Tänään olin kaupunginvaltuustoryhmätoverimme Olavi Sjöbergin siunaustilaisuudessa ja sodan päättymisen johdosta sotilassoittokunnan esittämässä hartaiden kuulijoiden sotilaskodin täyttäneessä muistokonsertissa. Tätä päivää ei mitenkään muisteta, vaikka tervehdyspuheen pitänyt 99-vuotias Vihtori Siivo kertoi eläviä muistoja päivästä ja totesi tämän päivän olevan hänen mielestään yhtä arvokkaan kuin itsenäisyyspäivänkin, koska juuri tänään sinetöitiin itsenäisen Suomen säilyminen.
Tätä päivää voisi sanoa myös Olavin ja hänen Jari-veljensä sodan päättymisen päiväksi. Jari koki tasan vuosi sitten järkyttävän kohtalonsa ja juuri siksi Olavin siunaamispäivä sijoitettiin tälle samalle päivälle.
Todella monin tavoin osoitettiin Olavin elämänpanoksen kunnioittamista, hänen hautakumpunsa peittyi kauniiseen kukkamereen. Satakunta henkeä oli muistanut lähettää surunvalittelunsa adressein. Saattajiakin oli toista sataa. Kaikki tunsimme syvää kaipausta ja otimme osaa vanhempien Viljon ja Hellin sekä sisarusten Tanjan, Mertsin, Reginan, Sarin, Kirstin ja Veijon suruun. Kiitollisina olemme ottaneet vastaan Olavin monien raskaiden elämänvaiheitensakin keskellä osoittamaa palvelumieltä ja aurinkoista ystävävyyttä. Jouduimme kuitenkin tunnustamaan olleemme liian huonoja lähimmäisiä osataksemme olla riittävästi tukemassa Olavia kaikkien hänen vaikeuksiensa keskellä.
Perussuomalaisten valtuustoryhmänä saimme laskea oman kukkavihkomme kymmenien muiden kukkalaitteiden joukkoon kiitollisuuden osoituksena läheiselle ryhmätoverillemme. Meitä oli paikalla neljä: Kauko Kerola, Erkki Lilja, Kristiina Peltomaa, allekirjoittanut.
Voimme jopa elämäämme verrata sotimiseen. Niinpä emme turhaan veisaa virressä: Tääl´ on sota, kilvoitus, vaiva ja työ, vaan siellä on päiväksi muuttunut yö, kun nähdä saa kirkkaita kasvoja Herran ja veisati iäti kiitostasi. Tämä osa on nyt langennut Olaville, hän on vapaana kaikista maallisen elämän kahleista siellä perillä.
Me jälkeenjääneet sen sijaan saamme veisailla Jaakko Haavion sanoin: Vie meidät, Herra, taisteluun ja rohkeutta anna, niin että sydämen ja suun käyttöösi voimme panna. Sinua aina tunnustaa ja käydä sotaa oikeaa ylhäältä anna voima.
