Islamin surkeus

Syyrian sotiminen omien kansalaistensa kanssa herättää kauhistusta, mutta ei ihmetytä, shiiat ja sunnit eivät sovi yhteen!

Nationalismi

Arto Luukkasen kokoomateoksessa Ukrainan kriisi on mielestäni Maidanin aukion kansannousua käsiteltäessä oiva määritelmä nationalismille (suomeksi kansallismielisyys):

Nationalismi voidaan ymmärtää eräänlaisena modernin yhteiskunnan perusaineksena - sosiaalista, poliittista ja taloudellista elämää määrittelevänä kategoriana, jonka kautta luodaan tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopivia identiteettejä, merkityksiä ja arvoja. (s.208)

Vaikuttavaa veteraanijuhlaa

Sunnuntaina vaikuttavassa Satakunnan Rintamaveteraanien 50-vuotisjuhlassa oli todella arvokasta ohjelmaa, niin kuin Rintamaveteraaniliiton puheenjohtajakin totesi - vähän humoristisesti - puheensa aluksi: Tähän asti on juhlamme ohjelma ollut arvokasta. Mutta ei sen sijaan, kyllä Matti Louekosken juhlapuhekin oli ajatuksia herättävä ja mukaansatempaava. Hieno juhla kaikin tavoin, kuvassa Puolustusvoimien Laivaston soittokunta säestää Maamme laulua musiikkikomentajakapteeni Petri Junnan johtamana.

Kolmas olympiamitali Kristalle

Krista Pärmäkoskelle hienosti kolmas mitali 30 km ja peräti hopea kahden pronssimitalin lisäksi. Ja vaikka Iivo Niskanen otti kultamitalinsa, niin silti Suomen urheilujohdolle ei voi antaa puhtaita papereita. Ja kun nyt muutenkin Huippu-urheiluyksikön johtajanpaikka on auki, on paikalle saatava uutta voimaa, nykyinen on kevyen näyttönsä antanut!

Ei petytty - kerrankin

KULTA-IIVO
4. suomalainen 50 km hiihdon OLYMPIAVOITTAJA. Edelliskerrasta onkin kulunut peräti58 vuotta, kun Kalevi Hämäläinen voitti 1960 Squaw Valleyssa sitä ennen Haku-Veikko Oslossa 1952 ja eka voittaja on Veli Saarinen pitkä-aikainen hiihdon päävalmentaja ja ensimmäinen hiihdon olympiavoittajamme 1928 St. Moritzissa. Harvinaista herkkua, mutta sitä maukkaampaa!

Iivolta odotetaan paljon

Lauantain 50 km hiihdossa Iivon mukana ovat myös kovat kaverit Ristomatti Hakola ja Matti Heikkinen. Lykkyä pyttyyn. Samalla nähdään, saavatko Suomen miehet ainoatakaan mitalia Etelä-Korean talviolympialaisista. Pitäisikö jo saada olympiakomitean johtajan pää pölkylle!

Hirmuinen asia

Hirmuinen asia ei päivän kilpailut olympialaisissa vaan sotasyyllisyysasia sanoi J.K.Paasikivi! Miikka Kristian Satama Sotasyylliset edelleen armahtamatta. Kumma että tuo jäänyt tekemättä, vaikka moni muita eleitä historiaa kohti on tehty. Vastaan Miikkalle:
He eivät koskaan ole olleetkaan syyllisiä. Juuri lukemassani  JukkaTarkan Kirjassa Hirmuinen asia, sotasyyllisyys ja historian taito tulee se selvästi esille. Tarkka kirjoittaa: Sotasyyllisiksi tuomittujen korpivaellus päättyi lopullisesti puolustusvoimien 75-vuotisjuhlaparaatissa Hämeenlinnassa 1993, kymmenen vuotta viimeisen sotasyyllisyysvangin kuoleman jälkeen. Presidentti Mauno Koivisto sanoi paraatipuheessaan, että talvi- ja jatkosotaa edeltäneet poliittisen johdon valinnat tehtiin oikein, silloin kun valinnan varaa oli.

Neljäs pronssi

Neljännen pronssimitalin toivat naisjääkiekkoilijat. Sprinttiviesteissä ei hurraamista, naiset viidensiä, miehet vasta toiseksi viimeisiä eli yhdeksänsiä.
Toivoa on niin kauan kuin elämääkin, huomenna yhdistetyn joukkuekilpailu, lauantaina Iivo Niskanen viidelläkympillä ja sunnuntaina Krista Pärmäkoski naisten vastaavalla maratonmatkalla 30 km.

