keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Oikeusvaltioko

AinaKyllä maailmassa on vääryyttä, oikeutta eivät tunnu saavan niin ikääntyneet vanhukset kuin pahoinvoivat lapsekaan eikä kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneet nuoret. Mihin on joutunut oikeusvaltio Suomi? Ja mitä voi yksityinen kansanedustajakaan tehdä.

Viime päivinä tämä kansalaisten kaltoin kohtelu yksityisiä henkilöitä kohtaan on tullut esille monella tavalla. Vanhusten osalta monellakin eri tavalla. Tänään luonani kävi ahdistunut vaimo, jonka miestä oli pompoteltu monellakin tavalla, viimeksi puolitoista vuotta kesti avun saaminen terveyskeskuksesta ja sekin aivan viime hetkellä ja vain yksityislääkärillä käynnin jälkeen, kun sallitut lukemat P-proBNP-kokeessa ylittyivät kymmenkertaisesti. Potilas on 81-vuotias, tällaistako on ikäihmisten hoito ja ihmisarvo.

Sairaseläkkeelle ja tapaturmaeläkkeelle pääsy on myös surkuhupaisaa, lääkärinlausunto ei paina mitään, kun eläkelautakunta tekee hylkäyksen ja valituksen käsittelee samoista lääkereistä koostuva eläkelautakunta, joka kaikenlisäksi on riippuvuussuhteessa eläkevakuutusjärjestöihin. Missä on paljon vaadittuobjektiivisuus, läpinäkyvyys ja avoimmuus tälläkin alueella.

110 000 nuorta on syrjäytynyt, työvoimaministeri Lauri Ihalainenkin tätä ihmettelee, mutta samanaikaisesti ollaan supistamassa opiskelupaikkoja ja vähentämässä eri oppilaitosten määrärahoja ja keskittämässä opiskelupaikkoja aina vain suurempiin keskuksiin, jolloin entistä useampi jää ilman jatko-opiskelupaikkaa, koska tutkimuksissa on myös todettu, että ainakaan kaikki nuoret eivät ole halukkaita siirtymään opiskelemaan kauaksi kotipaikkakunnaltaan. Nythän ollaan laatimassa nuorille yhteiskuntatakuuta, saa nähdä miten se pystytään toteuttamaan vähenevin määrärahoin.

Vuosikausia olemme yrittäneet saada pahoinvoiville lapsille oikeutta päästä joko huostaanotetuiksi tai isänsä hoitoon, kun äiti yksinkertaisesti ei kykene heistä huolehtimaan. Mutta mistään ei näytä löytyvän tukea lapsille, vaikka paljon puhutaan lasten oikeuksista. Kun sosiaalivirkailija aikoinaan on tehnyt päätöksensä lasten uskomisesta äidille, muutosta ei saada miltään taholta, vaikka kaikki järkisyyt ja kaikki asian tuntevat tahon ovat muutoksen kannalla. Aina jossakin tökkää. Pitääkö tässäkin tapauksessa tuhota neljän lapsen elämä, vaikka elämät olisivat vielä pelastettavissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!