Pitkäperjantai on uskomme tärkeimpiä päiviä, meitä luterilaisia ehkä parhaiten kuvaava. Koko päivän on saatu kuunnella passioita, messua, ortodoksista liturgiaa sekä muuta harrasta ja rauhoittavaa musiikkia, eipä ole TV:tä tarvinnut avata.
Luin loppuun kevään kohukirjailijan Panu Rajalan teoksen. En sormellakaan puutu hänen entisestä vaimostaan kirjoittamaansa, josta lehdet ovat vääntäneet juttua sivukaupalla, ei jaksa kiinnostaa.
Sen sijaan Rajalan tutkielma Veikko Huovisesta on lukemisen arvoinen, paljon tietoa antava ja mielenkiintoinen. Se valottaa Huovista ja hänen kirjojensa maailmaan. Omasta hyllystänikin löytyy seitsemän Huovisen kirjaa, mm. nuoruusvuosilta "Siintävät vuoret", Konsta Pylkkäsen elämäkerta "Havukka-ahon ajattelija". Siitä on kaksi versiota, kuvitettukin, jonka piirroksista Huovinen ei pitänyt. Toinen versio on 27. painos. Mukana on myös viimeistä edellinen teos "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria", viimeisin "Pojan kuolemasta" taitaisi olla liiankin järkyttävä. Oli siis Veikko Huovisellakin kuormansa!
Palaan toisella kertaa blogissa Veikko Huovisen ajatteluun ja yhtymäkohtiin silloiseen SMP:hen ja nykyiseen perussuomalaisten puolueeseen.Saisi sen puoleen elää edelleenkin, hän kuoli
vuonna 2009 82-vuotiaana.
Päivällä olin hiihtolenkilläkin hienossa auringonpaisteessa: liikuntakeskuksesta lähdin ja kävin kääntymässä Kuninkaanlähteen mäen päällä. Näin monta tuttua ladulla: Kalevi Selanderin, Veli-Matti Vännin, Pekka Hietaojan ja Mauri Järvisen, kaikki kovia hiihtomiehiä.