Kuudeskin sija on HYVÄ

6. sijastakin saadaan olla tyytyväisiä, seka-ampumahiihtovietissä ja yhdistetyn Eero Hirvonen. Molemmat olivat hienoja kilpailuja ja suomalaiset kamppailivat kiitosta ansaitsevasti. Ei sitä aina tarvitse mitalille asti yltää!

Kolme sadasosaa

Niin taas kävi, Mika Poutala 0,03 sekunnin päässä pronssimitalista. Näin on käynyt ennenkin! 500 m pikaluistelu on vähästä kiinni, nyt ei onni kääntynyt Poutalan puolelle!

Mitaleita ei niin kovin helposti tule

Miesten viestissä sama sija kuin naisilla: neljäs. Ristomatin poisjäänti harmittavaa, pääseekö parisprittiinkään. Maanantaina voidaan taas yltää mitalikantaan. Pikakiitäjät 500 m luistelussa ovat osoittaneet kovaa kuntoa ja naisten jääkiekkojoukkue on mitalikamppailussa.

Naiset viestissä neljänsiä

No niin se mitali jäi saamatta, naiset viestissä neljänsiä, Mäkäräiseltä kaksi hutia! Kaisa Olisi kyllä ansiokkaan uransa kruunuksi ansainnut myös olympiamitalin. Toivottavasti tänä talvena tulee voitto ampumahiihtocupissa, jota hän johtaa ja jonka hän aikaisemminkin on voittanut.
Sunnuntain miesten viestissä ei ehkä tule niinkään hyvää sijoitusta kuin naisilla. Neljäs lenkki taitaa olla liian heikko, kuten naisillakin se neljäs jäi liiaksi hiihdettyään aluksi riskirajoilla, mutta yrittäähän pitää.

Mitaliton päivä vuorossa

Vuorossa oli se mitaliton päivä. Matti Heikkinen loppua kohden kiihdyttäen 10 antaa lupauksia viestiin, kunhan saa koneen käyntiin heti alusta lähtien. Kuka on sitten se neljäs mies Ristomatti Hakolan ja Iivo Niskasen lisäksi.
Lauantaina taas on mitalitoiveita: Kaisa Mäkäräisen vuoro lopultakin onnistua, kunhan ei tuuli tekisi tepposiaan. Naisten vistihiihtojoukkue on kokenut, muidenkin kuin Krista Pärmäkosken vain pitäisi onnistua, niin pronssiin olisi mahdollisuus, se olisi jo Kristan kolmas mitali!

Kristalle toinen mitali

Hienoa, kolmas pronssimitali, joista kaksi on nyt  Krista Pärmäkosken hankkimia.On se ihmeellistä, että Olympialaisten Suomen tähän asti paras mieshiihtäjä Ristomatti Hakola on meiltä Kankaanpäästä ja Krista on naapurikaupungistamme Ikaalisista.

Kaisa Mäkäräisen ampumahiihto jäi sijalle 13 kolmen pummin vuoksi, oli paras kolmen sakon saaneista. Vielä on kuitenkin toivoa, kun vaan ammunta osuu kohdilleen.

Lähellä - mutta niin kaukana

Yhdistetyn eka kisassa tuli hyvät sijoitukset, mutta mitali jäi odottamaan suurmäen kilpaa. Eero Hirvonen 6. ja Ilkka Herola 8. Sekä Herola että Hannu Manninen nostivat hiihdolla sijoituksiaan. Naisten ampumahiihto siirtyi tuuliongelmien vuoksi huomiseksi ja toivotaan Kaisa Mäkäräisen ammunnan onnistumista, jonka jälkeen mahdollisuudet on vaikka mihin.

Ei mitalia

Vuorossa oli mitaliton päivä, huomenna sitten mitalipäivä. Ristomatti finaalissa Krista ei! Mitalit karkasivat. Näyttää siltä, että vuoronperään tule mitalipäivä ja mitaliton. Huomenna on Kaisa Mäkäräisen onnistumisen vuoro eivätkä yhdistetyn miehetkään ole kaukana kärjestä!

Toivo täyttyi

Se tuli sittenkin, mitali ensimmäisen laskun pahannäköisen kaatumisenkin jälkeen ja kaiken lisäksi vaikeissa olosuhteissa, Enni on siis mitalinsa ansainnut ja toisissa olympialaisissa peräkkäin.

Kaisa Mäkäräinen oli takaa-ajossa 22. ja ampui kaksi ensimmäisen ja viimeisin hyvin , keskimmäiset penkin alle, toiveita on vielä menestyksestä, mitalistakin.

Julia Kykkänen 23. ja ampumahiihtäjä Tero Seppälän yllättävästikin 25.

