Satumainen onni

Tänään oli viimeinen toripäivä myydä Kankaanpään Urheilijoiden hiihtäjien arpoja, joten vein myynnissäni olleet arvat arvottaviksi. Arpakauppaa torilla tehdessä tapaa monenlaisia vastauksia, moni valittaa huonoa arpaonneansa eikä siksi osta. Huono onni jatkuu silloin varmasti. Ei voi voittaa, ellei osta arpaa. Joillakin on silti joko hyvä tai huono arpatuuri.

Seurakunnan tilaisuuksissa on usein arpajaisia. Olen ottanut käytännöksi ostaa arvat vaimoni Hellin nimiin, koska hän voittaa aina. Niin tänäänkin Kairilan-Lassilan kylien yhteisessä joulujuhlassa Lassilan maamiesseurantalolla. Hänen nimelleen nostettiin tällä kertaa kaksi voittoa.

Pari viikkoa sitten adventtiaattona Noormarkun seurakunnan yhteisissä myyjäisissä Hellin nimellä oli myös melkoinen menestys. Diakoniaväen pöydältä tuli päävoitto muhkea hedelmäkori, jonka antimia on vieläkin jäljellä. Afaasiakerhon arpajaisista taisi myös tulla päävoitto pussillinen kahvia, konvehteja jne. Unkarin ystävyysseurakunnan arpavoitto oli jostain punottu pannunalunen. Lähetyspöydän antimina oli neljä posliinimukia eikä lapsityömyyjäispöydän arvatkaan jääneet ilman voittoa. Enempiä arvan myyjiä ei myyjäisissä ilmeisesti ollutkaan.

Jo latinalaisen ajan viisaat laukoivat, että onni suosii rohkeaa. Eli raamatullisesti lainaten, joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Toinen latinalainen viisas Cicero on lausunut onnen olevan sokean. Usein mietityttääkin, kehtaako ostaa arpoja, kun kumminkin tulee voittoja, jotka voisivat jollekuille muille olla tarpeellisempia ja mieluisempia. Yleensä en otakaan kuin yhden voiton ja annan seuraavat voitot uudelleen arvottaviksi.

Tämäniltainen joulujuhla oli perinteisesti koko perheelle tarkoitettu ja paljon lapsia olikin jopa esiintymässä 4H-kerhon ja perhekerhon nimissä. Kyläyhdistys tarjosi kahvit ja joulupukkikin vieraili. Näin juhla vietiin eka kertaa läpi, vaikka kylien molemmat koulut ovat sulkeneet ovensa, Lassilan viimeksi viime keväänä. Lapsia näytti silti olevan melkoisesti. Olipa yksi viimekesän rippileiriläinenkin, joka valitti leirin yhtä viikkoa liian lyhyeksi, toinenkin viikko olisi miellyttänyt. Isoiskoulutukseenkaan ei Lassilasta asti pääse mukaan, kun pitäisi aina lähteä kesken pois kotiin päästäkseen. Lassilan katuvalotkaan eivät tänään palaneet, sen sijaan tuli koko illan valkoista lumivaipaa valaisemaan tienoota pitkän mustan maan kauden jälkeen. Tulleneeko sittenkin valkea joulu, pakkasiakin on luvattu todella pitkän lämpimän kauden jälkeen, pakkasen puolella ei juurikaan mittari ole ollut öisinkään.

Johan Ludvig Runeberg kansallislaulumme runoilija on lausunut onnesta laittamattomasti: Tasan ei käy onnen lahjat, niin se Luojan sääntö on. Muutenkin elämässä Luojamme tiet ovat meiltä salatut, meidän on kuitenkin viisasta ottaa vastaan, mitä annetaan, jopa nurkumatta. Se vasta viisautta vaatiikin!