Että he yhtä olisivat

Kristus haluasi seuraajiensa pitävän yhtä, sen puolesta hän rukoilikin ja rukoilee edelleen. Valitettavasti tilanne on aivan päinvastainen, suorastaan päälaellaan. Kristuksen nimeen vannovia on sadoissa ellei tuhansissa eri ryhmissä. Omankin kirkkomme piirissä ei suvaita toisin ajattelevia, jopa laaditaan luetteloita piispoistakin, jotka muka eivät ole oikeita kristittyjä. Kenellekköhän tällainen erottelun oikeus on luovutettu. Samoin ollaan sulkemassa taivaan portit toisilta kristityiltä, kukahan siellä lopulta on tuomitsemassa. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan.

Kaiken tämän uhallakin olisi kuitenkin noudatettava Vapahtajamme omaa tahtoa ja pyrittävä yhteyteen. Voimme tunnustaa toistemme erilaisuuden ja oikeuden ajatella eri tavalla, mutta silti meidän tulisi kohdella toisiamme veljinä ja sisarina. Myös tähän on ajassamme voimakkaita pyrkimyksiä, aloitammehan kristittyjen yhteistä rukoisviikkoa ja Suomesta ollaan toimittamassa Roomassa Pyhän Henrikin messua. Mukana on piispa Matti Repo ja ilmeisesti myös ystäväni Tomi Karttunen, jonka isän siunaustilaisuudessa juuri viikko sitten olimme.

Kristittyjen suurin yhteyden ateria Herran Pyhä Ehtoollinen on räikeimmin osoittamassa meidän kristittyjen erillään olemista, kun meidänkään luterilaisella kirkollamme ei ole ehtollisyhteyttä kuin anglikaaanisen kirkon kanssa. Teologisia keskusteluja on kyllä käyty pitkään, mutta niissä ei näytetä päästävän puusta pitkään.

Viimeksi Tunisian esimerkki tosin maallisessa mielessä näyttää, mistä asioiden on lähdettävä: kansasta. Myös yhteinen ehtoollisen nauttiminen ei lähde liikkeelle kirkkojen yläpäästä, vaan täältä ruohonjuuritasolta. Itse esim. ehtollista jakaessani en koskaan ole kysynyt, minkä kirkon jäseniä ehtollisvieraat ovat. Olen myös kuullut monen esim. San Diegon pyhiinvaelluksiin osallistuneiden kertoneen nauttineensa ehtoollista katolisen papin jakamana. Näin meidän on täältä kenttätasolta nostettava painetta kirkkojemme johdolle: Kristuksen tahtoa on noudatettava ja lähdettävä liikkeelle vaikkapa juuri ehtoolliskäytännöstä.

Aiheellisesti saamme rukoilla Jaakko Haavion Siionin virren tavoin: Opeta veljenämme Jokaista pitämään Kaukana, lähellämme, Ken pyrkii pyhimpään, Niin ettei kukaan meistä Tuomitse ketään heistä Iskien veljeään.