Nuorten syrjäytymisestä kyselytunnilla

Tietysti Hyvinkään ampumatapauksen aiheuttama ahdistus oli ensimmäisenä aiheena kyselytunnilla. Kike Ritva Elomaa sai tehdä kysymyksen  nuorten syrjäytymisen aiheuttamasta yhdestä suomalaisen yhteiskunnan suurimmasta haasteesta, jota voidaan ennaltaehkäistä koulutusta järjestämällä, nuorten työllisyyden edistämisellä ja nuorisotyöllä ja huolehtimalla liikunta sekä muista harrastusmahdollisuuksista.: Millä keinoin ja millaisella aikataululla hallitus aikoo puuttua nuorten huolestuttavasti lisääntyvään henkiseen pahoinvointiin ja syrjäytymiseen?

Lisäkysymyksessään Kike viittasi hallituksen positiiviseen signaaliin yhteiskuntatakuusta, mutta kysyi sitten, milloin lapset ja nuoret saavat mielenterveydellisen yhteiskuntatakuun siitä, että heidän ongelmiinsa puututaan jo varhaisessa vaiheessa?

Mika Niikko viittasi myös tähän nuorten pahoinvointiin kysyen, aikooko hallitus toimeenpanna valtakunnallisen henkisen hädän numeron, josta nuoret sitten voisivat saada apua hätäänsä?
Peruspalvelum inisteri Maria Guzenina-Richardson kertoikin asian olevan tutkittavana ja kehitteillä.

Myös Pertti Veltto Virtanen sai kysymysvuoron ja psykologin otteella puuttui myös nuorison tuntemaan vierautumiseen kaiken innovaatiota ja muuta kehitystä korostavan ajan keskellä saaden kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäeltä vastaukseksi hallituksen tuntevan aivan erityistä huolta nuorten eri harrastus- ja etenkin urheilumahdollisuuksien maksuttomasta tarjoamisesta, jotta nuoret saisivat hyvää tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä.

Puolet kyselytunnin ajasta saatiinkin kulumaan tämän mitä ajankohtaisimman ja kipeän ongelman ympärillä. Tuli kovia kysymyksiä tämän jälkeenkin, kun perusterveydenhoidon kehittämiseksi hallitus on tekemässä suuria ratkaisuja siirtämällä  vastuuta sairaanhoitopiirin sijaan nimenomaan vahvistuvien kuntien kontolle ja yliopistollisiin sairaaloihin.

Jykevää perussuomalaisuutta eduskunnassa

Päivän täysistunnossa oli valiokuntien mietintöjä. Perussuomalaisilla oli niihin parannusehdotuksia, joita hallituspuolueidenkin edustajat kannattavat, mutta lakien toisessa käsittelyssä äänestävät kuitenkin niitä vastaan hallituskurin nimissä.

Esillä olivat vesillä kulkijoiden sallitut promillerajat eli ns. ruorijuopumus ja asevelvollisten varusmiespalvelun lyhentäminen 15 vuorokaudella.

Kaikkikin olivat samaa mieltä, että esitys varusmiespalvelun lyhentämisestä 15 vuorokaudella voidaan suorittaa koulutusta tehostamalla ja siirtämällä se loppuvaiheeseen, jolloin muutenkin on luppoaikaa ja jopa juhlapyhiä. Itselläni kuitenkin on vaikuttavimpia muistoja koko varusmiesajalta juuri armeijassa vietetystä joulusta, ainutkertainen kokemus koko elämässä näin rauhanaikaan. Mutta enää ei ole varaa lyhentää palvelusaikaa päivälläkään, siitäkin kaikki puhuivat kuin yhdestä suusta.

Mietintöön otetun vastalauseen allakirjoittivat vain perussuomalaiset ja vasenryhmän edustaja, vaikka vastalauseen sisältämistä asioistakin kaikki olivat yhtä mieltä. Asevelvollisten taloudellista ja sosiaalista asemaa on  kehitettävä määrätietoisesti ja kotiuttamisrahan palauttaminen, eläkkeen kertyminen varusmiesajalta ja asevelvollisuuden hyväksiluettavuuden toteuttaminen siviiliopinnoissa tulee käynnistää välittömästi. Hallituspuolueiden edustajat tukeutuivat vain epämääräisemmin näihin tavoitteisiin vetäytymällä asiaa selvittäneen työryhmän raporttin taakse.

Myös lakivaliokunnassa perussuomalaiset jättivät vastalauseen halutessaan saada kaikille vesiliikenteen ruorijuoppouden rajan laskemaan1,0 promillesta 0,5 promilleen, kun hallitus esitti rajaa laskettavaksi 0,5 promilleen vain ammattimaisessa vesiliikenteessä. Sen sijaan edelleen huviveneitä saa ajaa pienessä huppelissa, kuten sen ilmoitti puheessaan yksi vastalauseen allekirjoittajista James Hirvisaari. Rajan laskemista kaikille suosittivat myös venepoliisit, liikkuvapoliisi, sisäministeriön poliisiosasto ja rajavartiolaitos. Myös hallituspuolueiden edustajat olivat puheissaan sillä kannalla, mutta kun hallitus esittää niin sen kannattajat pysyvät siinä, vaikka mikä olisi. Niinpä hekin kyllä toivoivat lakia edelleen uudistettavaksi, mikäpä olisi estänyt sen korjaamista kertaheitolla. Mutta ei kun ei!

Raha on hävinnyt

Aina vaan pittää ihmetellä yhtä ja sammaa asiaa, olemme rikkaampi kuin koskaan, mutta rahhaa ei oo, se on kumma, mihin se on hukkunut.

Viimeksi tämä tuli näkyviin, kun Kankaanpään valtuustoseminaarissa tuotiin esiin kuluvan vuoden budjettivaje ja miten se jatkuu tulevina vuosina, jos mittään ei tehä. Ja tavoitteena ja tämän valtuustokauden eka vuosina myös toteumaan saatu on tasapainoinen budjetti.

Mutta näinhän siinä käy, kun rakas valtiovaltakin tekee jatkuvasti supistustyötään myös kuntien suuntaan, joka vuosi aina vain vähemmän henkeä kohden tulevaa valtionapua, kiinteistöverojen tasauksesta on myös luovuttu, sen sijaan aina vain uusia velvoitteita satelee kuntien toteutettavaksi.

Valtio velkaantuu 7-8 miljardin vuosivauhtia, vaikka tehdään säästöohjelmia ja kehysbudjetointia.

Mutta johonkin sentään syydetään rahaa. Juuri annetussa valtion toisessa lisäbudjetissa osoiteaan EVM:lle 1,44 miljardia pääomasijoitusta varten. Mutta, samalla annetaan valtuutus 11,1 miljardille myöhemmin vaadittaessa maksettavaa pääomasijoitusta varten. Hullun hommaa koko EU:n rahoittaminen. Kuka enää uskoo euron pysymiseen ja EU:n seisomiseen. Ehdotukset talousunionista ja liittovaltiosta eivät saa tuulta siipiensä alle. Muutkin kuin Suomen perussuomalaiset ovat kurkkuaan myöten täynnä EU-apuja.

Lapset huomioon

Kun viikko sitten Satakunnan kansanedustajien yhteisessä maakuntaradio-ohjelmassa olivat paikalla kaikki yhdeksän kansanedustajaa, niin nyt kuukausittaisessa kansanedustajaryhmän ja maakuntaliiton tapaamisessa meistä oli vaivautunut paikalle vain neljä, Ari Jalonen oli ilmoittanut sairastumisesta.

Esillä oli kaksikin lapsia koskevaa aihepiiriä. Porin lastenkulttuurikeskus ja Porin kristillinen koulu esittäytyivät. Lisäksi meille kerrottiin yhteenveto Satakunnan kuntien kuntauudistuslausunnoista ja muista ajankohtaisista edunvalvonta-asioista.

Ensi vuonna kymmenen vuotta täyttävän lastenkulttuurikeskuksen vakiinnuttaminen on maakunnan voimavara. Se järjestää Satakunnan lastenkulttuuriverkostoa monin erikoisinkin tavoin. On järjestetty VähäX valottaa valokuvafestivaali ja Vauvojen värikylpy-työpaja, jotka ovat herättäneet laaja valtakunnallista ja jopa kansainvälistäkin kiinnostusta. Näiltä käytännön toimintojen phjalta hallitusohjelmaan liittyen on tehty nuorten työllistämisehdotus, jonka syystä toivoisi tulevan hyväksytyksi.

Porin kristillinen koulu on perustettu v.1996, mutta sitä ei ole saatu vakinaistetuksi johtuen perustamisajankohdasta, koska vain sitä aiemmin perustetut koulun ovat saaneet vakinaisen luvan. Toinen ongelma koululla on 10% vähennys valtionavuista, joka aukko on täytettävä vapaaehtoistoiminnoin. Koulun yhteydessä on myös 21-paikkainen päiväkoti Ankkuri. Itse koulussa on 88 oppilasta ja koulu toimii kyläkoulun tavoin aivan kaupungin keskustassa. Pysyvän toimiluvan saaminen olisi ensiarvoista pysyvän niin toimitilan kuin muunkin koulutoiminnan saamiseksi pitkäjänteiseksi.

Tiedämme hyvin, miten tärkeää on ihmiselämän kokonaisuuden kannalta jo heti alusta lapsuudesta lähtien viettettävät päivät, miten kaikki lapsuudessa vaikuttaa sitten tulevaan kehitykseen. Siksi olisikin tuettava perheitämme kaikin mahdollisin tavoin heti neuvolatoiminnoista ja koulun oppilashuollosta lähtien ja vahvistettava vanhemmuutta kaikin mahdollisin keinoin, jotta välttyisimme äsken koetun Hyvinkään surmatekojen kaltaisilta järkytyksiltä. Eduskunnassa tänään pidimme hiljaisen hetken näiden ammuttujen muistolle omaisia tukien.

Mikä meitä vaivaa

Jokela, Kauhajoki koulusurmia, nyt melkein niihin verrattava Hyvinkään ampumatapahtuma, ampuja ja ammutut 18-vuotiaita koululaisia. Onko taas sama vanha laulu, ampuja sittenkin itsensä syrjäytyneeksi tunteva, kun koulu ja myös sotaväki ovat jääneet kesken. Onko hän niiden 110 000 nuoren joukossa, jotka eivät ole missään kirjoissa, väliinputoajia, joille nyt yhteiskuntatakuulla pyritään luomaan oman elämisen alkutahteja.

