keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Korkealle kansan kunto

Sain kuulua 1990-luvulla liikuntakomiteaan, jossa vedettiin liikunnnan suuntaviivoja ja mietintö julkaistiin otsakkeella Liikuntaa kaikille. Eero Mäki-Tanilan eläkkeellesiirtymisjuhlassa sain pohdiskella liikunnan merkitystä hyvinvoinnillemme ja jaksamisellemme.

Lähdin liikkeelle aluksi hymyilevän Hanneksen Tukholman olympilaisissa tekemästä uroteosta, jolla Suomi (autonoominen Venäjän osa) juostiin maailman kartalle ja josta olen kirjoittanut jo erillisen blogin.

Sitten Hanneksen päivien liikkumisen tähdentäminen on paljon tärkeämpää, koska enää ei juurikaan saada tätä tarvetta tyydytettyä jokapäiväisen työn ja toiminnan avulla automatisaation ja autoistumisen takia. Siksi ihmisen rappeutuminen liikkumattomaksi ja sitä tietä heikkokuntoiseksi on koitumassa liian monen kohtaloksi, ellei vapaaehtoista liikkumisharrastusta saada elämäntavaksi ja sen kautta innostuta vaikkapa aktiiviliikkujaksi.

Tässä olisi myös nykyhetken urheiluseurojen yksi tärkeimmistä tehtävistä tietysti kilpaurheilua suinkaan unohtamatta ja aliarvioimatta. Yhä edelleen pätee vanha viisaus: Terve sielu terveessä ruumiissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Myös urheilemisen henkiseen puoleen ja sen kasvatusvaikutuksiin ei koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Urheilun henki ja aate onkin puettu näkyviksi sanoiksi esimerkiksi: Korkealle kansan kunto sekä reipas, rehti ja ryhdikäs.

Näin urheilun tarkoitusta ja päämääriä pohtiessamme on sittenkin etusijalle laitettava itse ihminen ja hänen ehjä täysipainoinen elämänsä ja sen mukana koko yhteiskuntamme vahvistuminen. Apostoli Paavalikin kehoittaa meitä kaikkia kilpailemaan niin kuin se, joka saa voittopalkinnon, toteamalla, että kilpailija noudattaa itsensä hillintää kaikesssa saadakseen vain katoavan seppeleen, mutta että meillä kaikilla on mahdollisuus saada jopa katoamaton seppele.
Myös tämän uskonnollisen puolen saamme ottaa mukaan urheillessamme ja liikkuessamme ja silloin olemme myös ehyitä tasapainoisia ihmisiä, jolloin urheilunkin perimmäinen tarkoitus toteutuu.

Tulkoon nyt tässä mainittua, että voittaessani aikanaan Turun maratonin, olen aivan käytännössä saanut voitonseppeleen kaulalleni maaliin tullessasi. Mutta todella meille kaikille on valmistettu katoamaton seppele sitten kerran siellä perillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!