Vihapuhenäköaloja

Valtionsyyttäjä Mika Illman ja ministeri Elisabeth Rehn toivat omat näkökulmansa vihapuheisiin seminaarissa, samoin Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja eri uskontojen johtajat.

Elisabeth Rehnillä on omakohtaisia kokemuksia, mihin vihapuheet saattavat johtaa, kun hän on ollut ihmisoikeusraportoijana Balkanilla ja Ruadassa. Kun Jugoslavia hajosi Sarajevon ollessa rauhallinen yhteiselon paikka, kaikki muuttui, kun jokainen halusi parhaat alueet ja aloitettiin vihapuheet. Ruvettiin karsastamaan toista ryhmää uskonnollisten johtajienkin otettua saman asenteen. 600 vuoden takaiset asiatkin tulivat hallitseviksi. Myös media oli mukana vihapuheissa. Voimakas johto voi aiheuttaa massapsykoosin. Niin tulivat taistelut ja jako moneen valtioon: Bosnia, Kroatia, Serpia. Myös Ruandassa median osuus oli suuri kiihotuksessa hutuja tutseja vastaan. Valoisana asiana Elisabeth (vanha hiihtokumppanini) kertoi käynnistään paavi Johanneksen luona kertomassa ihmisoikeustilanteessa.

Mikael Illman kosketteli lainsäädännön ja laintulkinnan vaikeutta vihapuheiden suhteen. Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja syrjintä on rangaistavaa, mutta missä menee sananvapauden raja on aina tulkittava tapauskohtaisesti, koska sananvapauskaan ei ole rajoittamatonta. Illmankin asetti toivonsa koullaitokseen ja esimerkiksi urheilujärjestöihin ymmärryksen lisäämiseksi toisenlaisiin ihmisiin. Internetissä nimettöminä esiintyviin vihapuheisiin tulisi saada rajoitus.

Myös päätoimittaja Mikael Pentikäinen korosti vapauteen liittyvää vastuuta ja mediankin nettikeskusteluihin on pystyttävä puuttumaan. Ymmärrämme paremmin maailmaamme, kun perehdymme meille vieraisiinkin maihin ja ihmisiin. YK:n artikloissakin ovat uskonnon ja sanan vapaudet peräkkäin, on kunnioitettava jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Tässä myös tulee median tehtävä pyrkiä totuuteen ja tasapuolisuuteen.

Seminaarissa käyttivät kommenttipuheenvuorot myös monoteististen uskontojemme kristinuskon, juutalaisuuden ja islamilaisuuden johtomiehet, ensimmäisinä arkkipiispat Mäkinen ja Leo, jotka tähdensivät nimenomaan hyvää puhumisen merkitystä.