Lähetyspyhä

Vapaana viikonloppuna pääsin Jämijärven lähetyspyhään verestämään vanhoja muistoja, olinhan siellä kirkkoherrana viitenä vuotena jo virankin puolesta järjestelemässä tätä joka syksyistä tapahtumaa. Olen muuten viikon päästä sunnuntaina 1.11. pitämässä messun Jämijärvellä, jossa kirkkokahvien jälkeen veisataan myös Siionin virsiä.

Tämänkertaiseen lähetyspyhään oli saapunut vierailijaksi Jämijärven hiippakunnan Tampereen lähetyspastori Matti Huotari. Saarnassaan hän piti meitä kirkontäyteistä väkeä hereillä kertomalla muka raamatusta lukemaansa totuutta, että minulla on oikeus lähimmäiseni kustannuksella hankkia itselleni kaikkea hyvää. Totuus paljastui, kun hänellä olikin tyhjä kirja, johon hän itse oli kirjoittanut tällaisia asioita, jotka sitten oikeassa Raamatussa ovatkin täysin päinvastaisesti: Kaikki mitä tahdot ihmisten tekevän sinulle, tee se ensin heille. Kaikki virret olivat väkeviä lähetysvirsiä kanttorina Paula Koivunen, joka yhdessä viulua soittaneen veljenpoikansa kanssa soitti kuolleiden kiitoksessa ja loppusoitossa. Kuolleeksi kiitetiin 39 vuotias Mäen karjamaatilan nuori emäntä. Hän oli jo toinen Kontinkylän äkillisesti kuollut nuori emäntä ja samanlaisia järkyttäviä tapauksia on ollut muuallakin.

Jumalanpalvelus tosin tuntui loppuvan vähän kesken, kun ei ollut ehtoollista, johon olen tottunut joka sunnuntai niin Porissa kuin Noormarkussakin ja johon myös koko kirkkomme pyrkii ohjaamaan jumalanpalveluselämää ja jota myös Jämijärvellä vietetään pitäessäni siellä kirkkoherran vapaan viikonlopun messuja. Mutta kaiketi oli ajateltu lähetyspäivällisiä, johon keräännyttiin palveluksen päätyttyä. Herkullisen päivällisen olivat valmistaneet Vihunkylän naiset vapaaehtoisen lähetyssihteerin itsekin Namibiassa lähetystyössä olleen Aune Alholan johdolla.

Kun vielä ennen kahvia lähetetyspastori esitteli kuvia lähetyskentältänsä Hongkongista ja lopuksi jaettiin lähetysarpajaisten voitot, aikaa ehti vierähtää kello kymmenestä lähemmäs klo 14, joten ehkä ehtoollinen olisi pitkittänyt liiaksikin.

Arpoja oli myyty40 listaa, yhteensä 2.000 kpl. Itselläni oli kolme listaa, jotka Kankaanpään torilla myin. Sopivasti näiden arpojen jälkeen parast´aikaa joulukuun alkuun on myynnissä Kankaanpään Urheilijoiden hiihtoarpoja.

Valtaosa jämijärviläisistä oli vanhoja tuttuja, joita on kiva nähdä ja vaihtaa pari sanaa. Näkipä mukanani ollut rintamaveteraani Mauno Santikkokin, joka muuten sai arpavoitonkin, vanhan sotakaverinsa Esko Soinin. Samoin Pekka Nikkola tunsi Aune Alholan, joka on ollut työssä myös Kankaanpään sairaalassa, jossa Pekan isä toimi talouspäällikkönä. Väkeä oli mukavasti liikkeellä ja varmasti kaikki saivat hyvän mielen, kun yhdessä ollen saatiin olla myös lähetystyön asialla.