Aiheellinen välikysymys

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (UTVA) käsitteli
kokouksessaan 8. helmikuuta 2012 puolustusvoimauudistusta
puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin pohjalta. Valtioneuvoston
tiedotteen mukaan puolustusvoimauudistusta ryhdytään nyt toteuttamaan
puolustusministeriön ohjauksessa. Valtioneuvoston tiedotteesta ei
selviä, hyväksyikö UTVA ja niin muodoin hallitus puolustusvoimain
komentajan ratkaisumallin.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta ja se käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen
turvallisuuskäsitteeseen perustavaa turvallisuus- ja
puolustuspoliittista selontekoa. Nyt hallitus toimii ohjelmansa
vastaisesti. Parlamentaariseksi valmisteluksi ei voida katsoa
kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminutta kontaktiryhmää, koska
kyseiselle ryhmälle ei annettu olennaisia tietoja Puolustusvoimien
rakenteiden muuttamisesta. Hallitus aikoo tuoda turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle vasta syksyllä 2012, jolloin
puolustusministeri on jo päättänyt oleellisilta osin
puolustusvoimauudistuksen aiheuttamista rakenteellisista muutoksista.

Puolustusvoimien toiminta perustuu sodan ajan tarpeeseen, johon turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon turvallisuusanalyysi antaa perusteet.
Ainakaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle ei ole esitelty tulevaa
Puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota eikä siihen olennaisesti
liittyvää turvallisuusanalyysia. Puolustusvoimain komentajan
ratkaisumallin mukaisesti sodan ajan joukkojen määrää leikataan
kolmanneksella. Mistään ei kuitenkaan selviä, mihin sodan ajan
joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi jatkossa
muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka ja mihin ikään
saakka sodan ajan joukot pidetään sijoitusluetteloissa?

Puolustusvoimain komentajan ratkaisumalli puolustusvoimauudistuksesta vaikuttaa olevan
pelkästään Puolustusvoimien rauhan ajan toimintojen ja organisaation
uudelleenjärjestely. Ja vielä sellainen, jonka Puolustusvoimat on
pakotettu toteuttamaan nopeutetussa aikataulussa seuraavien kahden
vuoden aikana. Komentajan ratkaisumalli herättää lukuisia kysymyksiä.
Siitä eivät selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit eivätkä niiden
kustannukset. Myöskään mistään ei voida tarkastaa esitettyjen
säästötavoitteiden todenperäisyyttä. Esimerkiksi joukko-osastojen
lakkauttamisella ja yhdistämisellä väitetään saatavan 60–65 miljoonan
euron vuosittaiset säästöt. Tämä edellyttää, että lakkautettavien
yksiköiden vuokrasopimuksista päästään eroon. Muutoin ollaan siinä
tilanteessa, josta Valtiotalouden Tarkastusvirasto huomautti omassa
kertomuksessaan vuonna 2010. Poliittisen päättäjän on vaadittava
jatkossa Puolustusvoimilta todellisia, todistettavia ja tarkastettavia
laskelmia.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallituksen
toiminta on erittäin omituista. Hallitus toimii oman ohjelmansa
vastaisesti ja jättää eduskunnan tosiasiallisesti lähes kokonaan
päätöksenteon ulkopuolelle. Samoin vaikuttaa siltä, ettei hallitus
kyennyt tekemään asiassa päätöstä, vaan jätti Puolustusvoimiin
kohdistuvien päätösten tekemisen pelkästään puolustusministerin ja
puolustushallinnon virkamiesten vastuulle. Tämä on ainutkertaista
itsenäisen Suomen historiassa.

Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä merkittävällä tavalla.
Uudistus toteutetaan samaan aikaan kun hallitus ajaa armeijan
armottomalle säästökuurille.

Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit eivät lennä ja
merivoimien alukset pysyvät satamissa. Suuri määrä varuskuntia lakkautetaan tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustusratkaisumme uskottavuutta. Leikattu reservi puutteellisine varusteineen ei riitä pelotteeksi
mahdolliselle hyökkääjälle, kun vielä muistetaan, että liittyminen
jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vei armeijaltamme
edullisen ja tehokkaan välineen maahantunkeutujia vastaan.

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on
merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä
alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.
Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Sillä kohotetaan
maanpuolustustahtoa ja tuetaan alueellisen puolustuksen periaatetta.
Maakuntien varuskunnat ovat tarpeellisia myös sotilaallisen
suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa teknoarmeijakin on
hampaaton.

Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää
puolustus- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä
ovat tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa
osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa ei
ole lähitulevaisuudessa riittävästi petipaikkoja. Hallituksen ajama
kehityssuunta ajaa Suomea kohti valikoivaa asevelvollisuutta, joka
johtaa palkka-armeijaan ja sitä kautta Ruotsin tielle. Kun yhä harvempi
käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa
kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus ei ole sen jälkeen enää
yhteinen asiamme.

Oma lukunsa on se, että Uudenmaan Prikaati
säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen
varuskuntaan. Kielipolitiikka selätti puolustus- ja aluepolitiikan.
Dragsvikin sijaan lakkautuslistalla on esimerkiksi Pohjois-Karjalan
Prikaati Kontiolahdella. Se sijaitsee alueella, joka on jo muutenkin
viime vuosina kärsinyt työpaikkojen menetyksistä. Lisäksi
Pohjois-Karjalan Prikaatissa on olennaista alueellisen puolustuksen
osaamista. Selvitystä vaatii puolustusministeri Stefan Wallinin
mahdollinen jääviys asiassa. Rikos- ja prosessioikeuden professorin
Matti Tolvasen mukaan ministeri Wallinin jäsenyys Uudenmaan Prikaatin
killan valtuuskunnassa on ongelmallinen.

Haettavat säästöt olisi voitu priorisoida toisinkin. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumista
perustellaan usein muun muassa oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset olisivat kustannustehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.

Uudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen. Eduskunnasta ei saa tehdä
kumileimasinta. Uudistuksesta on syytä keskustella nyt, eikä vasta
syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jolloin
toimenpiteet on jo päätetty puolustusministerin ja puolustushallinnon
virkamiesten toimesta.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden sekä
varmistaa hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen toteutumisen puolustusvoimien toimintojen ja rakenteen uudistamisessa sekä turvata uskottavan koko maan puolustuksen, yleisen asevelvollisuuden, maanpuolustustahdon, Puolustusvoimien henkilöstöryhmien yhdenvertaisen
kohtelun, työllisyyden ja alueellisen tasa-arvon puolustusvoimauudistuksen yhteydessä?