Myrskyn merkkejä

Kahtena päivänä peräkkäin, eilen tapaninpäivänä ja jälleen tänään tiistaina on maamme yli pyyhkäissyt melkoinen myrsky saaden aikaan monenlaista vahinkoa. Kun taas kerran - tällä kertaa Vihteljärvellä ja Kuninkaanlähteellä - olin jakamassa viimeiset saamastani tuhannen PerusSuomalainen-lehden erästä ja tein lenkin Kunkun maastossa, näin lukemattomia kaatuneita puita, teillä oli vain katkottu puita ja jätetty tiensivuun, jotta liikenne pääsi sujumaan. Rumaa jälkeä.

Aina tällaisien tapahtumien yhteydessä puhutaan Jeesuksen kertomista maailman lopun yleisistä merkeistä : Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä, meri ja aallot pauhaavat, taivaitten voimat järkkyvät. Näin Luukkaan mukaan. Myös Matteus kertoo samoista maailman lopun tunnusmerkeistä.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvä tietää Jeesuksen oma sana, ettei siitä päivästä ja hetkestä tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään (hän) Poika, vaan Isä (Jumala) yksin.
Tämä sitä varten, että kaikenlaisia maailman lopun ennustajia on aina esiintynyt, meidän aikanammekin esim. Leo Meller on kehittänyt siitä oikein elinkeinon.

Kirjastostani löytyy lystikäs Erkki Tantun piirroksillaan elävöittämä runoteos Säkeitä ja särpimiä vuodelta 1949. Teos on läpileikkaus suomalaisesta leikillisestä runoudesta. Lainaan tämänpäiväiseen aiheeseen mitä sopivimman Lauri Pohjanpään Myrskynmerkki almanakassa vuodelta 1889. Mukaan pitäisi saada myös sivun kokoinen piirros viidestä ryppyotsaisesta eukosta almanakkaa tutkimassa:

Sinä iltana istui nokakkain
kaikki naapurikylän akat
ja etsien myrskynmerkkiä
ne tavasivat almanakat.

-Ässä, koo, täällä on, ässä... SKORPIJJOON...
-tule, varjele! - Ja... JALOPEURA,
Kalat! - mitä minä sanoin! - ja VESIMEIS!
Kovin paha, kovin paha koko seura!

-Meillä kukko on laulanut iltaisin,
tuli orava pihlajaan pihan!
Tulipalon vaaraa se ennustaa,
sen tietää lapsikin ihan!

-Ja entäs meillä, kun tikka nyt
ihan aitan seinää kaivaa,
ja katolla teeret kujertaa...
se tietää kuolemanvaivaa...

-Mut jossain, oletteko kuulleetkaan,
tuli kylään koko metsänväki...
-sota tulee ja veriset vaattehet! -
en muista, kuka sen näki!

-Ja nyt tämä pahin, tämä kamalin:
joku jossain järvestä kiskoi
kalarumilaan, ison kuin vasikan,
joka venettä viedä viskoi!

Oli pimeä. Ilmassa liikkuivat
pahat, oudot aavistukset.
Kas, eivätkö auenneet itsekseen
ihan hiljaa tuvan ukset?

Niin mitä tienneekään nykyiset ilmat,
kun tähän aikaan vuodesta pääsin
Kunkulla ihan maastossa juoksemaan
Tämän viimeisen säkeistön
kirjoitin ihan itse!