Eino Leinon sanoin meidän tulisi pitää mielessämme: Oi ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa! Ampuja itsekään ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.

Meidän tulisi tuntea yhteisvastuullisuutta, nähdä lähellämme apua tarvitsevat, pahoinvoivat. Kyllä merkkejä täytyy olla näkyvissä. Tulisi myös hyväksyä kaikki ihmiset ilman korkealle asetettuja vaatimuksia menestymisestä koulussa tai työelämässä. Emmekö voisi olla ihmisinä ihmisille! Yhteisöllisiä!

Tietysti myös yhteiskunnan tulisi panosta, eikä niin kuin nykyisin, vain supistetaan heti alusta lähtien koulukuraatoreita, mielenterveyspalveluita, nuorisotyötä, kirkonkaan diakoniatyötä unohtamatta.

Yhteiskuntamme vaan tuntuu oikein mässäilevän väkivallalla niin TV:ssa, netissä kuin lehdistössäkin. Viikko- ja kuukausikaupalla puidaan Breiviikin tapausta, samoin muistakin ampumisista vedetään päivästä päivään suuria otsakkeita, niin tästä Hyvinkäälläkin sattuneesta ikävästä kahden surmaan päätyneestä ammunnasta. Luodaanko tahtomatta jonkinlaista sankarimyyttiä näistä sairaanlaisesta hairahtuneista, joita sitten ehkä tietämättäänkin ihaillaan aj sitten mustan hetken tultua jopa matkitaan.

Herra armahda meitä syntisiä ihmisiä, tätä Jeesuksen rukousta saamme itsekukin meistä sydämestämme pyydellä itsellemme ja niin uhreille kuin näille valitettaville harhojen valtaan joutuneille onnettomille!

Karigasniemellä

Lapin turneelle hienon huipennuksen antoi tilaisuus Karigasniemen Kylätalo Salvussa kolmenkymmenen kyläläisen kunniottaessa keskusteluhetkeämme läsnäolollaan. Antoisa yhteispalaveri toi esiin monia pohjoisen ihmisiä koskettavia kysymyksiä. Samat asiat ovat puhuttanut ihmisiä myös Utsjoen kirkolla. Yhteensä olemme olleet kuudessa paikassa ja kaikkialla ollaan saatu lämmin vastaanotto ja paikalliset puolueaktiivit ovat järjestelleet käytännön tehtävät kiitettävästi. Täällä Suomen päälaella olisi suuria mahdollisuuksia paljon puhutun Pohjoisen ulottuvuuden avulla, mutta erityisesti täällä pelkän sillan kautta avautuva yhteys maailman hyvinvoivimpaan maahan Norjaan avaa rannattomat mahdollisuudet 35000 Norjan Kalotin asukkaan palveluiden hoitamisessa. Niinpä esimerkiksi Utsjoen perussuomalaisten puheenjohtaja Ismo Manninen valmistaa ja vie huonekaluja Norjan puolelle. Myös Tenojoki luo mahdollisuuksia, kun vuosittain käy 10000 lohennarraajaa. Tietysti poronhoito varsinkin Sevettijärvellä antaa toimeentulomahdollisuuksia tässä 1300 asukkaan pitäjässä. Keskustassa on 700 ja Karigasniemellä 300 henkeä. Ongelmia on myös kielikysymyksen hoitamisessa. Ainoa saamenkieleltä käyttävä lukio on juuri Utsjoella, mutta oppilasmäärät ovat vähäisiä, uusia oppilaita on tulossa vain kolme. Saamelaiskoulutuskeskus on Inarissa kuten myös kulttuurikeskus ja saamelaiskäräjien sijainti. Norjan kielen opetus olisi täällä paljon asiallisempaa kuin ruotsinkielinen. On yksi lääkäri ja poliisi, joka kyllä saa apua rajavartijoilta, joita heitäkin ollaan vähentämässä. Maaseudun alasajo joka sektorilla on täälläkin mitä kipeitä. Eivät todellakaan yksin mahtavat maisemat elätä, vaikka ne tietysti lisäävät viihtyvyyttä kuten montaa kiinnostava kalastuskin. Pitkät etäisyydet ovat etelän elämälle käsittämättömät, Karigasniemen ja Utsjoen keskustan etäisyys yksistään on sata kilometriä. Kaikesta huolimatta on helppo ymmärtää lapinhulluja, Lapin lumoihin joutuneita.

Ensimmäinen päivä

Lapin ihmisiä ja heidän ongelmiaan on tavattu ja kuunneltu. On puhuttu lappalaisista, saamelaisista ja lappilaista. Ilo-sopimuksen alkuperäiskansojen koskeva tulkinta on kiistanlainen, papinkirjoista sen pitäisi selvitä. Rovaniemen Lordi-aukiolla tapasin samana vuonna teologisessa tiedekunnassa aloittaneen ja myös juoksua harrastaneet ja harrastavan kaverin. Puhuttiin myös parast' aikaa käsillä olleista tulvista ja niiden estämisestä ja paikallisesta kaavotuksesta, jossa on kaavoitettu liian tulvaherkille alavilla maille, päättäjien suosimille alueille. Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelma puuttuu syystä kunnallistason korruptioon kaavoitusasioissa ja kilpailuttamisessa. Sodankylässä käyakelin myös kirkkomaalla, jossa on myös vanha 1689 rakennettu kirkko. Aivan sen lähellä näin tutun persoonallisen sotilaspapin Ilpo Sirkan haudan. Vieressä on myös infopiste ja Andreas Alarieston taidemuseo-galleri Sodankylässä meillä on kaksi valtuutettua, jotka olivatkin tietysti paikalla: kyläaktiivi Eila Kivioja ja vanha jo SMP-ajan veteraani itseään kylähulluksi kutsuma Alpo Lintula. Yli 200 maratonia juossut ja edelleen vuodessa kymmeniä maratoneja. Hän oli myös luonnonparantamisen kannattaja. Nykyinen maratonaika kuusi tuntia tai yli ei kuitenkaan vakuuttanut. Kolmantena paikkana Ivalo kruunasi päivän kierroksen. Paikalliset puolueihmiset olivat nähneet vaivaa viime eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalassa nykyisen kansanedustaja Osmo Kokon vaalipäällikkönäkin toiminut Arto Hoffrenin johdolla. Tarjolla oli makkaraa ja nokipannukahvia. Yksi neljästä mukanamme olevasta kansanedustajasta Maria Lohela tapasi sukulaisiaan, kun isänsä on kotoisin juuri Ivalosta. Pohjoisen maisemat tunturi-Lapissa ovat mahtavat. Järvissä on vielä jäitä, tunturien rinteillä näkyy lumivyöhykkeitä, vaikka muuten lumet on täälläkin jo sulaneet. Kyllä Lappi on aina Lappi!

Rovaniemellä Lapin kiertueella

Olemme aloittelemassa kolmen päivän turnetta Lapinmaalla. Reissataan ainaskin tuhat kilometriä Lapin hyväkuntoisia valtaväylä. Rovaniemellä tavataan Lapin pääkaupunkilaisia Lordi-aukiolla aivan Scandia-hotellimme vieressä. Sekä Sodankylässä että Ivalossa tarjoamm kavia ja makkaraa S-Markettien pihamaalla. Nämä tilaisuudet ovat perjantaina. Lauantaina posotamme yöpymispaikaltamme Saariselältä Suomen päälaelle eli Utsjoelle ja tapaamme maamme pohjoisimpia asukkaita hotelli Luossassa. Seuraavaksi ajamme Karigasniemelle kylätalo Salvussa tarjoamaan kahvia kyläläisille. Paluumatkalla on vuorossa makkara- ja kahvitarjoilu Inarissa hotelli Inarin pihamaalla. Porukkaa meillä on matkassa runsaasti. Meitiä kansanedustajia on reissaamassa neljä: Lea Mäkipää, Maria Lohela, Martti Mölsä, minä. Puolueen varapuheenjohtaja Reijo Ojennus Helena-rouvansa kanssa ja puoluehallituksen jäsen Pirita Nenonen ovat mukana. Kuljettajan raskaan taakankantaa Lea puoliso Markku Mäkinen 9-hengen pienoisbussillaan. Kahden yön majoituksetkin ovat Lean ja Markun Saariselän mökissä. Zz Mielenkiintoinen ja varmasti paljon kokemuksia ja kansan mieltä painavia asioita karttuu viemisiksemme takaisin etelän maille pyhänä lentäessämme Martin kanssa Ivalosta Helsinkiin.

Leo Mechelinin muistomerkillä

Olen tänään juhlapuhujana senaattori Leo Mechelinin - Löyttymäen suuren pojan - muistomerkin paljastustilaisuudessa. Saan viedä eduskunnan tervehdyksen merkittävän elämäntyön Suomen kehittäjänä tehneen senaattori Leo Mechelinin kunniaksi. Tänään on kulunut tasan 105 vuotta 23.5.1907 Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan kokoontumisesta. Mechelin on syvästi kunnioitettu Löyttymäen kylän kehittäjänä ja koulun perustajana. Samalla muistokiven paljastus on ensimmäinen vaihe sukuseura Mechelinuksen järjestämien 100-vuotistapahtumien ketjussa, sillä Mechelinin kuolemasta tulee kuluneeksi 100 vuotta tammikuussa 2014.

Juuri tämä päivä Leo Mechelinin muistomerkin paljastusjuhlallisuuksiin on valittu siksi, että hän laati täällä Löyttymäen kartanon kamarissa kesällä 1905 täydellisen hallitusmuotoehdotuksen itsenäiselle Suomelle. Tämä ehdotus hyväksyttiin myöhemmin lähes sellaisenaan vuonna 1919 Suomen tasavallan perustuslaiksi. Syystä ei Mecheliniä pidetty etevänä oikeusoppineena, lakitieteen tohtoriksi hän väitteli v.1873.

