Veljeskirkkomme Inkerin kirkko Venättänmaalla on kokenut kovia, nyt on menossa vapaampi aika. Yksi kirkon jälleenrakentamisen voimakkaita äitihahmoja on korkeaan 100 vuoden ikään elänyt Katri Kukkonen toisen vielä tunnetumman kirkon äidin Maria Kajavan serkku, kumpikin Keltosta, Mariakin sai elää yli 90-vuotiaaksi, Katri siis satavuotiaaksi kuollen vuosituhannen vaihteessa.
Katri Kukkonen kertoo omasta ja koko Inkerin kirkon kärsimystiestä elämänkertakirjassaan "Ilon ja itkun Inkeri". Hänen miehensä karkoitettiin Siperiaan heti ensimmäisten joukossa Stalinin hallitessa 30-luvun alussa. Yhä uusia karkotuksia tapahtui. Katriakin kuuden lapsen äitiä uhkasi karkotus, häntä etsittiin kaikkialta, mutta Jumalan varjeluksessa viranomaiset eivät häntä löytäneet ja niin hän säästyi koko 30-luvun karkotukselta. Häntä tarvittiinkin kipeästi oman perheen ja koko Kelton seurakunnan hoitajana, sillä papit oli karkoitetttu. Niinpä hän kertoo kiitollisuudestaan, kun Jumala ihmeellisesti auttoi ja pelasti hänet.
Katrista tuntui aivan samalta kuin sunnuntain evankeliumitekstin kanaanilaisesta naisesta, jolle
Jeesus sanoi:"Oi vaimo, suuri on sinun uskosi! Tapahtukoon sinulle niin kuin sinä tahdot!" Mieskin pääsi palaamaan Siperiasta, mutta v.1937 hänet pidätettiin uudelleen eikä hänestä sen jälkeen kuultu. Viranomaiset uskottelivat hänen saaneen 10 vuotta vankeutta ilman kirjoitusoikeutta, mutta hänet ammuttiin kuten vuosikymmenien jälkeen tuli tiedoksi, kun näiden syyttöminä tuomittujen rehabilisointi eli kunnianpalautus tapahtui.
Katrinkin kotikylä kuului Leningradin piiritysmottiin ja talvi 1941-42 oli kauhea nälkätalvi. Maaliskuussa pakkosiirrettiin kaikki jäljellä olevat inkeriläiset Siperiaan ja Katrikin lapsineen joutui Ob-joen varsille. Sielläkin kokoonnuttiin viljelemään Jumalan sanaa. Jo v.45 palattiin - tosin omin luvin Leningraadin alueelle, välillä jouduttiin muuttamaan pois, tällä kertaa Viroon kunnes v.50 aukesi lopullinen asumismahdollisuus Petroskoihin, jonka seurakunnan kantavia voimia Katri oli yhdessä serkkunsa Maria Kajavan kanssa. 20 vuotta kesti seurakunnan perustamisluvan saaminen v.1970 ja se oli ensimmäinen Inkerin seurakunta sitten 30-luvulla tapahtuneen Inkerin kirkkon väkipakolla tapahtuneen lopettamisen jälkeen. Ja kaiken tämän ajan Katri Kukkonen kokosi seurakuntalaisia sananviljelyyn aina siellä, missä kulloinkin oli.
Kaiken jälkeen seestyneenä vanhuksena hän ei ollut katkera, vaan kiitollisuus täytti hänen sydämensä siitä, että Jumala on ollut hyvä ja kuullut rukoukset ja kantanut armollaan kaikissa vaiheissa. Hänestä todella voidaan sanoa: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi" ja siksi myös tapahtui hänen uskonsa mukaan. Ja tänään saamme iloita, miten Inkerin kirkossa on lukumääräisesti enemmän seurakuntia kuin koskaan aina Siperiaa myöten ja me Suomen kristikansa saamme olla tukemassa tätä rakasta veljeskirkkoamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!