Oi, mikä aamu, tämän vanhan laulun sanat tulivat etsimättä mieleen saadessani aamutuimiin juosta lenkillä pitkin Helsingin merenrantoja. Lenkkipolkuni kiertää Seurasaaren ympäri ja ohitan mennen tullen niin Tamminiemen, Mäntyniemen kuin Kesärannankin eli niin entisen kuin nykyisenkin presidentin ja pääministerin asunnot, jotka kaikki ovat hienosti meren rannalla.
Eipä taitaisi vaikuttavampaa aamulenkkireittiä löytyä. Toista tietenkin on sitten Kuninkaanlähteen rauhalliset lenkkipolut kimmoisilla kangaspoluilla, jossa kaukana kavala maailma.
Syksyn sateista ja niiden aiheuttamista tuhotulvista on paljon puhuttu ja eduskunnassakin tänäänkin kyselytuntia myöten jopa maatalousministeri Koskinen lupasi lisärahoja budjetteihin tuhojen korvaamiseksi. Eivätkä sateet tietenkään ole houkuttelemassa ulkonaliikkumiseenkaan.
Kaikesta huolimatta kaikki neljä eri vuodenaikaamme ovat ihan paikallaan ja kaikista niistä voi pitää omalla tavallaan. Niin myös nytkin meneillään olevasta syksystä. On värikylläistä ruskaa puissa ja pensaissa, on saatu korjattua talteen monelaista syksyn satoa talven varalle ja poutaakin on nähty aina sateiden välillä. Lämmintäkin on riittänyt aivan näihin päiviin asti ainakin täällä etelässä, Lapissa on jo kylläkin sadellut luntakin.
Eihän se jatkuva kesäkään siinä mielessä olisi hyvä asia, että kyllä se veltostuttaisi helposti manjaana-tunnelmaan, niin kuin olemme nähneet EU:ssakin etelän maiden talouden umpikujaan joutumisesta. Kyllä meidän kelpaa neljine vuodenaikoinemme! Ei tule liiana yksitoikkoista!