Vuonna 1905 Leo Mechelin, myös Suomen kruunaamattomaksi kuninkaaksikin sanottu muodosti niin kutsutun Mechelinin senaatin 1905-1908, jota pidetään Suomen ensimmäisenä poliittisena hallituksena. Tämä senaatti istui 1. kerran 5.12.1905 ja  toteutti siihen aikaan nähden hyvin edistyksellisen perustuslain, jossa koko kansa sai täydelliset poliittiset oikeudet. Perustuslain mukaan  kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset miehet ja myös naiset saivat ääni- ja vaalioikeuden ensimmäisenä maailmassa. Perustuslakiin sisältyivät paino- ja yhdistymisvapauslait suuriruhtinas jätti kuitenkin vahvistamatta. Yksikamarinen eduskunta aloitti toimintansa 1.10.1906 ja Suomessa siirryttiin kerralla vanhoillisesta nelikamarisesta järjestelmästä Euroopan moderneimpaan kansanedustuslaitokseen.  Keisarilla oli kuitenkin edelleen määräämisvalta asioihin ja sortotoimet jatkuivat. Täydellinen parlamentarismi toteutui vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen. En malta olla mainitsematta tässä yhteydessä, että työhuoneeni seinällä on viimeisen pappissäädyn puhemiehen arkkipiispa Gustaf Johanssonin kookas kultakehyksinen muotokuva, joka oli papiston puhemiehenä vielä 1905 ja vuoden 1906 ylimääräisillä valtiopäivillä.

Keisari Nikolai II:n  nimitettyä venäläisen Nikolai Bobrikovin Suomen kenraalikuvernööriksi v. 1898, aloitti hän heti venäläistämisohjelman ja annettiin helmikuun manifesti heti seur. vuonna. Manifestin mukaan Suomen virallisena kielenä tuli olemaan venäjä. Suomen autonominen asema ja itsemääräämisoikeus joutuivat kovalle koetukselle. Nuorsuomalaiset ja useimmat ruotsalaiset aloittivat Leo Mechelinin johdolla passiivisen vastarinnan kieltäytyen tottelemasta laittomina pitämiään määräyksiä ja kehottivat kansaa samaan. Heti helmi-maaliskuussa kerättiin Leo Mechelinin kirjoittamaan Kagaalin Suureen adressiin 522.931 allekirjoitusta vastustamaan Venäjän sortotoimia. Venäjän keisari Nikolai II ei kuitenkaan ottanut Pietarissa 500 hengen lähetystön viemää adressia vastaan. Bobrikov karkoitti Mechelinin maasta v.1903. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja v. 1904 Eugen Schauman ampui Bobrikovin, sekä Suomessa että Venäjällä syntyivät suurlakot ja niin Mechelinkin pääsi takaisin Suomeen saman v. 1904. Hänen palattuaan vaimonsa ja tyttärensä kanssa Löyttymäen kansakoululaiset tekivät kunniakujan tien varteen ja toivottivat kartanon isännän takaisin kotiin.

Leo Mechelin eli täydelliseltä nimeltään Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin eli vv. 1839-1914. Hän avioitui Löyttymäen kartanon tyttären Alexandran kanssa 1865. Puolison isän kuoltua jo v.1862, osallistui vävypoika heti innokkaasti kartanon toimintaan ja perheen raha-asioiden hoitamiseen ja koko perhe oli myös täysin rinnoin kehittämässä koko Löyttymäen kyläyhteisöä.  Niinpä kartanon väellä Leo Mechelinin johdolla on suuri ansio siitä, että Löyttymäen syrjä- ja metsäkulmasta muodostui mallikelpoinen yhteiskunta, joka isäntänsä myötä eli sen ajan politiikan keskiössä.

Janakkalan kolmas kansakoulu alkoi pääosin kartanon kustantamana syksyllä 1878 kartanon omistamassa  meijerirakennuksessa. Uusi koulurakennus valmistui v.1881 kartanon maalle kartanon tuella. Leo Mechelinillä oli tapana usein vierailla koululla ja käydä oppitunneilla seuraamassa opetusta.

Mechelin oli todella monessa mukana. Niinpä hänen elämäntyönsä ja saavutuksensa on mittavat myös monella muullakin alalla kuin valtakunnan politiikassa ja senaatin johtajana. Niinpä voi mainita  hänen ajaneen ponnekkaasti taiteen opetuksen ja museon Ateneumin  perustamista senaatissa ja upea rakennus valmistuikin v. 1887. Edellisenä vuonna Mechelin oli valittu Suomen taideyhdistyksen puheenjohtajaksi. Silloin elettiin myöhemmin Suomen taiteen kultakaudeksi nimettyä ajanjaksoa ja esim. kesällä 1885 kuuluisat naistaidemaalarimme Maria Wiik ja Helene Schjerfbeck maalasivat Löyttymäen talonpoikia ja muita ihmisiä.

Leo Mechelin ajoi myös Suomen kansallismuseon perustamista v.1893 ja oma rakennus, yksi kansallisromanttisenarkkitehtuurimme pääteoksista valmistui 1910.

Leo Mechelin perusti v.1868 Knut Idestamin kanssa Nokia-yhtiön, jonka      toiminta suomalaisen paperiteollisuuden uranuurtajana osoittautui erittäin kannattavaksi. Mecheli toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa asti.

Mechelin oli myös kansainvälinen vaikuttaja. Perheessä puhuttiin montaa kieltä, mutta alustalaisten kanssa kuitenkin aina suomea. Senaattori Mechelin puhui jo lapsuudenkodistaan alkaen -valtioneuvos Gustaf Mechelinin perheessä - ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Niinpä hän kävi useita henkilökohtaisia keskusteluita niin Ruotsin kuningas Oskar II:n kuin Venäjän keisarinkin kanssa.

Mechelinit luovuttivat Löyttymäen kartanon sukulaisten käsiin vuonna 1907 ja jo parin vuoden päästä Mechelinin puoliso Alexandra kuoli. Itse Mechelinkin sairastui kuollen  26.1.1914. Hänen hautajaisensa olivat valtiomiesmäisen juhlavat, koko Helsingin surujuhla. Kantajina toimivat ylioppilaskuntien kuraattorit, työväenyhdistysten edustajat muodostivat soihtukujan. Hgin torvisoittokunta soitti tätä tilaisuutta varten sävellettyä  surumarssia. Eino Leino kirjoitti jo hänen kuolinpäivänään muistoksi runon Kansalaisseppel: Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet.

Helsingin kantakaupungin läntisen liikenteen tärkein väylä, esplanadi-tyyppinen puistokatu: Mechelinin katu on saanut nimensä valtiomies Leo Mechelinin mukaan v.1917. Mechelinin muistopatsas on Säätytalon edustalla Suomen Pankkia vastapäätä.

Näin täydellä syyllä ja suurta kunnioitusta tuntien olemme nyt juhlimassa suuren suomalaisen itsenäisyys- ja valtiopäivämiehen, suomalaisen kulttuurin puolustajan, pankinjohtajan ja talousmiehen  Leo Mechelinin muistomerkin paljastamista ja nimenomaan täällä hänelle rakkaalla Löttymäen kylällä hänen perustamansa  koulun pihamaalla.     

Yrittäjien vieraana

Maakauntapäivä pittää kiirettä

Liputusta kaatuneiden muistopäivänä

Suomen siniristiliput salossa ovat parhaimmillaan hulmutessaan reippaassa tuulessa niin kuin nyt oli kaatuneiden muistopäivänä, joka on yksi tärkeimmistä ja myös parhaiten huomioduista liputuspäivistämme.

Liput liehuivat myös sankarihaudoillemme tehdyillä kunnianosoituskäynneillä seppeleenlaskujen yhteydessä. Niin tälläkin kertaa myös Kankaanpään sankarihauta-alueella. Järjestöjen lippurivistö- kulkue kunniavartijoineen oli pitkä. Mukana olimme me kolme veteraanijärjestöä. Heti Suomen lipun jäljessä sain olla kantamassa Sotainvalidien lippua vartijoina Toivo Lautaoja ja Aaro Holma. Seuraava tuli Sotaveteraanien lippu Jouko Uusitalon käsissä Mauno Kukkumäen ja Sakari Peuralan vartioimina ja kolmantena oli vuorossa Rintamaveteraanit Jussi Maljasen ja Leevi Aarniokosken hoteissa. Sitten seurasivat eri maanpuolustusjärjestöt.

Niinisalon varuskunta järjestää aina tämä hiljentävän hetken kovaäänisineen, juhlapuheineen ja sankaripatsaan kunniavartioineen sekä fanfaarien soittajineen. Myös korsutöpinä esiintyi.

Myös näin toteutamme syvään iskostunutta totuutta: veljeä ei jätetä. Näin myös tämän jumalanpalveluksen päälle pidetyn juhlahetken jälken, kun kävimme onnittelemassa 91 vuotta täyttävää veteraania ja seuraavana päivänä, kun saimme pistäytyä samalla asialla 94 vuotta täyttäneen veteraanin luona.

Veteraaniemme ja sankarivainajiemme muisto on velvoittava ja sitä kannattaa vaalia meidän jälkipolvienkin. Ilman heitä emme vapaassa isänmaassa touhuaisi kukin oman mielemme mukaisesti.

Kotkan poikii

Kotkan poikii ilman siipii, 96 vuotias sotiemme veteraani saatettiin viimeisen iltahuudon kutsumaan lepoon. Maailman myrskyt keinuttaa/ Taakse jäivät, nuoruuspäivät/ Takaisin ei niitä saa/ Laulut tuulen, nuo vain kuulen/ Enkä tiedä kauniimpaa. Tämä Juha Watt Vainion biisi laulettiin Kotkassa seitsemän veljeksen sarjaan syntyneen veteraanin muistotilaisuudessa, kyllä muistettiin laulaa myös tasan sata vuotta sitten uponneen Titanicin hymni Suo kohti Herrani,  samoin kiitosvirsiä.

Kotkan pojasta, tästä 96-vuotiaasta veteraaniveljestä voi sanoa Aleksis Kiven sanoin: Tähtiä kuin Otavassa  poikia on Nikulassa. Kauko Nikula sai tehdä pitkän päivätyön jalkinepitäjä Kankaanpään  kenkäkauppiaana. Muistan Nikulan kenkäkaupan jo poikasena, jolloin silloisessa Säästöpankin talossa oli pääkadun puolella pankkisalista lähtien Nikulan kenkäkauppa, kelloseppä Eero E. Kangasniemen kultasepänliike, meidän kirjakauppa ja osuuskaupan kangaspuoti. Talon toisella sivustalla pankkisalin takana olivat vielä Savian valokuvaamo ja Korsmannin lihakauppa.

