Kasevan seminaarissa

Olen usein sanonut, etten juurikaan ole mitään oppinut lukemattomissa käymissäni erilaisissa seminaareissa. Ehkäpä suhtautumisella ja ennakkoasenteelakin on ollut oma vaikutuksensa.

Samaa ei voi todeta Kasevan (Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry) järjestämästä illanistujaisseminaarista Reimankallion toimintakeskus Solmussa. Tulipa selville myös ero Pohjois-Satakunnan Vammaisneuvoston välille, joka on kuntien nimeämä virallisempi elin, Kaseva sen sijaan toimii RAY:n vuosittaisen avustuksen varassa, toiminnajohtaja Susanna Leedin apuna on lisäksi erilaisilla työllistämistuilla saatuja henkilöitä.

Itsekin olen toimivana jäsenenä kahdessa Kasevaan kuuluvassa yhdistyksessä eli Kankaanpään Sotaveteraaneissa ja Kankaanpään Seudun Sotainvalideissä periaatteella, ettei veljeä jätetä eli niin kauan toimitaan kuin veljillä on elonpäiviä. Kaiken kaikkiaan tähän vammaisjärjetöjä yhteen kokoavaan Kasevaan kuuluu toistakymmentä yhdistystä, joista kymmenkunta oli edustettuna seminaarissa pääasiassa perin tuttua väkeä. Tämäkin osanoton runsaus kuvastaa Kasevasta jäsenyhdistyksiin asti säteilemästä innostavasta hengestä.

Tietoiskun saimme uusimmasta Kankaanpäässäkin aloittaneesta yhdistyksestä: Omaiset Mielenterveystyön tukena Länsi-Suomen yhdistys antoi tietoiskun pyrkimyksesta antaa vertaistukea niin, ettei ongelmista kärsivien tarvitsisi tuntea olevansa yksin.

Itse Susanna Leed esitteli sitten Kasevaa ja sen monipuolista vuosittain yli tuhannen jäsentä tavoittavaa toimintaa, jossa riittää jokaiselle jotakin, on harrastuspiirejä, erilaista liikuntaa ja retkiä, joka kuukaudelle riittää toimintoja ja tapahtumia ja koko ajan pyörivät viikottaiset piirit. Tärkeitä yhteistyötahoja ovat PoSa ja seurakunta.

Kasevalla on varmasti ollut erittäin merkittävä markkinarako. Järjestöjä kokoavan toiminnan tarpeellisuus on tullut yleisesti hyväksytyksi. Paljoa olisimme vailla, jos RAY ei rahoituksellaan tekisi mahdolliseksi tätä vapaaehtoispalvelua. Aikanamme tarvitaan yhteisiä kokoontumisia ja harrastuspiirejä yksinäisyyden ja eristäytymisen vastapainoksi. Ja erityisen tärkeää tämä on juuri erilaisten vammaisryhmien jäsenille. Näin voidaan olla yhteistyössä muidenkin kuin oman ryhmän ihmisten kanssa. Ja kaikki kaikessa on Susanna Leedin valloittava persoona. Tuntuu kuin hän olisi ehtymätön ideanikkari ja loppumaton energialähde. Ei syyttä joku sanonutkin, että saman työmäärän tekemiseen kunnallisilla työntekijöillä tarvittaisiin vähintäin kolme henkilöä ja tulisiko sittenkään asiat hoidettua niin hyvin kuin nyt Susannan hoidossa.

Ensi vuosi on Kasevan 10-vuotisjuhlavuosi. Jokaiselle kuukaudelle on jo suunniteltu erityistapahtumia huipentumana juhlaseminaari, jossa vierailee maalaislääkäri Tapani Kiminkinen. Isä Mitrokin varmaan mielellään vierailisi taas Kankaanpäässä, mikseivät muutkin EU-mepit Timo Soinista alkaen.