Inkerin kirkko, jos joku, on saanut kokea vaikeuksienkin kautta todeksi vanhan tuutarilaisen kirkonmiehen sanat: "Jumala hoitaa kaiken hyvän tahtonsa mukaisesti. Mitään ei tapahdu taivaallisen Isämme sallimatta. Jos Jumala näkee hyväksi ottaa meiltä pois kodit ja kirkot, niin ei hän armoansa meiltä kuitenkaan oteta pois."
Inkerissä Venättän maalla toimi ennen vallankumousta kukoistava kirkko. Inkerikot ovat vereltään, kieleltään ja mieleltään suomalaisia ja uskonnoltaan luterilaisia. Seurakuntia oli 32 ja seurakuntalaisia 144.000. Vaikeudet rupesivat kasautumaan Stalinin aikana ja varsinkin 1930-luvulla. Viimeisetkin jumalanpalvelukset lopetettiin vuoteen 1938 mennessä ja papit karkotettiin tai vangittiin. Inkerin suomalaisen luterilaisen kirkon historia näytti päättyvän täydelliseen tuhoon, mutta uskoa ja luottamusta Jumalaan ei saatu kitketyksi pois inkerinsuomalaisten sieluista Siperian karkoituksissakaan.
Niinpä takaisin Karjalaan palaamaan päässeiden keskuudessa eli voimakkaana oman kirkon saaminen. Ensimmäiseksi seurakunta sai perustamisluvan Petroskoihin 1970 Maria Kajavan ja muiden uskollisten periksiantamattoman työn tuloksena. Olen saanut tavata nyt jo kirkkauteen ylennetyn Marian monilla Petroskoin käynneilläni ja on hän vieraillut täällä Kankaanpäässäkin.
Tänä päivänä vuodesta 1992 lähtien Inkerin kirkko on taas itsenäinen ja ensimmäisenä piispana toimi suomalainen Leino Hassinen. Nykyinen piispa on ensimmäinen syntyperäinen inkeriläinen piispa Aarre Kuukauppi. Seurakuntia on Siperiaa myöten ainakin 70. Jäsenmäärä ei tosin ole kovin suuri. Kielikysymys on aikaa myöten muuttumassa venäjänkieleksi, nyt vielä vanhat mummut haluavat käytettäväksi suomea.
Taloudellisesti Inkerin kirkko on täysin meidän Suomen kirkon varassa. Tiedämmehän venäläisten varsinkin eläkeläisten köyhyyden. Viimeksi viime kesänä saimme vierailla Inkerin kirkon Sodderin, Petroskoin ja Kontupohjan seurakunnissa, joissa kaikissa on tuttuja kristiveljiä ja sisaria. Heidän parissaan saa tuntea suurta ystävärakkautta ja heimoveljeyttä ja ihmetellä, miten vaikeiden kohtaloiden kautta Jumala on inkeriläisiä johtanut ja miten tyytyväisiä ja kiitollisia he kaikesta huolimatta ovat.
Inkerin kirkosta on monia kirjoja, on Maria Kajavan elämäkerta, Leino Hassinen kertoo kirjassaan Idän uusi aamu, kirkon pääsihteerinä toiminut Isto Pihkala on kirjoittanut Juuret Inkerissä ja viimeinen elossa ollut Inkerin kirkon pappi, joka näki kirkon uuden tulemisen Aatami Kuortti kirjoitti Inkerin kirkon yö ja aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!