Suulla suuremmalla: Paavali kirjoittaa, miten hänelle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön ja vastustajia on paljon. Alkuosaan liittyen voisin sanoa, että laajaksi on kenttä kirkollisella puolella käynyt, kun todella olin siunaamassa Helsingin Hietaniemessä, vihkimisiä on tulossa Sastamalan uudelleen rakennetussa Pyhän Olavin kirkossa ja Tampereella Tesoman kirkossa, Kankaanpään ja Jämijärven toimituksista puhumattakaan. Tänään Sastamalassa oltiin vihkiharjoituksissa ja eilen Kurun markkinoilla keskustelin Tesomassa vihittävän nuoren parin kanssa. Ja kaikki nämä kirkolliset kasuaalitehtävät ovat tulleet pyytämättä.
Kankaanpäässä sain olla juuri viikonloppuna siunaamassa 101-vuotiasta hyvää ystävää, ensi viikon lauantaina puolestaan on vuorossa 96-vuotta täyttäneen Suomen mestaruuteenkin yltäneen sotaveteraanin, samoin hyvä ystävä siunaus. Näin omaisetkin sitten pyytävät suorittamaan palvelutehtävää, joka samalla on kunniatehtävä ja suuri luottamuksen osoitus.
Sunnuntaiksi on myös kutsu Yläneelle Museomäen seuroihin, jotka pidetään aina Jaakon päivän lähimpänä pyhänä Yläneen kirkkoherrana toimineen Jaakko Haavion muistoksi hänen aloittamaansa traditiota jatkaen. Muutaman kerran aiemminkin olen saanut olla mukana näissä seuroissa.
Opiksi ja ojennukseksi sopineekin lainata Jaakko Haavion runoa Kaksi ääntä:
Kun synti nousee kanteeksi/ -vie tunnonvaivoihin-/ Jumala antaa anteeksi/ vaan Piru - akordin.
Jumala lausuu: Tänään, nyt./ Vaan Piru: Huomiseen!/ Tai sitten: Turhaan! Myöhästyt!/ kun vihdoin totta teen./
Jumala huutaa: Kiiruhda!/ Vaan Piru: Lepäile!/ Jumala: Usko minua!/ Ja Piru: Epäile!
Saan taivaan, ilosalit sen,/ tai vaivun gehennaan./ Kun jommankumman valitsen,/ siis jommankumman saan.
Ja runon viat ja liat osuva ja puhutteleva loppuhuipennus: Oi rakkaat omat viat!/ Hyi! Lähimmäisen liat!
