Pakko taas kommentoida gallup-tulosta

Ylen teettämässä gallupissa PerusSuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi tosin niukimmalla mahdollisella tavalla, 0.1% ennen demareita ja 0,2%  keskustan edellä. Mutta erittäin huomionarvoista on 2 prosenttiyksikön nousu, kun muut polkivat melkein paikoillaan.

Kannatus on todella nyt 18%, eduskuntavaaleissa 19,1%, tasollemme olemme palaamassa, välissä olleet presidentti- ja kunnallisvaalit eivät näyttäneet täyttä kuvaa. Presidenttivaalissa Sauli Niinistö oli ylivoimainen ja kuntatasolla ehdokasmäärämme jäi tuhansia pienemmäksi kuin ns. vanhoilla suurilla puolueilla, vaikka ehdokkaittemme luku nousikin yli tuhannella. Nämä näkyivät vaalituloksessa, vaikka voitollisia nekin olivat edelliskertoihin verrattuna. Kuntavaaleissakin noustiin 5,4 prosentista 12,3 prosenttiin.

Ja tämän gallupin haastattelut oli aloitettu jo joulukuun puolivälistä eikä esimerkiksi STX-telakan loistoristeilijän tilauksen valuminen Ranskaan vielä päässyt vaikuttamaan, joka ei taatusti jää jälkiään jättämättä varsinkaan johtavien hallituspuolueiden lukemiin. Ja onhan Timo Soini jo väläytellyt tästä tehtävää välikysymystä, 500 miljoonan verotulot olisi kipeästi tarvittu kotimaassamme huonojen talousnäkymien varjostaessa alkavaa uutta vuottamme.

On aika syntyä ja aika kuolla

Vuodenvaihde lähenee - näköalapaikka vanhaan ja uuteen. Vanhan aina myönteisellä mielellä olleen 87-vuotta täyttäneen, Lohikossa tiilenpolttajana elantonsa ansainneen veteraanin viimeinen iltahuuto-tieto välitettiin, pyydettiin siunaamaan, se on kunniatehtävä!

Vereaanien iltahuudot ovat vääjäämättömästi lähellä, meillä nuoremmilla se on myös kerran edessä. Vuoden vaihtuminen pistää muutenkin mietteliääksi, kuinka meni mennyt, mitä tuopi uusi tullessaan.

Tänään oli myös lippu puolitangossa Varumon liiketalossa. Kahdeksankymmentä vuotta saavuttanut diplomikauppias Eero Varumon siunauspäivä on ollut tänään. Olen aikanaan saanut asua samassa talossa, kirjakauppammekin oli talon alakerrassa. Muistan siltä ajalta jopa Eeron isän erinomaisen kauppiaan Toivon hautajaiset, muistotilaisuudessa käytettiin tiloja sekä Varumon että meidän puolelta.

Varumon kaupassa oli todella kaupan meininkiä. Toivo itse oli oikea vanhanajan vilkas joka paikkaan ehtivä kauppias, apuna oli Asellin Aarne ja Linttilän Paula, oli Hietikon (en nyt muista etunimeä, joka tapauksessa Sirkan sisko) ja muitakin. Siirtomaa- eli ruokapuoli ja kangaspuoli oikealla takana. Se oli kauppa se - ja oikea sellainen - ja palvelukauppa, kaikki myytiin tiskin takaa. Aika entinen ei enää palaa niin kuin laulussa sanotaan, mutta silti se on ollut ehkä jopa parempaa aikaa kuin nykyisin ainakin kaikin tavoin ihmisläheisempää. Maitokin ostettiin kannuihin, mutta tosiaan se haettiin meijerin maitokaupasta, sitten Kauppayhtiön alakerran maitokaupasta edelleen kannuihin.

Kyllä Eerokin oli omalla alallaan kauppiaana, isänsä varhaisen poismenon muistuttamana ja oman sydänvaivan aiheuttamana Eero luopui kauppiaanaolosta kaupan ensin siirryttyä omaan uuteen market-maiseen halliin Kuninkaanlähteenkadulle, lähelle paikaa jossa niin Asellin mökki kuin Loukkalahden puutyöverstas sijaitsivat. Rauhallisia ilman suuria huolia vietettyjä eläkepäiviä Eerolle kertyikin sitten todella kunnioitettavaan ikään asti. Oli Eero kunnanvaltuustossakin ja pitkäplakkarikin. Ja meidän pitkäplakkarien vuosittaisessa kokoontumisessa joulun alla tulikin ensi tieto Eeron poisnukkumisesta. Rauha hänen muistolleen ja voimia läheisilleen Leilalle, Jussilla sekä Antille ja Pekalle perheineen.

Yhteishenkeä lujitettiin

Innokkuutta riitti valtuutettujemme ja varavaltuutettujemme neuvottelukokouksessa, puheenvuoroja ja railakkaita mielipiteitä kuitenkin hyvässä yhteishengessä (meinasin kirjoittaa toverihengessä, mutta ei me sentään tovereita olla, jotkut muut tahothan ovat vähän niin kuin omineet toveri-nimityksen).

Käytiin läpi myös alustavat nimilistat niistä luottamuspaikoista, jotka ovat tiedossamme. Yli kunallisista kuten PoSa:sta ja Vatajankoksen Sähkön kuntainliiton paikoista pitää sopia laajemmissa kaikkia puolueita ja liittymään kuuluvien kuntien edustajia kuunnellen. Maakuntatasolta on kuultu sen verran, että Pohjois-Satakunnan perussuomalaisille tulee kolme paikkaa maakuntavaltuustoon, miespaikat Honkajoelle ja Kankaanpäähän ja naispaikka Siikaisiin. Muita maakuntapaikkoja ei vielä ole jaettu paikkakuntakohtaisesti.

Tapio Laurila oli tehnyt hyvää työtä ensin kysyttyään ehdokkailtamme heille mieluisimmista paikoistaan ja  sovittelemalla toivomukset parhaan mahdollisuuden mukaan ja saamalla sijoitettua kaikki 36 ehdokastamme joko varsinaisille tai varapaikoille. Ja myös vihreille löytyi aika monta edustajan paikkaa, ei oikein kehtaa lukumäärää sanoakaan. Kaiken kaikkiaan paikkoja löytyy tällä tietämällä 89, siis jokaiselle jotakin ja parin eksperttiä ehdokaslistojen ulkopuoleltakin.

Näin mennään taas palan matkaa etiäpäin ja annetaan vuoden vaihtua kaikessa rauhassa. Uutena vuotena onkin sitten taas uudet kujeet ja uudet tuulet. Toivotaan neuvotteluidenkin osalta vähän enemmän lauhoja lounatuulia, yhteisellähän asialla kuitenkin kaikki olemme puolueista riippumatta.