Kauko Nikula tunneettin täsmällisenä herrasmiehenä ja kaikki kankaanpääläiset ovat kulkeneet Nikulan kengissä. Olihan meillä siihen aikaan tosin myös Halmeen kenkäkauppakin. Kaukosta ja hänen vaimostaan on meillä kaikilla vain pelkkää hyvää sanottavaa.

Viisi vuotta sitten Kaukon vaimo nukkui pois. Kauko itsekin oli samaan aikaan sairaalassa ja muistan hyvin hänen sanansa, että jollei täältä pääse pian pois, niin sitten viedään jalat edellä. Ja niin hänelle annettiin vielä näin monta vuotta jatkoaikaa. Lähihoitaja Kaarina piti hänestä erinomaista huolta Kaukon Yrittäjätalon yläkerroksen asunnossa. Yritäjätalo rakennettiin kauppiaiden toimesta, ja niin siinä talossa olivat sitten niin Kangasniemen kello- ja kultasepänliike kuin Nikulan kenkäkauppa ja meidän kirjakauppakin.

Kaukon eläkepäivien yksi kohokohta oli eittämättä hänen saaadessaan ottaan vastaan sotilasparaatia aivan ikkunansa edessä Keskuskadulla varuskunnan komentajan kanssa. Kun me sotaveteraanien edustajat käymme 90-vuotiaita onnittelemassa joka vuosi, niin aika monta onnittelukäyntiä saimme Kaukonkin kodissa käydä. Viimeinen syntymäpäivä oli vain vajaata viikkoa ennen hänen  kutsuaan  viimeiseen iltahuutoon.

Parlamenttien välistä futista

 Sain olla eduskunnan tarjoaman lounaan isäntänä Tampereella germaanisten maiden parlamenttien jalkapalloturnauksessa ja kiitospuheen pitäjänä hotelli Ilveksessä.

Neljän maan Suomen, Saksan, Itävallan ja Sveitsin parlamenttien joukkueiden välinen turnaus on jokavuotinen. Suomi on saanut olla mukana vuodesta 1977 lähtien voittaen turnauksen 12 kertaa, viimeksi vuonna 2009.

Tänä vuonna Suomen kohtaloksi lankesi kaksi tasapeliä Saksan ja Sveitsin kanssa sekä tappio Itävallalle, josta tulikin koko kisan voittaja puhtaalla pelillä. Kakkoseksi nousi Saksa ohi Suomen voitettuaan Sveitsin. Suomi oli siis kolmas ja Sveitsi neljäs.

Lopultakaan ei tässäkään kansainvälisessä kanssakäymisessä ole niinkään tärkeää voittaminen eikä sijoitukset, vaan kanssakäyminen ja suhteiden solmiminen. Niitä onkin vuosien varrella hoidettu. Hyvänä esimerkkinä on ministeri Jukka Gustafsson, joka palkittiin osallistuttuaan tapahtumaan 25. kertaa peräkkäin Eduskunnan Urheilukerhon paidassa.

Järjestelyistä vastasi kiitettävästi Tampereen kaupunki ja mukanan oli myös Gustafssonin oma seura Tampereen Pallo-Veikot. Turnaus oli myös tavallaan juhlaottelu, sillä nyt pelattiin 40. kerran.

Tervehdyksestäni olen jäävi itse sanomaan muuta, kuin Putte-Possun nimipäiväpuheen mukaisesti, että puhe oli lystikäs ja sille naurettiin - ja aika monta kertaa taputettiinkin.

Kunnottomat kunnat

Kyllä on urakkaa saada kunnottomat kunnat kuntoon niinkuin meidän perussuomalaisten takoituksena on.

Siikasis ajelles korkeintaan joka kolmas mökki eli talo on asuttuna. Väkelä on ollut joskus monta tuhatta, nyt kaikki mahtuisivat reippaasti pitäjän isoon kirkkoon, jonne todella mahtuu 1500 henkeä eikä asukkaitakaan ole enää juuri enempää.

Olimme vihkiharjoituksissa Siikaisten kirkossa helatorstain kunniaksi. Ja käytin tilaisuutta hyväkseni jakelemalla postilaatikkoihin Perussuomalainen-lehteä.

Kyllä on meitillä perussuomalaisilla tekemistä saada tosikunnottomat kunnat kunnallisvaaliohjelmamme mukaisesti kuntoon. Kankaanpäänkin talouden tasapainottamistyöryhmä on raapinut älynystyröitään, alijäämää näillä rakenteilla kertyy miljoonakaupalla. Ja säästöjä on tehty jo ennenkin.

Taas ollaan kyläkoulujen kimpussa.Peräti kolme koulua: Hapua, Venesjärvi, Vihteljärvi ovat taas lakkautuslistalla. Nettikeskustelussa ihmetellään, pitääkä hyvistä kyläkouluista siirtää oppilaat keskustan homekouluihin, joista opettajiakin on pitänyt siirtää muualle. Nykin koulua käydään remonttien aikana kalliisti vuoksratuissa parakeissa, vaikka kyläkouluissa kuten Niinisalossakin olisi käytettävissä tyhjää tilaa. Mutta ei näytä autot kulkevan kuin yhteen suuntaan kyliltä keskustaan eikä päinvastoin käy laatuun järjestää oppilaskyydityksiä.

Kyllä on kirveellä töitä, Kankaanpäässä lopetettasiin myös kaupunginmuseo, joka on tehnyt hyvää ja arvokasta työtä katoavan perinteemme ja tiedon tallentamiseksi. Ilman tätä työtä katoaisi paljon korvaamatonta tietoa sukupolvien elämästä.

Hengähdystaukoa

Pitkä viikonloppu, mutta tehtäviä riittää tiistain eduskuntaan paluuseen asti joka päivälle, mutta joka päivälle riittää murheensa ja myös armo rittää.

Mutta kyllä vaan ministerikin huokaa välipäivien terveyttä tuovasta tauosta . Opetusministeri kertoo facebookissa päivän täyttäneistä tapahtumista ja toteaa helpottuneena huomenna olevan pyhäpäivän ja sitten perjantaina Tampereen Ratinassa on neljän maan parlamenttien jalkapalloturnaus: Saksa, Sveitsi, Itävalta, Suomi. Ministeri Jukka Gustafssonin pelinumero on täysi kymppi 10. Määkin meen tapahtumaan, en tosin pelipaikalle, vaan illallisille hotelli Ilvekseen tuomaan puhemiehistön kunnioittavaa ja arvostavaa tervehdystä!

Hengähdystaukoon eduskunnasta - oltiinhan tällä viikolla vain kaksi päivää Helsingissä - kuuluu myös papillisia toimia, vihkiharjoitus helatorstaina, vihkiminen lauantaina Siikaisten kirkossa, 96-vuotiaan veteraanin siunaus ja kaatuneiden muistopäivänä sunnuntaina lippuvartiossa olo Sotainvalidien lippua kantaen sankarihautojen seppeleenlaskutilaisuudessa. Samana päivänä käydään myös onnittelemassa 91-vuotiasta veteraania.

Sotainvalidien piirihallitus kokoontuu, samoin Kankaanpään Sotaveteraanien hallitus, on kaupunginhallitusta, kirkkoneuvostoa ja kirkkovaltuustoa. Heti maanantaiaamuna Satakunnan radiossa maakuntaparlamenttiin on koottu alueen kansanedustajia kertomaan kevätkauden tapahtumista, vaikka omasta esiintymisestäni mainitussa ohjelmassa ei ole kulunut kuin pari viikkoa.

Lehdissä näkyi viime viikolla luetteloita eduskunnan poissaoloista. Satakunnan Kansassa sai aivan erikoismaininnan kaksi satakuntalaisedustajaa, jotka olivat olleet poissa vain yhden kerran. Sitä sen sijaan ei sanallakaan kerrottu, että ainakin meikämanne ei ollut ollut poissa yhdestäkään istunnosta. Sen sijaan yksi Satakunnan edustajista keikkui aivan listan kärjessä mainiten kaiken lisäksi olevansa aina tärkeimmiksi katsomissaan paikoissa, kansan valtuustus kansanedustajaksi ja täysi-istunnoissa läsnäolo ei näytä olevan niitä päällimmäisiä  asioita - hänen mielestään. Ajattelevatkohan hänen äänestäjänsäkin samansuuntaisesti - tuskin.

Iloitkaamme itsenäisyydestämme

Kun juuri sunnuntaina sain tuoda tervehdyksen Vapaussodan Perinneyhdistyksen juhlaan, niin sallittakoon näissä tunnoissa kirjoittaa ylös koneelle myös itsenäisyysjuhlan puheeni Kankaanpään Yhteislyseolla itsenäisyyspäivän aattojuhlassa. Puhe on luvattu julkaista lyseon vuosikertomuksessa.

Hyvät itsenäisyysjuhlamme osallistujat, arvoisat sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset!

On suuri kunnia saada olla oman kouluni Kankaanpään Yhteislyseon itsenäisyysjuhlassa käyttämässä puheenvuoroa!

Itsenäisyyspäivämme on meille tarpeellinen näköala- ja pysähdyspaikka, jolloin saamme muistella kansamme kunniakasta menneisyyttä ja pohtia, miten tästä eteenpäin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Saamme kansamme historian pohjalta tarkastella maamme tämänhetkistä asemaa, jotta osaisimme oikealla tavalla vastaanottaa tulevaisuuden haasteet. Näin itsenäisyyspäivä tarjoaa meille tuiki tarpeellisen hengähdyshetken jatkuvassa työn ja toiminnan mukanaan tuomassa arkipäivän rasittavassa kulussa.

Nykyisyytemme rakentuu menneisyyden pohjalle. Siksi on välttämätöntä ottaa oppia historiamme tapahtumista ja sen erityisistä käännekohdista, joista kaikkein merkittävimpiä isänmaamme olemassaolon kannalta  ovat itsenäisyyden syntyvaiheet 94 vuotta sitten ja sen säilyttämiseksi käydyt talvi- ja jatkosota.

Itsenäisyysjulistuksessa joulukuun 6. päivänä 1917 todetaan Suomen kansan tuntevan syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Talvisotamme vaikeista kriisivaiheista joulukuussa 1939 on tallennettu pääministeri Risto Rytin radiopuheesta: ”Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen, yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vieläpä lopun jälkeenkin---.”

