Nouseeko hattuun

Hattuun nouseminen on pahasta, hatuttaminen taas tulee kokemastaan pahasta. Joku - taisi olla Liedon nykyinen kirkkoherra Esko Laine, juttelin myös Liedon edellisen kirkkoherran Erkki Marttisen samanaikaisen körttikodin ylätorpparin kanssa - kysyi, että oletko ylpistynyt viimeaikaisista tapahtumista. Meidän heränneiden yhtenä tunnusmerkkinä kun on pienellä paikalla oleminen, ei luulla liian suuria itsestämme, mutta odotetaan ja saadaan sitäkin enemmän Jumalalta. Tunnemme Siionin virren sanoin, että nöyryyden harva kalliiksi arvaa, vaikka on se taivaan paras tavara. Ja tiedämme senkin, että jos joku pitää itseänsä nöyränä, se onkin jo ylpeyttä.

Mutta kaikesta huolimatta, vaikka todella olen saanut toimia kahdenkymmenenneljän vuoden jälkeen kansanedustajaksi päästyäni myös toisena varapuhemiehenä ja itsenäisyyspäivänä Tasavallan Presidentti myönsi Suomen Leijonan komentajamerkin ja viimeksi Kankaanpää-Seura nimesi kerran vuodessa valittavaksi Pitkäplakkariksi, voin todeta ja moni siinä ympärillä ollut todisti samaa, ettei tässä ole päässyt eikä ollut aihettakaan mihinkään ylpistymiseen.

Apostoli Paavaliltakin saamme itsemme koettelemisessa hyvän neuvon, kun hän Roomalaiskirjeessään sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtullisesti, sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Tässä Paavali liittyy jo silloin vanhaan, mutta alati ajankohtaiseen kreikkalaiseen viisauteen: nosce te ipsum = tunne itsesi.

Sanoin näet, että koko elämäni olen saanut olla tavallaan hävinneiden puolella, oma puolue SMP aikanaan oli pieni ja lopulta päättyi kokonaan, uusikin perussuomalainen puolue on kitunut pienellä elämänliekillä. Eipä siis meikäläisiäkään ole liiaksi huomioitu eikä arvostettu eikä otettu mukaan politiikassakaan päätöksiä tehtäessä. Eikä todellakaan puolueemme kannattajana ole edes voinut olla ajatusta, että tästä nyt voisi seurata jotain inhimillisesti ajateltua asemaa ja hyvää. Ei enää näillä vuosilla todellakaan ole mitään aihetta nostaa nokkaansa, pysytään vaan vähäväkisen kansan parissa tasa-arvoisena tavallisena suomalaisena.

Nämä edellä mainitut keskustelut käytiin uudenvuodenpäivänä Suomen Turuus arkkipiispa ja arkipiispatar Kari ja Eija Mäkisen vastaanotolla, jonne sinnekin oli kutsu käynyt, vaikka paikanpäällä kuulin, että ihan yleinen kutsu oli julkaistu Turun Sanomissa kaikelle kansalle.

Sitä en kuitenkaan uskalla luvata, jos Suomen Soini valitaan presidentiksi, nousisko sitten jo päähän, vannomatta paras!