Ei kiitosta

Tänään sotkussa sain moitteita, kun puolustamme kyläkouluja eli emme hyväksy ehdotusta Hapuan koulun lopettamisesta. Arvostelija vetosi siihen, että lopetettiinhan Veneskosken ja Narvin koulutkin. Vastasin meidän linjan aina olleen kyläkouluja puolustava, eikä meidän edustajiamme ollut edellisessä valtuustossa kouluja lopettamassa.

Mutta näin on aina. Koskaan kaikki eivät ole tyytyväisiä. Kyseinenkin henkilö oli alkuaan Veneskoskelainen ja oli tietysti suivaantunut oman koulun lopettamisesta.

Kuitenkin taas kerran pitkän tauon jälkeen luottamusmiehenä toimiessa huomaa eri tehtävien vievän aikaa ja vaativan asioiden selvittelyä jo etukäteen. Näin katsoisinkin kaikkienkin luottamustehtävissä olevien moitteiden sijasta ansaitsevan kiitoksen aikansa uhraamisesta yhteisen hyvän edestä.

Puhutaan, että saattehan te palkkion vaivoistanne. Juuri säästötalkoissa mukana olevina ollaan päättämässä kahdesta kokouspalkkiosta luopumisesta. Meille Perussuomalaisten valtuutetuille se ei tosin merkitse mitään, koska olemme Olavia lukuunottamatta päättäneet luovuttaa puolueosastolle 50% ja kun verot vievät 45%, niin täydellä syyllä voimme sanoa olevamme palkkiotta eli emme ole leipäpappeja vaan toimimme vakaumuksesta. Olavihan puolestaan luovuttaa kaiken eli verojen jälkeen jäävän 55% sotaveteraanityölle.

Näin haluamme koko sydämestämme palvella kuntalaisiamme emmekä odotakaan mitään kiitosta. Tiedämme hyvin ja taidamme sitä itsekin olla, että suomalaiset ovat purnarikansaa ja ainahan arvostelun sijaa löytyy. Kissa kiitoksella elää!