Arvoisat Kankaanpääpäivän juhlan osanottajat
Mitä on hyvä elämä, sitähän me jokainen haluaisimme elää. Ja
sitä ihmiskunta on aina alusta lähtien etsinyt.
Helsingin yliopiston huippuyksikön ja samoin myös Suomen
Akatemian huippuyksikön johtajana toiminut Heikki Räisänen tunnustaa elämäntapaansa
eetosta etsiessään kytköksensä kristilliseen perinteeseen, jonka keskeisiä
arvoja ovat vastuullisuus, rakkaus, empatia ja elämän kunnioitus. Niinpä hän
pitää Raamatun kirjoittajia paremminkin keskustelukumppaneina ja
joukkuetovereina kamppailussa paremman elämän puolesta kuin auktoriteetteina.
Suurin runoilijamme Eino Leino Hymyilevässä Apollossaan
riimittelee: Ei paha ole kenkään ihminen,/ vaan toinen on heikompi toista,/
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,/ vaikk´ ei aina esille loista./ Kas, hymy jo
puoli on hyvettä/ ja itkeä ei voi ilkeä;/ miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,/
siellä lähellä on Jumalakin.
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,/ niin ette niin kovat
oisi!/ Mis emme me kaikki yhtyä vois?/ Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois./
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!/ Niin suuri, suuri on maa.
Ja Leino yltyy sitten ihmisenä olon ihanuuden ylistykseen:
Oi, kiitos sa Luojani armollinen/ joka hetkestä, jonka mä elin,/ kun annoit sa
ruumihin tervehen/ ja syömen mi sykähteli,/ kun annoit sa tervettä kättä kaks,/
kaks silmää sieluni ikkunaks,/ ja hengen herkän ja avoimen/ joka tuutia
tuulosen.
Suo kiitän mä Luojani armollinen,/ kun annoit sa kodin
hyvän,/ soit äidin niin hellän ja herttaisen/ ja taaton niin tarmoa syvän./ kun
annoit sa myös pari ystävää/ ja ne hyvää, en pyydä mä enempää,/ ja annoit sa
armahan isäinmaan,/ jota kyntää ja rakastaa.
Saman hyvän elämämme kaikinpuolisen lähtökohdan ja
määrittelyn olemme oppineet jo Martti Lutherin 1. uskonkappaleen selityksessä:
Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle
ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki
jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä vielä pitää voimassa; antaa
myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset,
pellot, karjan ja kaiken omaisuuden; lahjoittaa runsaasti ja joka päivä
ravinnon ja kaikki elämän tarpeet, suojelee kaikissa vaaroissa, varjelee ja
pelastaa kaikesta pahasta; ja että hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä,
jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan.
Teologisen tiedekunnan 1. vuoden teologisiin esikäsitteisiin
kuuluu filosofian historia, jonka kulussa käydään läpi Kiinan ja Intian filosofiasta
lähtien koko länsimainen filosofian kehitys aina Kreikan varhaisesta
filosofiasta suurten Sokrateen. Platonin ja Aristoteleen kautta kohden
nykyaikaa mm. Kantin ja Hegelin kautta. Oppikirjana käytettiin Aspelinin teosta
Ajatuksen tiet ja pyrkimyksenä on yrittää auttaa ymmärtämään olemassaoloamme ja
yleensäkin ihmisen asemaa maailmankokonaisuudessa.
195-vuotta sitten syntynyt amerikkalainen kirjailija Henry
Thoreau kuvaa nautittavassa ja täysipainoissa kirjassaan Elämää Metsässä
elämäänsä ja ajatteluaan: päästäkseen lähemmäksi luontoa ja osoittaakseen,
kuinka vähän ihmisen tarvitsee rasittaa itseään toimeentulohuolilla, mikä
haluaa tyytyä vain kaikkein välttämättömimpään, hän rakensi majan järven
rannalle asuen siellä 2 vuotta eläen yksin kättensä työllä. Eräs tutkija on
luonnehtinut teosta: Eteemme hahmottuu inhimillisen onnen filosofia
seuratessamme tekijän havaintoja lammen veden liikkeistä, haukan lennosta,
luminietoksista ja pöllöjen tavoista. Tekijä liittää loisteliaalla tavalla
ihmisen elämän luonnon elämään. Ja näihin metsäseutua kuvaaviin luonnoksiin
kätkeytyy hylkäystuomio ahneudelle ja vilpillisyydelle. – Mitä rauhattomammaksi
ja kuumeisimmaksi elämämme muuttuu, sitä arvokkaammaksi käy tekijän sanoma
yksinkertaisesta ja luonnonmukaisesta elämästä. Ennen toista maailmansotaa
kirjoitti puolestaan Ernst Wiechert Saksassa romaanissaan Yksinkert ainen elämä
julistuksen kaikkien aikojen ihmisille aidon runoilijan mestarillisin keinoin
rakkaudesta luontoon ja ihmisiin. Amerikkalainen aviopari Scott ja Helen
Nearning kertovat kirjassaan Hyvä tapa elää muutettuaan maatilalle
menestyksekkäästä kaupunkielämän monimutkaisuuden korvaamisesta yksinkertaisella elämäntavalla.
