Mikä onkaan muinaiset esi-isämme tuonut tänne pohjoiseen maankolkkaan, jossa kylmää ja pimeyttä riittää. Vähintään heidän on tarvinnut tulla tänne kesäaikaan, jolloin onkin ihan passelia olla ja elellä. Mutta kyllähän me karaistuneet Pohjolan asukkaat kestämme syksyn ja talvenkin, onhan päiväkin taas pitenemässä aina juhannukseen saakka.
Marraskuusta alkanut pakkaskausi sai vasta nyt ensimmäisen katkon suojasään tultua ja jopa lumen ruvettua putoamaan katoilta ja räystäiden tiputtamaan vettä ämpärikaupalla. Luntakin on tullut taivaan porttien ollessa selkosenselällään niin, että monin paikoin siihen ollaan hukkumassa. Olipa lehdessä uutinen miehen ajamisesta niin lumihankeen, että peittyi sinne kokonaan autoineen päivineen eikä edes päässyt sen tähden autosta pois. Onneksi kännykkäaikana oli apuakin hälytettävissä.
Nyt onkin sitten talven ensimmäinen pääkallokeli ja luita menee varmaan ryminällä rikki. Emmehän me suomalaiset osaa varautua talven ensimmäisiin liukkaisiin autoillessammekaan, vaan suuri osa ajaa silloin vielä kesärenkailla ojanpohjien kautta. Sama on jalkamiehillä, emme tämän pitkän pakkasjakson jälkeen millään osaa kulkea jäätiköillä, vaikka huoltomiehet tekevät parhaansa hiekotusautojen avulla. Emme opi muuta kuin kovimman kautta. Tuskin muuten montaakaan löytyy, joka ei olisi kaatunut elämänsä aikana liukkailla, vaikka olemmekin eläneet koko elämämme täällä lumen ja jään maassa.
Mutta kaiken kaikkiaan vuodenaikojemme vaihtelu on rikkaus ja varmaan myös pitkään talveen varautuminen yksi hyvinvointimme ja toimeliaisuutemme aiheuttaja. Ja myydäänhän eksoottista talveamme kasvavassa määrin etelän turisteille. Venäläiset matkailijat tulevat myös sankoin joukoin, vaikka heilläkin riittää vielä kovempiakin talvia, mutta rauha ja turvallisuus vetää puolestaan heikäläisiä.
Kyllähän säitä riittä ja näin lienee sittenkin hyvä. Emmehän säätiloille voi mitään, ei edes kasvihuoneilmiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!