Uudessa tuolissa

Aiemminkin olen kertonut ja voihan sen jokainen itsekin tarkastaa, että aloitin blogaamisen Timo Soinin EU-vaaliehdokkuuden myötä keväällä 2009, tarkalleen sanottuna 12.4.2009 kirjoituksella PerusS vahvoilla eli Timon vaalimenestys jyrkästi nouseva. Jatkon sitten tiedämme, emme tosin vielä tammikuun presidenttiäänestyksen tulosta, joka sekin kaiken järjen mukaan vie Timon toiselle kierrokselle tosi kovaan loppukoitokseen 5.2. Vetosihan Timo Turun vaalijuhlassa kaikkiin PerusSuomalaisten kannattajiin, jotka pitävät häntä parhaana presidenttiehdokkaana, että siis äänestäkää häntä. Kun laajasti on pohdittu, kuinka puolueen käy, jos Timosta tulee presidentti, niin Timo itsekin lohduttaa kaikkia epäileviä, ettei presidenttipuolueen voi koskaan käydä huonosti. Olisihan se hienoa saada ensimmäinen perussuomalaisen puolueen edustaja presidentiksi, kun on jo saatu edustaja puhemiehistöönkin ja kolmen valiokunnan puheenjohtakin on perussuomalainen.

Mutta varsinainen aiheeni piti olla istuessani nyt ensi kertaa blogaamassa uudessa (alennusmyynnistä ostetussa) pehmeässä työtuolissa pohtia näiden blogien määrää. Kokonaisluku tämän kanssa on 938. Ekana vajaana vuonna kirjoituksia kertyi 259. Seuraava vuosi oli jo konainen 333 kirjoituksella. Viimevuonna meni vielä paremmin 339 ja tänä alkuvuonna on toistaiseksi syntynyt blogi jokaisena päivänä, onhan vasta seitsemäs päivä.

Matkoilla on aina pakosta tullut blogittomia päiviä, mutta enää ei niinkään tarvitsisi käydä, kun on kannettavat tietokoneet ja joululomalle lähdettäessä sai mukaan iPad-koneen, jonka käytössä taas on opettelemista. Parhaiten kirjoittaminen tietysti sujuu oman työpöydän ääressä semminkin kun kouluajoilta asti käytössä ollut normaali kova kirjoituspöytätuoli nyt vaihtui tähän mukavaan Miami-tuoliin. Onhan eduskunnassakin käytössä juuri tämän tyylinen sopiva työtuoli.

Blogeista sen verran, että nyt oikein asiantunteva toimittaja käy näitä lävitse, josko niitä voisi julkaista sopivina otoksina - omakustanteina tietysti, eihän näillä mitään yleistä valtakunnantason tai muunkaan mukaista suurta painoarvoa ole, mutta on sitä turhempaakin julkaistu ja onhan se mukava joskus muistaa ystäviä omalla kustanteella. Voisihan sitten ruveta nimittämään itseään vaikka kirjailijaksi, leikki sijansa saakoon!