Miksi isiä syrjitään

Lapsen Oikeuksien Tuki ry:n toiminnanjohtaja Mikael Jämsänen on omakohtaisestin joutunut kokemaan suhtautumisen vanhemmuuteen hyvin yksipuoliseksi. Siksi hän toimii yhdistyksessä, joka pyrkii takaamaan lapsille oikeuden molempiin vanhempiin ja molemmille vanhemmille oikeuden lapsiin.

Porissa pidettiin paleveria ja puhuttiin painavaa asiaa YK:n lastenoikeuksien julistukseen pitäytyen avioerolasten oikeuksista ja todettiin jo lainsäädännön lähtevän alunperin ristiriitaisesta tilanteesta. Ei noudateta tasa-arvolakia, vaan paremminkin syrjintää, koska laki asettaa äidin ykkösasemaan alusta lähtien eikä ajatella lapsen kannalta saati sitten että otettaisiin isä huomioon yhdenverataisena vanhempana. Ja kuitenkin oikeuden olla isä pitäisi olla yhtä tärkeää kuin oikeus olla äiti. Siksi nykyistä isyyslakia on muutettava tasa-arvon suuntaan. Kaikki lapsiperhejärjestöt ovat tätä mieltä. Asiaa valmistellaankin ministeriötä myöten ja odotettavissa onkin lain muutoksen tulevan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asia on myös laajakantoinen, koska yhden lain uudistus vaikuttaa moniin muihinkin lakeihin ja lait tietysti tulee saada toisiinsa sopeutuviksi yhdensuuntaisina.

Keskustelussa todettiin käytännön tasolla esiintyvän monia puutteita vaillinaisesta koulutuksestakin johtuen. Esim. perheneuvoloissa ei ole riittäviä voimavaroja vanhemmuuskysymysten ratkaisemiseksi, oikeusistuimissa tuomareilla ei ole tähän ongelmakenttään minkäänlaista asiantuntemusta. Ja on muistettava, ettei vanhemmuus lopu, vaikka viranomaiset tekisivät minkälaisia huoltajuuspäätöksiä tahansa. Perheoikeusistuimen saaminen olisi välttämätöntä. Vanhemmuuden tutkimiseen olisi paneuduttava perusteellisesti eikä aina vain ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana ratkaisuna pitäisi tyytyä lasten antamisesta äidin huoltajuuteen.

Todettiin myös isän jäävän usein avioeroratkaisuissa lähes tyhjän päälle. Myöskään heti aluksi isäksi tulemiseen ei ole olemassa minkäänlaista valmennusta. Samoin vanhempien keskinäisen suhteen hoitamiseen ei juurikaan ole saatavissa asintuntevaa tukea. Erotilanteessa myös isovanhempien oikeuksien jatkuvuuteen olisi kiinnitettävä huomiota lasten edun nimissä, sillä lapsista ja heidän elämänsä rakentamisesta on ensisijaisesti kysymys ja ongelmat olisi voitava ratkaista viivytyksettä eikä antaa asioiden roikkua ja vaikeutua vuosikausia. Ajan pitkittyessä myös lasten pahoinvointi pahenee ja siitä kärsii jatkossa koko yhteiskunta.