Tarkan pelin paikka

Hallituskuviot ovat täysin levällään. Katainen vaan aikoo edelleen jatkaa neuvottelijana, vaikka vasemmistopuolueet ovat ulkona. Hän on soittanut sekä keskustan Kiviniemelle että PerusSuomalaisten Timo Soinille. Valtaosa keskustan piirien puheenjohtajista on halukkaita hallitukseen. Timo Soinikin on edelleen valmis neuvottelemaan, mutta Eurooppa-politiikassa hänellä on entinen kova linja. Tiistaiksi on kokoomuksen ryhmänjohtaja Ravi kutsunut koolle eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Keskusta ja vihreät antavat jatkohaluistaan vastauksen maanantaina. Demaritkin olisivat edelleen ulosjoutumisestaan huolimatta halukkaita neuvotteluihin ja haluavat kuulla Kataiselta tiistaina, onko hänellä neuvotteluissa mukana riittävästi puolueita enemmistöhallituksen muodostamiseksi.

Professori Jarmo Virmavirta kirjoittaa juuri ilmestyneessä Kanava-lehdessä Kataisen alkuperäisen neuvottelutilanteen pohjalta - tietämättä vielä vasemmistopuolueiden poisjäämisestä mitään - mielenkiintoisen analyysin. Hän nostaa Soinin vakavasti otettavaksi presidenttiehdokkaaksi ja toiseksi omasta puolueestaan vähän etäisyyttä ottaneen Sauli Niinistön. Näiden kahden rinnalle ei jää tilaa EU-myönteisille ehdokkaille muuta kuin alkukierrokselle, vaikka Paavo Väyrynen samassa lehdessä uskoo keskustan nousun lähtevän uudelleen presidenttivaaleista, vaikkei suoraan sanokaan, että nimenomaan juuri hänen johdollaan.

Virmavirta kaavailee myös maamme tulevaa poliittista kenttää nähden sen kolminapaisena. Hän näkeee oppositiopolitiikan johtajana Timo Soinin, jonka asema vaan vankkenee presidenttiehdokkuuden myötä. EU-myönteisenä puolueena kokoomus kokoaa ympärilleen tämän ja liberaalin suunnan väkeä myös keskustapuolueestakin, jonka takametsien miehet puolestaan tuntevat vetovoimaa perussuomalaisiin. Kolmantena ryhmänä on sitten vasemmisto, jossa nykyiset demarit ja vasemmistoliitto yhtyvät.

Näin nyt on vähän kaikilla, mutta ennen kaikkea perussuomalaisilla tarkan markan paikka uuden käänteen saaneissa hallitusneuvotteluissa. Tärkeimpänä on kuitenkin isänmaan etu, aivan kuten Veikko Vennamokin aikanaan sanoi, että politiikassa on tehtävä mahdollisimman paljon propakandaa, mutta silloin siitä täytyy luopua, kun on kyseessä maamme olemassaolon peruskysymykset. Suomen ja suomalaisten paras on aina etulyöntiasemassa.