Jumalan kaitselmus

Tiistai-illaksi johdettuani koko täysistunnon klo 14-16.15 olin saanut hyvältä ystävältäni Valkeakosken kappalaiselta Matti Neulaselta kutsun puhumaan Sääksmäen leirikeskukseen Pappilanniemeen Jumalan kaitselmuksesta. Saunomisen ja järvessä käynnin päälle hyvässä miesseurassa virsi raikui ja yhdessä keskusteltiin keskeisistä kysymyksistä myös alustukseni pohjalta. Jo aamulla sain olla eduskunnassa järjestetyn perinteisen kalapäivän avaajana kaiken kukkuraksi pelkästään kalaa ja vihanneksia syövänä, jonka ansiosta ja tietysti myös puheen johdosta sain tosi ystävällisen vastaanoton.

Jumalan kaitselmuksesta saamme kristittyinä olla luottavaisia. Kaikkivaltias Jumala ylläpitää kaikkea johtaen rakkaudessaan niin maailman ja kansojen kohtaloita kuin myös yksityisten ihmisten vaiheita. Tämä meidän on hyvä muistaa, vaikka askartelemmekin jokapäiväisissä tehtävissämme ja politiikkaakin tehdessämme helposti luulemme kaiken riippuvan juuri meistä. Tietysti on muistettava Lutherin opetus, että jos hän tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna, menisi hän tänään istuttamaan omenapuun.

Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumalan kaitselmus tulee voimakkaasti esiin. Jeesus vuorisaarnassakin viittaa taivaan lintuihin ja kedon kukkiin ja ruohoon, joista Jumala pitää huolen, eikö siis meistä ihmisistäkin, jotka olemme paljon suurempiarvoisia.

Jumalan iankaikkinen maailmansuunnitelma ylittää historian rajat ja toteutus alkaa luomisesta, aikojen täytyttyä alkoi erityinen ilmoitus ja Pojassaan hän toteutti maailmansovituksen ja kerran tapahtuu historian lankojen yhteenvetäminen Jeesuksen ilmestyessä uudelleen.

Kaikki on näin Jumalan käsissä, jopa kärsimyksen ongelmakin, joka meiltä on salattu, mutta siinäkin saamme seurata Jeesuksen opetusta, kun häneltä kysyttiin Siiloan tornin kaatumisesta ihmisten päälle, olivatko he syntisempiä kuin muut: Ellette tee parannusta, te kaikki samoin hukutta. Ja kerran uskon vaihtuessa näkemiseksi kaikki selkeää!