Kun tänään tarkastelemme maamme asemaa, saamme tuntea suurta kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä siitä, että vaikeiden ja raskaiden vaiheitten kautta olemme päässeet tähän päivään. Me annamme kaikesta sydämestämme kiitoksen niille, jotka ovat olleet hankkimassa ja turvaamassa maamme itsenäisyyttä. Tässä työssä meidän tulee muistaa ennen kaikkea sankarivainajiamme, sillä he ovat joutuneet antamaan henkensä vapautemme edestä. Tunnemme myös syvää kiitollisuutta sotiemme invalideja ja kaikkia veteraanejamme kohtaan kuten myös muistamme kotirintamalla raskaan päivätyön tehneitä naisiamme. Jollette te olisi silloin kestäneet, ei maamme olisi nykyisessä tilanteessa, jolloin ulkonainen rauha rajoillamme on vankkumaton ja maamme ulkopoliittinen asema on inhimillisesti ajatellen tunnustetumpi ja arvostetumpi kuin koskaan aktiivisena rauhantahtoisen, puolueettomana kansakuntana.

Taloudellisesti saamme elää yhdessä maapallomme hyvinvoivimmista maista luottoluokituksenkin ollessa parasta AAA-luokkaa. Rehellisesti sanoen ei kansakunnallamme  loppujen lopuksi ole mitään suurempia ongelmia eikä vaikeuksia. Tietysti tulevaisuutta ajatellen aina on korjattavaa ja parannettavaa, jotta jokainen kansalaisemme saisi tuntea asuvansa maassa, josta kaikkia pohjoismaita ajatellen YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld on lausunut: ”Jokainen, joka on saanut syntyä vapaassa Pohjolassa, on kuin olisi saanut päävoiton arpajaisissa.” Nykykielelle käännettynä olemme kaikki loton jättipotin voittajia.

Voimme yhtyä suuren kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kirjoittaman Seitsemän veljeksen nuorimmaisen Eeron aatoksiin: ”Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa, se kallis maailman kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisuutta hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistolaiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtonsa halua pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.”

Näin tuntiessamme syvää kiitollisuutta vapaasta isänmaastamme, saamme itsenäisyydestämme antaa kiitoksen myös Taivaalliselle Isällemme, Kansojen Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden omaan isänmaahan kansojen suuren meren keskellä. Emme varmasti koskaan osaa arvostaa itsenäisyyttämme liian suureksi, sillä todella niin suuria asioita itsenäisyytemme on kansallemme tuonut. Meillä on suuri vapaus, lukemattomia oikeuksia ja täydet ulkoiset edellytykset täysipainoisen   elämän elämiseen. Meillä on rikkaat ja yhä elävät kulttuuriperinteet ja myös talouselämän puolella olemme kilpailukykyisinä vastaanottamassa tulevaisuuden haasteita. Saamme myös tuntea huolta vähäosaisemmista lähimmäisistämme niin kaukana kuin lähelläkin.

 Saakoon itsenäisyytemme olla iloinen meitä kaikkia yhdistävä suuri asia!

Komiat oli avajaiset

Komiat oli perussuomalaisten Satakunnan piirin ja Porin osaston yhteisen toimitilan avajaiset, mutta komiaa oli väkikin ja mikä hienointa, kaikkein komiaimpana kruunasi kaiken itse toimintatila. Huoneisto oli täysin muuttunut neljäkymmentä  vuotta palvelleesta ja jo harmaantuneesta teollisuustilasta todella edukseen. Väritys pääasiassa valoisuutta tuovaa valkoista, aina välissä perussuomalaisten ja samalla myös satakuntalaisten sinikeltaisia värisävyjä. Ja tietysti sopivasti oman puolueen logoja muita tunnuksia.

Väkeä oli runsaasti ja monenlaista. Tiedotusvälineiden edustajia oli saapunut ja  TV:n aluetoimituksesta oltiin liikkeellä jopa niin, että illan TV2:n  alueuutisissa nähtiin välähdys avajaisista. Eduskuntaryhmämme ilopilleri Kike viihtyi paikanpäällä mukavasti laulaa luikauttaen ilmoille myös koskettavan varsinaissuomalaisin voimin tehdyn isänmaallisen lähes kansanlaulun omaisen: Suomi on mun maa. Myös vasemmistoliiton nakkilalainen kansanedustaja Jari Myllykoski lauloi tervehdyksen lähes Bavorettimaiselle tyylillään.

Niin kuin ainakin hienoimmissakin tilanteissa aloitimme meille merkittävän juhlamme sinikeltaisen nauhan leikkaamisella ja pitämällä tervetuliaispuheenvuorot, niin me Satakunnan perussuomalaiset kansanedustajat Ari Jalonen ja Anssi Joutsenlahti kuin myös piirin puheenjohtaja ja puoluehallituksen edustaja Seppo Torisevakin raumalaisuudestaan huolimatta sulassa sovussa meidän muiden kanssa.
Kukkabuketein muistettiin suurimman kunnostustyöurakan ja vastuun kantaneet tilavastaava ja koordinaattori Reijo Lehto ja  korjauspäällikkö Kari Seppä. Kiitoksen ansaitsevat tietysti kaikki muutkin kymmenet talkootöihin osallistuneet.

Tarjoilupuolikin pelasi, sisällä riitti kahvetta piirakan ja tortun kanssa, ulkona grillattiin makkaraa. Ilmassa oli ilmapallojen lisäksi niin kuin pitääkin suuren urheilujuhlan tuntua, urheilumiehiäkin näkyi paikalla. Hyvällä mielellä jatketaan etiäpäin kohden syksyn voitollisia kunnallisvaaleja tavoitteena säillyttää Satakunta Suomen perussuomalaisimpana maakuntana kuten tähänkin asti yhdessä Pohjois-Karjalan kanssa.

Vapaussotaliiton kesäjuhlatervehdys

Sain todella olla tervehtimässä satalukuista Vapaussodan Perinneyhdistyksen kesäjuhlan kokousväkeä Säkylässä Porin Prikaatin varusmiesajoilta tutuissa tiloissa eli elokuvateatterissa järjestetyssä pääjuhlassa:

Arvoisat Vapaussodan Perinneliiton Kesäpäiville saapuneet juhlavieraat, kunniakansalaisemme sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat.

Otin suurella ilolla vastaan tämän minulle  uskotun suuren kunnian saadessani tulla tänne varusmiespalvelupaikkani kuninkaallisen Porin Prikaatin tiloihin ja tuoda maamme korkeimman päättävän elimen ja koko kansaamme edustavan Suomen tasavallan eduskunnan mitä kunnioittavimman ja arvostavimman tervehdyksen Teille kaikille sieltä eduskuntamme työtä johtavalta puhemiehistöltä. Olemme eduskunnassa kaiken muun arkisen aherruksen keskellä valmistautumassa myös itsenäisen maamme satavuotisjuhliin ja sitä varten kunnostamme kaikki rakennuksemme, myös J.S. Sirenin suunnittelema ainutlaatuinen v. 1931 valmistunut päärakennus remontoidaan juhlavuoteen 2017 mennessä.

Täydellä syyllä siis vaalimme tämän itsenäisyytemme synnyttäneen Vapaussotamme perinnettä. Voidaan jopa syystä sanoa Vapaussotamme olleen ainutlaatuisen sotahistoriassa kuten Hannes Ignatiuksen ja Kaarle Soikkelin kirjoittamassa teoksessa  nimeltä Yleiskuvaus Suomen Vapaussodasta vuodelta 1925 kerrotaan. Suora lainaus:

Ensi kerran suoritettiin siinä sodan kestäessä suurenmoinen armeijan järjestely- ja varustustyö siitä huolimatta, että valkoinen Suomi oli raaka-aineisiin ja kuljetusneuvoihin nähden erittäin huonolla puolen ja vastustajiinsa verraten näissä suhteissa alakynnessä sekä että yhteyttä ulkomaiden kanssa täytyi ylläpitää mitä vaikeimpien jääsuhteiden vallitessa.  Sotaa oli kaiken lisäksi käytävä aikana, jolloin maamme kärsi nälkää ja jolloin viljaa ei maailmansodan tähden voitu saada ulkoa. Näitä vaikeita tehtäviä sodan johdonoli ratkaistava.

Suomen vapaussota johti kuitenkin suureen positiiviseen tulokseen kohottaen Suomenkansan itsenäisten kansojen joukkoon ja täyttäen näin kansamme pitkäaikaisen vapaudenkaipuun. Samalla laitettiin ensimmäinen sulku bosheviikkianarkistisen liikkeen leviämiselle Eurooppaan. Näin merkitys oli suuri myös koko Euroopalle. Suomen vapaussodan armeija siirsi valkoisen kenraalinsa Mannerheimin taitavassa ja tarmokkaassa johdossa voitoillaan pohjoismaiden rajan uudelleen itään Rajajoelle, palautti Itämeren tasapainon ja pelasti länsimaisen kulttuurin ja Suomen kansa sai oman sijansa valtakuntien joukossa.

Itse olen saanut liittyä Vapaussodan Perinneliiton jäseneksi ja Vapaussoturi-lehden tilaajaksi ja lukijaksi nyt 99 vuotta täyttävän kankaanpääläisen sotaveteraanin Vihtori Siivon pyynnöstä. Vapaussoturilehden vielä viime vuonna päätoimittajan tehtävässä ollut Jussi Niinistö on eduskunnassa ryhmätoverini ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. Lämpimiä muistoja minulla on myös toimiessani Jämijärven kirkkoherrana Jämijärven viimeisestä vapaussoturista vuosisadan vaihteessa kuolleesta 101-vuotiaasta Oskari Heikkilästä. Saimme viettää hänen 100-vuotispäiviään. Pois lähdettäessä Vapaussodan perinneliiton edustajat toivottivat, että vuoden päästä taas nähdään, jolloin Oskari ojensi kätensä ja sanoi heti: tähän käteen. Ja niin myös juuri ennen joulua syntyneen Oskarin 101-vuotispäivät vietettiin, mutta sitten pian joulun jälkeen hänen vuoronsa tuli viimeiseen iltahuutoon.

Suokoon Taivaallinen Isämme Kansojen Kaitsija Suomen-maallemme aina siipiensä suojan. Siunatkoon Herramme synnyinmaata, kansaa täällä. Maa vaatii voimamme, taivas loistaa päämme päällä. Synnyinmaa meille leivän antaa. Tahdomme myös sen kuormat kantaa, rakkaudella tehdä työtä. Virsi 585:1.