Viidestä pitäjästä perussuomalaisia

Nyt käydään niitä luottamusmiespaikkaneuvotteluita, niin kunnissa kuin kuntarajojen ylikin: kuntaliitoista, maakuntapaikoista. Kankaanpään kaupungintalolla näytti olevan samaan aikaan koolla niin keskustapuoluelaiset kuin perussuomalaisetkin.

Meillä oli väkeä Honkajoelta, Jämijärveltä, Kankaanpäästä, Karviasta kuin myös Siikaisistakin, jossa kävi tosi huono onni, kun siellä vaalituloksen jälkeen kolmella puolueella oli viimeisen valtuutetun vertausluku sama. Kaksi niistä sai paikan ja arvanvedossa juuri perussuomalaisten ja Kauko Ylikosken paikka putosi. Näin taas kerran tuli todistetuksi, miten yksikin ääni on arvokas ja voi vaikka ratkaista valtuutetun ja jopa puolueiden välisen valtuuston paikkajakautumankin.

Olemme kunnallisvaaleissa menneet jokaisella paikkakunnallamme eteenpäin. Niin olemme keskustan jälkeen selkeä kakkonen niin PoSan kuin Vatajankosken Sähkön kuntainliitoissa. Näin luottamuspaikkojemmekin lukumäärä kasvaa. Aika sovitteleminen kaiken kaikkiaan tässä paikkaneuvottelussa aina on, kun paikat määräytyvät puolueiden kokonaisäänimäärien perusteella, sitten ne on sovitettava pitäjäkohtaisesti ja vielä huolehdittava sukupuolitasa-arvosta. Melkoista palapelin kokoamista siis.

PoSasta keskustelimme, mutta nyt ollaan hyvällä tiellä, kun jokainen kunta maksaa omat kustannuksensa niin potilaiden kuin myös terveysasemienkin osalta. Yhä edelleen vierastetaan hallintobyrokratian paisumista, josta ainoastaan voidaan saada säästöjä. Jokainen ymmärtää miten väestön vanhentuessa ja kunnon heinkentyessä tekeviä käsipareja tarvitaan aina vain lisää. Ja nimenomaan tälle sektorille voimavaroja on ohjattava ja tuottamattomia byrokraatteja vastaavasti karsittava.

Odotamme neuvotteluissa saavamme myös ainakin varapuheenjohtajuuksia, koska olemme siis toiseksi suurin puolue. Paikkajaoista omiemme kesken kyllä pääsemme sopuun. Näyttää vaan olevan enemmän tunkua mies- kuin naispaikoille. Alueellamme on vain neljä naisvaltuutettua, yksi jokaisessa valtuustossa Karviaa lukuunottamatta, sielläkin kyllä sitten löytyy naisvaravaltuutettuja, sukulaistyttöni Kaijakin.

Tapaninpäivän ajelulla

Ihme kun ei Tapaninpäivän myöhäisuutisissakaan kerrottu kolarisumasta. Olisi luullut niin käyvän, kun  itsekin olimme liikentessä käyden vaimon veljeä katsomassa Lapualla, tiet kyllä pölysivät lumesta ja lunta satoi oikein satamalla. Voisi vaikka laulaa tulppaani- ja Amsterdam-laulua mukaillen, että on lunta tulvillaan  jouluinen Suomemme maa. Mutta näyttävät suomalaiset osaavan ajella liikenteessä huonoissakin keleissä, kun ei liiemmälti tullut kolareita tapaninpäivänajeluissa.

Lapualla kävimme myös illan perhemessussa, jota piti Laura Lahdensuo. Hän oli pappina Jurvassa ollessani siellä kirkkoherrana. Lapuan tuomiokirkossa puolestaan olen saanut piispa Yrjö Sariolan suorittaman pappisvihkimyksen. Muutenkin Lapua ja myös tuomiokirkko on monien muistojen keskipisteenä todella monille muillekin ihmisille. Onhan Lapualla Suomen suurimmat urutkin ja ainoana maaseutumaisena paikkakuntana myös hiippakuntakeskus. Lapuan historia on todella kunniakas niin maamme kohtaloissa kuin myös herännäisyyden historiassa. Edelleen Herättäjä-Yhdistyksen päätoimipaikka sijaitsee kirkkosillan toisella puolen Lapuan jokea Kosolan talossa. Itse olin heränneen kansan palveluksessa yli kymmenen vuotta.

Varsinaisesti Tapaninpäivän kunniaksi kävimme katsomassa Tapania, jolle vuosi sitten tapahtui ikävä onnettomuus ja siitä lähtien hän on hanvaantuneena alaosastaan pystyen siis liikkumaan vain pyörätuolilla. Asunnon hän on saanut hänestä kaikin puolin hyvää huolta pitävästä palvelutalosta aivan Lapuan keskustassa niin, että nytkin lumentulosta huolimatta voimme kulkea lenkin joen molemmin puolin kirkon ja urheilukeskuksen kautta. Vaatii kyllä sopeutumista aiemmin niin liikkuneelta ja monessa mukana olleelta ottaa vastaan kohtalonsa. Mutta usko Taivaan Isään tässäkin auttaa.

Joulun rauhaiseloa

Jouluaattona vartiossa sankaripatsaalla   sotaveteraanien vuorolla.
Mieleen tuli etsimättä sota-ajan joulut, jossa vartijoilla oli totisemmat ajat, nyt paloi jokaisella sankarihaudalla partiolaisten sytyttämät kynttilät, jotka eivät kyllä korkeiden lumihankien takia näkyneet sankaripatsaan tasanteelle. Leevi Aarniokosken kanssa seisoimme oman vuoromme molemmin puolin sankaripatasasta. Me vapautimme reserviläiset edustajat ja meidän jälkeemme tuli kaksi sinibarettia eli rauhanturvaajaa.

Muuten jouluaatto sujui kaikessa rauhassa joululauluja kuunnellen. Kyllä vanhat jo yli sata vuottakin sitten syntyneet laulut ovat niitä parhaita ajasta aikaan eläviä. Ja onhan niiden tekijöinä suuria mestareitamme kuten Jean Sibelius ja Sakari Topelius. Enkeli taivaan on oikein uskonpuhdistajamme Martti Lutherin käsialaa. Ja maailman kaunein joululaulu Jouluyö, juhlayö Franz Gruberin ja Joseph Mohrin tekemä. Monet kansakoulunopettajat ovat saaneet nimensä lähtemättömästi säilymään joululaulujen tekijöinä kuten Immi Hellen, Helmi Auvinen, Otto Kotilainen, Alpo Noponen ja Martti Korpilahti. Sibeliuksen lisäksi joululaulujen säveltäjjinä monta muutakin tunnettua säveltäjäämme: Leevi Madetoja, Armas Maasalo, Karl Collan, P.J. Hannikainen, Martti Turunen, Uuno Klami.

