Tähti taivahinen kerran

Saamme jälleen viettää loppiaista sille kuuluvalla paikalla eli huomenna 6.1. kuten koko muussakin kristikunnassa. Suomessa tämä ei silti ole aina ollut itsestäänselvyys. Työmarkkinapoliittisista syistä päivä siirrettiin v.1971 lähimmän sunnuntain yhteyteen. Kuitenkin jo 1985 kirkolliskokous ja hallitus tekivät päätökset loppiaisen ja samalla myös siirretyn helatorstain palauttamisesta takaisin oikeille paikoilleen, mutta kun asioita ei ollutkaan sovittu pyhien saamiseksi palkallisiksi vapaapäiviksi, lopullinen palauttaminen siirtyi vuoteen 1992. Tällaista taistelua sitä on saatu käydä rakkaassa Suomenmaassammekin, uskomatonta.

Loppiainen on vanhimpia kristillisiä juhlia, jopa varhaisempi joulua ja siksi se alunperin oli Jeesuksen syntymäjuhla, sitten hänen kastensa juhla ja sitten nykyinen itämaan tietäjille omistettu päivä Matteuksen evankeliumin mukaisesti, sillä vain hän kertoo näistä tietäjistä.

Näin loppiaisesta onkin kehittynyt lähetystyön juhlapyhä, olivathan nämä itäisiltä mailta saapuneet tiedemiehet tai kuninkaat: Melcior Nuubian ja Arabian kuningas, Balthasar hallitsi Saabaa, Kaspar oli puolestaan Tarsiista, he olivat ensimmäisiä muilta mailta Jeesusta kumartamaan tulleita. Näin loppiaisena saamme muistella kaikkia kansoja, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, joita varten hän on myös tullut tuomaan saman valon ja elämän täyteyden kuin meille jo kristityille. Niinpä kirkoissamme kannetaan aina lähetyskolehti jo 151 vuotta lähetystyötä tehneelle Suomen Lähetysseuralle.

Loppiaisen virsissä kuvataan tietäjiä johdattanutta tähteä milloin Jumalan sanana tai sitten itse Jeesuksena Vapahtajanamme. Molemmat vertauskuvat ovat osuvia. Otsakevirtemme "Tähti taivahinen kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran" toteaa: Kirkas tähti taivahan ompi sana Jumalan.

Puhutteleva on virsi: Näkyi tähti, kohta lähti matkaan viisaat itämaan. Mikset sinä, miksen minä myöskin lähde liikkumaan. Ja virsi antaa myös vastauksen: Kuule meille, kylmenneille Jeesus avun tuonut on! Kiitä, kiitä Herraa siitä, usko vaik´ oot mahdoton! Nyt on sulla, nyt on mulla joulujuhla verraton. Ja näin sydämemme ja myös kukkaron nyörimme avautuvat lähetyksen kalliille asialle.