Huomenna on taas toivoa

Välipäivä mitaleista, huomenna kolmellakin naisella on mahdollisuudet vaikka mihin!
Enni Rukajärvi, Julia Kykkänen ja miksei Kaisa Mäkäräinenkin tee aika nousun kohti kärkeä takaa-ajossa. Tänään toisena kisapäivänä oli myös toiveita herättäviä suorituksia. Iivo Niskanen näytti perinteisellä olevansa ykkösluokan mies ja pystyvänsä vaikka mihin. Eikä vaan hiihtotavan osuudella Matti Heikkinenkään jäänyt kärjellä paljon mitään.

OLympialaiset alkaneet

Etelä-Korean talviolympialaisten ensimmäinen päivä vapautti Suomen joukkueen, kun Ikaalisten Krista Pärmäkoski avasi mitalitilin pronssimitalillaan yhdistelmähiihdossa. Mäkäräisellä kävi taas huonosti, kun makuuammunnassa tuli tuulenpuuska ja kaksi huhtia.
Toivottavasti jatkossakin Suomen mitalitili karttuu olympialaisissa ja Kaisa Mäkäräinenkin saan hienon uransa kruunaavan ansaitsemansa olympiamitalin!

Voitto Viron kirjoja

Arja Ilander kysyy kommentissaan mielipidettäni Voitto Virosta. Vastaan miellelläni. On näet niin hienosti, että molemmat olemme molemmat syntyneet Kankaanpäässä, Voitto Viro v.1914, minä v.1943 eli ei ikäero kolmekymmentäkään vuotta. Lisäksi on vielä niin, että olen ensimmäinen Kankaanpäässä syntynyt rovasti, Voitto Viro suurista ansioistaan huolimatta kieltäytyi aina vastaanottamasta rovastin nimitystä.

Hyllystä löytyy toistakymmentä Voitto Viron kirjaa, ei silti suinkaan kaikkia hänen kirjoittamiaan kirjoja, sillä hän oli hyvin tuottoisa kirjailijanakin, vaikka oli Lauttasaaren kirkkoherra. Joskus kutsuttuna hän kävi Kankaanpäässäkin esim. kirjaston juhlassa v.1961, jolloin saatiin nimikirjoituksiakin jo silloin ilmestyneihin kirjoihin: Kirjeitä ilosta, surusta ja ihmisestä; Kirjeitä niille, jotka ehkä elävät; Aina elämään asti; Huomispäivä on teidän.

Lisäksi hyllystä löytyy kymmenen muuta Viron kirjaa: Kirjeitä ilosta, surusta ja ihmisestä(toinen kappale); Pyhän maan matkaopas; Hartaita hetkiä Pyhällä maalla; Sileän sormuksen tarina; Matkalla ajassa ja ikuisuudessa; Paimen, pässit ja valoa; Anna minulle kirja; Muistelmia elävistä sieluista; Hampaissa , valitut haukkumakirjeet; Itsestään paha pappi saarnaa. Kaikki muuten Suomen suurimman kustannusliikkeen WSOY:n julkaisemia

Alkamallemme uudelle vuodelle

Vuoden eka Perussuomalainen-lehdessä oli oheinen hartauskirjoitukseni, toka numero on jo tulossa ylihuomenna, jossa sitten on jo seuraava kirjoistus:

Vuoden vaihtuessa ollaan aina tuntemattoman tulevaisuuden edessä. On kuitenkin hyvä tunnustaa vuoden päättyessä kiitollisina: Tähän asti on Herra meitä auttanut! Ja uutena vuotena saa jatkaa, niin kuin vanhoissa almanakoissakin luki vuoden ensimmäisenä päivänä: Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys! Hänen nimessään kestämme niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Kirjoitetaanhan Roomalaiskirjeessäkin: Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Saamme turvallisesti rukoilla niin kuin löysin Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan nettisivulta: Jumala, katselen uutta aikaa edessäni. En tiedä, mitä on tulossa. Anna minulle luottamusta ja toivoa, jotka kannattelevat kaikenlaisten vaiheiden ja aikojen yli. Suo että osaisin irrottautua vanhasta. Anna avoin mieli ottaa vastaan tuleva. Kiitos, että sinä olet sama eilen, tänään ja huomenna. Sinun varassasi olen tähän asti tullut. Sinun varassasi lähden tästä eteenpäin. Amen!

Kun uuden vuoden virressä pyydämme: Anna uuden vuoden armo, särkyneeksi sydän lyö, niin tähän parannuksentekoon ainoa aseemme on rukous, sillä tämä lyönti kuuluu vain Herralle , ei meille.