Onhan tietysti uusiakin suosittuja joululauluja kuten Vexi Salmen sanoittama Sydämeeni joulun teen ja Jaakko Löytyn monet Ilouutisesta ja Seuraa tähteä alkaen.

Kyllä kelpaa kuunnella suomalaisen joululauluperinteen parhaita lauluja ja elää niiden myötä todeksi joululn ihme Jeesuslapsen syntyminen seimenlapsena meidän jokaisen ystäväksi ja pelastajaksi.

Joulunviettoon valmistuttiin Jämijärvelläkin

Veljeä ei jätetä

Kaikki 90 vuotta täyttäneet Kankaanpään veteraanit ovat saaneet kukkatervehdykset. Samoin olimme liikkellä Kankaanpään piirikunnan alueen kaikissa hoitolaitoksissa: Lohikon vanhainkodin neljä osastoa, PoSan vuodeosaston kaksi osastoa, Kanervakoti, Helinäkoti, Koivurinne. Kaikissakin näissä eri kodeissa löytyi sotiemme veteraaneja, poikkeuksena kylläkin Kanervakoti.

Tämä vanha jouluperinteemme muistuttaa todellakin veteraanien tunnuslausesta: Veljeä ei jätetä. Vanhainkoteiihin Lohikkoon ja Koivurinteeseen Kankaanpään Sotaveteraanit antavat lisäksi pienen lahjakortin.

Aaro Holma on tässä tehnyt valtaisan työn, itse pääsin mukaan rulettiin vasta lauantaina ja tänään sunnuntaina, kun eduskuntatyö sitoon aina viikoksi Helsinkiin. Viikolla Aaron kanssa liikkuivat Toivo Lautaoja ja Heino  Nieminen. 25 sotaveteraania on täyttänyt 90 vuotta, kun koko veteraanien lukumäärä on kahdeksisenkymmentä, kaikkikin jo ikäihmisiä.

Näin olemme saaneet olla levittämässä myös joulumieltä ja toivottamassa Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta joulutähden keralla.

Herkkää joulumielen viritystä

Eduskunnan raamatturyhmän järjestämänä aloitettiin eduskunnan viimeistä edellinen istuntopäivä valtiosalissa todella vaikuttavalla jouilulaulutilaisuudella, joka todella herkisti mielet hartaaseen joulun odotukseen (siitäkin huolimatta, että itse olin esittämässä puhemiehistön tervehdystä ottaen esiin kolme rakasta sellaista joululaulua, joita ei tällä kerralla laulettu.

Sauli Ahvenjärvi kantoi suuren järjestelyvastuun, hänen avustajansa lähetti oheisen kiitoksen:

Lähetetty: 20. joulukuuta 2012 16:38
Vastaanottaja: Joutsenlahti Anssi; Autto Heikki; Hirvisaari James; Lipponen Päivi; Mattila Iina; Paljakka-Sippola Eevamaija; Rissanen Minna; Salo Tuomas; 'Juha Vintturi'; auvo.naukkarinen@evl.fi
Kopio: Ahvenjärvi Sauli
Aihe: Lämmin kiitos!

Hyvä ystävä.

Tänään 20. joulukuuta pidetty eduskunnan väen yhteinen joululaulutilaisuus sai paljon positiivista palautetta. Yksittäiset esiintymiset olivat upeita ja niiden myötä kokonaisuus oikein onnistunut. Haluamme vielä kiittää lämpimästi teitä jokaista, kun olitte tekemässä yhdessä kanssamme juhlavan hetken arjen keskelle.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa toivottaen,

Eduskunnan Raamatturyhmä

Sauli Ahvenjärvi, puheenjohtaja

Anni Vasama, sihteeri

 

Kovaa istumista

Toinen päivä putkessa

Mistä on kysymys

Hallitus jarrutti yhdeksisen kuukautta 25 EU-maan välillä tehdyn sopimuksen antamista eduskuntakäsittelyyn, jonne se tuli marraskuun 13. päivänä ja on suuren salin käsittelyssä eduskunnan kiireisimmässä loppuruuhkassa talousarviokäsittelyn ja monien muiden lakiesitysten kanssa. Valtiovarainvaliokunnan lisäksi lausuntonsa antoivat perustuslaki- ja tarkastusvaliokunnat. Kysessä on kohti pankkiunionia ja liittovaltiota vievä sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta. Taidatkos sen selkeämmin sanoa!

Perussuomalaisten mielestä sopimus syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatioita ja siinä sidotaan eduskunnan budjettivaltaa niin suuresti, ettei lakia voida käsitellä ilman perustuslain säätämisjärjestystä eli se vaatii 2/3 enemmistön. Olemme myös vaatimassa laajaa julkista keskustelua ja sen jälkeen neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Nythän viedään pienin askelin taloudellista määräysvaltaamme ja näin perustuslakivaliokunta katsoo tätäkin uudistusta niin vähäiseksi, ettei tarvita määräenemmistöpäätöstä.

Täysistunnossa lakia nimitettiin osuvasti talouskuristussopimukseksi. Niinpä olemme sitä mieltä, että mitä enemmän kansallista päätöksentekovaltaa luovutetaan EU:lle, sitä turhemmaksi kansalaiset kokevat edes äänestää.  Kansalaistemme selvä enemmistö ei halua lisätä taloudellisia vastuitamme euroalueen kriisimaiden auttamiseksi emmekä liioin halua lisää liittovaltiota euron pelastamiseksi, ennemmin vaikka annettaisiin euroalueen hajota. Niinpä talous- ja rahaliitosta eroamisellä on enemmän kannatusta kuin liittovaltiolla.

Antakaamme siis kansalle mahdollisuuden äänestää liittovaltiokehityksestä, kun sitäei annettu edes euroon siirryttäessä.

Turhaa kuumenemista

Eduskunnan kaksi viimeistä viikkoa ennen joulua ovat aina kiireisiä ja täynnä suuria ja tärkeitä asioita. Tämä joulunalus ei olepoikkeus. Ehkä siten, ettei nyt kaiken lisäksi ole välikysymyskeskustelua. Niinpä moni perusteellistakin käsittelyä vaativa asia voi mennä läpi ilman median siitä kirjoittamista.

