Kunniaa sankarivainajillemme ja Seppo Koivusalolle

Kaatuneiden muistopäivä ja helluntai. Jumalanpalveluksen jälkeen myös Kankaanpään kirkkomaalla sankarihauta-alueella on kunnianosoitus seppeleenlaskuineen. Puheen pitää kaupungin edustajana valtuuston 1. varapuheenjohtaja Jari Koskela. Varuskunta järjestää kunniavartion ja muut käytännön toimet. Olen mukana lippuvartiossa sankaripatsaalla veteraanien ja maanpuolustusjärjestöjen lippurivistössä.

Päivän työohjelmaan - vaikka onkin sunnuntai - kuuluu hyvän ystävän siunaaminen muistotilaisuuksineen ja illemmalla kaste Parkanossa. Jämijärvelle kirkkoherraksi mentyäni ja kysyessäni vapaapäivistä, vastasi kirkkovaltuuston puheenjohtaja, että mitä pappi vapaapäivillä tekee, kun ei töitä ole kuin yhtenä päivänä viikossa eli vain sunnuntaisin.

Sankarihautojen lippurivistössä oli mukana vielä neljä veteraania, Sotainvalidien lippuvartijoina Toivo Lautaoja ja Mauno Kukkumäki, Sotaveteraanien Sakari Peurala ja Aaro Holma. He ovat yli yhdeksänkymppisiä kaikki muut paitsi Aaroa, hänkin tulee 90 vuoden ikään ensi vuonna, maaliskuun viimeisenä päivänä. Veteraanijärjestöjen lippuja kantoivat Timo Lautaoja ja Jouko Uusitalo, minulla oli Rintamaveteraanien lippu, jonka vartiossa oli Leevi Aarniokoski. Korsutöpinäkin soitti ja lauloi, yhdessä veisattiin Uuno Kailaksen "Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs, kaitse aina kansamme teitä vyöttäen voimallas meitä". Sotilassoittokunnankin soittoryhmä oli mukana. Myös sää suosi juhlallisuuksia kaikin tavoin.

vk 571:1-4, 338
Kukat laskettiin ulkona
Seppo laskettiin vanhempiensa ja sisarensa vierelle aivan pääportin lähelle pääkäytävän viereen.

Seppo syntyi joulun lapsena 25.12., mutta joutui jo 1-vuotiaana luopumaan äidistään tämän nukuttua pois. Isä Eemelin uusi vaimo Fanny oli myös hyvä äiti Sepolle ja tämän sisarelle Siljalle.

Seppo oli taitava radio- ja tv-korjaaja. Monet meistä olemmekin saaneet korjauttaa koneitamme hänellä.

Puutarhanhoito oli Sepolle rakasta loppuun asti, heikentyneestä terveydestäkin huolimatta . Vielä tänä keväänäkin hänellä oli tomaatintaimia, joista hän sanoi, ettei kasvata niitä enää itseään varten, vaan läheisille, Leenan ja Markun perheelle, jotka hänestä pitivät hyvää huolta aivan päivittäin. Jo 15 vuoden ajan Seppoa vaivasi muun invaliditeetin lisäksi keuhkoahtauma, jonka seurauksena äänikin kävi hiljaiseksi. Mutta mieli pysyi loppuun asti virkeänä ja asioista perillä olevana. Seppo iloitsi siitä, että sai olla kotona, vain viikon verran lopussa hän joutui olemaan sairaalassa.

Koko ikänsä invaliditeettiä kantaneelle Sepolle Kankaanpään Seudun Invalidit  ry oli läheinen. Hänen toivomuksestaan vielä kukkarahojen asemasta on nyt voitu muistaa Invalidiyhdistystä. Monet kerrat hän pyysi minuakin Villa Mairen kesäseuroihin puhumaan ja niin saatiin olla yhdessä Jumalan sanaa viljelemässä.