Timon iltarukous

"Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Tämän iltarukouksen Timo Soini sanoo oppineensa jo lapsena ja rukoilevansa sen joka ilta. Tämän hän kertoi ollessaan puhumassa Kankaanpään seurakunnan kutsumana iltatilaisuudessa, jossa hänen aiheenaan oli Onko Kristus edelleen ajankohtainen. Vastaus oli tietenkin myöntävä.

Timo aloitti kertomalla hengellisestä kääntymiskokemuksestaan Irlannissa Pyhän Marian katedraalissa, minkä johdosta hän on siirtynyt katoliseen kirkkoon saatuaan hyvän luterilaisen kotikasvatuksen, josta iltarukouskin todistaa.

Elämme kristityssä maassa ja maanosassa, johon kristinusko on lyönyt monella tavalla kulttuurillisen leimansa, mutta miksei siitä saisi puhua julkisuudessa Timo kyseli. Kristus on todella ajankohtainen ja häneen uskomalla olemme menossa iankaikkiseen elämään. Tämä on ydin!

Hyvä havainto Timolta oli, että kirkko määrittää uskon, en minä. Me luterilaiset tahdomme liikaakin usein olla itse määrittämässä uskontotuuksia. Emme ole samanlaisia, jo Jeesuksen aikana oli Sakkeus, joka kiipesi puuhun, oli fariseus ja publikaani temppelissä rukoilemassa, mutta kaikki kelpaamme Jeesukselle, kaikille kuuluu kutsu. Yleensä häntä eivät hyväksyneet rikkaat ja omasta mielestään hyvät, mutta köyhille ja itsensä tuomitseville hän kelpasi. Kutsu on vastaanotettavissa etsikkoaikana. Pyhä Henki tekee työtänsä, meidän ei pidä alistua ajan hengelle.

Kristuksen seuraajille ei luvata rikkautta ja pelkää onnistumista, vaan nimenomaan silloin kun huomaamme, ettei meitä auta omaisuus eikä järki eikä mikään omamme, silloin Jeesus kelpaa meille ja saamme sisältöä elämäämme ja myös ikuisen elämän. Usko lahjoitetaan meille ja tämä on ydin, joka sitten aiheuttaa kaikki teot: diakonian, lähetyksen.

Kristityn elämässä saa tunnustaa syntinsä ja turvautua anteeksiantamukseen ja armoon. Varsinkin juuri katolisessa kirkossa on käytössä rippituolit. Se, että on monia eri kirkkoja, johtuu meidän ihmisten vajavuudesta. Tärkeintä on kuitenkin itse Kristus. Saamme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, emme ole toistemme tuomareita. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo. Rakkaus on pysyvä asenteemme, jossa Kristus ohjaa meitä lampaitaan Ylipaimenena ja me tunnemme hänen äänensä. Tätä on elämän leipä ja vesi.

Kaiken kaikkiaan Timo antoi meille salintäyteiselle kuulijakunnalla oivan oppitunnin kristillisen uskomme keskeisimmistä asioista lopettaen tosiaan mainintaan lukemastaan jokailtaisesta iltarukouksesta. Emme saisi kiinnittyä meitä erottaviin näkemyksiin, vaan pitäisi etsiä ja kiinnipitää ytimestä Kristuksesta.