Viime iltayön tunteina esillä oli perussuomalaisten mielestä erittäin suuresti EU:n talous- ja rahaliittoa kohti vievästä hallituksen esityksestä talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä. Siksi ryhmä päätti esittää asiaa pöydälle seuraavan päivän eli perjantain istuntoon, jotta siitä voitaisiin puhua kaikessa rauhassa.

Puhemiesneuvostossakin asian otti esille Timo Soini. Päätettiin kuitenkin, että lain toinen käsittely on maanataina päiväsaikaan.  Samaan aikaan ryhmä  kuitenkin teki pöydällepanopäätöksensä. Me emme tietenkään voineet olla ryhmässä puhemmiesneuvostossa olomme tähden.

Nyt sitten edustaja Brax on ottannut allekirjoittaneen maalitaulukseen purkaessaan tunteitaan, kun ryhmänä käyttäydyimme eri tavalla kuin puhemiesneuvostossa oli puhuttu. Eduskuntatyös on kuitenkin yllätyksellistä, eikä kaikkea todellakaan voi etukäteen tietää eikä sopia. Eivätkä nämä pöydällepano- ja valiokuntaan palauttamisesitykset nyt maata kaataneet. Ryhmä vain sain näin tahtonsa esille, asia tuli julkisen keskustelun tietoisuuteen ja maanantain keskustelussa on esillä perussuomalaisten hylkäysehdotus ja keskustan lausumaehdotus.

Mitä tulee sitten 10 hengen eduskuntaryhmän edustajan Braxin ehdotukseen 2. varapuhemiehen vaihtamisesta, siitä päättää 39 hengen perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Hänen arvosteluunsa täysituntojen johtamisestani voin todeta, että ainoastaan kerran olen siitä saanut arvostelua keskustan välikysymyksen allekirjoittajalta ja kuitenkin siinä keskustelussa juuri keskustalaiset saivat kaksi kertaa enemmän puheenvuoroja kuin minkään muun puolueen edustajat, kuin myös toisen oppositiopuolueen perussuomalaisten edustajat.

Ulkomaansuhteistani voi viitata vain edellisviikonvaihteen matkaani Moskovaan Venäjän valtionduuman puhemiehen Sergei Naryshkinin johtamaan Nykyaikainen parlamentarismi ja demokratian tulevaisuus-seminaariin. Sain pitää ainoana länsimaisena parlamentaarikkona ja puhemiehenä alustuksen, jossa oli hienoa viitata maittemme väliseen pitkään yhteistyöhän, sillä juuri Venäjän aikana saimme ensimmäiset säätyvaltiopäivämme, joita ensi vuonna juhlimme 150-vuotismuiston johdosta ja mukaan on lupautunut juuri puhemies Naryshkin.

Näin työskentelymme korkeapaineenkin alla ei ole mitään syytä ylikuumenemiseen, voimme rauahassa keskustella asioista ja näkemyksistä. Ja on hyvä muistaa, että puhemiesneuvostossa on myös kolme muuta perussuomalaista Timo Soini, Jussi Niinistö ja Pirkko Mattila ja myös kolme toisen oppositiopuolueen keskustan edustajaa Leppä, Pekkarinen ja Rehula.

Yön pimeinä hetkinä vaiko päivänvalossa

Äänin 98 asian käsittelyn jatkamista seuraavassa istunnossa puolustaneet voittivat meidät 36 asian siirtämistä seuraavaksi päiväksi päivänvaloon, poissa 65 edustajaa. Näin EU:n talouspoliittista valtaa lisäävän kohden pankkiunionia vievän lakiesityksen käsittelyä jatkettiin 15 minuutin tauon jälkeen pidetyssä seuraavassa eli päivän toisessa istunnossa. Siinä sen käsittely kuitenkin keskeytettiin, kun perussuomalaiset ehdottivat lakiesityksen lähettämistä takaisin valtiovarainvaliokuntaan, joten saatiin kuin saatiinkin sen jatkokäsittely päivänvaloon, kun aina puhutaan, että tärkeät asiat päätetään yön pimeydessä, niin kuin tälläkin viikolla on tapahtunut EU:n valtiovarainministerien kokouksessa.

Lakiesityksiä roppakaupalla

Jouluksi pöytä puhtaaksi, se on henki eduskunnassa ja siksi tehdään töitä jopa yötä myöten ja urakkakaupalla. Eilinen täysistunto päättyi nuijaniskuuni aamuyöstä kello 0.53 yli kolmenkymmenen päiväjärjestysasian käsittelyn päätyttyä. Tänään keskiviikkona asioita listalta löytyi kahdeksantoista. Istunnon olin taas päättämässä kello 20.25. Asioiden joukkoon mahtuu monia merkittäviä lakeja. Ensi viikko sitten onkin kokonaan budjetin läpikäyntiä ja joulutauolle lähdemme perjantaina 21.12.

Venäjän ensimmäinen demokratia-seminaari

Sain tosiaan olla Moskovassa järjestetyssä ensimmäisessä "Nykyaikainen parlamentarismi ja demokratian tulevaisuus"-seminaarissa. Venäjän valtioduuman puhemies Sergei Naryshkin johti päivän tiivistä työskentelyä kertoen suunnitelmista vakinaistaa nyt liikkeelle lähtenyt seminaari osittain sen hyvien tuloksienkin johdosta, vaikka järjestäjillä varmaan oli jo alun perinkin suunnitelmia aiheen ajankohtaisuuden ja tärkeyden ansiosta jatkaa työskentelyä tulevinakin vuosina.

Varsinaisessa plenumissa puheenvuoron käyttäjiä oli lähes kaksikymmentä,Venäjältä ulkoministeri, liittoneuvoston puheenjohtaja ja  useita puoluejohtajia. Suomen osalta sain pitää katsauksen maamme demokratian kehitykseen ja oli sopivaa juuri Venäjällä kertoa Venäjän-vallan alla tapahtuneesta ensimmäisistä Porvoon säätyvaltiopäivistä ja myös yksikamarisen eduskunnan synnystä 1907.

Iltapäivällä hajaannuttiin neljäksi jaostoksi, joista olin mukana aiheeltaan parlamentit nykyaikaisissa demokraattisissa valtioissa: Erilaisia muotoja ja kehitystendensejä Venäjän tieteellisen akatemian jäsenen Anatloly Torkunovin ja saksalaisen yliopiston professorin Heinrich Bestin toimiessa puheenjohtajina. Täälläkin käytettiin lukuisisa puheenvuoroja lähimpää Virosta Tallinnan yliopiston tohtori Magnus Ilmjärv, joka on opiskellut historiaa vuosikausia myös Helsingin Yliopistossa.