Kirjakauppiaan poikana ja muutenkin lukemattomia kirjoja
keränneenä hyllystäni löytyy myös suomalaisia klassikkoromaaneja maalaiselämän
ihannoinnista kuten esim. ainoan nobel-kirjailijamme F.E. Sillanpään Ihmiselon
ihanuus ja kurjuus, Ilmari Kiannon Ryysynrannan Jooseppi, Joel Lehtosen
Putkinotko, Lauri Leskisen Ehtoona sitten raukee turhaan joskaan nämä kuvaukset
eivät nyt aina niin auvoista kuvaa annakaan maaseudun elämästä.
Meidän ihmisten hyvästä elämänlaadusta puhuttaessa –
varsinkin näin kuntavaalien alla – eittämättä kiinnitetään huomio perusturva-
eli sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin.
Maamme sosiaalipolitiikan
grand old man Pekka Kuusi kirjoitti perusteoksessaan 60-luvun
sosiaalipolitiikka: Nyt 1960-luvulle ehdittyä voimme todeta, että ihmiskunnan
pitkällä vaellustiellä viime vuosikymmenet ovat olleet täysin poikkeukselliset.
Sosiaalisen tasoituksen tietä edetessään ihmiskunta on joutunut kokemaan
ihmeen: yleiseen kasvukehitykseen siirtymisen. Ensi kertaa on kansojen keskuudessa
virinnyt usko siihen, että köyhyys voidaan todella karkottaa. Kansanvalta,
sosiaalinen tasoitus ja taloudellinen kasvu näyttävät nyky-yhteiskunnassa
kytkeytyvän onnellisella tavalla toisiinsa. Sosiaalipolitiikka näyttää nousevan
vapaan ja kasvuhakuisen ihmisluonnon pohjalta. Tällaisen kehityksen maassamme
mahdollistivat esim. v. 1948 omaksuttu
lapsilisäjärjestelmä ja v.1956 voimaan astunut kansaneläkelaki. Tänä päivänähän
puhutaan vanhuspalvelulaista. Näin hyvinvoinnistamme pyritään yhteiskunnan
taholta huolehtimaan.
Sosiaalipolitiikan kehitykseen vaikuttaneina ajattelijoina
voisi Kuusen lisäksi mainita Erik Allart
(teos Hyvinvoinnin ulottuvuuksia) ja meille yliopistossa luennoinut Jouko Siipi,
jonka teos Ryysyrannasta hyvinvointivaltioon kuvaa sosiaalista kehitystämme
itsenäisessä Suomessa.
Terho Pursiainen, hyvä ystäväni niin opiskeluajoilta kuin
eduskunnastakin on kunnostautunut monipuolisena ajattelijana ja ahkerana
kirjojen tekijänä. Hän kehittelee mahdollisimman suuren hyvinvointimme
takaamiseksi ajatusta optimaalisesta verotuksesta, jota tietysti myös valtiovarainministeriömme
pyrkii toteuttamaan. Verojärjestelmässä pyritään siis parhaaseen mahdolliseen
ratkaisuun, jossa verot asetetaan sille tasolle, josssa veroasteen edelleen
korottaminen merkitsisikin vain sekä kansantalouden että julkisen talouden voimavarojen
kuihtumista ja näin myös verotulojen kuihtumista.
Terho puhuu myös paljon oppi-isäänsä Rawlsiin viitaten
oikeudenmukaisuuden periaatteesta. Tämän mukaisesti kaikki yhteiskunnan perusinstituutiot - kuten
omistus-, perimis- ja verotusjärjestelmä – olisi rakennettava kokonaisuudeksi,
joka muovaisi yhteiskunnan vähäosaisimman väestönosan tulevaisuudessa pitkällä tähtäimellä
d sosiaalisesti ja taloudellisesti mahdollisimman suotuisaksi. Näitä syntyjä
syviä hän pohtii ja kehittelee esim. kirjoissaan Tulevaisuus kriisissä ja
Omantunnon aika: Nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta. Terhon
ajatuksia on julkaistu myös Kuntaliitto kirjasarjassaan.
Niin. miten osaisimme
elää onnellista hyvää elämää, niin yksityisinä ihmisinä, Kankaanpään kuntalaisina,
suomalaisina ja koko globaalin ihmiskunnan jäseninä.
Luther jo opetti, mitä jokapäiväiseen leipään kuuluu.
Tarvitsemme myös terveyttä edistäviä elämäntapoja. Oikean ruuan ja hyvän kunnon
ylläpitämisen ohjeita on saatavissa yllin kyllin. Ihminen on luotu liikkumaan
ja siksi tarvitsemme liikuntaa, johon meillä Kankaanpäässä on mitä
monipuolisimmat mahdollisuudet eri seurojen järjestämänä tai ihan yksin
liikkuessamme vaikkapa vain Kuninkaanlähteen ja Hämeenkankaan hienoissa
maastoissa niin talvella kuin kesälläkin. Terveellinen monipuolinen ruokavalio
on tärkeä. Mielenterveyttä ei myöskään tule unohtaa. Terve sielu terveessä
ruumiissa tuo tasapainoa elämäämme. Sosiaaliset kontaktit lisäävät myös
hyvinvointiamme. Kaiken kaikkiaan meillä kankaanpääläisillä tällaisen
maalaiskaupungin asukkaina on mitä parhaat edellytykset terveeseen, hyvään ja
onnelliseen elämään. Meillä on puhdas luonto juomavettä myöten, turvallinen
ympäristö kulkea jopa ilta-aikaan eikä
suurempia ongelmiakaan ole sittenkään olemassa.
Hyvää Kankaanpää-päivää meille tänään ja jokaisena päivänä!