Ei mikään niin voi virvoittaa (vk 299) ja Mä kauniin tiedän kukkasen (vk 184) olivat sotainvalidi ja -veteraani Niilo Sillanpään lempivirsiä, jotka myös veisattiin hänen siunaus- ja muistotilaisuuksissaan. Lyhyen sairauden jälkeen hänet kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 93 vuotiaana, seuraava syntymäpäivä olisi ollut 8.8.
Niilo sai viettää elämänsä kotitilallaan Jankkarin-Kouran kulmalla aina eläkkeelle siirtymiseensä asti, jolloin muutti vaimonsa Annan kanssa ensimmäisten asukkaiden joukossa v.1981 Luomanmäen vanhustentaloon, jossa Anna ei enää ehtinyt olla kuin pari vuotta ja niin Niilo on ollut leskenä jo 28 vuotta. Viimeiset vuodet hän asui ensin Nurkkalassa ja kodin siirryttyä Lohipuroon Hoepapuroksi sitten siellä ollen omalta osaltaan kodin hyvän hengen luojana ja erinomaisena virsien aloittajana yhteisissä hartaushetkissä, joissa sain olla usein mukana.
Niilon elämään kuuluivat sotavuodet molemmissa sodissamme puhelin- eli viestimiehenä. Taistelupaikkoja kertyi runsaasti: Rautu, Summa, Leipäsuo, Kämärä, Pienpero, Lyykylä, Tali, Simpele, Hiitola, Kurkijoki, Kilpola, Taipele, Lempaala ja yleensä Itä-Kangas.
Luku sinänsä on siiviilissä käyty kamppailu sotainvaliditeetistä, kun sodassa tapahtuneen paleltumisen johdosta leikattiin ensin varpaat keväällä 1944 ja sitten molemmat jalat polvien alapuolelta vuosina 1954 ja 1957. Siitä huolimatta monista anomuksista huolimatta eivät byrokraatit myöntäneet hänelle sotainvaliditeettiä ja sen myötä tulevia etuisuuksia.
Niilo toimi viljelijänä pienellä tilallaan ja vammoistaan huolimatta oli mukana kaikissa talon töissä. Kerran seuroissa rovasti Sarparanta sanoi, että saavat muutkin veisata, kun Niilon ja Annan äänet sointuivat hyvin yhteen ja muut jäivät kuuntelemaan heidän komeata veisuutaan.
Niilo oli viimeinen sisarussarjassansa, jossa hänellä oli neljä veljeä ja kaksi sisarta. Näin hän oli myös suvun vanhin ja nyt on taas toteutunut myös veisaamamme virren sana: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Vanhinta sukupolvea edustavat nyt Niilon neljä lasta Aila, Seppo, Anitta ja Taija, seuraavaa polvea on kaksi Pasi ja Katja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!