Illallispöydässä saimme avustajani eduskunnan kansainvälisten asiain sihteerin Mika Laaaksosen kanssa puhemies Naryshkinin pöydässä yhdessä myös Venäjän duuman 1.varapuhemies Ivan Melnikovin, aserbaissanilaisten varapresidentti Bahar Muradovan ja suurlähettiläs Polad Byulbyulin sekä Valko-Venäjän puhemiehen Victor Guminskyn seurassa käyden mielenkiintoisia keskusteluja.

Tietysti saimme vierailla myös Suomen Moskovan suulähetystössä ja keskustella suurlähettiläs Hannu HImasen ja ministerineuvos Jaakko Lehtovirran kanssa. Rakennus on tehty alunperinkin Suomen suurlähetystöksi, mutta sota-ajan se oli Ruotisin hallinnassa ja taas sotien jälkeen saimme sen takaisin.

Vierailu oli todella korkeaa valtiomiestasoa. Meitä kuljetettiin ovelta ovelle omalla autolla. Lentokentillä mennen tullen pääsimme erityisreittejä ja erityiskohtelulla eteenpäin. Hotelli oli korkean luokan Kultaisen Sormuksen (Ring) hotelli ja sain asua oikein sviitissä. Ruokailut olivat myös ruhtinaallisia ja tuntui, että niitä oli vähä väliä.

 Aika aikaa kutakin ja kerran tälläkin tavalla.

Joulutervehdyssähellys kovimmillaan

Joulu pukkaa päälle taas entiseen tapaan kovalla vauhdilla.

Joulukorttiaika on siis käsillä, ennen Moskovan matkaan lähtöä kävin läpi osoiteluettelon, monta varmasti puuttuu, lähetettäviä eduskunnan varapuhemiehen joulutervehdyskortteja on tilattu 1300. Jaoin myös yli tuhat KankU:n lehteä perjantai-iltana ja eilen, olin myös Jämijärven sotainvalidien jouluruokailussa Tei-tuvalla, joten matkaan Moskovaan voipi lähteä, kun päällekaatuvimmat tehtävät on suoritettu.

Näin siis sunnuntaina aamupäivällä, nyt tiistaina kello 15 jälkeen ollaan taas koti-Suomessa. Eduskunnassakin on korkeapainetta, kun kaikki budjettiin liittyvä pitäisi saada valmiiksi perjantaina 21.12. joulun viettoon pääsemiseksi. Siksi tänäänkin vielä tuli neljä hallituksen lakiesitystä, joiden lähetekeskustelun jälkeen on parast´aikaa kolmen tunnin istuntokeskeytys ja istuntoa jatketaan kello 19, jolloin on vuoroni olla puikoissa puhemiehenä. Ja istuntoa jatketaan niin kauan kuin puhehaluja riittää, päiväjärjestyslistalla on 30 asiaa.

Niinpä on aikaa aina välissä kirjoitella nimiä joulukortteihin, 400 on jo saatu tehtyä, vielä siis olisi urakkaa 900 nimikirjoituksen osalta. Tulee joskus mieleen, että voisi sukunimi lyhyempikin olla, mutta kyllä mies nimensä kantaa ja toisaalta onhan nimi komea ollen lähellä jopa kuuluisaa Joutsenlampi-palettia. Ja kyllähän joutsenekin ovat komeita lintuja, kylläkin melkoisia reviirinsä haltijoita.

Kaikesta huolimatta tervetuloa joulu kultainen!

Suomen demokratia täyttää ensi vuonna 150 vuotta

 Puheenvuoroni Moskovan duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin kutsumana Moskovassa "Nykyaikainen parlamentarismi ja demokratian tulevaisuus"-seminaarissa

Arvoisa herra Puhemies, arvoisat parlamentaariko, hyvät naiset ja herrat!

 

Minulla on ilo ja kunnia palata hieman yli 25 vuoden jälkeen uudelleen Moskovaan edustamaan Suomen eduskuntaa. Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ja kiittää Venäjän federaation valtionduumaa sekä kaikkia asianomaisia tahoja tämän tärkeän foorumin järjestämisestä. Haluan eduskunnan puolesta välittää järjestäjille sekä tämän foorumin osanottajille eduskunnan sydämelliset terveiset ja toivottaa tälle foorumille menestystä ja antoisia keskusteluja.

 

Suomella ja Venäjällä on aktiiviset, tiiviit ja hyvät naapurussuhteet. Tiiviistä vierailuvaihdosta mainittakoon, että Presidentti Niinistö tapasi presidentti Putinin kesäkuussa 2012 Pietarissa ja pääministeri Medvedev vieraili Helsingissä lokakuussa 2012. Myös parlamenttienväliset suhteemme ovat aktiiviset ja rakentavat. Edustajamme ja virkamiehemme tekevät arvokasta yhteistyötä mm. Itämeren parlamentaarikkofoorumissa ja Arktisessa neuvostossa. Suomi myöntää ennätysmäärän viisumeita venäläisille ja Suomessa kävi vuonna 2011 n. 3,3 miljoonaa venäläistä matkailijaa – näiden määrien odotetaan kasvavan. Suomi pitää tärkeänä luoda vastavuoroisesti mahdollisimman joustavat edellytykset venäjän kansalaisten liikkumiselle, työnteolle ja oleskelulle.

 

Ymmärtääksemme paremmin tulevaisuutta meidän on hyvä luoda katse menneeseen. Vuosi 2013 tulee olemaan eduskunnalle merkittävä virstanpylväs, sillä ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta säännöllisen valtiopäivätoiminnan käynnistämisestä – eli siitä kun keisari Aleksanteri II avasi Suomen säätyvaltiopäivät vuonna 1863. Suomi tulee juhlistamaan tätä tapahtumaa yhdessä Venäjän kanssa ja haluamme toivottaa Venäjän federaation duuman puhemiehen sydämellisesti tervetulleeksi Suomeen. Toinen suomalaisen edustuksellisen demokratian historiallisista virstanpylväistä tapahtui sekin Suomen suuriruhtinaskunnan ollessa autonominen osa Venäjän keisarikuntaa – samaan aikaan kun eduskuntalaitosta uudistettiin, saivat suomalaiset naiset v. 1907 ensimmäisinä Euroopassa ääni- ja vaalioikeuden. Yksikamariseen eduskuntaan valittiin noissa ensimmäisissä vaaleissa tuolloin yhteensä 19 naiskansanedustajaa. Nykyisin Suomi on naispoliitikkojen edustatutumisessa yhdessä muiden pohjoismaiden tavoin maailman kärkimaita.

