Rippikoululeirit

Suomi taitaa olla poikkeus rippileirien suosiossa. Jatkuvasti valtaosa n. 90% nuoristamme käy rippikoulun ja pääasiassa juuri leirillä. Seurakunnissamme on hyviä leirikeskuksia ja rippileirien pitäjät nuorisotyöntekijämme ja isoiset ovat ammattiväkeä. Valtaosalle leiririppikoululaisista jää hyvät muistot leiristään. Tässä on seurakuntiemme nuorisotyön vahvuus, jota kaikin tavoin tulee vaalia.

Noormarkussa alkoi eilen kesän kolmas ja samalla viimeinen rippileiri seurakunnan omistamassa ihanteellisessa leirikeskuksesssa Onnenkalliolla rauhallisen järven rannalla noin 10 km keskustasta. Itsekin olen muutaman alkupäivän mukana aina Seinäjoen Herättäjä-juhlille lähtöön asti. Paavo Ruotsalaisen Aholansaaressa Nilsiässä lähellä Tahkovuoren suurta laskettelukeskusta olen ollut pitämässä monia vastaavia leirejä. Aina päällimmäiseksi on jääneet hyvät muistot. Näin uskon tälläkin kerralla käyvän.

Leirin aluksi saivat leiriläiset kertoa odotuksiaan tulevasta leiristä. Riparilaiset jakautuivat kahteen selkeään joukkoon. Kaikki tytöt isoisia myöten kertoivat olevansa mitä motivoiduimpia ja odottavansa kaikkea mukavaa. Pojat sen sijaan samoin kaikki asennoituivat empien eivätkä osanneet oodottaa tulevilta päiviltä mitään ihmeellisempää, isoiset pojatkin olivat vähän samaa mieltä. Roolijako oli näin selvä, mutta käytännössä ei varmasti suuria eroja kuitenkaan ole.

Hyvin ensimmäinen päivä lähti liikkeelle. Puhuimme Jumalan äänestä sisällämme eli omastatunnosta ja aloitimme kymmen käskyn alkuosan eli rakkautta Jumalaan koskettelevan kolme käskyn tarkastelulla. Tänään on jäljellä seitsemän muuta käskyä, jotka koskevat rakkautta lähimmäiseen: älä tapa, kunnioita isääsi ja äitiäsi, älä varasta jne.

Säät ovat myös tärkeä tekijä ja meitä näyttävät hellivän kesän kauneimmat ja lämpimimmät päivät. Niinpä päiviin mahtuu runsaasti ulkoilua ja myös uimista ja sanomista. Kaikilla ei välttämättä kotioloissa olisikaan tälläisiä kesänviettomahdollisuuksia. Siksikin leirit ovat niin suosittuja ja vielä seuraavana vuonna on tungosta isoisiksi.

Rippikoulun tarkoitushan on kertoa lapsena Jeesuksen yhteyteen kasteessa liitetyille, miten kristillinen usko antaa elämällemme lujan perustan rakastamalla Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ja hienoa nykyisin on, että konfirmaatiossa kummit saavat olla siunaamassa näitä sylivauvasta asti kummeina huolta pitämiään lapsia aivan samoin kuin kastehetkelläkin eli kätten päällepanemisella yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa.