Median mahti

Vuoden alussa Kaleva-lehden seitsemänvuotisen päätoimittajakauden jälkeen eläkkeelle jäänyt Risto Uimonen nosti Oulussa ilmestyvän Kalevan seuratuksi uutislehdeksi terävien kannanottojensa ansiosta. Hänet oli saatu veteraanikansanedustajien syyskokouksen mielenkiintoiseksi alustajaksi. Kommenttipuheenvuorojen käyttäjiksi oli pyydetty Arja Alho, Raimo Ilaskivi ja Kalevi Kivistö.

Uimonen on julkaissut äskettäin tiedotusvälineiden kasvaneesta vaikutusvallasta kertovan kirjan Median mahti, jonka kanteen ovat saaneet kuvansa neljä tämän mahdin vaikutuksesta irtisanoutunutta: Ilkka Kanerva, Arja Alho, Anneli Jäättenmäki, Ilkka Kantola. Uimosen alustusta seurattiin melkkein henkeä pidättäen ja hiiskumatta. Hän kertoi pääasiassa kirjaansa keräämistään asioista.

Jo Englannista 1700-luvulta lähtien periytyy sanonta tiedotusvälineistä neljäntenä valtiomahtina. Meillä Suomessa tiedotusvälineiden valta on muuttunut sitten Kekkos-tasavallan, jolloin media oli sylikoira, nyt se on vahtikoira ja voi jopa sanoa sen olevan valtansa huipulla, vaikka edelleen on joitakin tabuja, niinpä Nokian voi sanoa olevan tämän ajan Kekkonen.Liioin ei median vaikutus ole ulottunut kaikkeen kuten ei johtajien valtaviin optioihin.

Media taistelee usein jopa verisesti markkinaosuuksista ja sen myötä pyrkii voittamaan suuren yleisön kiinnostuksen. Median megafoniefekti syntyy, kun iso pyörä laitetaan pyörimään, vedotaa tunteeseen suhteuttamatta asian merkitystä muuhun uutisantiin. Näitä iltapäivälehtimäisiä piirteitä on tullut kilpailun pakottamana myös ns. laatujournalismin viestimiin. Niinpä tällaisen mediakohun uhriksi joutuneella ei juuri ole muuta ulospääsyä kuin ero.

Tämä trendi ei ole kovin vanha, ensimmäinen eroamaan joutunut on vuodelta 1991 Jaakko Lassila, seuraavana vuonna erosi sitten Kauko Juhantalo, v.1993 Ulf Sundqvist jne viimeisimpinä tänä vuonna Mikael Lilius, Markku Kauppinen ja Jukka Vihriälä. Mahtavimmatkaan eivät kestä loputtomiin ikävää pyöritystä julkisuudessa. Media ei tosin erota ketään, mutta luo paineen ja kohuilmapiirin. Tietysti asiassa on myös huolestuttavia piirteitä, mutta Uimosen mukaan kuitenkin pääsääntöisesti on tapahtunut tervehdyttävää kehitystä politiikan, talouden ja muun yhteiskuntaelämän moraalikäsityksissä.

Alustajan mukaan valtamedia säilyttää vaikuttavan asemansa vielä 10-15 vuotta ja on nyt vaikutusvaltansa huipulla. Tulevaisuudessa tämä asema väkisinkin heikkenee, koska tiedonvälitys pirstaloituu yhä enemmän netin ansiosta eikä mikään tiedotusväline tavoita yht´aikaa suuria yleisömääriä.

Kaiken lopuksi Risto Uimonen heitti nähtäville yhden ainoan sanan: V A L E, onneksi se ei ollut suomea, suomennettuna se merkitsee VOIKAA HYVIN! Kaikesta huolimatta!