Viisaudesta

Sanotaan, että vanhuus ja viisaus tulevat yhdessä, mutta vanhetessa en ole sitä havainnut, että olisi tullut viisaammaksi. Siksi on hyvä oppia, mitä viisaus on. Siitä on sanottu paljon osuvaa!

Viisain on se, joka ei usko sitä olevansa (Nicolas Boileau).

Viisaan tie on nöyryyden tie (Maria Jotuni).

Tarhapöllö oksallansa / oli niin viisas, viisas, / koska hän ei puhunut mitään: / Suomessa sekin jo piisas! (Eino Leino).

Viisautta on vain totuudessa (Goethe).

Viisaus on sielulle samaa kuin terveys ruumille (La Rochefoucauld).

Sokrates oli kuulu viisaudestaan, koska hän seitsemänkymmenen iässä tajusi, ettei vieläkään tiennyt mitään (Robert Lynd).

Raatatussa puhutaan paljon viisaudesta:
Viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden.
Missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.
Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia.

Näin viisaalle kylliksi, latinaksi sat sapienti eli jo vähästä viisas ymmärtää. Samaa tarkoittaa viisaan lepoon siirtyminen eli jättää päivän huolet ja riidat nuoremmille. Viisas antaa periksi. Kaukaa viisas pitää varansa. Ja kaikki etsimme viisasten kiveä, jolla visaiset ongelmat ratkeavat. Viisautta ei siis koskaa ole liikaa, päinvastoin tuntuu siltä, että siltä, että siitä on maailmassamme huutava pula