 

Muiden pohjoismaiden tavoin Suomi sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen indeksin kärkeen. Niin ikään Kansainvälinen korruptionvastainen järjestö Transparency International julkaisi vuosittaisen tutkimuksensa tulokset viisi päivää sitten – Suomi kuroi ensimmäiselle sijalle Tanskan ja Uuden-Seelannin rinnalle vähiten korruptoituneena maana.

 

Kasvaminen demokraattiseksi yhteiskunnaksi ei ole itsestäänselvyys vaan se on vaatinut meiltä suomalaisilta työtä yhteisten asioiden hyväksi. Demokratian taival ei aina ole ollut helppo, mutta juuri demokratia on osaltaan ollut se järjestelmä, jonka avulla Suomen kestävä kehitys on voitu turvata. Tässä mielessä on hyvä muistaa, että demokratian tulevaisuus riippuu nuorten ihmisten osallistumisesta ja aktiivisuudesta. Siksi Suomessa pidetään tärkeänä, että ihmiset harjaantuvat demokratian periaatteisiin jo nuorina ja yhteiskunta kannustaa nuoria omiin kokeiluihin demokratian kehittämisessä.

 

Arvoisa herra puhemies,

Arvoisat parlamentaarikot,

Hyvät naiset ja herrat,

 

Haluaisin vielä kerran esittää lämpimät kiitokseni kutsusta tähän seminaariin! 

KankU:n lehti uusin voimin

Kankaanpään Urheilijoiden lehteä on tehty säännöllisesti parikin kertaa vuodessa jo kahdenkymmenen vuoden ajan, ehkä kahtena viime vuonna vain kerran vuodessa. Tekemisestä on vastannut yleisurheilujaosto Vesa Korpimäen ollessa päävastuussa. Vesan muutettua kotiseudulleen Virroille on lehden päätoimittamisesta vastannut uusi yleisurheilujaoston puheenjohtaja Jorma Hietamäki.

Juhlajumalanpalveluksessa itsenäisyyspäivänä

Neljä presidenttiparia etupenkissä ekumeenisessa itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa on sellainen näky, ettei sellaista ainakaan miesmuistiin ole voinut tapahtua, muutenkin tuomiokirkkoon kokoontumisemme oli vaikuttava joskin esimerkiksi meitä kansanedustajia paikalla oli korkeintaan neljännes.



Tuomiokirkon poikakuoro lauloi upeasti ja kaikki kirkkomusiikki oli taattua suomalaiskansallista tuotetta kuten Jean Sibeliusta, Taneli Kuusistoa, Sulo Salosta, Olavi Pesosta ja uudempia kirkkomusiikin säveltäjiämme. Virret tuttuja sydämeen käyviä adventti- ja isänmaanvirsiä.



Arkkipiispa Kari Mäkinen oli löytänyt teksteiksi Saarnaajan kirjasta ja Matteuksen evankeliumista maamme johtotehtävissä toimiville puhuttelevia opetuksia. Edellisessä kerrotaan piiritetystä kaupungista, jonka olisi voinut pelastaa köyhä viisas mies, mutta häntä ei kuunneltu: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajien huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi. Evankeliumissa puolestaan kerrottaa Jeesuksen omasta esimerkistä: Joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Niin kuin Jeesus itsekään tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Siinä sitä oli puhdasta Jumalan sanan säilää ja itsetutkistelun aihetta itse kullekin kuulijalle tarvitsematta juuri mitään sananselitystä.



Meidän ei sittenkään tarvitse pitää tärkeimpänä taloudellista menestystä tai uskon kovaa varmuutta, vaan lähimmäisemme hiljaisen ihmisen kuulemista ja huomioonottamista. Siitä voisi lähteä koko yhteiskuntamme tervehtyminen, jota tarvitsemme kipeästi. Sen voi käsin kosketettavasti tajuta taas kerran Hakaniemen torilla, jonne kirkonmenon jälkeen menimme seuraamaan Hurstin itsenäisyyspäivän pitkiä soppajonoja. Viesti siellä oli yksinkertainen, emme tarvitse sanoja vaan tekoja.



Kirkossa muuten ekumeenisen sanamuodon mukaista Isä meidän rukousta lukiessamme tuli väkisinkin mieleen pyytäessämme anteeksi velkaamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme, että tarkoittaako tämä myös nyt edessä olevia Kreikan velkojen anteeksiantamisia. Oman kirkkomme käyttämässä sanamuodossa velkojen sijalla puhutaan synneistä, joka lienee sittenkin parempi versio!

Kyllä maksamme

Nauru pidentää ikää, Timo Soinille ja perussuomalaisille on naurettu, kun uhoamme EU-maiden tukipakettien turmiollisuudesta omalle maallemme, törkeimpänä esimerkkinä vanha sivistyksen kehto Kreikka. Mutta nyt näyttääkin tulevan itku pitkästä ilosta. Hallituspuolueet pelkäävät edessä olevia vaaleja, siksi ne eivät päästä mieleensäkään ennen aikaisten vaalien mahdollisuutta, vaan antavat vaalien tulla ajallaan, vuonna 2014 eurovaalit ja eduskuntavaalit seuraavan vuotena 2015.



Juuri niihin aikoihin Iltalehdessä haastateltujen talousasiantuntijoiden mukaan laukeavat Kreikan lainojen leikkaukset ja silloin on nauru kaukana. Iltasanomien toimittaja Juha Ristimäki kirjoittaakin perussuomalaisten voivan sanoa silloin: "Mitäs me sanoimme!" Paljon muuta mainontaa ei sitten enää tarvitakaan.



Toisella oppositiopuolueella keskustalla ei olekaan näin helppoa, koska he nimenomaan ovat olleet myöntämässä Kreikan ensimmäistä yli miljardin lainaa ilman takuita, josta demarit kyllä muistavat kertoa, he kun mukamas ovat nykyhallituksessa olleet saamassa näitä vakuuksia, jotka parhaimmillaankin kattavat vain 40%, jos sitten vakuuksilla kriisitilanteessa on mitään arvoa.



Iltasanomissa on haastateltu neljää talousasioihin perehtynyttä: OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskasta, Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälää, Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holmia, Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniaista. Kaikki he päätyvät lähes samaan tulokseen: Kreikka ei selviä veloistaan ja niiden maksuosuudet lankeavat Saksan vaalien jälkimainingeissa. Suomen maksuosuus Kreikan ensimmäisen lainapaketin lankeamista mainittuina vuosia 2014-2015 tulee olemaan 0,5 miljardin luokkaa eli noin 500 miljoonaa euroa. Mummon markoissa numeroin kirjoitettuna 3.000.000.000. Ei mikään vähäpätöinen rahamäärä näin ensi alkuun, mitä seuraavaksi sitten tulleekaan. Sillä summalla rakennettaisiin esimerkiksi jopa kaikki nyt rahanpuutteessa korjaamatta jäävät rakentamissuunnitelmissa olevat valtatiet.



