Jämijärven juhannuskirkossa

Voisi sen niinkin sanoa, että me, jotka työmme puolesta olemme mukana jumalanpalveluksissa, olemme etuoikeutettuja. Voisi niinkin ajatella, että kaikki kirkkoon tulevat ovat etuoikeutettuja, sillä vaikka kokoontuminen on vapaaehtoista, saa siitä monenlaista antia ja sisältöä, niin virsistä, musiikista, raamatun teksteistä, ehtoollisesta kuin saarnastakin. Syystä sanotaan, kun kysytään, mitä kostuit jumalanpalveluksesta, että saa nähdä, mitä se viikolla vaikuttaa.

Tänään ja huomenna sain ja saan olla toimittamassa papin osuutta Jämijärven juhannuspäivän messussa ja sunnuntain Jämiharjun kupeessa pidettävässä sanajumalanpalveluksessa, mikäli vähän epävakaisena oleva sää sen sallii, muuten pidetään tilaisuus kirkon suojissa.

Sain toimia Jämijärven yksipappisen seurakunnan kirkkkoherrana nelisen vuotta ja sen jälkeenkin olen lomittanut melko säännöllisesti nykyisen kirkoherran kuukausivapaita ja loma-aikojakin. Näin kaikki on perin tuttua ja turvallista. Tänäänkin lähes sadan kirkkovieraan joukossa ei juuri outoja ollut, ellei niiksi lasketa kesälomalle tulleita amerikanvieraita, jotka hekin olivat jo entuudestaan tuttuja.

Kanttori Heikki Havi oli valinnut tuttuja ja erinomaisesti juhannukseen sopivia virsiä, Suvivirren lisäksi toisen kesävirren Taas kukkasilla kukkulat, Johannes Kastajasta kertovia virsiä ja lopuksi mahtavan kiitosvirren Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää. Loppusoittokin soi komeasti.

Anni Mäkynen luki jälleen kerran tekstin runonlausujan taidoillaan, Esa Vuorenmaa oli esirukoilijana, Aune Alhola avusti ehtollisen jakamisessa ja suntion sijaisena toimi Timo Saarenmaa, kaikki todella ansiokkaasti. Näin messusta jäin virkistävä ja rohkaiseva muisto. Saapi vaan nähdä, mikä vaikutus jumalanpalveluksellamme sitten viikon mittaan on. Onhan vielä huomenna tosin toinen jumalanpalvelus aiheesta Katoavat ja katoamattomat aarteet.