Kesäteatterikansaa

Jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla on oltava oma kesäteatterinsa ja joka kesä myös näytännöt. Tänään oltiin Kankaanpään Sotaveteraanien matkassa Eurajoen Kuivalahden ja viikolla sotainvalidien kanssa Veneskosken kesäteatterissa.

Molemmissa oli muuten katsomot täynnä ja aihepiirikin melko samanmoinen: nyky-EU:hun ja muutenkin suuruuden ihannointiin vastalauseen laittavien pienten kyläläisten elämänkuvaukset, pientä romantiikkaa ja pullonkalisteluakaan - näitä välttämättömiä kesäteatterin aineksia - unohtamatta. Kesäteatteripaikoillekin oli yhteistä veden äärellä oleminen, Kuivalahdella meren ja Veneskoskella Karvianjoen.

Eurajoella olimme ensin tutustumassa ja aterioimassa Vuojoen hienossa kartanomiljöössä ja sen päälle sitten näimme Kuivalahdella Eurajoen oman pojan Vesa-Pekka Leinon kirjoittaman Parast unhotta tomne. Kankaanpään Veneskoskella nuorisoseuran näyttelijät esittivät Heikki Luoman Tuhannen riemun rysän, jossa juoni loppukohtauksessa vähän särkyi, niinpä joku viisas tiesikin näytelmän olleen vain keskimmäisen osan alunperin kolmiosaiseksi tarkoitetusta käsikirjoituksesta.

Molemmat näytelmät olivat kyllä hyvää suomalaista kyläteatteritasoa, hyviä näyttelijäsuorituksia ja molemmissa melko rajallisesti - kymmenkunta - näyttelijöitä. Huumoriakin viljeltiin riittävästi eikä katsojien aikakaan käynyt pitkäksi. Kuivalahdella oli jopa katettu katsomo noin 450 hengelle, Veneskoskella katsomo vetää lähes tuhat henkeä ja olisi siten paljon vaikeammin katettavissa.

Kesäsuomalaiset ovat ottaneet teatteritoiminnan omakseen ja kansoittavat nämä harrastelijateatterinäytännöt kiitettävästi - kunhan vain ilmat ovat suosiolliset, kuten näisää näytännöissä tällä kertaa. Teatterit kuuluvat Suomen kesään.