Kaikkea sattuu

Tänään illalla kello 22.30 maissa muista riennoista vapaana olin jakelemassa KankU:n lehteä Larumonkadulla. Siellä oli mies joutunut ulos ilman kenkiä ja hänen oma asuntonsa on Hinriikankadulla vastaavassa kunnan rivitalossa kuin missä oltiin Larumonkadullakin. Hänen avaimensakin oli jäänyt asuntoon, josta hänet ajattiin ulos. Yrityksistäni huolimatta eivät avanneet ovea, ikkunan raosta näin asunnonhaltijan olleen ilmeisesti sammuneena. Ei tämä ulkonakaan ollut viisikymppinen mies ihan vesiselvä ollut. Hän keksi, että pitäisi soittaa Talotoimeen, niin sieltä tulisi avaaja. Ongelmaksi muodostui puhelin, olin itse lähtenyt KankU:n urheilukoulun ikäkausiurheilijoiden harjoituskilpailuihin enkä ajatellut tarvitsevani puhelinta.

Niinpä ajoimme ulosjoutuneen miehen veljen luo Justeeriin, joka saatiin kello 23 aikaan hereille. Hän soittikin Talotoimeen, josta luvattiinkin tulla aukaisemaan ovi. Niinpä sitten ajoimme Hinriikankadun rivitalon äärimmäisen asunnon eteen ja tovin odoteltuamme itse Talotoimen johtaja Juha saapui avaamaan oven eikä hän edes vaatinut vaivanpalkkaa, jota kundilla ei olisi ollutkaan. Työttömyyskorvaus jotain 400€ ei ole kaksinen eikä siitä varmaan paljoakaan
riitä muuhun kuin siihen yhteen: viina on aina hintansa väärtti. Siinä odotellessamme vähän vertailtiin ikäämme, olen 16 vuotta vanhempi mutten ilmeisestikään huonompikuntoinen. Kyllä valitettavasti elintavatkin paljon vaikuttavat, hänkin on niitä surullisia tapauksia, ero on tullut, perheessä on ollut kolme lasta, jotka ovat maailmalla, miesparka on sitten ajautunut tälle kaiken maailman tielle kaltevalle pinnalle. Eikä hän ole ainoa, mistä voisimme löytää hänen kaltaisilleen avun, ei ole kadehdittava kohtalo.

Tänään Kankaanpään Yhteislyseolla järjestetyssä perinteisessä itsenäisyyspäivän juhlassa kunniavieraina olivat veteraanit, joiden rivit aina vain vuosi vuodelta ovat harvenemaan päin. Veteraanikuorossa oli kuitenkin toistakymmentä laulajaa. Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana sain olla vastaanottamassa oppilaskunnan lahjana osan taksvärkkipäivän tuotosta. Juhlassa lakitettiin myös syksyn kaksi uutta ylioppilasta. Oikein oli ruokailut ja kahvitkin.

Iltapäivällä sain pitää hartauspuheen seurakunnan kesäkodin Hakoniemen leirikirkossa Kankaanpään seudun Hengitysyhdistyksen pikkujoulussa Kanniston Matin säestässsä haitarilla monia laulettuja virsiä ja joululauluja, joita laulettiin Hakoniemen emännän Tarja Klimoffin loihtiman maittavan pitoruuan nauttimisen jälkeen. Tuttua väkeä Jämijärveltä ja Kankaanpäästä oli paikalla ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Päivään siis mahtui monenmoista, hienoja juhlia ja vähemmän mukavan ihmiskohtalon näkemistä. Tätä 50-vuotiasta miestä ajatellessa ei voi muuta sanoa kuin että mikä meitä ihmisiä vaivaa elikä riivaa!