Ikämiehemme menestyivät taas

Joka väriä mitaleita SM-maastoista

Kaiken värisiä maitaleita oli tuliaisina Kankaanpään Urheilijoiden ikämiesjuoksijoilla Pudasjärven SM-maastojuoksuista. Yksi kutakin väriä ja jokainen neljästä miehestä sai mitalin. Kaksi mitalia tuli henkilökohtaisessa kilvassa ja yksi kolmimiehiselle joukkueelle.

Kevätalven EM-kisoissa kaksinkertaiseksi euroopanmestariksi kruunattu Seppo Kykkänen, joka niissä Jyväskylän kisoissa sai mestaruudet Suomen joukkueen parhaana sekä 8 km maantiejuoksussa että puolimaratonilla, jolla hän lisäksi tuli toiseksi, voitti ties monennenko suomenmestaruutensa 50-vuotiaiden sarjassa. Voiton arvoa nostaa lisäksi se, että hän nyt kilpailee viimeistä vuotta tässä sarjassa ja on kaiken lisäksi pääsiäisen aikaan pidettyjen MM-kisojen jälkeen sairastellut monta viikkoa. Voitto oli kuitenkin selvä ja samalla myös M55 sarjalaiset jäivät hänen taaksensa.

55-vuotiaissa KankU:n ikämiehet Veli-Pekka Vänni, Ilkka Vakkuri ja Jari Koskela ottivat miesrikkaassa sarjassa joukkueena hopeatilan. Lisäksi Veli-Pekka oli henkilökohtaisessa kisassa kolmanetena pronssimitalimiehenä. Sekä Ilkalla että Jarilla on kevätkaudella ollut monenlaisia vaivoja ja oli ylipäätänsä hienoa, että he kuitenkin uskaltautuivat mukaan kilpailuun, josta tulos oli jopa odotettua parempi, hopeamitalithan ripustettiin heidän kaulaansa. Sillälailla sanoisi Tarvajärvi.

Kansanedustajan oikeuksista ja velvollisuuksista

Edustajantoimen hoitamisesta

Kansanedustajan käyttäytymisen tulee olla vakaata ja arvokasta. Tänään herätti kiusallista huomiota eilisissä Eurooppa-päivän uutislähetyksillä esiintynyt Eurooppa-ministeri Stubb lausunnoillaan, jotka eivät täytä tätä vaatimusta. Hän vertasi Kreikan ja Ranskan vaaleissa menestyneitä äärioikeistolaisia puoueita Perussuomalaisiin todeten perussuomalaisuuden levinneen näihin maihin. Nämä kaikki puolueet ovat hänen mukaansa populisteja, jotka  eivät edes hae ratkaisuja.

Saimme juuri opetusta kansanedustajien oikeuksista ja velvollisuuksista professori Mikael Hidenltä, korkeimmalta tämän alan laintuntijalta seminaarissa, jossa Helsingin yliopiston toimesta kosketeltiin arvovaltaisin alustajavoimin kansanedustajien edustajatoimen ajankohtaisia kysymyksiä.

Näin seminaarin anti todella ajankohtaistui, sillä professori Hiden totesi tämän vakaan ja arvokkaan esiintymisen vaatimuksen ulottuvan laajalti kaikkeen siihen, missä edustajan katsotaan esiintyvänjuuri edustajana. Ja kyllähän ministeri Stubb on myös kansanedustaja. Puutuimme asiaan eduskuntaryhmän kokouksessa ja varmaan huomenissa saamme siitä julkilausuman.

 Stubbhan on tällaisilla lausumilla loistanut ennenkin. Muistamme miten hän kirosanoja käyttäen vähätteli Pohjoismaiden neuvoston kokousta. Ja ensimmäisen Kreikka-tukipaketin myöntämisen jälkeen hän vaitti tukea arvostelleita pölhöpopulisteiksi. Onko tämä vakaata ja arvokasta esiintymistä ja käyttäytymistä vieläpä Eurooppa-ministeriltä.

 Asian tekee vielä vakavammaksi se, millaisen kuvan hän antaa maastamme ja puolueistamme ulkomaille. ERi taida Suomi-kuva kirkastua näillä asiattomilla mustamaalaavilla puheilla.

Jatkan huomenissa lisää arvokkaan seminaarin antimista. Nyt puhe kääntyi vasta tähän yhteen ainoaan kansanedustajan käyttäytymissääntöön ja yhteen ainoaan kansanedustaja-ministeriin.


                                                                            

Synkkä yksinpuhelu

Professori Kanniainen oli haastateltavana aamuTV:ssä. EU:n  uudesta tilanteessa Kreikan parlamenttivaalien ja Ranskan presidenttivaalin jälkeen. Ei näyttänyt löytyvän mitään valoa Euroopan heikkeneviin talousnäkymiin: Euroopan rahaliitto on epäonnistunut eikä Euroopalla ole talouskasvuakaan. Miten eteenpäi? Eilinen Suomen Venäjän kauppakillan vierailu Venäja-ryhmämme kutsumana osoittaa yhden varteenotettavan suunnan: Venäjän kauppamahdollisuudet ovat loputtomat, siellä siis voisi olla mahdollisuutemme!

Mitä Kanniainen sitten kertoi.

Koska rahaliitto ei luonut sääntöjä ja rangaistuksia talouskurin rikkomiselle , on monen jäsenvaltion ollut helppo elää yli varojensa.

Kreikan tie on todennäköisesti sama kuin Islannissa, jossa oma valuutta devalvoitiin. Näin saatiin talous kasvuun. Euroopan tuetkaan eivät pystyu pelastamaan Kreikkaa, näin sen on itse otettava oma rahansa käyttöön, kuten nyt vaaleissa menestyneet EU-kriittiset puolueet esittävätkin.

Espanjan tilanne on myös vaa´ankielellä: Työttömyys 25%, nuorisotyöttömyys 50%, harmaa talous kukoistaa, asuntojen hinnat syöksyssä ja koko talouskupla uhkaa puhjeta ja kurimus on edessä. EKP:n rahat eivät enää riitä näin ison maan pelastamiseen, vaikka juuri EKP ei tähän asti turvannut kriisimaiden markkinoiden toimivuutta ja näin ostanut aikaa, mutta ei se yksistään riitä.

Tarvitaan näet talouskasvua, rahaliiton valuviat on korjattava. Ainoa mahdollisuus on yrityksille luotava uskoa tulevaisuuteen ja vain sitä kautta saadaan kaivattua kasvua, nykyiset säästötoimenpiteet vain kurjistavat tilannetta.

Suomihan elää viennistä, Eurooppa taantuvine talouksineen ei luo kasvualustaa. Olemme menettäneet monia merkittäviä vientisektoreitamme. Mekin tarvitsemme suuria muutoksia rakenteisiimme ja se juuri voisi olla yksi vahvuustekijöistämme, kuten siis myös Venäjän-kaupan kehittäminen.

Arvovaltaisia vieraita

Eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmällä oli arvovaltaisia vieraita, seuraavat Suomen-Venäjän kauppakillan edustajat:

Osallistuja	Yritys
Jaana Rekolainen	SVKK
Lauri Veijalainen	Stockmann
Veli Vento	Finntorus
Kai Hahl	Promaco
Kaisa Tiira	Konekesko
Alexander Pessa	RP-Hitsaus Ltd.
Valerian Sand	If
Esa Teräväinen	Jolkipalki
Irene Matinpalo	Basware
Martti Siira
Anne Pajalin	VR
Matti Seppänen
Jarkko Tuominen	Suomen Videoviestintä SVV/ Suomen Messut
Virve Obolgogiani	Mimino Oy
Patricia Råberg
Teemu Nurminen	Kinnarps
Erja Laakso	Vientipartnerit
Katja Koikkalainen	Aleksanteri-instituutti
Marjut Moisala	Verman Oy
Joonas Turkama	CoreFinland Oy

Keskusteltiin monista asiaanliittyvistä aiheista Venäjän kielen taidon tärkeyttä pitäisi korostaa. Huolestuttavaa on esimerkiksi, että yliopistoissa on Espanjan kielen opiskelijoita enemmän kuin Venäjän kielen. Ja kuitenkin Venäjän osaaminen on ensi arvoista kasvavan kauppamme ansiostakin.

Viisumiprosessi on raskas ja erityisesti kesätyöluvan saaminen. Tavallisen työluvankin saaminen vie oman aikansa, mutta siihen osaa varautua, kesätyöharjoittelussa tarvittaisiin nopeampaa päätöksentekoa. Suomalaiset yritykset olisivat kyllä halukkaita palkaamaan kesätyöntekijöitä, mutta nyt se on lähes mahdotonta. Tässä olisi eduskunnan ystävyysryhmälle hyvä aihe viisumi- ja työlupaprosessien yksinkertaistamiseksi.

TÄNÄÄN EDUSKUNNAN RUOKALASSA LOUNASTIMME SENIOR VICE PRESIDENT/ KEY ACCOUT FINLAND EVERSTI EVP MIKKO MYLLYKANKAAN kanssa. Hän kertoi suomalaisesta puolustusaseteolllisuudesta, joka työllistää 7000 metallimiestä. Mikko on Kankaanpään poikia ja edustaa Nammo Lapua Oy:ta. Joka alalla on omat murheensa, niin patruuna ja ammusteollisuudellammekin. Harkittavana on jopa ammusviennin aloittaminen idän suuntaan viitaten edellä olevaan Venäjän kaupan rannattomiin näkymiin.

Kysely Kankaanpään Tielaitoksen kalliosiilosta

KIRJALLINEN KYSYMYS 262/2012 vp

Tarkistettu versio  262/2012 vp - Anssi Joutsenlahti /ps

Tietukikohtien nykyinen muu käyttö

Eduskunnan puhemiehelle Kankaanpäähän rakennettiin vuonna 1994 silloisen Tielaitoksen toimesta tienpitomäärärahoista tukikohta teiden hoitoa ja kunnossapitoa varten. Tukikohtaan rakennettiin myös kalliosiilo hiekoitushiekkaa ja talvisuolaa varten. Tukikohta oli silloisen Kankaanpään tiemestaripiirin käytössä niin kauan kuin se urakoi nykyisellä nimellä olevaa Kankaanpään alueurakkaa.
Tielaitoksen jakautuessa Tiehallintoon (nykyään ELY-keskukset) ja Tieliikelaitokseen (nykyään Destia) aloitettiin myös Kankaanpään alueurakan kilpailutus. Vuonna 2006 Destia hävisi kilpailutuksessa Kankaanpään alueurakan. Urakoijaksi valittiin virolainen Teho As.
Tielaitoksen jakautuessa kiinteistöt siirtyivät pääasiassa Tiehallinnolle, kuten myös Kankaanpään tukikohta, ja lisäksi samassa yhteydessä siirtyivät myös sivutukikohtina palvelleet Karvian, Lavian ja Honkajoen tukipisteet hiekkahalleineen. Vuokrahinnat tähän aikaan olivat kohtuulliset em. tukikohtien osalta. Myöhemmin tukikohdat siirtyivät Senaatti-kiinteistön omistukseen ja aluksi vuokrahinnat olivat myös kohtuulliset johtuen siitä, että niiden vuokrasopimukset oli tehty Tiehallinnon omistusaikana silloisille alueurakoitsijoille, eikä hintoja voitu nostaa.