Runoilijarovasti Jaakko Haavio opettaa meitä rukoilemaan vuoden ensimmäisenä päivän kohdalla rukouskirjassaan Taivaan avain:

Nyt uuden vuoden alettua, me kiitämme sinua, Isä, kuluneista päivistä, jotka elettäviksemme annoit. Kiitämme elämän osasta, jonka valitsit meille, että me siinä sinua palvelisimme. Kiitämme sinua siitä, että kätesi meitä taluttaa, niin että saamme turvallisesti kulkea. Kiitämme niistä ihmisistä, jotka olet meille antanut heidän kanssa yhdessä elääksemme. Heidän läheisyytensä on sinun siunaustasi meille. Anna meidänkin olla sinun siunauksesi välittäjiä. Älä hylkää meitä syntiemme tähden. Anna meille uuden vuoden mukana uusi sydän ja uusi armo.

 Ja vaikka olemme heikkoja rukoilijoita, emmekä aina tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, niin Henki itse rukoilee meidän puolestamme.  Myös itse Jeesus on suuri esirukoilijamme. Näin saamme turvallisesti hengen köyhyydessä jatkaa matkaamme päivästä päivään!

Runebergin päivänä

Sun kätes, Herra, voimakkaan; Mä silmät luon ylös taivaaseen; Käy köyhään sydämeeni.

Vielä neljäskin Runebergin virsi on tuttuakin tutumpi: On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Ja kaikista runoista tunnetuin tietysti Oi maamme Suomi synnyinmaa

Kuka muuten on syönyt tänään Runebergin torttua, minä ainakin!

Mihin enää tarvitaan EU:ta

Tekee  mieli lainata vielä toinenkin kohta pari päivää sitten tekemäni lainauksen lisäksi juuri lukemastani Jaakko Iloniemen aina ajankohtaisesta kirjasta Maantieteelle emme mahda mitään, jossa hän koskettelee laaja-alaisesti maamme poliittista tilannetta niin itään kuin länteen EU:ta ja Natoa myöten.

"EU on tavallaan oman poliittisen menestyksensä uhri - sitä ei enää koeta tarpeelliseksi läntisen Euroopan maiden rauhan liittona, ei liittokuntana idästä tulevaa vaaraa kohtaan eikä edes sisäpoliittisesti kommunismia torjuvana yhteisönä." (sivu 168, josta löytyy myös perustelut)

Näin voisi ajatella koko yhdistyneen Euroopan idean perusteiden murentuneen!

Järki kasvaa ajan myötä ja  lisäksi: enää ei ole Neuvostoliitto-pelotetta, tosin Venäjä, myös eri maiden sisäinen kommunismipelko on haihtunut eikä kukaan enää usko, että Euroopan sisällä ruvettaisiin keskenämme sotimaan. Eli voisi sanoa, Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä.

Poikavauva presidenttiparille

Enpä tiennyt onnitella poikavauvastakin kirjoittaessani tänään onnittelut presidentin onnittelukirjaan presidentinlinnassa.
Mutta nyt illalla kello 20 syntyneen poikalapsen johdosta voi onnitella niin presidentti Sauli Niinistöä kuin rouva Jenni Haukiotakin. Ensimmäinen istuva presidenttipari, jolle Suomessa on tullut iloinen perhelisäys. Ja vieläpä heti presidentin virkaanastujaisten seuraavana päivänä, kun vielä Jenni-rouva oli mukana juhlallisuuksissa!

Presidentin virkaanastujaiset

Eduskunnassa suoritettuja Tasavallan Presidentin juhlallisia virkaanasettajaisia katsellessa tuli väkisinkin mieleen edellinen kerta kuusi vuotta sitten vastaava virkaanastujaistilaisuus. Presidentin saattaa mennen tullen istuntosaliin varapuhemiehet, jotka ottavat hänet vastaan myös eduskunnan puhemiehenaukion ulko-ovella ja saattavat tilaisuuden päätyttyä myös ala-aulan ulko-ovelle, josta presidentti Ylipäällikkönä laskeutuu tarkastamaan kunniakomppanian. Edelliskerralla siis kuusi vuotta sitten sain olla toisena varapuhemiehenä näissä mieleenpainuvissa juhlallisissa tehtävissä.

Niin Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kuin puhemies Maria Lohela pitivät hienot koskettavat puheet. Marialla oli muuten viimeinen virkatehtävä, kun eduskunnan aloittaessa tiistaina helmikuun 6. päivänä valitaan puhemieheksi kokoomuksen edustajana ilmeisesti Paula Risikko.