Kotipäivä

Maakuntapäivä muodostui näin kesän tultua jo kotipäiväksi. Enää ei ole kokouksia eikä kansanedustajien yhteisiä maakuntakierroksiakaan. Aika ei silti tule pitkäksi.

Puutarhatyötä riittää. Leikkasin nurmikkoa, kun aamun sade taukosi ja ruoho kuivui. Orapihlaja-aidan juuriston rikkakasvillisuutta perkasin palan matkaa. On sekin kovaa hommaa. Peruna on noussut phyvälle taimelle, rikkaruohoja riittää kitkettäväksi ja sain osan perunapenkeistä mullittuakin. Taas kerran huomasin, että penkkien välin pitäisi olla riittävän leveä, jotta mullittaminen onnistuisi. Vain yksi väli oli riittävä, vaikka perunaa istuttaessa asia kyllä oli mielessä. Peruna rupeaa muuten jo kukkimaankin!

Aamulla oli tavanomaiset kuviot. Kello 7 alkaen vesijuoksussa, jossa kävijät kesää kohden harvenevat. Vajaat kymmenen ahkerinta oli jäljellä uimahallin aamu-uinnissa ja -vesijuoksussa. Sen päälle minulla oli jokaviikkoinen kahden tunnin hieronta. Aimo Viitanen on sitä tehnyt jo monen vuosikymmenen ajan, ja hän pitää näin kunnon yllä meillä molemmilla. Aimokin kuntoilee säännöllisesti ja hoitaa siten myös itseään.

Pientä asianpoikastakin riitti: pankkiautomaatille, kenkätehtaalle ja kirkkoherranvirastoon talouspäällikkö Erkki Ylikosken juttusille. Hän harmitteli, kun ei tätinsä hautajaisten takia päässyt Karjalan lauantaiselle maratonille, vaikka vaimon vanhemmissa on karjalaisia. Minun isoisäni on siis tullut aikanaan jo ennen sotia Kankaanpäähän Virolahdelta.