Kun vuonna 2006 Teho As voitti nykyisen Kankaanpään alueurakan, heille myytiin kaikki Kankaanpään urakan alueella olevat sivutukikohdat. Nämä he kuitenkin myivät eteenpäin ennen kuin heidän toimintansa Suomessa loppui noin kahden vuoden toiminnan jälkeen. Silloista Kankaanpään päätukikohtaa kalliosiiloineen ei kuitenkaan myyty. Teho As:n poistuttua Suomen markkinoilta alueurakka kilpailutettiin uudelleen ja siinä vaiheessa Senaatti-kiinteistöt nosti vuokrahinnat niin korkeiksi ettei uusi alueurakoitsija NCC vuokrannut Kankaanpään päätukikohtaa, ainoastaan kalliosiilon.

Tukikohdan vuokra oli tällöin jo 70 000 euroa/vuosi ja kalliosiilon vuokra 9 000 euroa vuodessa. Vuokran lisäksi olisi tullut kaikki ylläpitokulut kiinteistöveroineen. Kun Destia vuonna 2009 voitti alueurakan, oli Kankaanpään päätukikohta vuokrattuna Puolustusvoimille ja kalliosiilo vuokrattavissa, mutta vuokrahinta olisi ollut tällöin jo 18 000 euroa/vuosi. Kaikki muut ylläpitokulut kiinteistöveroineen olisi lisäksi tullut urakoitsijan maksettavaksi. Destia ei kalliosiiloa vuokrannut eikä kukaan muukaan korkean hinnan vuoksi. Kun Destia aloitti toimintansa Kankaanpäässä syksyllä 2009, se rakensi vuokrakiinteistönsä alueelle pressuhallin hiekoitushiekkaa ja talvisuolaa varten. Kalliosiilo on ollut poissa tienhoidollisesta käytöstä, mitä varten se rakennettiin, siis vuodesta 2009 alkaen.

Nyt vuonna 2012 Merikarvian alueurakka oli kilpailussa ja Merikarvian tukikohdan vuokrat oli Senaatti-kiinteistö nostanut kuusinkertaiseksi ja Noormarkun hiekkahallin vuokran nelinkertaiseksi, eli hinnat olivat sitä luokkaa että tuskinpa kukaan hoitourakoitsija niitä vuokraa alueurakkaa varten.
Edellä olevan perusteella on varsin ilmeistä, että missään muuallakaan Suomessa ei varmaankaan kukaan nykyinen alueurakoitsija pysty tukikohtaa vuokraamaan. Käytäntö näyttää olevan sellainen, että tukikohdat on myyty eteenpäin vallan muuhun tarkoitukseen kuin teiden hoitoon. Tiedossa on, että tänä päivänä seuraavat tukikohdat Pohjois-Satakunnan alueella ovat vallan muussa käytössä kuin tienhoidossa:

• Kankaanpään päätukikohta + kalliosiilo
• Parkanon päätukikohta
• Karvian, Honkajoen ja Lavian sivutukikohdat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Ollaanko ministeriössä tietoisia siitä, että tämänkaltaisella hinnoittelulla ei ainakaan helpoteta tienhoitoa eikä lisätä liikenneturvallisuutta, koska juuri teiden hoitoa varten vähillä verovaroilla aikoinaan rakennetut tietukikohdat ovat vallan muussa käytössä kuin alkuperäinen tarkoitus on ollut ja

mitä ministeriö aikoo tehdä asian suhteen?

Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2012
Anssi Joutsenlahti /ps

MINISTERIN VASTAUS:

Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anssi Joutsenlahden /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 262/2012 vp:

Ollaanko ministeriössä tietoisia siitä, että tämänkaltaisella hinnoittelulla ei ainakaan helpoteta tienhoitoa eikä lisätä liikenneturvallisuutta, koska juuri teiden hoitoa varten vähillä verovaroilla aikoinaan rakennetut tietukikohdat ovat vallan muussa käytössä kuin alkuperäinen tarkoitus on ollut ja

mitä ministeriö aikoo tehdä asian suhteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tielaitos hoiti omalla organisaatiollaan ja kalustollaan maanteiden kunnossapidon aina vuosituhannen alkuun asti. Tiemestaripiirien tukikohtaverkostolla ja siihen kuuluvilla hiekka- ja suolavarastoilla oli suuri merkitys työn toteutuksessa. Kalusto, henkilöstö ja koko toiminta oli keskitetty toimimaan juuri tiemestaripiirin tukikohdista käsin.

Vuosista 2001-2004 alkaen kunnossapito on hoidettu alueurakoina, joiden toteuttajat on kilpailutettu. Kilpailutetuissa urakoissa on noudatettu laatuvastuuperiaatetta ja urakoitsijat ovat voineet itse valita toimintatavat ja -muodot. Urakoitsijat ovat vähitellen siirtyneet lähes kokonaan aliurakointiin. Tällaisessa hajautetussa toimintamuodossa suuria yhtenäisiä kalustotukikohtia ei tarvita samalla tavoin kuin aiemmin. Uusi toimintatapa ohjaa myös materiaalivarastojen sijaintia eri tavoin kuin aiemmassa toimintaympäristössä.

Kilpailuttamisen alkuvuosina tukikohtaverkosto haluttiin pitää käytössä ja Tiehallinto peri urakoitsijoilta vuokraa vain arvioitujen välittömien kulujen verran. Tukikohtien tulevasta käytöstä yksityisten urakoitsijoiden käytössä ei ollut vielä tarkkaa tietoa. Tiehallinto katsoi kuitenkin myöhemmin, että sen on järkevää luopua tukikohdista ja tukikohdat siirrettiin Senaatti-kiinteistöille, joka sitoutui vuokraamaan tukikohtia ensisijaisesti tienpitourakoitsijoiden käyttöön. Senaatti-kiinteistöt perii tukikohdista markkinahintaista vuokraa, joka sisältää myös tuottotavoitteen valtion kiinteistövarallisuudelle.

Toteutuneet järjestelyt ovat olleet osa pitkää siirtymävaihetta, jolla on pystytty hallitusti luopumaan tukikohtakiinteistöistä. Lisäksi urakoitsijat ovat voineet sopeutua tilanteeseen ja hankkia varikot ja tilat vapailta markkinoilta. Toimintatavan ei ole havaittu vaikuttaneen kielteisesti toiminnan tehokkuuteen tai liikenneturvallisuuteen.

Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2012
Liikenneministeri Merja Kyllönen

Maakuntaradiossa

Tuntui, että vuoro maakuntaparlamentissa on kovin usein, kun aamulla oli kyseessä tämä kakskytminuuttinen Ylen Satakunta-radiossa. Ei se nyt kuitenkaan niin kovin usein ole iskenyt, edelliskerta on yli kahden kuukauden päässä helmikuussa 27. päivänä.

Tällä kerralla haastattelijan toimi Teemu Kahila. Leppoisissa merkeissä keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Vain muutama asia ehditään ottaa lyhyehkössä ohjelmatuokiossa.

Toimittaja oli lukenut blogini Euroopan vakausmekanismista ja siitä siis puhuttiin. Hallitushan on antanut esityksen tämän EVM:n perustamiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymistä, jota tietysti me perussuomalaiset vastustamme, koska nämä raha-avut eivät ole nostaneet kuiville ei Kreikkaa, ei Irlantia ja esimerkiksi Espanja on uutena rotkon reunalla. Lisäksi luovutaan aiemmasta yksimielisyyden vaatimuksesta ja siirrytään määräenemmistöpäätöksiin. Pääomaa on nostettu 700 miljardiin. Ja kun ensimmäinen Kreikka apu oli 30 miljardia, on nyt yksin Suomen vastuu vähintäin samaa luokkaa.

Puhuttiin myös  Perussuomalainen-lehden uudesta päätoimittajasta Matias Turkkilasta ja hänen taustoistaan, joista voin kertoa hänen eronneen niin Suomen Sisu-järjestöstä kuin Hommafooruminkin vetämisvastuusta ja vieläpä täysin oma-aloitteisesti. Matias on huippunettisivustojen rakentaja ja näin tulemme olemaan myös tässä yhä tärkeämmäksi muodostuvassa sosiaalisessa mediassa vahva toimija aivan kuten jo aivan spontaanisti valtasimme johtoaseman netissä ennen eduskuntavaaleja.

Perussuomalaisten gallupkannatuksen alamäestä oli helppo sanoa vain vaaliuurnilla annettavien äänien olevan ratkaisevia. Gallupkehitys ruokkii itseään, näinhän vuoden ajan ennen eduskuntavaaleja perussuomalaisten kannatuskäyrä oli jatkuvasti nouseva. Kunnallisvaalien menestykselle ratkaisevaa on hyvien ja monilukuisten ehdokkaiden saaminen. Samoin uuden eduskuntaryhmämme lasten taudit eli Ollin oppivuosi on nyt ohi ja voimme täysin voimin  keskittyä vakavaan eduskuntatyöhön, josta tiedottamiseen nyt siis on myös omien kanaviemme kautta entistä paremmat mahdollisuudet. Syksyn vaalinäkymät ovat siis valoisat.

Esillä oli myös Niinisalon varuskunnan säilyminen, mutta samalla kymmenien työpaikkojen väheneminen. Itse uskon myös esim. Keruuun lakkautettavan varuskunnan toimintoja voivan siirtyä Niinisaloon, jossa on erinomaisessa kunnossa olevat tilat. Myös sotilassoittokunnan puolesta vielä tehdään kaikki voitava. Vaikka ei olekaan uskottavaa koko puolustusvoimien uudistuksen avaaminen, niin jopa oikeuskansleri Jonkan esittämän vakavan arvostelun johdosta on tähän kokonaisuudistukseen varmasti saatavissa vielä joitain muutoksia.

