PerusSuomalaiset kiinnostaa

Jatkuvasti eri tahoilla näkyy, että PerusSuomalaisten puolue herättää mielenkiintoa. Niinpä esim. Satakunnan Kansan pääkirjoittaja pelkää Timo Soinin katoavan Brysseliin ja jättävän kentän avoimeksi uudelle vassarien Paavo Arhinmäelle. Se on kyllä aihetonta, ei Timo mihinkään ole hukkunut, vaikka käykin kolme päivää viikosta Pyrsselissä, niin kuin hän itse sanoo-

Uusimmassa Kanava-lehdessä on kaksikin kirjoitusta. Toisessa pohditaan aivan asialinjalla puolueen populistisuutta tutkija Markus Mattlarin kynällä. Marketta Mattila puolestaan on ollut teatterissa samaan aikaan Timo Soinin ja Pekka Vennamon kanssa ja kirjoittaa otsakkeella Soini, Minä ja Pekka eli parodioiden vanhaa Sirkka, Minä ja Pekka eli SMP. Tämä mainittu kolmikko oli katsomassa Helsingin kaupinginteatterin Valtakunnnan häirikkö-näytelmää, joka esittää Veikko Vennamosta enemmän tai vähemmän osuvaa karikkatyyliä. On myös muistettava syksyn kirjamarkkinoille ilmestynyt tyttären Merin kirjoittama Lähikuvassa Veikko Vennamo, joka antaa todenperäisemmän kuvan karismaattisen armoitetusta puoluejohtajasta, jonka värikästä hahmoa yhä edelleen muistellaan ja sanotaan, että sellaisia politiikkoja kaivattaisiin nykyisinkin.

Yksi Veikon mittoihin yltämässä oleva onkin: Timo Soini. Markus Mattlar takasteleekin PerusSuomalaisten puoluekehitystä populistisestä näkökulmasta ottaen esiin v.2003 eduskuntaan nousseen Tony Halmeen, nyt Helsingin kaupunginvaltuustossa olevan Jussi Halla-ahon ja tietysti Timo Soinin. Kaikki ovat saaneet melkoisesti tilaa mediassa ja sitä kautta nostaneet puoluetta julkisuuteen. Halmeen tähti laski nopeasti tunnettuihin elämänhallinnan vaikeuksiin. Halla-ahoa on myös voimakkaasti arvosteltu julkisuudessa ja viimeksi jopa tuomittu oikeutetusta maahanmuuttopolitiikkamme arvostelusta ja nousee sen vuoksi kansan voimakkalla tuella eduskuntaan v.2011.

Timo Soini puolestaan on saanut paistatella valtalehdistön myönteisessä julkisuuskuvassa. Ja miksi ei, kun hän on saanut kulkea voitosta voittoon ensin kansanedustajaksi nousemisen, sitten hienon presidenttivaalituloksen, sen jälkeen rökälemäisen kunnallisvaalivoiton ja nyt EU-vaaleissa valtakunnan ääniharavaksi nousun myötä. Mattler kuvaa Soinia voittajaksi, sovittelijaksi ja kansanmieheksi. Sovittelijaksi siksi, että hän onnistuu lausumaan ärhäkätkin kriittiset lausumat siten, ettei suututa vastapuolta. Samoin hän on saanut puolueen äärilaidat pysymään yhdessä. Ja kansanmieshän maisterisjätkä on jos kukaan osuvine sutkauksineen ja rehevine nauruineen. Että siitä vain eteenpäin sanoi Mannerheim!