Tää korutont on kertomaa, se vastaanota synnyinmaa ja sen kansalaiset, me jokainen veronmaksaja. Verokuormamme ei ole keveä eikä kevenemään päin.

Oopperassa

Itsenäisyyspäivänä veteraaaneillakin vientiä

Valtakuntamme 95-vuotiasta itsenäisyyttä saamme juhlia paljolti juuri sotiemmem veteraanien ja sotaan osallistuneiden naistemme arvokkaan itsensä alttiiksi antaneen panoksen ansiosta. Itsenäisyytemme on vaatinut raskaat uhrit. Itsenäisyytemme säilyttämisen sanakreita, vielä jäljellä olevia kunniakansalaisiamme ei ole liiemmälti hemmoteltu näiden sodan jälkeisten vuosikymmenten kuluessa. Siksi tänä päivänä yhä edelleen joudumme paikkailemaan näitä laiminlyöntejä, joita emme nykyiselläkään vauhdilla ehdi saada tarpeiden vaatimalle tasolle ennen viimeisenkin veteraanin joutumista viimeiseen iltahuutoon.

Eduskunnassa nykyisten ankeiden talousnäkymien ja laman jälleen iskettyä kyntensä maahamme ollaan kuitenkin tehty voitavamme. Niinpä tämän syksyn satoa on kaksi oikeansuuntaista joskin täysin riittämätöntä parannusta. Eduskunta on lisäämässä veteraanikuntoutusmäärärahoja ensi vuodeksi 6 miljoonalla eurolla. Se merkitsee, että jo aimmin eduskunnan osoittama tahto määrärahojen riittävyydestä jokaiselle veteraanille saadaan vasta nyt oikealle tasolleen.

Tänään itsenäisyyspäivän aattona pidimme oikein juhlaistunnon, jossa alensimme sotainvalidien laitoshoitoon oikeutettujen joukkoa aikaisemmasta 25 prosentin haitta-asteesta 20 prosenttiin. Siis oikeansuuntaista, mutta viimeistä jo nyt jokaisen sotainvalidin, joita on enää 5 000, pitäisi olla oikeutettu pääsemään näihin nimenomaan heitä varten perustettuihin Valtionkonttorin hyväksymiin sotainvalidien sairaskoteihin, joita on lukuisasti eri puolilla maatamme. Ja kaiken kukkuraksi näissä
kodeissa on täyttämättömiä paikkoja, koska lain edellyttämiä korkeamman invalidiasteen omaavia sotainvalideja ei enää ole riittävästi.

Meillä Kankaanpäässä kaikki veteraanit ja myös veteraanien lesket oli kutsuttu ruokailemaan omaan juhlaan Yhteislyseolle. Itsenäisyyspäivänä on jumalanpalveluksen jälkeen kunniakäynti sankarihaudoilla veteraanilippujen kantajineen ollessa lippurivistön kärjessä. Päivällä Yhteislyseolla on itsenäisyyspäivän yleissöjuhla, jossa siinäkin veteraanit ovat kunniavieraita. Illalla vielä on juhlavastaanotto Niinisalon tykistöprikaatin varuskuntakerholla, jossa myös kaikki veteraanit ovat kutsuvieraita.

Kun veteraanien keski-ikä rupeaa lähenemään jo 90 vuotta, on korkea aika saada heidän oikeutetut tarpeensa täytettyä eli kunniavelkamme on maksettava edes vielä jäljellä oleville sotiemme veteraaneille ja rintama- ja kotirintamanaisille.

Adventin pitäisi olla toivon aikaa

Ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalveluksessa mukana olleilta lapsikuorolaisilta kysyttiin suosikkilaulua ja kaikki erityisen laulun maininneet sanoivat Hoosianna Daavidin pojalle-hymnin. Ehkä senkin vuoksi, että he juuri olivat sen laulaneet, mutta kyllä se muutenkin on yksi hienoimmista ylistyslauluistamme. Ja samalla se kuitenkin suomennettuna on myös nöyrä rukous: Oi auta, oi pelasta!

Näin adventtiaika alkaa riemullisesti ja päättyy kukaties vieläkin mahtavammin Vapahtajamme, Jeesus-lapsen syntymän suureen juhlaan jouluun. Saamme neljän adventtisunnuntain viitoittamana kulkea kohden suuren täyttymyksen juhlaa. Saamme odottaa ja toivoa Herramme Jeesuksen tulemista, merkitseehän adventti-sana juuri tulemista.

Tähän voimme liittää virrentekijän sanoin oman mahdottomuutemme tuntemisen, kun tiedämme Herramme lupaavan hengellemme virvoituksen ja sydämelle rauhan, lohdutuksen: Mitenkä sokeana nähdä voisi, ja tiekö eksyneelle tuttu oisi? Mitenkä rampa pääsis liikkumaan? Mitenkä kuollut nousis haudastaan? Vaan minä, raukka, pelkään kuolemata, ei minuss´ ole ristin kantajata. Kipuja, vaivoja vain pakenen, en taivu koskaan alle murheitten.

Juuri tämän tähden saammekin pyydellä Jeesusta olemaan tienä eksyneelle, tulla virvoitajaksi väsyneelle, elämäksi kuolleelle ja totuudeksi valheen orjalle. Sillä meille ihmisille Herramme vastaanottaminen niin kuin moni paljon vähäpätöisempikin asia voi on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. 

Adventin ei näin ollen vain pitäisi olla uutta toivoa herättävää armonaikaa, vaan se on sitä Herramme tähden.

Huonoa kohti mennään

Talousuutiset niin meiltä kuin muualtakaan eivät paljoa ilahduta. Ja kaiken takaa paljastuu aina sama luuranko, jota häveliäästi pyritään peittelemään: Euroopan hulttiomaiden luotottaminen etunenässä Kreikka. Juuri iltauutisissa saksalainen asiantuntija Angie todisti Kreikan lainojen lankeavan maksettavaksi ja etupäässä juuri parhaiden maiden kuten Saksan, Suomen Luxenburgin kontolle.