Tiedotusta entrataan

Ilmatilan hallinta on merkittävä etulyönti, varsinkin vaalitaisteluissa. Ilmaveivi se vasta on poikaa myös politiikassa.

Viime eduskuntavaalien alla PerusSuomalaiset ottivat johtoaseman aiemmin ekana olleilta vihreiltä nettikeskusteluissa ja ihan sponttaanisti, ilman mitään johdettua suunnitelmaa tai kampanjaa. Kannattajamme vaan ymmärsivät netissä näkymisen merkityksen. Kaikki olimme aktiivejä, itsekin niin blogaajana kuin facebookissakin.

Nyt PerusSuomalaiset ovat ryhtyneet oikein suunnitelmalliseen nettikeskusteluiden hallintaan Matias Turkkilan valinnan myötä. Hänellä on alan kokemusta, jos mikäli mahdollista, niin enemmän kuin kenelläkään toisella. Ilman pennin pyörylääkin hän on perustanyt ja ylläpitänyt laajalti mielenkiintoa herättänyttä Hommafoorumia, toiminut BBC:n tehtävissä Lontoossa, ollut monien ehdokkaittemme vaalipäällikkönä ja antautuu nyt PS:n tiedotuksen vetäjäksi.

Tavoitteena on saada PerusSuomalaisten verkkosivustosta  Suomen seuratuin poliittinen sivusto. Tähän on kaikki mahdollisuudet. Miten muuten mahtaa muilla puolueilla olle hoidettuna tämä asia. Tulee ainakin oman puolueemme asiat ja myös eduskunnassa suorittamamme vakava kansaa puolustava työmme näkyviin. Nythän median julkisuuteen yltävät vain edustajiemme kaikenlaiset ylilyönnit ja kohu-uutiset.

Samalla kun verkkosivumme laitetaan ensiluokkaiseen kuntoon uudistetaan myös Perussuomalainen-lehteä. Matiaksesta tulee päätoimittaja, eduskuntatoimittajaksi entinen TV3:n uutisankkkuri Seppo Huhta. Toimittajina jatkavat kokopäiväisesti tähän asti vain osa-aikaisina olleet Harri Lindell ja Mika Männistö. Muutakin lisähenkilöstöä on kaavailtu otettavaksi.

Hyvältä näyttää - jo on aikakin satsata tiedotukseen - otetaan vaan ilmatila taas hallintaamme!

KankU:n lehti kevät 2012

Vuodesta 1990 olemme tehneet Kankaanpään Urheilijoiden joka kotiin jaettavaa lehteä, pitkään Vesa Korpimäen ollessa päätoimittajana kahdesti vuodessa. Hänen muutettuaan takaisin kotiseudulleen Virroille siirryimme lehden tekoon kerran vuodessa. Viime vuonna tuli jopa katkos lehden teossa.
Nyt taas tässä toukokuussa olemme saaneet lehden julkaistuksi. Ja kuten joka kerta ennekin jaamme sen talkoovoimin joka savuun Kankaanpäässä ja vähän Jämijärvelläkin.

Vesan jälkeen lehden teosta on vastannut yleisurheilijaoston puheenjohtaja Jorma Hietamäki itsekin niin aktiiviurheilija kuin seuratoimitsija ja nuorten vetäjä henkeen ja vereen. Tämän kertaisen lehden pääkirjoituksessa hän otsakkeella "Kirkkain silmin" kertoo lasten ja nuorten urheilukoulusta sa seuramme rikkaudesta monen eri urheilulajin yleiseurana. Onhan Kankaapään urheilijoihin aiemmin kuulunut vielä enemmänkin urheilulajeja kuin nykyiset yleisurheilu, hiihto, voimistelu, paini, sulkapallo. Omiksi erikoisseuroikseen KankU:n riveistä ovat erottautuneet pesäpallo, suunnistus ja nyrkkeily.

Pitkään seuraa johtanut Veikko Ikävalko luo katsauksen seuran nykyhetken tilanteeseen ja menestykseen, jota sitäkin on tullut roppakaupalla. Seuratoimitsijoita ja innokkaita vetäjiä tarvittaisiin aina enemmän, jotta saataisiin urheilijoita, joista sitten voi kasvaa myös mestareita.

Ristomatti Hakola on nyt seuran johtotähti talven mainion menestyksensä tähden kruununa kautta aikojen maailman nuorimpana hiihtäjänä saavutettu 50 km eli hiihdon kuninkuusmatkan suomenmestaruus. Sain tehdä hänestä henkilöhaastattelun. Talven hiihtokauden kokonaiskuvasta on myös aukeaman verran tosiasioita Leena Loukkaanhuhdan kirjoittamana. Kausi muutenkin on hiihtäjillä ollut erinomainen. Onpa tullut jopa piirinmestaruus miesten nelihenkisessä viestinhiihdossa, vaikkei itse Ristomatti ehtinyt joukkueeseen, johon hän tietysti olisi ollut itseoikeutettu.

Painimolskilla on myös ollut menoa ja menestystä kärkenä tunnetusta painiperheestä nuori nouseva kyky Lauri, joka vasta 17 vuoden iästään huolimatta on saanut jo lukemattomia SM-mitaleita painin lisäksi myös voimanostosta.Salskeiden paininuorukaisten kuvat komistavat painista kertovaa sivua.

Yhtään huonompia, vaikkakin hennompia kuvattavia ovat telinevoimistelijat, joiden kauniita kuvia on puolestaan telinevoimistelujaoston omalla sivulla. Innokas pitkä-aikainen jaoston puheenjohtaja ja vetäjä Ulla Nuotio kertoo ahkerasta harjoittelusta ja kilpailuista, jotka huipentuvat kesän Suomen Voimistelupäiville Espoossa. Olempa itsekin saanut nuoruudessa osallistua siloisen pikkujättiläisemme Paavo Kahman johtamina niin Voimistelupäiville kuin Suurkisoihinkin.

Ahkerat yleisurheilukoulun vetäjät Jaana Santikko ja Leena Loukkaanhuhta kertovat myös kesän yleisurheilusuunnitelmista ja yleensäkin lasten liikuttamisesta ja yleensäkin urheilemisen merkityksestä koko myöhempääkin elämää ajatellen.

Runsaat 70 ilmoittajaa ovat mahdollistaneet taloudellisesti lehden täysin talkoovoimin suoritetun tekemisen. Ainoa kuluerä on väistämätön sivunvalmistus ja painaminen Hyvän Olon Median toimesta. Kaikki lehden ilmestymiseen vaikuttaneet ansaitsevat mitä suurimmat kiitokset ja ovat näin edistamässä nuoriso-urheiluamme, vaikka tietysti lehdessä kerrotaan myös tänäkin keväänä jopa maailmanmestareiksi yltäneistä veteraaniurheiljoistamme, etunenässä Osmo Villanen ja Seppo Kykkänen.

Jääkö ahneuden suitsiminen vain puheiksi

Vappupuheissa puhuttiinn taas suulla suuremmalla, mutta vastoin parempaa tietoaan. Jo klassiseksi on käynyt edellisvapun Paavo Arhinmäen puhe Timo Soinin takinkäännöstä niin, että napit lentelevät. Näin ei tapahtunutkaan, vaan täysin päinvastoin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäen takista ei enää kukaan tiedä, kuinka päin se onkaan, siksi monesti on koko vasemmistoliiton täytynyt pyörtää ennen vaaleja atamansa lupaukset Kataisen hallituksessa roikkuessaan.

Niinpä tämänkin vapun puheessaan ministeri Arhinmäki vaati Suomeen  entisenä mielenosoitusaktivistina muistellen vanhoja hyviä aikoja ahneuden ja markkinavoimien vastaista kansanliikettä. Vaikka juuri vähän enemmin hän vastuuministerinä oli myöntänyt Veikkauksen eroavalle toimitusjohtaja Risto Niemiselle vuoden palkan 360 000 euron suuruisen erorahan ja vaikka ministeri juuri oli nimennyt Veikkauksen hallitukseen erityisavustajansa Jussi Saramon nauttimaan
20 000 euron vuosittaisia palkkioita.

Niinpä ei ollut ihme, että eduskunnan kyselytunnilla perussuomalaisten Tom Packalen kysyikin ministeri Arhinmäeltä, mitä hän aikoo tehdä ahneudelle ja epäoikeudenmukaisuudelle, vai jäävätkö teot vain tunteellisten vappupuheiden tasolle? Lisäkysymyksessään Tom jatkoi kysyen hyvä-veliverkosteosta, että onko ministeri todella siitä huolestunut, vai aikooko jatkaa valitsemallaan linjalla?

Myös Lea Mäkipää kysyi, onko puheiden lisäksi odotettavissa mitään, jotta suhmurointi ja hyvä veli-järjestelmää voitaisiin edes hieman kitkeä korruptio-valtio Suomessa? Martti Mölsä säesti hyvin viitaten Veikko Vennamon toteamukseen:" Rahaa on, mutta ne ovat rosvoilla"  ja kysyen, onko kokoomuksen linjalle johdonmukaista, että rötösherroja suojellaan tällä tavalla kuin täällä nyt on tullut esille?

Myös toisten puolueiden edustajat kovistelivat hallitusta. Keskustan  Rantakangas toi esiin kansalaisten oikeutetun tyytymättömyyden erityisesti valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmistä samoin kuin muidenkin huippuyhtiöiden kohtuuttomista palkitsemisjärjestelmistä. Hän kysyikin pääministeriltä, onko tämä valmis edistämään kohtuullisten pelisääntöjen aikaansaamista, jotta yhteis-kunnan eheyttä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta saataisiin aikaan myös yritysjohtajien palkkausten osalta. Myös Mauri Pekkarinen pelkäsi vappupuheiden kohtuullisuusvaatimusten jäävän vain puheasteelle ja siksi hän ahdisteli pääministeriä, aikooko hallitus tulevan tuloneuvottelun yhteydessä sanoa painavan sanansa myös johtajille kohtuullisuuden vaatimiseksi.

Saas nähdä, tapahtuuko saalistuksen suitsimiseksi mittään!