Suomi-Areenaa on eletty neljä päivää, pari viimeistä päivää on pakko lintsata, kun kutsu kävi eduskuntaan istumaan.
Kyllä Suomi-Areena tuo virkeyttä Suomen kesään, ei tarvita enää Ruokolahden leijonaa, joskaan nyt otsakeita ovat nostattaneet aina uudet ja uudet lainavaltuudet etelän hulttiomaille. Mutta onhan tämä Areena tuomassa myös Poria ja siten Satakuntaa maailmankartalle Jazz-juhlineen. Siitä vaan!
Eilen me Satakunnan kansanedustajat olimme saunan lauteilla Puuvillan puistossa ja paikalle olivatkin vaivautuneet kaikki yhdeksän edustajaa, joita meitä Juha Ståhle puhutti. Myös Eetun aukiolle oli saatu neljän suurimman eduskuntapuolueen eduskuntaryhmien puheenjohtajat, jossa joukossa Pirkko Ruohonen-Lerner piti hyvin puoliaan kolmen mieskolleegan puristuksessa. Muuten Perussuomalaiset - usein ukkopuolueeksi haukuttu - näytti tässäkin mallia, ainoa naispuheenjohtaja joukossa. Illansuussa vielä mukana aktiivisten Satakunnan Yrittäjien kutsumana heidän toimistollaan yrittäjäväen tilaisuudessa.
Tänään keskiviikkona puolueiden kojut aukaistiin, Perussuomalaisten teltalla kävi kuhinaa, samoin nuorten telttarivistössä oli mukana Perussuomaiset nuoret. Molemmilla teltoilla olin jonkin aikaa, kun päiväsydän kului Hakkiluodossa Länsi-Suomen Osuuspankin monta linja-autolastillista keränneessä kesätapahtumassa, pankin edustajistoon kun olen tullut vaaleissa valituksi.
Suomi-Areena ohjelmaa selaillessani huomasin perjantaiksi kaikilla puolueilla olevan varttitunnin puheenvuoron kansalaistorin Promelavalla. Perussuomalaisten osalla näkyi nimeni ja aiheena Jokainen ihminen, jokainen eämä on arvokas. Se on niin arvokas, että sitä täytyy puolustaa äänestämällä samaan aikaan suomalaisten elämän puolesta Espanjan pakkitukia vastaan.