Euroopan Keskuspankki on lainottanut 1300 miljardia pankeille, joiden on ne maksettava takaisin parin vuoden sisällä, mutta niillä ei ole maksukykyä, koska ovat laittaneet rahat Espanjan ja Italian valtionlainoihin. Niinpä Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu toteaa yksikantaan tästä EU:n jyrkänteen reunalla olemisesta, että ihmisillä on taipumusta olla ajattelematta ikäviä asioita kunnes ne ovat liian lähellä. Siksi esimerkiksi oma valtiovarainministerimmekin puhuu vain 10 miljoonan korkojen saamisen vähenemisestä Kreikan uusimmassa velkajärjestelyissä. Laskun suurutta ei tiedä kukaan, siksi Kreikka pitäisi päästää mahdollisimman nopeasti eroon eurosta ja devalvoimaan omaa valuuttaansa, kuten moni asiantuntija jo kauan on vaalitut Timo Soinin tavoin ja viimeksi tänään mainittu saksalainen Angie.

Euroalueen työttömyys on uudessa ennätyksessä 11,7 prosentissa. Esimerkiksi Espanjassa ja Kreikassa nuorisotyöttömyys on yli 50%. Suomessa vientiluvut ovat laskeneet edellisvuotisestakahdeksan prosenttia ja samanaikaisesti tuontiluvut peittoavat vientiluvut.

EU:n seitsemän vuoden budjetista ei ole päästy sopuun. Moni maa on vaatimassa tuntuvimpia leikkauksia kuin mitä puheenjohtaja Herman Van Rompuyn on ehdottanut. Asia siirrettiin alkuvuoteen.

Talousluvut ovat koko EU:n alueella synkkiä, valkaantumisaste kasvamassa. Suomessakin hallitusohjelmassa luvataan vähentää velkaantumista, mutta kuitenkaan siitä ei ole tietoakaan, lainamäärät näyttävät vaan sitkeästi olevan paremminkin kasvamaan päin. Maamme vuosittainen7-8 miljardin  lainamäärä ei todellakaan kestä Kreikan eikä muiden maiden lisälainoituksia.

Elä sitten näitten kanssa

Kyllä kaikenlaista joutuu kansanedustajana vastaanottamaan ja kaiken keskellä on elettevä.
Tänään esimerkiksi kansalainen - äänestäjäksenikin esittäytynyt - vaati ryhtymään toimenpiteisiin valtion virkamiesten palkankorotuksia vastaan ja eläkkeiden pienentämiseen. Perusteena se, että heille tulee automaattiset määrävuosikorotukset, joita yksityispuolella ei makseta. Hän ymmärsi myös niin, että valtion palkkalaiset elävät yksityissektorin kustannuksella ja siksi myös heidän eläkkeitään tulisi pienentää yksityisiin verrattuna. Yleisesti hyväksytty käytäntöhän kuitenkin on, että kaikkia palkanansaitsijoita kohdellaan tasavertaisesti, sama eläkeprosentti ja sama veroprosentti. Kokonaan toinen juttu olisi se, jos saataisiin aikaan eläkekatto, mutta sen vastustajia löytyy kaikilta muilta rintamalta paitsi perussuomalaisista.

Toinen äänestäjä soittaa aina näin viikonloppuisin keskellä yötä tai mieluummin aamuyöstä eikä välttämättä ole mitään asiaa, haluaapa vielä laulaakin. Sattumoisin eilisen jälkeen kännykkä oli jäänyt äänettömälle, niin ei tarvinnut herätä soittoihin, joita sitten olikin tullut neljä kappaletta.

Niin ettei sitä aina tarvitse tätä kansanedustajan työtäkään kadehtia. Vaikkei tämä mikään itkuvirsi ole, sillä itsepä olemme kansanedustajiksi halunneet eikä ketään ole tarvinnut pakottaa. En tiedä kuin SMP:n aikana Suomen Uutisten päätoimittajan Reijo Enävaaran, joka oli vaatimaton hiljainen mies ja v.1983 vaalivoittomme johdosta hänet ehdokkaaksi pakotettuna valittiin kansanedustajaksi. Hän sitten kyllä kuolikin kesken edustajakauden, vaikkei vielä mikään eläkeikäinen ollut.

23 puhetta kolmesta eurosta

23 kolme puhetta kolmen euron tähden, blogi metsästysasioista:
Sanotaan kolmen markan suutarin tekevän viiden markan vahingon. 23 puhujaa käytti kuitenkin eduskunnassa puheenvuoron kolmen euron korotuksesta käsiteltäessä riistanhoitomaksun korottamista. Tuli kyllä puheita kuunnellessa ja puheenvuoroja jakaessa, että täytyykö tällaisestakin asiasta säätää oikein eduskunnan käsittelyllä lain muutoksesta. Ei ihme, että byrokratiamme on valtava.

Itse asia ja puheet kyllä olivat täyttä asiaa. Valiokunta mietinnössään edellyttää entistä suurempaa osuutta ohjattavaksi lain tuotosta riistanhoitoyhdistysten toimintaan, joka on tehokasta vapaaehtoistyötä. Näin tehdään muuten valtion kontolle jääviä tehtäviä, avustetaan riistatutkimuksissa ja suoritetaan riistakanta-arvioiden maastolaskennat.  SRVA:n varassa on liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneiden eläinten etsintä ja lopettaminen. Ja juuri metsästyksellä pystytään vähentämään hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteessä ja samoin maa-ja metsätaloudelle muuten aiheutuvia tappiota.

Tämän kaiken ansiosta on välttämätöntä, että myös nuoria saadaan hakeutumaan metsästysharrastuksen piiriin, joita vanhemmat metsästäjät sitten opettavat. Siksi kustannukset, joita on monia muitakin kuin vain tämä riistanhoitomaksu, eivät saisi nousta liian korkeiksi, jotta nuorillakin oli varaa tähän harrastukseen.

On myös huomioitava, että kun valtion budjetissa osoitetaan suorat määrärahat vatakunnallisille luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöille, niin yhteisistä verovaroista ei kateta riistahallinnon menoja, vaikka myös riistamiehet suorittavat monipuolista luonnonsuojelutyötä, tähän epäkohtaan myös monissa puheenvuoroissa viitattiin.

Oli muuten esillä pelkästään miesnäkökulma, salissakin oli vain miehiä, kun Maria Tolppanen ainoana naisena tuli saliin odottamaan seuraavan asian puheenvuoroaan, olin kiusauksessa antaa hänelle puheenvuoron pyytämättä, jotta olisimme kuulleet myös naisnäkökulman.

Mutta eipä onneksi kaikista hallituksen esityksistä ja niistä valmistuneista mietinnöistä käytetä näin monia puheenvuoroja, muuten aika ei riittäisi, kun kuitenkin tänä vuonnakin hallitus on antanut jo yli 150 esitystä eduskunnalle.