Kenen asialla

Näyttää se vain niin olevan, että suomalainen sananlasku: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu, pitää liiankin kirjaimellisesti paikkansa, kun on kyse kansalta valtakirjan saaneista kansanedustajista. Jotenkin tuntuu hämärtyvän, kenen asialle on lähdetty ja kenen asiaa pitäisi ajaa, vai onko jo alunperinkin ollut tarkoituksena vain oman itsekkään edun ajaminen.

Muuhun tulokseen on vaikea tulla seuratessa politiikkojemme toilauksia. Viimeksi on tietysti ollut esillä tapaus Vanhanen, joka on surkuhupainen kaikin tavoin. Jos todella lähdetään ajamaan kansan asiaa, niin miten se muuttuukin oman edun ajamiseksi. Mitä muuta voi ajatella siitä, että pidetään itseään niin korvaamattomana, että katsotaan itseoikeutetuksi saada 16.000 euron kuukausituloa, kun ensin on ollut pääministerinä 13.000 euron tuloilla. Mitä hyvää tästä saavat ne, jotka alunperin ovat äänestäneet edustajansa juuri heidän etujaan ajamaan. Vai onko kylmä totuus, että kansalaiset joutuvat nauttimaan etuisuuksista vain edustajiensa välityksellä ja esim. pääsevät matkustelemaan edustajiensa kautta seuratessaan heidän matkojaan.

Vanhanen ei suinkaan ole ainoa. Samanlainen on ollut Esko Ahon tie. Hänenkin täytyi saada kallispalkkainen eläkevirka, nyt Nokian suhdetoimintamiehenä. Ällöttävää oli presidentti Ahtisaarenkin lausunto jäätyään pois presidentin paikalta ja siirryttyään monien yhtiöiden hallituksiin, että korkeat palkkiot kuuluvat hänelle. Eipä Suomen pankin johtajan virasta eläköitynyt Sirkka Hämäläinenkään tehnyt poikkeusta siirryttyään Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäseneksi, kun häneltä kysyttiin, luopuuko hän nyt eläkkeestään saadessaan korkean uuden palkan. Vastaus oli, että en tietenkään, minä olen ansainnut eläkkeeni. Hän nyt ei tosin ole ollut varsinainen politiikko, mutta yhteisillä varoilla hänenkin palkkansa on aina maksettu.

Ja sama kaiku on askelten myös polittiisissa virkanimityksissä. Viimeksihän niitä on tehty Liisa Hyssälälle Kelan pääjohtajaksi ja oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudetille kaikki pätevyysvaatimukset ohittaen vähemmistövaltuutetuuksi. Kauaksi on unohdettu kansan asialla oleminen.