Oulun yliopistoon. Eikö etäisyyksillä ja hajasijoituksella olekaan enään mitään merkitystä.
Eivätkö asianomaiset ministeriötkään tunne mitään huolta. Tai sitten alueen poliittiset vaikuttajat vaikkapa vain hallituspuolueiden edustajat. Vai onko tämä vain sitä nykyistä menoa, joka korutont´ on kertomaa, se vastaanota synnyinmaa! Ja jolle emme yksinkertaisesti voi mittään! Kuinka kauan joudumme seuraamaan tätä pitkäperjantain murhenäytelmää.