Äideistä parhain sä oot

Tänään - äitienpäivänä - siniristiliput todella hulmusivat raikkaassa tuulessa, päinvastoin kuin eilen Eurooppa-päivänä. Eikä suotta, tulihan tänään tasan 90-vuotta täyteen ensimmäisestä maassamme vietetystä äitienpäivästä, joka aina on toukokuun 2. sunnuntaina. Äitienpäivät ovat vaan kovasti muuttaneet muotoaan, enää ei juurikaan ole äitienpäiväjuhlia, sen sijaan paikallislehdet ovat täynnä ilmoituksia toinen toistaan houkuttelevimmistä äitienpäivälounaista. Me kylläkin Jämijärvellä messun jälkeen kirkkokahvit nautittuamme vietimme oikein juhlahetken, runua, virsiä, pienen Marika-tytön herkkää laulua ja puheita.

Itse muistelin 83-vuotiaana v.1954 kuollutta äidinäidinäitiä, josta minulla silloin 10-vuotiaana on jäänyt muistikuva vanhasta, pienestä ja ryppyisestä isomummusta, äidinäiti sen sijaan oli kuollut jo ennen syntymääni. Tänään äitienpäivänä on myös isomummun Ainan nimipäivä. Muistokirjoituksessa hänestä sanotaan: "Hänellä oli kaikkiaan 13 lasta, joiden hoitamisessa ja kasvattamisessa nimenomaan äiti teki raskaan ja pitkän päivätyön. Tätä työtä voidaan pitää vielä suuriarvoisempana sen vuoksi, että emäntä huolehti melkeinpä yksinään kaikista talossa esiintyvistä talous-, karja- sekä muista niihin liittyvistä tehtävistä miehensä Amerikassaoloaikana. Uutterana, väsymättömänä ja työteliäänä vanhan kansan henkilönä hän kuitenkin vuosikymmenien aikana suoriutui pitkästä päivätyöstään kiitettävällä tavalla."
Nämä samat sanat sopivat etenkin moniin muihin entisajan suurperheiden äiteihin. Eikä ihme, että isomummu oli käynyt pieneksi ja harmaaksi raskaan elämäntyön painamana.

Äidin osa on itsensä alttiiksi uhraava, mutta samalla rikas. Lauri Viidan sanoin: "Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa." Meillä on Bromsin maalamana seinällä kuva Uuno Kailaasta, joka puolestaan kuvaa runossaan Sanoja: "Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana. Se maistuu paljon suukkoselle." Tätä runoa olen lukenut lapsesta asti, sillä se löytyy syntymävuotenani painetusta Kailaan Runoja-teoksesta, joka on aina ollut kotimme kirjastossa.

Koskaan emme osaa olla tarpeeksi kiitollisia omalle äidillemme kaikesta moninaisesta huolenpidosta, sanalla sanoen rakkaudesta, jota olemme saanet häneltä osaksemme. Väinö Malmivaaran virsi 467 kuvaa hyvin tuntojamme, kun siinä rukoilemme "Oi Jeesus siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet. Hyväksi kaiken, Jeesus teet. Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus, laupias, äidille ilo autuas."

Tuntojamme oman äidin rakkaudesta meihin kuvaa varmasti hyvin myös kirkkaalla pikkupojan äänellään Jari Huhtasalon laulama "Äideistä parhain sä oot". Jari on hyvä ystäväni, olen saanut opettaa häntä Niinisalossa ja nyt hän toimiin kirkossamme diakonina ja hän on tehnyt muutamia cd-levyjä, ääni ei tosin enää ole se lapsuuden valloittava tenori. Hänen veljensä Riku ilahduttaa meitä johtamalla sotilassoittokuntaa Niinisalossa.