Mikä villitsee Suomenlahden rannikkokaupunkeja. Nyt viimeksi on tapetilla noussut Porvoo, Kotka on takavuosina ollut rikollisuuden melkoinen kestoedustaja. Annetaanko meille oikein Porvoon mitalla runsaasti ja nuukailematta tätä ikävää rikollisuutta.
HS:n sunnuntaisivulla on jopa viisi kuvaa Kotkan rikollisuudesta kuluneina vuosia, rikollisjengien tappoja ja huumeiden ja viinan salakuljetuksia on riittänyt, nyt kylläkin on rauhallisempi jakso menossa, onko vain tyyntä myrskyn edellä. Työttömyys on suurempaa kuin keskimäärin Suomessa, viimeinen epävarmuustekijä on Stora-Enson myytyä sellu- ja paperitehtaansa ulkomaiselle pääomasijoittajalle.
Mutta Kotkan paikkaa rikollisuuden pesäpaikkana on ottamassa vanha kunnianarvoisa Porvoo, maamme ensimmäisten valtiopäivän pitopaikka v. 1809. Kaikkien muistissa on järkyttävä humalaisen päähänpistosta syntynyt arvokkaan 1400-luvulta peräisin olevan tuomiokirkon polttaminen. Nythän kirkko on korjattu entistä ehommaksi ja polttaja on saanut tuomionsa ja korvausvelvoitteensa.
Täysin käsittämätön oli myös 41-vuotiaan suorittama kolmen hänelle tuntemattoman miehen öinen ampuminen hampurilaisgrillin edustalla. Mies oli päässyt suorittamasta saamaansa elinkautista tuomiota vaimonsa ampumisesta. Esille onkin herätetty kysymys, miksi elinkautisen tuomion saaneiden vapautuksessa ei tutkita heidän henkistä tilaansa ja mahdollista syyntakeettomuuttaan. Nytkin surmaaja käytti laitonta asetta ja ampui hyvin mitättömästä syystä pienen suukovun jälkeen.
Emme tarvitse enää tällaista Porvoon mittaa, vaan täysin päinvastaista! Alunperinhän se onkin tarkoittanut hyvää, runsasta ja kukkuraista mittaa aivan kuten Jeesuskin kehoittaa: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti