Kaatuneiden muistopäivänä

Sain pitää puheen Kankaanpään sankarihaudoilla tänään kaatuneiden muistopäivänä, jolloin joku kaipaili lehdessä vanhaa käytäntöä, että liput olisivat tänään puolitangossa. Yleinen lipusohje kuitenkin määrää lipun nostettavaksi myös hautajaisissa ylös asti vainajan hautaan saattamisen jälkeen ja se on varmasti mietitty hyvä ratkaisu.

Sain tervehtiä kunniakansalaisiamme ja kotirintamalla raskaan päivätyön tehneinä sekä muuta päivän seppeleenlaskutilaisuutta kunnioittamaan saapuneita muistellen raskaan uhrin antaneita sankarivainajiamme.

Me nuoremmat, jotka emme joutuneet kokemaan sodan kauhuja, emme tiedä näistä maamme vaikeista vaiheista muusta kuin historiasta. Jo yli 70 vuoden ajan vuodesta 1940 lähtien olemme viettäneet kaatuneiden muistopäivää. Keväällä 1940 suomalaiset olivat suuren surun murtamia talvisodan päätyttyä raskaisiin rauhanehtoihin. Ehdotus viettää talvisodassa kaatuneiden muistoa tuli surutyöhön tottuneilta maamme piispoilta.

Nyt siis olemme kokoontuneet jälleen toukokuun kolmantena sunnuntaina osoittamaan kunnioitusta niille, jotka antoivat kaikkensa, jotta itsenäisyys säilyisi. Samalla kunnioitamme kaikkien niiden muistoa, jotka ovat kuolleet itsenäisen Suomen kaikissa sodissa.


Meidän sotaa kokemattomien ja vielä elossa olevien sotaveteraanien tehtävä on säilyttää rauha, jonka meidän vanhempamme ja isovanhempamme meille voittivat. Kun me onnistumme siinä, sotiemme sankarivainajat eivät kuolleet turhaan. He antoivat suurimman uhrinsa henkensä kodin, uskonnan ja isänmaan puolesta.

Suurimman kiitoksen itsenäisyytemme säilymisestä annamme ennen kaikkea Jumalallemme, Kansojen Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden itsenäisyyteen kansojen suuren meren keskellä. Nyt ennen kaikkea me annamme suuren arvon sille, että voimme laskea seppeleen täällä Kankaanpään sankarihaudalla ja vapaana hiljentyä hetkeksi joka vuosi Kaatuneiden muistopäivänä.