Miksi PerusSuomalaisista puhutaan.

Ei savua ilman tulta. Ja siitä puhe, mitä pelätään. Suvi Lindenin puhumiset vähän vaikka sivu suunsakin PerusSuomalaisten pelosta ovat siitä hyvänä esimerkkinä. Mutta kaikki puheet vaan satavatkin meidän PerusÄssien laariin päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Eli politiikassa pätee yhä edelleen vanha lainalaisuus, että puhuttakoon hyvää tai pahaa, pääasia että puhutaan.
Hiljaisuus ja vaikeneminen olisi kaikkein pahinta, sillä silloin voitaisiin myös unohtaa. Tärkeintä on siis olla näkyvissä. Sitä itsekin noudatan esim. olemalla viikko viikon jälkeen torstaisin Kankaanpään toripäiväkuvioissa.

Viikon Suomen Kuvalehdessä politiikkatoimittaja Tuomo Lappalainen pohtii myös jatkuvaa PerusSuomalaisten näkyvissäoloa todeten median kohtelevan puoluettamme silkkihansikkailla sanoen Soinin puheille vain hörähdeltävän hyväntahtoisesti. Kun kaikki ns. suuret puolueet ovat vaikeuksissa, on helppoa vetäytyä sen taa, että vika löytyy hampaattomasta medista, ei omasta politiikasta.

Lappalainen toteaa PerusSuomalaisten kannatuksen räjähdysmäisen kasvun omalta osaltaan aiheuttaneen kirjoittelun runsauden. Kumpi on ennen muna vai kana, mutta media ei synnyttänyt puolueen kannatuskasvua, mutta tavoilleen uskollisena se on sitten peesaillut sitä muodin harjalla. Kirjoittaja kyllä sitten varoittaa myötäsukaisuudesta voivan tulla myös meille PerusSuomalaisille rasitteenkin lopettaen jokaisen arvonsa tuntevan toimittajan unelmana olevan saada todistaa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Vaatteita tai ei, mutta viikon Apu-lehdessä päätoimittaja Matti Saari pääkirjoituksessaan kuitenkin edelleen pohtii voiko Soinia pysäyttää sanoen puolueen kulkevan kohti suurta vaalivoittoa. Hän toteaa lisäksi puolueen linjausten sopivan monenlaisiinkin hallituskoalitioihin.
Samassa lehdessä politiikan kirjoittaja Yrjö Rautio kommentoi Uusipaavalniemen siirtymistä niin, että Helsingin ehdokkaista Uusipaaavalniemestä ja Halla-ahosta voi Soinille tulla vielä tuplapäänsärky ennustaen vaalivoittajan kohtaloa kauheaksi. En jaksa pelätä, olenhan siellä minäkin valamassa öljyä laineille, joiden ei edes tarvitse nousta myrskyksi muutenkaan. Olemmehan vähäväkisten asialla emme omallamme.