Viisi jumalanpalvelusta

Kaksoispyhillä on oma merkityksensä. Monille se antaa pidennetyn vapaan. Kirkollisestikin tälläinen pyhä erottuu päinvastoin kuin esimerkiksi nykyinen yksipäiväinen helluntai, vaikka se muuten on paljon merkittävämpi kuin nyt käsillä oleva juhannus.

Kirkkolain mukaan jokaisena pyhäpäivänä on pidettävä jumalanpalvelus. Kaksoispyhinä yleensä jälkimmäinen on melkoista pakkopullaa kirkossakävijöille ja siksi silloin on hyvin vähän väkeä. Tulee mieleen: miksi kumpanakin pyhänä on järjestettävä jumalanpalvelus, eihän Jumalan luomisjärjestyksenkään mukaan viikossa ole kuin yksi pyhäpäivä sunnuntai. Ja toiseksi, kun puhutaan laiskasta kirkossakäynnistä, lasketaan kaikkien pyhien kävijämäärien keskiarvo, mielestäni kävijämäärän jakajana pitäisi olla vain vuoden viikkojen lukumäärä eli 52, nyt kävijät jaetaankin kaikkien pyhien lukumäärällä, joka on pitkälti yli 60. Tietysti näin saadaan paljon pienempi luku ja taas voidaan päivitellä kirkossakävijöiden vähäisyyttä.

Itselleni vielä näin varttuneemmalla iällä tuli juhannuspyhinä toimitettujen jumalanpalvelusten määrässä varmasti koskaan ylittämätön luku, kokonaista viisi. Kolme niistä oli vt.kappalaisen virkapaikassani Noormarkussa ja kaksi Isojoen vt.kirkkoherran Jari Koskelan sijaisena.

Väkimäärät eivät todellakaan päätä huimanneet. Noormarkussa juhannuspäivän aamuna oli kylläkin niin kurja sää, että vähäisen kirkkovieraiden määrän ymmärtää. Tänään sunnuntaina oli jo kesäinen auringonpaiste ja kun päätökseksi tarjottiin kahvit kirkkopihassa, niin väkeäkin oli jo huomattavasti enemmän. Eniten kuitenkin Noormarkussa taisi kirkonkävijöitä olla juhannusiltana pienessä idyllysessä Lassilan kirkon jumalanpalveluksessa, jossa vallitsee todella syvä maaseudun harmonia ja oikea Suomen suven tuntu. Tälläistä miljöötä ei kovin usein tavoita, suosittelen käymistä tässä pienten kylien keskellä olevassa kirkossa. Nykyään Lassilan alueella on vain n. 200 henkeä, aiemmin väkeä on ollut tuhatkin. Tänä kesänä loppui koulukin. Nyt Noormarkusta Lavian suuntaan menevän tien varreltä on lopetettu kaikki koulut: Kairila, Lassila, Rudanmaa, Harjakangas. Maaseutu autioituu ja autioitutetaan.

Isojoella on hyvin samanlainen kirkko kuin Kankaanpäässä, Engelin piirtämä ja yhtä isokin. Ja kuuluvuudessakin sama ongelma, eli keskikupolin alla ei tahdo kuulla. Kun äänentoistokaan ei ole nykyaikaisella tasolla, ei ihme, että kevään piispantarkastuksessakin piispa Simo Peura on vaatinut uudistusta. Isojoen kirkko on sikälikin tuttu, että kirkon vieressä olevan sankaripatsaan tekijä on enomies Kauko Räike ja hän on lahjoittanut kirkon sisälle tekemänsä pronssiin valetun krusifiksin, jonka kaksoiskappaleen saimme yrittäjien lahjoittamana myös Jämijärven kirkkoon. Isojoen suntio on jämijärveläislähtöinen Moision tytär Sorrinperältä, jonkka isän siunasin Jämijärvellä. Kanttorinakin on nainen, molemmat erittäin ystävällisiä. Kanttorilla on tapana laulaa päivän psalmi, jollaista en useinkaan ole kuullut, mutta sopii erittäin hyvin. Eikä Isojoelle Kankaanpäästä ole kuin 50 km, sama matka kuin täältä Poriin, Isojoelta taitaa Poriin tulla 80 km. Niin että lähellä kaikki olemme.