Nobel-Taatan marssilaulu

"Kenen vuoro on taata Sillanpäätä" soittelivat ja kyselivät Hämeenkyrön pankinjohtajat toisiltaan, kun Frans Emil jälleen kerran rahapulassaan oli pyytämässä lainaa. Tästä kerrotaan Taata-lempinimen syntyneen. Ehkei totuus kuitenkaan ole ihan tällainen. Mutta nobelinsa hän on ansainnut ja pystyi sillä varmaan maksamaan velkojaankin. Taatan kyvyistä saimme taas tänään oivan esimerkin, kun Jämi-Areenalla esitettiin kansanooppera Sillanpään marssilaulu.

Frans Emil Sillanpää ei ollut runoilija vaan kaunokirjailija kuvaten kansanihmisten elämää ja tuntoja. Taitaakin isänmaallisia tuntojamme herkästi koskettava Marssilaulu olla hänen ainoita runojaan. Sen hän kirjoitti sodan uhkan jo ollessa ilmassa ylimääräisissä kertausharjoituksissa olleelle pojalleen juuri ennen Nobel-palkinnon saamistaa ja talvisodan syttymistä. Palkitsemisensakin Sillanpää osoitti koko Suomen kansalle annetuksi tunnustuspalkinnoksi.
Marssilaulusta järjestettiin hetimiten vain viikon kestävä sävellyskilpailu ja voittajaksi selvisi tuntematon Aimo Mustonen.

Kankaanpään veteraanikuoronkin ohjelmistoon kuuluu tämä Marssilaulu:
Kotikontujen tienoilta tervehtien
tämä laulumme kaikukoon
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon!
Sama kaiku on askelten -
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.
---
Sinä, tiedäthän, veikko mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi:
ilomielin me riensimme sinne päin,
mistä yhteinen kutsu soi. -
Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.
---
Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll´ on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet:
niin kauan teillä on suojattu lies,
kuin on pystyssä ykskin mies.

150 laulajan voimin esitetty kansanooppera talvisodan tunnelmista Sillanpään Marssilaulu päättyi tähän kaikkien yhdessä laulamaan Marssilauluun. Sodan alkamisen tunnot tulivat esiin paitsi lauluissa, myös äänitehosteina, valoina ja jopa aidon savupommin haisteluna. Libreton on tehnyt toinen Hämeenkyrön kirjailija Panu Rajala, kuoroja on Parkanosta, Hämeenkyröstä ja Nokialta, miesten lisäksi laulajina ja esiintyjinä oli myös naisia sekä poikia ja tyttöjä. Taataa esitti baritoni Taisto Polvi. Esityksiä on kaiken kaikiaan kolmetoista, viimeiset 30.11. ja 1.12. Tampere-talossa.

Kansanoopperan esitys mahtavinne kuorolauluineen oli kerrassaan vaikuttava , jopa järkyyttävä papin tuomine kuolinsanomineen ja erinomainen johdattaja talvisodan päättymisen 70-vuotismuisteloille.

Kyllä meidän 300-400 katsojan mieliin iskostui taas entistä lujemmin: toki kallehin on vapaus!

Muuten, Taata oli kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä PERSOONA. Istuin esityksessä hänen naapurinaan poikasena asuneen Jämijärven nykyisen kirkkoherran Osmo Tahvanaisen vieressä ja hän kertoi nähneensä Taatan liikkuvan tiellä ja olleensa tämän hautajaisissa täpötäydessä kirkossa.