Korkein mahdollinen kutsu

Tämän päivän saarnani hienossa tunnelmallisessa Ikaalisten kansalaulukirkossa, jossa kansanaluluihin sanoitettuja virsiä säestivät kansanmusiikki- ja lauluryhmä. Anna-Mari Heikkilä-Yrjänän johdolla:

Saamme olla täällä Sata-Häme-soi-juhlien kansanlaulukirkossa. Kansanlaulut ja esim. maakuntalaulut ovat meille rakkaita. Mutta niin myös monet virret kuuluvat suomalaiseen elämänmuotoomme. Joulua emme voisi ajatella ilman Enkeli taivaan-virttä. Siunaustilaisuuksiin kuuluu Oi Herra jos mä matkamies maan ja koulujemme kevätjuhliin ja näin kesällä täytyy ehdottomasti laulaa Suvivirttä, joka tulkitsee voimakkaasti uskonnollisia tunteitamme.

Suvivirren asemastahan on käyty kiivastakin keskustelua, kun se on tahdottu poistaa koulujen päätösjuhlista vedoten eri uskontoa tunnustaviin ja maahanmuuttajiin. Naulankantaan mielestäni on kuitenkin osunut se keskustelija, joka toteaa uskonnonvapauden olevan myös sitä, että kunnioitetaan valtaenemmistönkin tunteita ja vakaumusta ja näin Suvivirsi kuuluu itseoikeutetusti koulujemmekin kevätjuhliin. Näin aivan kuin monet kansalaulumme myös virtemme ovat meille rakkaita ja kalliita.

Tämänpäiväisen aiheemme Kutsu Jumalan valtakuntaan mukaisesti tekstimme esiin tuomasta Sakkeuksesta on myös tehty varsinkin lasten rakastama laulu, miten Sakkeus oli pieni mies, viikunapuuhun hän kiipesi, että näkisi Jeesuksen. Aivan samoin kuin näinä päivinä täällä Ikaalisissa Sata-HÄme-soi-juhlilla on paljon kansaa, myös Jeesuksen ympärillä liikkui runsaasti ihmisiä ja kun Sakkeus oli varreltaan vähäinen hän halusi varmistaa Jeesuksen näkemisen nousemalla puuhun.

On hienoa, että aikanamme haluamme kokoontua suurina ihmisjoukkoina yhteen kokemaan jotain merkittävää. Esimerkiksi itse sain juuri eilen olla mukana Farmari-maatalousnäyttelyssä Porissa, jossa jo eilisen jälkeen on käynyt 50.000 vierasta. Näin monet meistä käymme kesän aikana useissa suurissa tilaisuuksissa. Näin myös valtakunnallisilla hengellisillä juhlilla. Täällä Ikaalisissakin pidettiin viikkoa ennen juhannusta Sanan Suvipäivät.

Aivan samoin kuin Jeesus kutsui Sakkeusta Hän kutsuu meistäkin jokaista seuraansa: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Voiko ihanempaa kutsua saada täällä vaivojen ja tuskien maassa, jossa meillä ei ole mitään pysyvää asuinsijaa, emmekö todallakin halua myös jotain kestävämpää kuin parhaimmillaankaan saamme täällä maan päällä.

Me jokainen tänne kirkkoon tänä aamuna saapunut ja myös siellä radiovastaanottimien äärellä kuuntelevat saamme tämän kutsun aivan samoin kuin Jerikon kaupungin Sakkeus, joka oli kaupungin rikkain mutta samalla myös halveksituin mies, koska tullimiehenä oli antautunut yhteistyöhön maan valloittajien roomalaisten kanssa ja keräsi tullimaksuja yli laillisen määrän ja siten myös itse rikastui. Oli todella jo ihmeteltävää, että tälläinen henkilö kiipesi puuhun nähdäkseen paremmin Jeesuksen. Kaikkien yllätykseksi Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa tämä jumalattomana pidetty mies piileskeli. Ja aivan käsittämättömältä tuntui, että Jeesus halusi mennä juuri tämän syntisen miehen vieraaksi tämän kotiin. Mutta suurin yllätys tapahtui sittenkin Sakkeuksen kodissa.

Sakkeus, tuo rikas ja ahne mies lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja hyvittää väärinkäytöksensä niitä kokeneille nelinkertaisesti. Ja tämä uskomaton muutos tietysti näkyi ja kuului myös kaikille kaupunkilaisille. Sakkeuksen sydämessä ja kodissa alkoi uusi elämä. Jeesuksen rakkaus mursi hänen sydämensä. Jos Jeesus olisi toiminut kuten sen ajan hurskaina pidetyt fariseukset ja kirjanoppineen sättien ja moittien Sakkeusta, ei mitään muutosta olisi tapahtunut. Kovia sanoja Sakkeus oli kuullut aivan riittävästi. Fariseusten pelastusjärjestyksen mukaisesti juuri tullimiehet eli publikaanit olivat syntisistä suurimpia. Heidän syntejään pidettiin sovittamattomina, koska katsottiin, etteivät he voi näitä rikkomuksiaan sovittaa. Niinpä he arvostelivat myös Jeesusta, ettei hän mikään profeetta ja uskon mies olekaan, kun meni tällaisen luo aterioimaan.

Mutta: Jumalan pelastusjärjestys onkin täysin päinvastainen kuin meidän ihmisten tekemä. Jeesuksen järjestys kuuluukin eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat: ensin syntiset, sitten muut. Fariseukset ja heidän kaltaisensa eivät ymmärtäneet eivätkä nykyäänkään ymmärrä tällaista järjestystä. Heidän pelastusjärjestelmässään ovat ensimmäisinä hurskaat ensimmäisinä, eikä sitten muita tulekaan. He ajattelevat, että tottahan Jeesus menee hurskaitten huoneisiin ja karttaa syntisiä kuin ruttoa. NÄin ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa tapahtunut. Siksi näin ajattelevat sanoivat: Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.
Usein me kristitytkin - ihmismielen perusluonteen mukaisesti - saatamme ajatella pelastuksesta fariseusten tavoin. Ihminen rakentelee pelastutaan tienä ylöspäin, ihmisen tienä Jumalan luo. Kristillinen pelastusjärjestys on kuitenkin: Jlan tie ihmisen luo ja tämä tie, totuus ja elämä on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Aivan kuten tekstissämme Hän pyysi päästä Sakkeuksen kotiin, yksinkertaiseen pelastusjärjestykseemme kuuluu oikeastaan vain kaksi asiaa: Kristus syntisten Vapahtaja ja vaivainen syntinen - tässä järjestyksessä.